Helsingistä Karibialle ja takaisin

Tervetuloa seuraamaan Vahinen matkaa Helsingistä Islannin, Irlannin ja Manner-Euroopan kautta Karibialle! Mukana seiloreita monenlaisella kokemuksella, osa ensimmäistä kertaa purjehtimassa, osa kokeneita merenkävijöitä. Matkaa taitetaan sail training -periaatteella, eli kokeilemalla ja yhdessä tehden ja oppien. Vahinen päällystössä turvallisuudesta vastaa Suomen Purjelaivasäätiön koulutetut vapaaehtoiset. Blogia päivitetään säännöllisesti yhteyksien ja olosuhteiden salliessa. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme!


18.5.

12 m/s tuulet ja upeat mainingit kuljettivat Vahinea maata kohti. Aamuvuoro nautti auringonnoususta ja väisteli lisääntyvää laivaliikennettä. Muissa vahdeissa vauhtia riitti ja Vahine kynti aaltoja. Iltapäivällä okluusiorintama kasteli gastit ja vei lopulta tuulen, mutta samalla saatiin aurinko lämmittämään loppumatkaa. Moottoripurjehdus surffimainingeissa maistui gasteille kovien tuulien ja aaltojen ryskeen jälkeen.

Klo 19.35 näkyi maata ja klo 20.15 otettiin isopurje alas. Olipas outo tunne nähdä maata. Toisaalta lämmin suihku ja muut luksusasiat, joita ilman oli eletty reilu viikko houkuttivat, mutta toisaalta purjehdus Atlantilla oli niin upeaa, ettei olisi malttanut lopettaa. Gasteilla oli monenlaisia fiiliksiä haikeudesta iloon. Ylitys oli lähellä loppua. Onnistunut valtamerilegi ei ole itsestäänselvyys ja meillä oli paljon onnea matkassa.

Ajettaessa satamaan opeteltiin ohjaamista vuorovedessä ja ihailtiin sotilaslaivoja ja -helikoptereita. Brestin valoista oli vaikea erottaa vihreää ja punaista satamaan ohjaavaa valoa. Kippari ajoi Vahinen tyylikkäästi laituriin ja köydet olivat kiinni juuri vuorokauden vaihduttua
18.5.2022 kello 00:00. Oli aika astua laiturille ja kokeilla keinuuko maa.

Kiitos koko miehistölle unohtumattomasta kokemuksesta, josta kertomaan merimiesjuttuja. Kiitos erityisesti kipparille ja perämiehelle, jotka luotsasivat meitä Atlantin aalloissa ja toivat turvallisesti Brestiin.
Sanoja purjehduskokemukselle on vielä vaikea löytää, mutta tulette kuulemaan vielä paljon merimiestarinoita reissusta.

Onneksi legi jatkuu vielä Ranskan seikkailuilla mahdollisesti pienemmällä miehistöllä.

18.5.2022 klo 0000 (UTC) 46 astetta 23´ N, 004 astetta 29´ W
 

16.5.

Brest here we come!

Klo 04:00 kannelle kömpinyt ykkösvahti havahtui huomioon täydenkuun vaihtumisesta puolikkaaksi. Olimmeko ajaneet madonreikään ja siirtyneet ajassa puolikuuta tai puoli vuosituhatta?
Kuun pimennyttyä kokonaan ja jäljelle jääneen varjon värjäydyttyä punaiseksi, totesimme kyseessä olleen täydellinen kuunpimennys. Ei huono.
Auringon noustua Riitta kiskaisi tämän legin nopeusennätyksen 10,5kn. Tuuli on todellakin siis noussut ja tätä näppäillessä tuulennopeus on 17 -20 m/s ja Vahine kiitää Biskajalla vauhdilla kohti Ranskaa. Kovasta tuulesta huolimatta (tai ehkäpä juuri sen vuoksi) miehistö on nautiskellut vauhdista ja auringosta Vahinen kannella sekä harjoitellut veneen parkkeeraamista piihin.
Suunnitelmiin on kuitenkin tullut muutos ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Brest, josta matka jatkuu kohti Cherbourgia.
Terveisin, 1.vahti (Joonas, Aamos, Riitta)

16.5.2022 klo 0000 (UTC) 47astetta 15´ N, 007 astetta 46´ W

ps. terveisiä Annen äidille!


15.5.

Cherbourgh, here we come!

Aamulla miehistö heräsi aamuäreänä huonosti nukutun yön jälkeen. Kallellaan kulkevasssa Vahinessa aallokkoisena yönä punkkien merilaidat ovat olleet tarpeen. Lisäksi yö oli tapahtumarikas yöllisten reivien ja läheltä kulkeneen rahtialuksen takia. Onneksi kunnon päiväunet, merivahtivuorot vauhdikkaassa tuulessa ja hyvä ruoka ovat kuitenkin piristäneet miehistön mielialan. Nyt Vahine on vihdoin saanut etelänpuoleiset tuulet, joilla matka etenee joutuisasti Biskajanlahden sivuitse kohti Cherbourghia ja pois pahimipien myrskymörköjen reiteiltä.

Päivän mittaan sää on vaihdellut vesisateesta auringonpaisteeseen, kaikkien meriavahtien purjehdusvuorolle on riittänyt vauhdikasta keliä ja miehistö on päässyt avomeripurjehduksen hurmaan matkavauhdin ylittäessä parhaimmillaan 10 solmun nopeuden. Aallonpärskeiden takia vedenpitäville vaatteille on kannella ollut käyttöä.

Päivällisen jälkeen kyytiin liftasi hetkeksi myös haarapääsky Keijo, ja Vahinen viereen saapui taas muutamia delfiinejä kisailemaan aallokossa.

Osa miehistöstä odottaa jo innokkaasti Cherbourgiin saapumista, ja vahtivuorossamme haaveissa siintää jo shampanja, escargots, sammakonreidet,ja muut ranskalaisherkut, vaikka seikkailua on vielä jäljellä ja matkaa on perille vielä joitakin päiviä.

Kohta kolmosvahtimme kömpii jälleen torkuille ennen klo 00-04 öisen ”koiravahdin” alkua.

Kolmosvahti Hanna, Anne ja Justus

P.S. Kolmosvahdilta terveisiä kaikille kotona odottaville!
Annelta tervisiä perheelle, Anniinalle ja Anetelle, sekä 1. legin vanhusporukalle ja Lehalle! Justukselta terveