Turusta Karibialle ja takaisin
Tervetuloa seuraamaan Vahinen matkaa Helsingistä Islannin, Irlannin ja Manner-Euroopan kautta Karibialle! Mukana seiloreita monenlaisella kokemuksella, osa ensimmäistä kertaa purjehtimassa, osa kokeneita merenkävijöitä. Matkaa taitetaan sail training -periaatteella, eli kokeilemalla ja yhdessä tehden ja oppien. Vahinen päällystössä turvallisuudesta vastaa Suomen Purjelaivasäätiön koulutetut vapaaehtoiset. Blogia päivitetään säännöllisesti yhteyksien ja olosuhteiden salliessa. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme!
Utö – Nauvo – Turku 12.-14.6. 2022
Matka Visbystä alkoi ihanasti purjeilla, mutta valitettavasti tuuli loppui ja jouduimme jälleen turvautumaan koneapuun. Mutta saimme matkan varrella nähdä pysähdyttävän upean auringonlaskun ja -nousun, mikä sai unohtamaan koneen äänen. Öisen meren täytti jälleen myös naisten nauru ja rönsyävät, monisyiset tarinat. Olimme suuren osan matkaa myös verkon kuulumattomissa, mikä oli tietyllä tavalla vapauttava kokemus.
Saavuimme Utöseen sunnuntaina n. 13.50. Tuuli yltyi rantautumisen lähestyessä, mutta kiinnittyminen laituriin tapahtui sujuvasti, jo yhteen hitsautuneen naisiston rutiinilla. Jälleen Vahine keräsi uteliaan ihastuneita katseita ja kerroimme, keitä olemme, mistä tulemme ja mikä vene tämä on. Utössä saimme viettää leppoisan päivän kauniin aurinkoisessa säässä, saimme hankittua uuden kaasupullon matkalla loppuneen tilalle. Rannalta löytyi myös pikku puoti, josta ostimme tuoretta saaristolaisleipää ja sämpylöitä lounaskeiton oheen. Naisisto kierteli ympäri saarta, teki pikku ostoksia Hannas Horisontin putiikista ja yritti varata hotellin saunaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Muutama uskalikko pulahti saunan sijaan raikkaaseen mereen uimaan, mikä tuntui kylmältä mutta taivaalliselta.
Päätimme lähteä maanantaina aamulla jo klo 7 kohti Nauvoa. Lähtö sujui yhtä sulavasti kuin rantautuminenkin, saimme yhden katsojapalautteenkin livekameran taltioinnista – hieno lähtö! Yllättäen maanantaipäivästä muodostui upein purjehduspäivä koko viikkomme ajalta, ja kipparin mukaan upein koko kahden viikon legien ajalta! Pystyimme purjehtimaan käytännössä koko matkan Utöstä Nauvoon, aurinko paistoi, tuuli suhisi ja aallot kuohui ympärillä. Mikä onni! Naisisto vietti myös lepovuorot kannella, tätä ihanuutta ei voinut jättää näkemättä.
Nauvoon saapuessa tuuli yltyi navakaksi etelätuuleksi, mikä hankaloitti 30-tonnisen Vahinemme kiinnittymistä. Kiinnityimme ensiksi springillä kyljestä, ja tuuli painoi alusta koko ajan irti laiturista. Saimme lopulta myös keulan ja perän kiinni, ja hitaasti keulapotkuria apuna käyttäen ja lihasvoimalla kiskoen pääsimme kiinni laituriin, ja lisäsimme varmuusköysiä. Tuulen voima oli melkoinen. Rantautuminen tapahtui n. 15.30. Urakan jälkeen nostimme rantautumismaljat ja kehuimme itseämme ja hymyilimme Nauvolle, ylväästi aluksen kannella seisten.
Hetken huilin jälkeen priorisoimme toimintajärjestyksen kipparin suostumuksella siten, että kipitimme ensiksi rannan putiikkeihin tyydyttämään piilevät shoppailuhalut, sitten palasimme reippaina ja iloisina veneelle ja siivosimme koko aluksen. Ilmassa leijui vahva pesuaineen tuoksu, kun 12 naista huiski hiki päässä ympäri Vahinen lattioita, vessoja, pintoja, kantta. Urakan jälkeen menimme Nauvon saunaan. Mikä autuus! Saunan jälkeen palasimme veneelle ja söimme ja jutustelimme. Rantaputiikkien shoppailuista intoutuneita järjestimme spontaanin muotinäytöksen salongissa, musiikki soi ja naiset vuorollaan astuivat estradille esitellen vaatekappaleitaan. Naisisto taputti ja nauroi tikahtuakseen, huikeaa tyylikkyyttä lavalla. Siivoilun, saunan ja iltashown jälkeen kaikki olivat sopivan rentoja ja raukeita unten maille.
Tiistai-aamuna lähdimme jälleen tasan klo 7. Vene lipui putsattuna ja inventoituna ja pakkaukset pakattuina koneella kohti Turkua, jonne Aurajoen varteen lupasimme rantautua klo 11 mennessä. Tunnelma oli onnellinen ja vähän haikean epäuskoinen, nytkö tämä rinnakkaistodellisuus päättyy, ja mikä se on se työ mihin useimpien pitää jo huomenna palata? Toisaalta kotiinkin on mukava välillä mennä, ja tältä reissulta jää valtavasti muistoja, kuvia ja tunnelmia, joihin on mukavaa palata. Mahtava reissu, mahtava naisisto, huippusiskot, uudet ystävät!
Köpis-Visby 7.6.-8.6.
Kesäkuun alussa 12 innokasta naispurjehtijaa matkusti Kööpehaminaan. Osa saapui jo maanantaina ajatuksena kierrellä Kööpenhaminassa, mutta saavuimme keskelle sateista kaupunkia ja valtavaa juoksutapahtumaa, joka tukki lähes koko keskustan. Mutta pääsimme jo tutustumaan porukkaan, orientoitumaan tulevaan purjehdukseen ja tutustumaan satamaan. Menimme myös tervehtimään Cherbourg – Kööpenhamina -legiltä saapuvaa Vahinea naisistoineen.
Tiistaina saapuivat loputkin Köpis – Turku -legille lähtijät, ja hoidettiin bunkraus, mille antoi haasteita taksin löytyminen, riittävän suuren ruokakaupan löytäminen, lihasvoimien ehtyminen ja pienet lokin sujauttamat tervehdykset kaupassa kävijöiden päälle… mutta homma tuli hoidetuksi, vene pakatuksi naisilla ja ruokatavaroilla ja päästiin lähtemään n. klo 14 tiistaina 7.6.
Matka alkoi täydessä vastatuulessa, joten päädyttiin koneajoon, jotta matka joutuu. Sää oli hieman harmaa ja kostea, mutta keli vaihteli matkan aikana. Naisisto opetteli Vahinen vahtivuorojen tehtäviä ja listan lukemista, kuka aloittaa mihinkin aikaan missäkin. Tuli ensimmäinen yö ja jännittävät yövahdit. Yön aikana päästiin myös purjehtimaan, mikä tuntui taivaalliselta hiljaisuudelta ja riemuvoitolta pitkän koneajon jälkeen. Öinen meri oli vain hetken pimeä, kun kesäaamu alkoi jo sarastaa. Seuranamme näkyi lukuisia rahtilaivoja, joitain muita purjeveneitä ja pinnan alla kenties muutakin liikennettä. Yö sujui kuitenkin rauhallisesti.
Keskiviikkona saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, Bornholmin Allingeen, klo 10.30. Meille oli hieman epäselvää, millaiset mittasuhteet satamassa on ja mahdummeko Vahinen kanssa kääntymään, mikäli ajamme satama-altaaseen asti. Päädyimme kiinnittymään heti sataman sisääntuloaukkoon kylkikiinnityksellä. Bornholm näyttäytyi meille kesäisen aurinkoisena ja viehättävänä, ehdimme viettää siellä kokonaisen päivän, tutustua kujiin ja kuppiloihin, syödä hyvin, peseytyä ja levätä. Illalla koko naisisto vetäytyi nukkumaan hyvissä ajoin, koska suunnitelmana oli lähteä satamasta torstai-aamuna klo 04. Uni maittoi.
Aamuvarhainen lähtö sujui ongelmitta leudossa tuulessa, peruutimme pois kiinnityspaikasta ja pääsimme sulavasti liikkeelle klo 03.58, täydellisesti aikataulussa. Nostimme isopurjeen ylös, mutta tuuli oli vastainen eikä riittänyt kuljettamaan meitä pelkillä purjeilla, joten koneajoon taivuimme jälleen. Ihailimme aamuaurinkoa matkan lomassa.
Matka eteni Bornholmista lähdön jälkeen enimmäkseen koneajona, jotta ehtisimme ajoissa seuraavaan kohteeseen, Visbyseen. Tuuli oli vastainen ja matkaa oli n. 190 mailia, emme olisi ehtineet kryssimällä perille. Iltapäivän mittaan maiseman täytti sankka sumu, joka toi tietysti oman jännityksensä plotterin ja tutkan seurailuun. Monia näytölle ilmestyviä kummajaisia ihmeteltiin, mittailtiin vauhteja ja etäisyyksiä ja suunniteltiin väistölinjoja, mutta lopulta ei kohdattu sumun seassa muita kulkijoita, ainakaan näkyviä.
Sumua kesti pitkälle iltaan ja matka eteni omassa sumuisessa kuplassamme, aivan kuin ei ympärillä olisi ollut mitään muuta. Yön myötä sumu hälveni, ja meri näyttäytyi ihmeellisenä, auringonlaskun pastellivärejä toistavana sileänä pintana, aivan kuin ympärille olisi levittäytynyt sulaa tinaa. Yön vahtivuorolaiset saivat kukin vuorollaan ihastella satumaisemaa ja räpsiä valokuvia. Kauneuden äärellä hiljenimme, toisaalta öisen meren täytti myös naisten nauru, kun jutut menivät yön pikkutunneilla hilpeiksi.
Elämä veneellä jatkui säännöllisten vahtivuorojen rytmittämänä, söimme, nukuimme, siivoilimme ja hoidimme veneen kulkua. Aamun valjetessa aloimme lähestyä Visbytä. Saavuimme Visbyn satamaan n. 12.45. Satamamestari huuteli laiturilta ja neuvoi meidät paikkaan, josta olisi aamulla hyvä lähteä. Niin liukui 30-tonninen vene kauniisti satamamestarin neuvomaan paikkaan, josta saimme myös vettä ja sähköä. Ja Visby oli meidän.
Visby oli myös lukuisten koulujaan päättävien nuorten, joiden korvia huumaava tekno raikasi ympäri satama-alueen. Vahinen naisisto nosti rantautumismaljat, vilkutteli hiukan livekameralle ja vastaili paikalle saapuneille uteliaille, jotka olivat tunnistaneet Vahinen ja tulivat juttelemaan. Kohta naisisto levittäytyi Visbyn idyllisille kujille. Illalla kaikki tulivat hyvissä ajoin nukkumaan, ja uni maittoi, edessä olisi jälleen n. 180 mailin matka seuraavaan kohteeseen Utöseen. Lähdimme aamulla reippaasti klo 7 ja heilutimme Visbylle. Pian saimmekin nostaa purjeet - vihdoinkin sopivaa tuulta ja meille suotuisasta suunnasta. Aurinko paistoi ja naisisto kuoriutui enimmistä villa- ja kuorikerroksista. Gotlannin pohjoisosien jälkeen etenimme täysillä purjeilla, kun mesaanikin nostettiin ensi kertaa tällä reissulla ylhäälle, upeassa sivumyötäisessä. Vahine kiisi aalloilla sulavasti 7 solmun nopeutta. Elämä ja naisisto hymyili leveästi.
Laboe - Köpis 5-6.6
Laboen upeat rannat jäivät taakse, kun starttasimme viimeiselle osuudelle ennen Köpenhaminaa. Luvassa oli vaihteeksi purjetuulta, joten tunnelma oli korkealla puuduttavien koneajopäivien jälkeen. Ei haitannut, vaikka tuuli tuli suoraan vastaan. Pimeyden koittaessa vilkkaan laivaväylän poikki luoviminen ei enää innostanut etenkään, kun matkamme ei edennyt riittävällä tahdilla. Tavoitteenamme oli saapua Kööpenhaminaan maanantaina alkuillasta, mutta nyt ETA näytti aamuyötä. Sisun voimalla saimme jälleen kiinni tiukasta aikataulustamme.
Kööpenhaminassa oli maanantaista huolimatta pyhäpäivä ja rantabulevardille oli järjestetty juoksutapahtuma, jossa tuhannet treenanneet maratoonarit ja innokkaat liikunnanharrastajat testasivat kuntoaan. Vahinen lipuessa Amaliehaveniin, meillä oli vastassa monisatapäinen yleisö. Saimme siis keskeisen paikan kaupungin paraatipaikalta. Pieneksi ongelmaksi koettiin maasähkön puuttuminen. Bulevardin viemärikaivossa oli toki sähkökaapeli ja pistorasia, mutta Vahinessa ei ollut siihen sopivaa adapteria. Pörinästä emme päässeet nytkään eroon siitä piti generaattori huolen.
Tiistaiaamu alkoi siivousurakalla ennen uuden naisiston saapumista. Pakastimen sulatus, jääkaapin siivous ja muonavarastojen inventointi oli hoidettu jo edellisenä päivänä. Nyt vain omien tavaroiden pakkaus, petien tamppaus ja pintojen puhdistus. Lento kotimaahan veisi meidät jälleen arkeen. Muisto huikeasta reissusta kuitenkin säilyy ja innoittaa suunnittelemaan uusia purjehdusmatkoja. Koronan suhteen rajoitukset ovat vihdoin vähentyneet. Sen osalta tilanne elää, mutta Vahine kulkee.
3. – 5.6. Kielin kanava moimoi!
Samoissa iloisissa, mutta vain lievästi purjehduksellisissa merkeissä sujutteli Vahine konttilaivojen, monensorttisten kalastusalusten ja Helgolandiin posottavien vuoro-, purje- ja moottorialusten kanssa tarkasti matalikkoja väistellen Elbelle. Väylän laidan matalikot oli koristettu hylkymerkeillä ja joitakin törrötti varoittavina sormina pinnan yläpuolella. Virta antoi menolle mukavaa buustia.
Kielin kanavasta kaikilla oli vain hajanaisia tietoja, eikä mikään niistä viitannut suuriin elämyksiin tai henkeäsalpaaviin näkymiin. Iltapäivän auringossa sujautettiin Vahine ensimmäiseen sulkuun. Fendaroitiin lady tiukasti lavean sulun kelluvaan reunalauttaan ja jäätiin odottamaan jatkoa. Tällä kertaa vesihiisihissi nosti meitä vain lievän metrin ja tyyni kanava aukesi eteemme. Yksin ei perjantai-iltaa tarvinnut viettää, eikä autopilottia kannata virittää tällä loivaliikkeisellä väylällä. Konttilaivahan saattaapi lyödä jarrut pohjaan edessä tai ällistyttävä lossi hujauttaa ilmassa poikittain väylän yli. Muutoin pöristellään linnunlaulussa vehreiden seinämien välissä, samalla kun kannen alla taas suunnitellaan seuraavaa herkkuhetkeä.
Kanavan rannat ovat leppoistamisen esimerkkimaisemaa. Sähköpyöräilijät pöristelevät yksin tai porukoilla, kalastajat meditoivat vapoineen, vasemman rannan piknikpeitoilla kohotetaan maljoja ja terasseilla tuoppeja. Joutsenet, hanhet ja muut uiskenteli siirtyilevät sujuvasti liikenteen seassa. Vahine saa arvoistaan huomiota vilkutuksin ja vanhempi herrasmies toivottaa ”Welcome to NATO!” Koko naisisto osallistuu suhdetoimintatyöhön ja Suomen lippu luultavasti yhdistetään jatkossa iloiseen nauruun ja joillakin paikkakunnilla myös kannella esitettyyn pienten joutsenten tanssiin.
Illan hämärtyessä otetaan tiukka kurvi oikeaan ja pujotellaan Rendsburgin kaupunginsatamaan jossa meille on varattu fiksu laiturin laita. Aamulla löytyy kaupungilta lauantaitori herkkuineen ynnä muutama tarpeellinen kauppa ja leipomo. Parsakausi on parhaimmillaan eikä jätä ketään kylmäksi. Jalat saavat liikettä kun kierretään sinistä viivaa pitkin kaupungin kaikki 1200 luvulta alkavat nähtävyydet, kirkko, Visbymäiset vanhan kaupungin runkoruususeinustat ja puiston jättilehmukset.
Kanava päättyy kun on körötelty kaikki 96 kilometriä. Sulkuun ei pääse, ennen kuin maksut on maksettu ja pyöritty tunteroinen pulleroisen Adler -lautan kanssa risteillen odotusalueella. Sulutus sujuu jo rutiinilla ja hetken päästä Laboen lauttarannasta saadaan hieno aitiopaikka seurata hiekkarantaturismin vuorovesiliikettä. Juoksuaskeleita otetaan ja ainahan joku myöhästyy kun lautta starttaa.
Hienohiekkaista rantaa satoine rottinkikoppeineen riittää monta kilometriä ja osa uskaltautuu jopa uimaan 17 asteiseen Pohjanmereen. Rannan päässä kohoaa II maailmansodan merimiesten muistomerkki korkeana kuin majakka. Vahine somettuu ohikulkijoiden digitaallisiin välineisiin. Monella tuntuu olevan hyviä muistoja Suomesta, Sibeliuksesta ja aivan käsittämättömästä kielestä. Onneksi on tämä moin-moin joka yhdistää pohjoisia merikansoja.
28.05.-3.6.2022 Cherbourg - Helgoland
Hejsan Allihopa!
Kaksikielinen naisistomme matkasi viikonlopun aikana Oulu-Turku-Helsinki-Edinbourgh-akselilta yhteiseen tapaamispaikkaamme Cherbourgiin, johon myös Vahine oli jo asettunut. Valmistelut sujuivat hyvässä hengessä ja huumorilla -tosikot eivät ajele kolmea tuntia vuokra-autolla kaasupullojen perässä tai lähde kauppaan kahdeksansivuisen ja kaikki elintarvikeosaston alalajit sisältävän ostoslistan kanssa. Ruokalistasuunnittelu oli toki aloitettu jo ennakkoon ja etänä TEAMS-työkalun turvin.
Keli suosi matkaan lähteviä ja hevi-tuotteiden pesu toteutettiin auringonpaisteessa. Lopputulos laiturilla oli tuoksujen ja värien ilotulitusta, ura torikauppiaana olisi ruokamäärällämme startannut hienosti. Kun lastasimme Carrefour-kassit alukseen, muutama naapuriveneen asukas kävi kyselemässä miehistömme lukumäärää sekä tulevan reissumme kestoa viikoissa.
Purjehduksemme kohti Helgolandia alkoi ja eteni hyvin pitkälle moottoriajolla. Tuulet olivat jossain muualla. Vuorot ja niiden vaihtamiset etenivät napakasti ja rytmit löytyivät vuorokauteen hyvällä ohjauksella. Keittiössä toteutettiin gourmet-tasoista menua ja ainakin lämmin kana-couscous- salaatti, avokado-katkarapupasta sekä tuorepuuro löytävät jatkossa tiensä useamman kotikokin ruokalistalle.
Kolmen vuorokauden yhtäjaksoisen matkanteon aikana päästiin tutustumaan dieselmoottoreiden perusominaisuuksiin, aluksen äänimaailmaan, purjeiden käyttäytymiseen, pimeäajoon ja yöpurjehdukseen sekä rantautumiseen vuorovesialueella, kun vaihteluväli veden korkeudelle on 0,2-2,70 m. Helgolandin saaren porrastreenien lisäksi myös siirtyminen alukselta laiturille ja takaisin edellytti ajoittain itsensä voittamista korkean paikan kammon, heittäytymisen sekä tikapuuharjoitteluun ryhtymisen muodossa. Hämärtyvässä illassa gastikaverit tunnistettiin äänen ja kasvonpiirteiden lisäksi myös pepun muodosta.
Helgolandin saari osoittautui hurmaavaksi. Missasimme yhdellä vuorokaudella viikonloppu-regatan mutta saimme silti tuulahduksen kesäisestä lintuparatiisista, ystävällisistä asukkaista (n=1400) sekä huikeista maisemista ja merellisestä ruokakulttuurista. Vahine herätti ansaittua kiinnostusta ja ihastusta, muutama paikallinen tunnisti myös Suomesta veneenhakureissultaan Turun ja Uudenkaupungin. Me 12 naispurjehtijaa pidimme omalta osaltamme huolen siitä, että Suomi ja suomalaisuus pysyvät myös helgolandilaisten muistoissa ja sydämissä.
Matka jatkuu pläkä-kelissä ja Sisulla kohti Elben suuta ja Kielin kanavaa. Reissun voimalause on ”Elämä on nyt”. Tämän päivän johtoajatuksena on oma myönteinen suhtautuminen saatuun positiiviseen palautteeseen ja kanssapurjehtijan antamiin kehuihin. Hirvittävän hankalaa tuntuu olevan tämä itsensä olalle taputus.
Yhteinen konsensus on myös se, ettei tällä legillä toteuteta parviälyä tai jaeta voimahaleja- ne ovat niiin last season. Matka jatkuu, kannella kaikuu iloinen nauru ja joku kätevistä emännistä valmistelee lounasta. Voiko naispurjehtija muuta toivoa?
27.5. klo 0000 (UTC) 49 astetta 39´ N, 01 astetta 37´ W
Mutkien kautta perillä Cherbourgissa aka Peten Sport Cafesta (Horta) Pyhän Peten Portin (St. Peter Port, Guersney) kautta Cherbonniin (Cherbourg).
Aamupuurolla Vahinen miehistö sekoili kellonaikojen kanssa, mikä maa, mikä aika? Miehistön kellojen, kännyköiden, Vahinen kellon ja kapteenin kellon näyttäessä eri vaihtoehtoja ajalle kapteeni tarkensi minkä aikavyöhykkeen ja kesäajan mukaan Vahinen päivän lähtöaikataulu on suunniteltu, jotta vuorovesi ja kanaalin virtaukset osuvat reitillä kohdilleen.
Aikataulu mahdollisti vielä pikaisen linnakierroksen sataman vieressä olevassa 1300-luvun linnassa.
Peten Guernseyn kirous (Curseney) näyttää poistuneen. Tällä kertaa satamassa ei hajonnut mitään. Pete ja Harri huomasivat ison skuutin levangin hajoamispisteenkin ajoissa, ennen kuin toinenkin kiinnipitävä ruuvi olisi purjehdittaessa pettänyt ja aiheuttanut vaaratilanteita. Toki emme koskaan päässeet rantayhteyden omaavaan laituriin ja lähteissä annetut syvyydet eivät täsmänneetkään ja Vahine sai satamavahtien veneiltä pienet töytäisyt keulan laitaan, jotta hiekkaan hieman juuttunut köli saatiin irti ja Vahine takaisin syvemmille vesille. Kävivät vielä tuuppaamassa meidän edestä poijussa keinuvaa ambulanssi(-venettä)a pois tieltä, jotta pääsimme turvallisesti pois satamasta.
Klo 13.15 Ranskan kesäaikaa UCT +2 Vahine lähti legin viimeiselle osuudelle. Kipparin tarkka vuorovesien mukainen lähtöikkuna tuotti tulosta ja Vahine kiisi Cherbourgia kohti koko legin ennätysnopeuksilla 11,7 solmua parhaimmillaan. Toki vauhdin tuplasi myötävirta, joten tätä ei purjehdusennätykseksi voi kuitenkaan laskea.
Viimeisenä varsinaisena purjehduspäivänä miehistö koki ennen näkemätöntä (tällä legillä) luksusta, kun pääsi valmiiseen ruokapöytään ja sai nauttia ennen lähtöä lounaaksi kapteenin erikoista ja matkalla päivälliseksi perämiehen spesiaalia. Kyllä siis kannatti jatkaa matka loppuun saakka, jotta näistäkin pääsimme nauttimaan.
Cherbourgia lähestyttiin Paulan fiilistellessä ruorissa paluuta vaihtokaupunkinsa maisemiin. Viimeksi hän asui kaupungissa 15 vuotta sitten neljä kuukautta ja nyt heti 2022 visiitillä uudestaan. Cherbourgin ulompi aallomurtaja ohitettiin 26.5.2022 kello 18.52 ja kone sammutettiin sataman laiturissa kello 19.32. Harmiksemme olemme jälleen vierailijaponttoonissa, joten dingi kaivettiin esiin ja miehistö pääsi pumppaushommiin. Satamavahti lupasi tehdä parhaimpansa, jotta huomenna pääsisimme maayhteyden omaavaan laituriin, jotta veneen tyhjehtäminen ja siivoaminen ennen seuraavaa legiä ja miehistöä onnistuisi. Pidetään peukkuja!
Mutta mahtava reissu takana ja Horta – Cherbourg -legi on saatu päätepisteeseensä. Takana on kunnioitettavat 1489 merimailia. Kannatti herätä! Kapteenille ja perämiehelle suurkiitos turvallisesta matkasta ja hauskasta seikkailusta.
Erilaista jäbää mukaillen; Toiset tekee vendan, meitsi nousee tuuleen!
Ykkös-, kakkos- ja kolmosvahti kaikki yhdistettynä Paula, Hanna ja Satu
KIPPARIN KIITOKSET!
Kiitokset koko miehistölle moitteettomasti sujuneesta merimatkasta. Kaikki tehtävät suoritettiin innolla ja onnistuneesti. Jokainen muisti Rule number onen ja saavuimme kaikki perille eurooppaan. Erityiskiitokset perämies Harrille, Satulle, Paulalle ja Hannalle matkan turreiluosuudesta!
Capitan Pete
25.5.
Pyhän Peten satama, Guernsey, 49 astetta 27´ N, 02 astetta 32´ W
Loma Brestissä teki hyvää. Vahine sai perusteellisen pilssin pesun moottorin öljynvaihdon yhteydessä. Päällystön ratkoessa konehuolia jäljelle jäänyt sinnikäs miehistö Satu, Paula ja Hanna käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja viettivät weekend getawayta roadtripillä Bretagnen maaseudulla kauniissa rannikkomaisemissa patikoiden ja nauttien crepeistä ja hotellin mainiosta saunasta ja altaasta.
Tiistaiaamusta Vahine pääsi vihdoin taas liikkeelle viikon satamassa oleilun jälkeen. Matka alkoi myötävirrassa ja vasta-aallossa kohti Guernseyn saarta, jonka Paula oli pysähdystoiveena useamman kerran jo reissun aikana esittänyt. Olikohan kipparimme Pete suopealla päällä tehdessään loppumatkan reittisuunnitelman St. Peter Portin satamakaupungin kautta.
Reilun vuorokauden purjehdus sisälsi leppoisaa oleilua Vahinen aurinkoisella kannella, punaisten poijujen väistelyä (ehkä jotain hummeripyydyksiä), kahdella gasteista lievää meripahoinvointia söyrivässä aallokassa (väärä lääkitys), kokkailua, smart10 -pelailua, ja legin viimeisen yöpurjehduksen tähtitaivaan alla sovelletuilla vahtivuoroilla.
Vahine saapui Guernseylle aamun valjettua ja satamavahti tuli osoittamaan paikan ponttoonilaiturista ilman maayhteyttä, joten miehistö pääsi kaivamaan dingin esiin ja pumppaushommiin, jotta saari ei jää vain satamasta ihaitavaksi mysteeriksi. Tätä ennen yövahdeista väsyneet Vahinelaiset päättivät kuitenkin ottaa aamunokoset.
Päivä Guernseyn St. Peter Portissa on kulunut kaupunkiin ja sen kahviloihin tutustuessa. Illalliselle suunnataan vielä ravintolaan ja matka kohti Cherbourgia starttaa huomenna kello 13.
Urhea merihenkilöstömme Paula, Satu ja Hanna (kapteenin kommenti).
18.5.
12 m/s tuulet ja upeat mainingit kuljettivat Vahinea maata kohti. Aamuvuoro nautti auringonnoususta ja väisteli lisääntyvää laivaliikennettä. Muissa vahdeissa vauhtia riitti ja Vahine kynti aaltoja. Iltapäivällä okluusiorintama kasteli gastit ja vei lopulta tuulen, mutta samalla saatiin aurinko lämmittämään loppumatkaa. Moottoripurjehdus surffimainingeissa maistui gasteille kovien tuulien ja aaltojen ryskeen jälkeen.
Klo 19.35 näkyi maata ja klo 20.15 otettiin isopurje alas. Olipas outo tunne nähdä maata. Toisaalta lämmin suihku ja muut luksusasiat, joita ilman oli eletty reilu viikko houkuttivat, mutta toisaalta purjehdus Atlantilla oli niin upeaa, ettei olisi malttanut lopettaa. Gasteilla oli monenlaisia fiiliksiä haikeudesta iloon. Ylitys oli lähellä loppua. Onnistunut valtamerilegi ei ole itsestäänselvyys ja meillä oli paljon onnea matkassa.
Ajettaessa satamaan opeteltiin ohjaamista vuorovedessä ja ihailtiin sotilaslaivoja ja -helikoptereita. Brestin valoista oli vaikea erottaa vihreää ja punaista satamaan ohjaavaa valoa. Kippari ajoi Vahinen tyylikkäästi laituriin ja köydet olivat kiinni juuri vuorokauden vaihduttua
18.5.2022 kello 00:00. Oli aika astua laiturille ja kokeilla keinuuko maa.
Kiitos koko miehistölle unohtumattomasta kokemuksesta, josta kertomaan merimiesjuttuja. Kiitos erityisesti kipparille ja perämiehelle, jotka luotsasivat meitä Atlantin aalloissa ja toivat turvallisesti Brestiin.
Sanoja purjehduskokemukselle on vielä vaikea löytää, mutta tulette kuulemaan vielä paljon merimiestarinoita reissusta.
Onneksi legi jatkuu vielä Ranskan seikkailuilla mahdollisesti pienemmällä miehistöllä.
18.5.2022 klo 0000 (UTC) 46 astetta 23´ N, 004 astetta 29´ W
16.5.
Brest here we come!
Klo 04:00 kannelle kömpinyt ykkösvahti havahtui huomioon täydenkuun vaihtumisesta puolikkaaksi. Olimmeko ajaneet madonreikään ja siirtyneet ajassa puolikuuta tai puoli vuosituhatta?
Kuun pimennyttyä kokonaan ja jäljelle jääneen varjon värjäydyttyä punaiseksi, totesimme kyseessä olleen täydellinen kuunpimennys. Ei huono.
Auringon noustua Riitta kiskaisi tämän legin nopeusennätyksen 10,5kn. Tuuli on todellakin siis noussut ja tätä näppäillessä tuulennopeus on 17 -20 m/s ja Vahine kiitää Biskajalla vauhdilla kohti Ranskaa. Kovasta tuulesta huolimatta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi) miehistö on nautiskellut vauhdista ja auringosta Vahinen kannella sekä harjoitellut veneen parkkeeraamista piihin.
Suunnitelmiin on kuitenkin tullut muutos ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Brest, josta matka jatkuu kohti Cherbourgia.
Terveisin, 1.vahti (Joonas, Aamos, Riitta)
16.5.2022 klo 0000 (UTC) 47astetta 15´ N, 007 astetta 46´ W
ps. terveisiä Annen äidille!
15.5.
Cherbourgh, here we come!
Aamulla miehistö heräsi aamuäreänä huonosti nukutun yön jälkeen. Kallellaan kulkevasssa Vahinessa aallokkoisena yönä punkkien merilaidat ovat olleet tarpeen. Lisäksi yö oli tapahtumarikas yöllisten reivien ja läheltä kulkeneen rahtialuksen takia. Onneksi kunnon päiväunet, merivahtivuorot vauhdikkaassa tuulessa ja hyvä ruoka ovat kuitenkin piristäneet miehistön mielialan. Nyt Vahine on vihdoin saanut etelänpuoleiset tuulet, joilla matka etenee joutuisasti Biskajanlahden sivuitse kohti Cherbourghia ja pois pahimipien myrskymörköjen reiteiltä.
Päivän mittaan sää on vaihdellut vesisateesta auringonpaisteeseen, kaikkien meriavahtien purjehdusvuorolle on riittänyt vauhdikasta keliä ja miehistö on päässyt avomeripurjehduksen hurmaan matkavauhdin ylittäessä parhaimmillaan 10 solmun nopeuden. Aallonpärskeiden takia vedenpitäville vaatteille on kannella ollut käyttöä.
Päivällisen jälkeen kyytiin liftasi hetkeksi myös haarapääsky Keijo, ja Vahinen viereen saapui taas muutamia delfiinejä kisailemaan aallokossa.
Osa miehistöstä odottaa jo innokkaasti Cherbourgiin saapumista, ja vahtivuorossamme haaveissa siintää jo shampanja, escargots, sammakonreidet,ja muut ranskalaisherkut, vaikka seikkailua on vielä jäljellä ja matkaa on perille vielä joitakin päiviä.
Kohta kolmosvahtimme kömpii jälleen torkuille ennen klo 00-04 öisen ”koiravahdin” alkua.
Kolmosvahti Hanna, Anne ja Justus
P.S. Kolmosvahdilta terveisiä kaikille kotona odottaville!
Annelta tervisiä perheelle, Anniinalle ja Anetelle, sekä 1. legin vanhusporukalle ja Lehalle! Justukselta terveisiä Paulalle, Juhanalle ja Kassulle!
Hannalta terveisiä äidille ja Ullalle!
14.5.
Vauhti kiihtyy!
Perjantain loppuillasta saatiin vielä harvinainen näytös, kun kannelle auringonlaskua ihailemaan tullut miehistö sai ihailla valasparven suihkunäytöstä, joka sisälsi lähes kolmekymmentä vesisuihkausta.
Yötä valaisi melkein täysikuu ja aamu aukeni kakkosvahdille perämies Harrin kanssa upealla auringonnousulla. Auringon noustessa nousi myös kolmosvahti valmistamaan kipparimme Peten syntymäpäivän kunniaksi herkullisen englantilaisen aamiaisen ja hieman ennen aamukahdeksaa miehistö yllätti Peten syntymäpäivälaululla.
Vahinen suunta vaihtui yön aikana itää kohti, jotta pääsisimme välttämään sääennusteessa näkyvän mörönperseen (myrskytuulten) osumista Vahinen reitille. Mörön karkuunjuoksu näyttää kannattaneen ja välttänemme hurjimmat tuuliennusteet, sen sijaan tuuli on noussut mukaviin lukemiin (8-9ms) ja pääsemme kryssikulmassa etemään hyvää matkavauhtia kohti määränpäätä.
Vauhdin kiihtyessä ja vastatuuleen purjehtiessa, on myös veneen kallistuskulma kasvanut ja miehistö totutteleekin nyt uuteen arkeen 25 asteen kallistuskulmassa. Voin kertoa, että kokkaus, siivous ja vessakäynnit ovat muuttuneet arjen askareista ansiomerkin arvoisiksi suorituksiksi.
Kipparimme Pete ilmoitti myös reiveistä etukannella, jonne on kutsuttu kolmosvahdin Anne ja Hanna ja ykkösvahdin Aamos ja Riitta. Kuulostaa hauskalta, mutta onkohan kyseessä kuitenkaan bileet vai jotain aivan muuta.
Varmaa on, että aalloissa keinuvan Vahinen kannella on tanssiaskeleita luvassa. Suosittelen myös asuvalinnaksi aaltojen pyyhkivälle kannelle vedenpitävää vaatetusta.
Sitä ennen on kuitenkin luvassa Peten synttärikahvit omenapannukakun kera.
Paula lähettää terveisiä äidille, mummolle, isälle ja veljille. Täällä menee kaikki kallistuskulmista huolimatta vallan mukavasti ja Vahinella on kotoista. Terkut myös kaikille kavereille ja sukulaisille, jotka ovat eksyneet tätä lukemaan.
Ollaan nyt noin puolimatkassa ja seikkailu jatkuu hyväntuulisena ja hyvä tuulisena!
Kakkosvahti Paula, Satu ja Elina
13.5.
Tämä päivä alkoi ykkösen merivahdilla (klo 0400-0800). Auringonnousua ei edelleenkään päästy kummoisesti ihailemaan, pilvisen taivaan vuoksi.
Toivomme kohta näkyvän auringonlaskun hyvittävän sen.
Aamun merivahdissa tajusimme tänään olevan 13. perjantai ja päätimme varmuuden vuoksi hankkiutua eroon viimeisistä veneessä olevista banaaneista. Hyvin upposi. Näin 13. perjantain saldo tähän mennessä on onneksi vain kuusi laastaria ja muutamia mustelmia. Vakavemmilta sattumuksilta on siis säästytty. Banaaneiden syöminen oli varmasti hyvä veto.
Päivällä on paistanut aurinko ja tuulikin on noussut hieman kovemmaksi, joten Sisun jyrryytys hiljeni aamupäivällä. Suurin osa miehistöstä on nauttinut kannella olosta ja ruokakin on ollut erittäin maistuvaa.
Noin klo 1145 kannella alkoi tapahtua. Paula huomasi meressä kelluvan objektin. Käännyimme katsomaan sitä, ja päädyimme noukkimaan sen kyytiin.
Wilson on siis saanut tyttöystävän. Hänen nimensä on Pamela. Wilson ihastui Pamelan punaisiin poskiin ja täyteläiseen ulkomuotoon ensisilmäyksellä.
Muita havaintoja tänään ovat olleet delfiinejä, kilpikonna ja yksi rahtilaiva. Aika yksin saamme siis edelleen olla. Nyt odotamme yhdessä auringonlaskua ja nautimme hiljaisuudesta ilman Sisun jatkuvaa kuorsausta.
Auringonlaskun jälkeen alkaa veneestä hiljenemään rupattelu ja iloiset naurut, kun miehistö lähtee unille ennen yön vahtivuoroja. Merivahti saa nauttia kuunvalosta hiljaisella Atlantilla.
Aamos lähettää terveisiä: Möllille, Sikalaan ja kasarmille, Kramsulle ja Unnukkaan, Kuopioon ja Mikkeliin, Sagalle ja Hugolle, Tekelle ja Venlalle, Meerille ja Samille, Kityn jengille sekä tietysti nuorisojaostolle; Suville, Taaville, Idalle ja Santulle. <3 Minulla on kaikki hyvin, punkka on kuiva, eikä merisairaudesta tietoakaan. (Suville vielä extra terveiset, että Annella loma on jo koittanut, mutta Aamoksella ei aivan vielä.)
Joonas lähettää terveisiä faijalle ja kaikille muille ketkä tätä lukee.
Riitta lähettää terveisiä perheelle ja kaikille kavereille.
// ykkösvahti, Aamos, Riitta ja Joonas
14.5.2022 klo 0000 (UTC) 44 astetta 09´ N, 18 astetta 21´ W
12.5.
”VALAS” vahtivuoro 3 oli törmätä valaaseen.
Vahtivuoro 3 aloitti suosikki aamuvahtivuoron kello neljä. Vahtivuorossa on vain Anne ja Justus sillä Hanna on lainattu toiseen vahtivuoroon.
Merivahtivuoro alkoi leppoisasti odotellen auringon nousua. Taivas värjäytyi oranssista vaalean keltaiseksi ja aurinko alkoi rakentamaan siltaa lähes tyynelle meren pinnalle. Anne oli ruorissa ja Justus istui reunuskorokkeella. Perämies tarkasteli tuulen suuntia kannella. ”V...u VALAS” Justus pomppaa pystyyn ja kiiruhtaa kannella keulaa kohti. Valas on levolla veneenmitan päässä ja ilmeisesti herää juuri viimehetkellä. Tilanne on ohi noin 10 sekunnissa valaan sukeltaessa veneen alle paaralta styyran suuntaisesti. Sukeltaessaan valas jätti tyyneen merenpintaan kohtalaisen kokoisen renkaan, jonka läpi ajoimme. Perämies Harri laski tapahtuman ajan ja analysoi tilanteen ja totesi ”se oli muuten lähellä”. Tehtiin asianmukaiset lokimerkinnät ja matka jatkui.
Aamu oli todella kaunis. Merellisiin auringon nousuihin ja laskuihin ei vaan kyllästy – luonnon tarjoamaa kauneinta taidetta, sitä ei oikeastaan näe vaan tuntee.
Ja taas lisää ”valaita pinnassa” huutoja mutta nyt valaat ovat onneksi kauempana. Näimme pärskeitä ja valaiden selkiä. Me emme heitä kiinnostaneet
- olivat matkalla jonnekkin pohjoisen suuntaan.
Atlantin tuulet eivät meidän menoa nyt avita. Purjehdimme ja ajamme koneella vuorotellen päivän aikana. Välillä kokeilemme genaakkeria ja sitten toteamme, että apuja ei tule, tyytykäämme aina niin luotettavaan Sisuun.
Siirsimme tänään kelloa tunnilla eteenpäin, pikkuhiljaa mutta varmasti lähenemme tuttua ja kotoista aikavyöhykettä – enää yksi aikavyöhykkeen siirto.
Päivä on mennyt tutuissa rutiineissa ruoan laittoa, siivousta ja merivahtivuoroja. Kun päivä kääntyy iltaan Aamos yllättää meidät taas leipomisillaan. Atlantti on kuorinut Aamoksesta pikku leipurin. Kyllä leipä oli hyvää ja itsekin hän totesi: ”Tää on niin hyvää, melkein kuin oma tekemää”. Näin päivä täällä Vahinella taas taittuu yöhön. Merivahti kannella pitää oikeasta kurssista huolta muut pääasiassa vetävät unta palloon eli valmistautuvat yön vahtivuoroihin.
”Jaksaa jaksaa” ja kyllähän me jaksetaan.
Heiiii, blokin kirjoittaminen keskeytyi juuri huutoon ”VALAS”, ryntäsin kannelle ja kyllä upea iso valaanselkä kaarsi veneemme takaa – suuntana etelä. Valas olisi jäänyt huomaamatta mutta onneksi se ”huokaisi” ja puhalsi kuuluvasti, joka kiinnitti merivahdin huomion.
Vahtivuoro 3, Anne ja Justus – odotamme Hannaa takaisin
11.5.
Rutiinit muodostuu! Toinen kokonainen meripäivä saa jo päivämäärät unohtumaan ja vahtirytmi alkaa muodostumaan.
Aamu aukeni harmaan sävyillä tänäkin aamuna, mutta sateettomana onneksi. Yön aikana tuuli hieman hiljeni eilisestä, joka toisaalta ilahdutti 2. vahdin (eli allekirjoittaneiden) Paulaa ja Satua, joiden nukkumapaikassa keulahytissä meno ennen puoltayötä alkoi jo naurattaa pomppuisuudellaan. Meno keulapunkissa oli kuin olisi nukkunut tramboliinilla, jossa joku pomppii vieressä, nostaen nukkujan hetkellisesti aina ajoittain ilmaan veneen keulan kulkiessa aallonharjalta seuraavalle. 9-10 välillä 3. vahdin aikana merellä oli suoranaista ruuhkaa, kun horisontissa näkyi laiva ja delfiinit tulivat moikkaamaan. Muutoin merellä, muutamaa lintua lukuunottamatta, on ollut hiljaista.
Veneellä sen sijaan ei kovinkaan hiljaista ole ollut, vaan miehistö on kokoontunut useamman kerran kannelle tai salonkiin rupattelemaan iloisesti.
Rupattelujen tuloksena paljastui, että useampikin gasti on tänne löytänyt tiensä ikäkriisien hoitokeinona, ja mikäs tämän parempi tapa hoitaa mieltä, kuin merellä tuumia tärkeitä ja vähemmän tärkeitä aatoksia, ilman tätä blogia tehokkaampia yhteyksiä someen ja arjen kiireisiin.
Muutama päivä merellä on jo saanut uskaliammat, aka Joonaksen ja Justuksen, kannelle merivesisuihkuun, muut olemme vielä tyytyneet tämän suunnitteluun.
Illasta aloitettiin veneen omenoiden pelastusoperaatio ja Aamoksen johdolla leivottiin omenapaistos iltapalaksi. Paistoksen tuoksu täyttää veneen ja odotellaan jo vesikielellä, että pääsemme maistamaan.
Kannelta salonkiin kantautui tieto sateenkaaresta menosuunnassa, joten voi olla, että sade tulee huuhtelemaan veneen ja sen tarmokkaat vahdit.
Me 2. vahtivuorolaiset lähdemme paistoksen jälkeen levolle ennen koiravuoroon 00-04 heräämistä.
Terveisin 2.vahti Satu, Paula ja väliaikaisesti 2-vahti Hanna
12.5.2022 klo 0000 (UTC) 42 astetta 20´ N, 22 astetta 25´ W
10.5.
Tänään aamu alkoi kaikkien purjeiden nostolla klo 0700 ja saimmekin vauhtia yli 8 solmua. Auringonnousua ei valitettavasti päästy ihailemaan, sillä taivas oli niin pilvinen, jopa lonkeron harmaa. Pääsimme kuitenkin ihailemaan delfiiniparvea ja yhtä kilpikonnaa!
Päivällä oli aurinkoista ja mukavaa tuulta, joten konetta ei tarvinnut enää käynnistää. Ruokakin oli hyvää. Kannella pelattiin Smart10, jonka kippari voitti jälleen kerran. Joonas uskaltautui jopa käymään merivesisuihkussa.
Kolmen maissa alkoi tuuli nousta ja purjeita alettiin vähentämään ja reivaamaan. Pieni sadekin sieltä niskaan ropsahti, vaikka Anne uhrasi yhden sentin kolikon Neptunukselle. Meidän vahtivuorossamme (1600-1800) päästiin sitten hyvää kryssiä reilussa 11m/s tuulessa.
Eilen asetettiin veikkaukset (tai tiedot) saapumisajasta. Eli jokainen on kirjoittanut lappuun päivämäärän ja kellonajan, joilloin ohitamme Cherbourgin ulomman aallonmurtajan. Kilpailusta odotetaan mojovaa palkintoa voittajalle.
Terveisin, ykkösvahti (Aamos, Riitta ja Joonas)
11.5.2022 klo 0000 (UTC) 41 astetta 24´ N, 25 astetta 17´ W
9.5.
39 astetta 31.3' N, 27 astetta 39.7' W
”En ole tullut mihinkään (piip sensuroitu) puskapurjehdukseen vaan Atlantille”
Riitta ei kääntynyt katsomaan loittonevaa Graciosan saarta vaan ihaili Atlantin kasvavia maininkeja, kun Vahine suuntasi keulan kohti pohjoista ja matkamme kohti Cherbourgia alkoi. Olemme siis lähteneet liikkeelle Velasissa otettujen viimeisten lämpimän veden suihkujen jälkeen. Tätä arjen luksusta tulemme kaikki varmasti kaipaamaan seuraavien kahden viikon aikana. Olemme siis aikataulussa vaikka kippari totesikin ennen turvallisuus koulutusta että ”nyt tämä turvallisuus koulutuksen aikataulu kyllä kusee” olihan se hieman myöhä ja kiire oli vessaan johon Aamoksen kanssa totesimme, että ”hyvä, että joku sentään kusee, kun me ei ja onhan tässä rakko jo täysi ja kauhea vessahätä”.
Päivän aikana on kannelta kuulunut useammin kuin kerran huuto ”delfiinejä”. Näitä iloisia aalloilla surfaajia on tänään näkynyt parvissa ja pareina useammin kuin osasimme edes odottaa. Sen verran usein niitä nyt nähtiin, että joka havaintoa ei edes innostuttu kuvaamaan. Sen sijaan huuto ”kilpikonna” sai edelleen kaikki kannelle.
Mainio porukka taas matkassa. Kyllä se vaan niin taitaa olla, kun ihmisillä on yhteiset sydämen lyönnit purjehdukseen ja yhteinen tavoite, ei tiimihenki tarvitse muuta kuin Vahinen ja siinä se ”tiimi, joka puhaltaa samaan purjeeseen”. Tuota puhkuvoimaa taidamme tarvita, kun jouduimme aloittamaan matkamme koneella ajoilla. ”Rintama on kyllä tulossa huomen illalla ja ei sen pienempi kuin koko Atlantin peittävä” kipparimme Peten ”jaksaa jaksaa” kannustus. On siis luvassa sadetta, puuskaista tuulta – oisko jotain 20-25m/s ja kaikkea mukavaa mitä sääherra mahtaakaan keksiä.
Mitenhän on myrskyn laita...?
Ruokaa on varmasti riittävästi ja olemme jo saaneet nauttia vahtivuorojen mainioista makumatkoista. Jokainen yksittäinen ateria nostaa seuraavan rimaa. Jos matkan kesto olisikin pidempi kuin arvioitu, nälkään me emme varmaankaan ensimmäisenä nääntyisi.
”Sometusyhteytemme on nyt katkennut”, kunnes taas olemme lähellä jotain maata. Tutka tuossa tykkäsi, että arpokaa minne haluatte ja olette ”oman itsenne törmäyskurssilla”. Näin se näytti ja perämies Harri onnistui tavoittamaan maista osaavan konsultin, jonka kanssa tutkan asetukset määritettiin uudelleen, eikä yhtään liian aikaisin, sillä yhteydet katkesivat jotakuinkin heti sen jälkeen, kun tutkan kanssa yhteistyö alkoi taas pelittämään. Kiitos Harrin ja tämän Mystisen Konsulttimiehen - taas tiedämme minne menemme ja kenet tapaamme.
Näin siis tänään – mainio tiimi suuntaa Vahinen keulan kohti Cherbourgia ….
Azoreiden ja Cherbourgin väliin mahtuu monta tarinaa - ”Pysykää kanavalla”.
Vahtivuoro 3 Anne, Hanna ja Justus toivottaa koko Vahinen porukan puolesta kaikille terveisiä, täällä kaikki hyvin.
8.5. Sao Jorge
Jes lähtöpäivä! Hetkeä, jolloin köydet irtoavat Hortan satamasta on odotettu. Kauemmin reissussa olleet gastit vetävät voitontanssit ja muitakin hymyilyttää.
Reissu alkaa täysin tyynellä kelillä, mutta matka tarjoaa silti elämyksiä. Matkalla Velasiin bongataan huikeiden maisemien lisäksi muutama delfiini, merikilpikonna ja laivastollinen portugalin sotalaivoja eli vallan myrkyllisiä meduusoja. Gastit harjoittelevat Vahinen monien köysien ja vinssien käyttöä sekä nostavat kokeeksi pari kertaa purjeet. Aurinkoinen keli vie kuitenkin voimat ja miehistö on tyytyväinen päästessään São Jorgen Velasiin neljän tunnin moottoriajelun jälkeen.
Rantautuminen Velasissa menee nappiin vanhojen gastien opastaessa uudempia gasteja. Sitten uimaan. Joonas löytää potkurista köysikasan, mikä selittää veneen oudon tuntuman, ja onnistuu upeasti sukeltamaan sen pois. Joonakselle siis kiitos, että köysi huomattiin ajoissa.
Velasin kaunis kylä on hiljainen eikä ketään näy missään. Miehistö tankkaa monta ruokalajia ravintolassa ennen huomenna alkavaa ylitystä. Kohta ollaan gastien kokkaustaitojen varassa.
Yöllä viihdettä tarjoaa keltanokkaliitäjien eksoottinen kaakatuskonsertti.
Huomenna lähdetään vihdoin ylittämään Atlanttia Azoreilta Ranskaan.
Vahinen miehistö toivoo kaikille äideille, erityisesti lähimmillemme, ihanaa äitienpäivää! Olette ajatuksissamme!
Terkuin 2. vahti – Paula, Satu ja Elina
7.5.2022
Uudet tuulet puhaltelevat!
Saarikruisailut on tehty ja härkäjuoksuista on selvitty hengissä. Veneen pienet huollot ja korjaukset on saatu ikuiseen alkuun ja olemme valmiit uuteen ylitykseen. Uusikin miehistö on onneksi sopivan osaavaa ja lätäkön ylitys onnistunee hienosti. Ruokaa on kannettu veneeseen valtavasti ja tuskin nälkä yllättää.
Fiiliksiä kuvastanee yhden miehistön jäsenen sanonta: ”Näin kipeät posket ei ole ollut nauramisesta moneen vuoteen”. Sunnuntai 8.5. on startti ja ehkä pieni pysähdys Velasissa on tarpeen, kun koko miehistö tuntuu olevan nyt niin juhlatuulella,että tuskin huomenna pitemmälle päästään. Mutta siitä on hyvä jatkaa.
--Capitan Pete
Vahinella on uusi kippari! Pete otti päällikön aseman vastaan Lehalta 29.4.
saarikierroksen jälkeen. Siitä asti Pete, Anne ja Aamos ovat syyhyävin sormin odottaneet uutta miehistöä saapuvaksi. Jossain kohtaa kerkesi jo tuntua siltä, ettei se päivä koita koskaan. Vahinea on kunnostettu: köysiä uudistettu, isopurje ja genoa käytetty korjauksessa, starttimoottori vaihdettu ja kaikkea pientä kivaa puunausta tehty. Anne on myös testannut kaikki veneen palohälyttimet valmistaessaan ruokaa; neljän hälyn pullat olivat Peten ja Aamoksen suosikki.
Vastoin kaikkia odotuksia, se päivä on nyt koittanut. Tänään olemme laittaneet uuden miehistön ruotuun. On tehty runsas kauppareissu, laitettu isopurje paikalleen, pesty kansi, koulutettu turvallisuudesta, veneessä liikkumisesta ja sisätöistä.
Uusi miehistö miettii edelleen, että mihinköhän sitä on tullut lähdettyä kun katselevat Annen ja Aamoksen touhuja pyörein silmin. Tässä voisi lievästi sanoa tulleensa jo hieman mökkihöperöksi. Onneksi huomenna pääsee merelle, ja kuten olemme jo oppineet, juttujen taso nousee eksponentiaalisesti köysien irrotessa laiturista.
Huomenna lähtö on klo 0800 ja Vahinen keula suuntaa ensin kohti Velasin satamaa. Mikäli mahdumme laituriin, jäämme Sao Jorgen saarelle vielä yhdeksi yöksi. Täältä blogistahan te kaikki rakkaat voitte sitten matkaamme seurata.
Koko miehistön puolesta, Aamos
25.4.
Atlantti ylitetty ja jalat ovat jo hetken olleet tukevasti maanpinalla.
Rantauduimme Hortalle keskiviikkona 20.4 neljän jälkeen aamuyöllä.
Ensimmäiset askeleet maanpinnalla olivat vähintäänkin huterat ja keikuttavat. Yön pimeinä tunteina kilistettiin onnistuneelle ylitykselle ja mietittiin, miten mahtava reissu ollaan saatu kokea ja millä porukalla.
Legimme ei suinkaan päättynyt köysien kiinnittymiseen. Jatkoimme yhteiseloa Hortalla. Syötiin ja juotiin (niin paljon, että voisi luulla meidän nähneen nälkää viikkoja), kierreltiin saarta sekä autolla että kävellen, sekä tietenkin nautittiin mahtavasta ylellisyydestä, nimittäin suihkusta.
Harvoin on lämmin makea vesi tuntunut niin hyvältä.
Hetken Hortalla toivuttuamme jatkoimme matkaamme purjehtien. Aloitimme kevyellä ja leppoissalla purjehduksella kohti Sao Jorgea. Saarella osa kierteli autolla tutkimassa mahtavia näköaloja ja luonnon ihmeitä ja osa otti ihan vain rennosti veneellä ja lähimmässä kylässä.
Koska paikallaan oleminen on lähes tylsää, lähdimme seuraavana päivänä kohti Terceiran saarta. Purjehdussää oli mahtava, reipas sivumyötäinen ja aurinkokin paistoi. Onneksi saatiin jokunen sadekuurokin niskaan, niin ei liian hyvään totuta! Matkalla meitä tuli moikkaamaan uskomattoman kokoinen delfiiniparvi, jotka pitkään surffasivat Vahinen rinnalla. Terceiralla kiertelimme Angra do Heroismon kylää, josta löysimme jos jonkinlaista mielenkiintoista nähtävää.
Nyt tosiaan siis Terceiralla. Matkasuunnitelma on toistaiseksi se, että tästä lähdemme tiistaiaamuna takaisin kohti Hortaa. Loppuviikosta suurin osa miehistöstämme lähtee kohti kotia, osa jää vielä Vahinelle odottamaan seuraava legiä kohti Ranskaa (hullua sakkia).
Azoreiden kiertely on tuntunut hyvinkin leppoisalta pitkän Atlantin ylityksen jälkeen. Toisaalta, sitä ehti jo tottua rutiineihin, joten niistä luopuminen voi tuntua ehkä hankalaltakin. Keikkumaton punkka tuntuu oudolta, eikä siinä oikeen saa nukuttua. Unirytmi on vähän harakoilla, neljältä aamuyöllä on jo aivan valmis vahtiin. Kännykkä toimii, yhtäkkiä tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Mikään ei enää keiku, ei tarvitse koko ajan pitää kiinni jne. Kaikkeen sitä näköjään ihminen tottuu.
Rankin osuus reissusta siis ohi, on aika ruveta pikkuhiljaa laskeutumaan kohti arkea, kotiinpaluuta ja ajatusta siitä, että on aika jättää Vahine sekä muu miehistö taakseen. Hieman haikeaa, mutta ihana palata myös kotiin!
Reissusta on jäänyt mahtavia muistoja ja uusia ystäviä. Aina ei ollut ihan helppoa ja meinasi tuntea itsensä hulluksi, mutta hyvällä tiimihengellä ja huonolla huumorilla pärjättiin pitkälle.
Väsyneet, mutta onnelliset miehistön jäsenet kiittävät ja kuittaavat, ihanaa että jaksoitte lukea, mitä kaikkea olemme reissullamme puuhanneet.
Terkkuja kaikille läheisille, kohta nähdään!
Erityisterveiset Anninalle ja Anetelle :-)
Koko miehistön puolesta, Suvi
- - - - - - -
Kipparin sana
Atlantti on siis ylitetty Hortalle asti. Ensimmäinen legi St Maartenilta Bermudalle oli totuttelemista merenkäyntiin, vahtivuoroihin, ruorinpitoon ja ruoanlaittoon. Uskomattoman nopeasti koko miehistö hitsautui yhteen ja omista vahdeista riippumatta kaikki auttoivat toisiaan.
Seuraava legi Bermudalta Hortalle olikin sitten se varsinainen ylitys.
Ensisijaisena tavoitteena oli kaikin puolin turvallinen ylitys. Sitloodassa ei levangin takapuolelle ollut asiaa ilman pelastusliivejä, kovemmassa kelisää ja aina pimeällä oli myös turvavaljaat kytkettyinä. Reittivalinnat tehtiin matalapaineet kiertäen, joten saimme nauttia mukavista tuulista.
Toki kovimmat puuskat silti yltivät aina 23 m/s saakka, mutta Vahine on vahvaa tekoa ja miehistö oli jo siinä määrin kokenutta, että hädän hetkeä ei ollut muutamaa pelästyttävää tilannetta lukuunottamatta. Pääsimme tavoitteeseemme muutamaa mustunutta varvasta lukuunottamatta, joten turvallisuustavoite saavutettiin.
Saavutimme myös monta unelmaa ja lukuisia kokemuksia rikkaampina erkanemme pian omille purjehduksillemme. Haluan päällystön puolesta kiittää tätä uskomattoman hienoa porukkaa, pitäkää huolta itsestänne!
//Leha
20.4.
klo 0000 (UTC-1) Faial/Horta matkaa jäljellä enää vaivaiset 22 mpk.
19.4.
Viime yö oli kuulemamme mukaan pimeä kuin mörön perse. Junnuvahdin ”yö”vuoro oli viimeyönä siis 0400-0800, eli toimme auringonnousun mukana uuden päivän. Aamun merivahdissa tulivat delfiinitkin meitä moikkaamaan.
Aamupalaksi söimme jälleen kaurapuuroa, mutta uutena lisäsäväyksenä oli myös näkkäreitä voilla.
Päivä on mennyt koneen jyskyttäessä jo kolmatta päivää. Kai? Päivät ovat alkaneet sulautumaan toisiinsa. Nuudelit on loppu, talouspaperi on loppu, hedelmät on loppu, miehistökin alkaa olla kohta aika loppu. Onneksi kaikki edellä mainitut voi korvata sipulilla, joita on useampi säkki vielä onneksi jäljellä.
Junnuvahdin iltapäivän merivahdissa neljästä kuuteen, havaitsimme maata!
Tällä kertaa olemme menossa sitä kohti. Nyt on enää alle 50 merimailia Hortalle. Väsynyt, mutta hyväntuulinen miehistö voi jo haistaa skumpan nenässään viemäriltä lemuavan pilssin hajun läpi.
Näin iltasella miehistöä sipuleiden riittävyyden lisäksi mielyttää, ykkösvahdin loihtima omenapiirakka. Täällä niinkin pieni asia, kuin omenapiiras voi luoda lohtua tulevasta. Kyllä me tästä vielä selvitään.
Ehkä. ETA on nyt 10 tuntia. Siellä suihku ja skumppa odottaa. Sokeri odottaa tosin jo ensi yön merivahdissa, sillä aiomme syödä kaikki varastot tyhjäksi.
Rakkaudella, Suur-Turun pormestari, TiiviTaavi ja kAamosmasennus
18.4.
MAATA NÄKYVISSÄ! Klo 17:35 laivan aikaa, Pikku-Myy näki harmaan hahmon harmaan pilvikerroksen alta. Azoreiden läntisin saari Flores on näkyvissä.
Kaikki kerääntyivät nopeasti kannelle vahvistamaan havainnon. Ja kipparin kuittauksella ”Maata näkyvissä” -kisan voitto meni Muumimammalle, jonka arvio pohjautui erittäin tieteelliseen perustaan. Päivämäärä valikoitui ystävän syntymäpäivän mukaan ja kellonaika oli hetken intuitio. Lopputulos erinomainen – mainetta ja kunniaa Muumimammalle ja meidän vahdille!
Mutta mutta... Aamun vahtivuorossamme Teija ihmetteli miten plotterin suunta yhtäkkiä muuttui 90 astetta itään ja aika-arvioon tuli vuorokausi lisää. Pian kapteenin pää pilkisti luukusta ja ilmoille kajahti kysymys:
”Hyvät vai huonot uutiset ensin?”. Eilisen blogin tiedoista poiketen Flores ei enää olekaan meidän ensimmäinen satama. EU:n Port of Entry -satamat ovat vaihtuneet (COVID-19 takia?) ja meidän pitääkin mennä ensiksi Hortaan. Eli eilinen rautapurjeilu suuntaan koillinen vaihtui aamulla suunnaksi itä. Kiitos Jarkolle meilien lukemisesta pääsiäisenkin aikaan. Vahdillamme meni hetki orientoitua yhteen ylimääräiseen purjehduspäivään, mutta näillä maileilla (ihan just 3000) se ei tunnu enää missään.
Tuulet eivät vieläkään suosi, ja moottorimarssi jatkuu. Pieniä (eli Atlantin mittapuulla pieniä) aaltoja tulee vastapalloon, joten pientä kryssimistä tarvitaan taas. Vauhti vastatuuleen ei päätä huimaa ja nopeusennätyksien sijaan nyt juhlitaan hitausennätyksiä, 3,8 solmua, argh!
Nyt ETA Hortalle on jo keskiviikko-illan puolella. Niin lähellä mutta niin kaukana...
Muuten Atlantti tarjosi taas upeita elämyksiään: harvinaisen selkeä taivas ja aivan mielettömän värinen auringonlasku (valitettavasti vihreää välähdystä ei vieläkään), delfiinin pikavierailu ja upeita pilvimuodostelmia.
Vaikka suihkuun tekisi mieli ja koti-ikävä painaa, niin leipominen ei unohdu. Varmistimme uuden hymykierroksen iltapäivällä leipomalla väsyneelle miehistölle voisilmäpullia. Sokerivajaus? Ei! Hiilareiden puute? Ei. Mikään ei saa salongillista paatuneita merihenkilöitä hiljenemään paremmin kuin kodin lämmöstä muistuttava lämmin lohtupulla.
Terveisin kakkosvahti Teija, Rami & Mari (Muumimamma, Taikuri & Pikku-Myy)
Sijainti 19.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 38 astetta 36´ N, 31 astetta 16´ W Faial/Horta matkaa jäljellä 12419.4.2022 125 mpk.
17.4.
Taas pitää herätä. Perkele. Ei auta. Aamuneljäksi merivahtiin miettimään mistä ei jaksa tällä kertaa puhua. Onneksi vahtitoverini ovat samalla aaltopituudella. Kukaan ei jaksa ensimmäiseen tuntiin puhua mitään.
Tuijotan mustaa merta ja lasken minuutteja. Neljä tuntia on pitkä aika.
Onneksi nähdään usvan läpi kaunis täysikuu ja kuuden aikaan auringon kajo alkaa himmeänä kajastaa horisontissa. Niin se vaan menee että auringosta saa energiaa. Vuoron lopussa taisin vahingossa nukahtaa kannelle. Sellaista se välillä on.
Aamiaselle oli Rami leiponut tuoreen peltileivän. Alkoi pikkuhiljaa taas hymy kirvota kasvoille. Monilla oli punkka märkä(6kpl) ja perähytissä ilmeisen kylmä. Taavi ja Aamos tulivat keulasta salongin sohville nukkumaan. Ilmapiirissä alkoi havaita kisaväsymystä. Tämä ei Tiuhtia ja Viuhtia estänyt. Aloimme Idan kanssa miettimään ARC(Atlantic Race for
Cruisers) kilpailuun osallistumista 2025 ja se on nyt alustavasti lukotettu. Minulla on onnekseni ollut kaikki hyvin ja yritän parhaani mukaan jakaa hyvää fiilistä muillekin. Aurinkoinen päivä tuo taas aurinkoa ja naurua veneeseen. Erityismainintana sanottakoon että Taavin omintakeinen töhöily kohottaa jatkuvasti koko laivan tunnelmaa.
Purjehdus on ollut suhteellisen perseestä koko päivän. Genoan takaliikki repesi – purjeella ei siis tee enää mitään - ja fokalla ei tee lasta eikä sitä toista. Täydellinen vastatuuli maaliin nähden saa paatuneemmankin merikarhun suunpielet alaspäin. Konekryssiä ja aallot vastapalloon. Jee, parasta. Onneksi pikku delfiinit käy välistä morottamassa ja solen skiner.
Eipä ole kaikki siis ihan persiistä kuitenkaan.
Päivän kohokohtia on useampi. Aamulla pääsin uittamaan Idaa aalloissa, kun hän meni etukannelle kääntämään traakitorvia vendan jälkeen. Pari kokonaista aaltoa pyyhkäisi keulan ja Idan yli. Saatiin Annen ja Lehan kanssa päivän naurut. Onneksi ei pyyhkäissyt Idaa mennessään. Ida on jatkuvasti halunnut päästä testaamaan uusia Musto MPX varusteitaan, eli sitä saa mitää tilaa. Ei tullut vesi läpi!
Toinen kohokohta oli tietysti kiistaton mestaruuteni Smart 10 pelissä.
Voitin taas.
Kolmantena on se asia joka täällä niin kummasti jaksaa riemastuttaa aina silloin kuin osuu. Ruokahuolto alkaa olemaan hyvinkin innovatiivista sillä kaikki on loppu, mutta taas kerran yllätyttiin. Mari murskasi näkkäreitä minigrip-pussissa mennessä kannelle ja merivahdista tultuamme pöydässä odotti ruisleivitetty fish and chip's. Täydellisen rapea kala ja lohkoperunat saivat hetkeksi unohtamaan että huomenna syödään seittemättätoista kertaa soijabolognesea lounaalla. Kiitos Pikkumyy, Taikuri ja Muumimamma. Teidän leipomuksenne ja kokkailunne tuovat aitoa onnellisuuttaa arkeemme veneellä.
Loppuun vielä mainittakoon, että mustelmakisa Azoreille saavuttaessa ei tule olemaan kaunista katseltavaa. Ida ja Anne mahdollisesti johdossa, muista vahdeista en tiedä. Kova keli ja kovat kallistuskulmat tuovat omat haasteensa arkeen.
PS. Tää purkki vuotaa ku naulapussi ja kippari Leha on käyttänyt näköjään enemmän aikaa vuotojen tilkitsemiseen kuin navigointiin koska perille on vielä pitkä matka vastatuulessa :) Viitsi vitsi.
PPS. Matkan kohde on muuttunut Flores saareksi, koska se on lähempänä ja jengi ei jaksa enää xD
Terveisin,
Santtu sekä Ida ja Anne eli Tiuhti, Viuhti ja Mymmeli
(Ammeli lähettää terveisiä mummille ja Isoissulle, voikaa hyvin. Edithille ja Stellalle paljon terveisiä!)
Sijainti 18.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 38 astetta 11´ N, 33 astetta 18´ W Flores/Porto das Lajes´lle matkaa 125 mpk mpk.
16.4.
Ikuinen maanantai on väistynyt ja pääsiäisviikonlopun lauantai on koittanut. Suklaamunia ei valitettavasti ole miehistöllä varastossa (paitsi Aamokslla, joka ei myönnä varastonsa sijaintia), mutta pysyypähän linjat kunnossa. Lauantai on ilahduttanut meitä mahtavalla auringonpaisteella sekä reippaalla vastatuulella. Rullaava ja vauhdikas sivumyötäinen on vaihtunut kryssiin kohti Hortaa.
Viime yö on aiheuttanut ainakin kolmosvahdille jos jonkinlaista puuhaa ja päänvaivaa. Aloitetaan vaikka sillä, että keulahytti hieman lainehtii, eikä vesisängyssä nukkuminen kuulosta houkuttelevalta. Salongissa vieraili yön aikana useampi kuivempaa ja vähemmän keikkuvaa nukkumispaikkaa etsivä miehistön jäsen. Kun vihdoin unihiekat tehosivat, alkoi kannelta kuulua tuttu ryske, joka tunnistettiin purjeiden trimmaukseksi. Isopurjeen reivaus ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, joten valmiudesssa oleva juniorivahti pääsi myös yön pimeinä tunteina unenpöpperössä ihmettelemään asiaa. Homma kuitenkin hoitui nopeasti ja stand by -vahti pääsi takaisin makuupussiensa suojaan.
Maali on koko ajan lähempänä ja maata näkyvissä -arvauskisasta on tulossa erittäin tiukka. Voitto näytti jo selvältä, mutta oikukkaat tuulet ja meille epäedullinen tuulikulma viivästyttävät hieman saapumista. Arvaukset osuvat 18.4. maanantaille, kello 12.24 on kriittinen aika tässä taistelussa. Nänhtäviin jää, kuka voiton vie.
Tavallaan hassua, että on purjehdittu Karibialta Bermudalle ja nyt ollaan matkalla Azoreille ja siltikään emme ole poistuneet Euroopan vallan ikeestä. Merenkulun historia on mielenkiintoista ja nivoutuu myös melko vahvasti nyt vierailtuihin paikkoihin. Loputon meri saa meittimään kaikkia muitankin ylittäjiä vuosisatojen varrelta. Kipparimme taitaa itse asiassa tunnistaa juuri tämän kohdan, jossa nyt purjehdimme. Pää ulos luukusta ”ai me ollaan tässä, jatkakaa”.
Tänään tulee vihreä väläys!
Synttärionnittelut Katjalle!
Terkuin Muumipeikko, Niiskuneiti ja Tuutikki.
Sijainti 17.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 37 astetta 17´ N, 34 astetta 31´ W Hortalle matkaa 288 mpk.
15.4.
Loputon maanantai on saapunut Vahinelle. Ilma on selvästi kylmentynyt ja miehistö kaivellut kaikki aluskerrokset, fleecet ja villapaidat esille.
Edellisenä yönä sai hyvällä omallatunnolla nukkua pipo päässä.
Vaatekerrokset alkavat pikkuhiljaa olla pysyvässä kosteuden tilassa ja vahtivuoroon kiskotaan ylle ihanan kosteat purjehdusasut (joiden vedenkestämättömyydestä jo aiemmin mainittiin). Tänään myös ”Kultapossu- kerho” pääsi kokemaan sateen raikkauden – jaettu kurjuus on pienempi kurjuus vai miten se meni.
Hiljalleen hupenevat muona-, vesi- ja herkkuvarastot, jatkuvasti keikuttava vene ja pysyvä kosteus alkavat syödä itse kunkin hermoja. Aiempien päivien iloinen puheensorina ja laulut ovat vaihtuneet tasaiseen arkeen.
Alkumatkasta vahtivuorossa laskettiin minuutteja, jotta jokainen pääsee nauttimaan ajamisesta yhtä paljon – nyt lasketaan minuutteja oman vuoron loppumiseen. Toisaalta olemme kokeneet kaikenlaista keliä ja hyvin erilaisia veden liikkeitä. Olemme ohjanneet tätä tonnikeijua sujuvasti kymmenmetristen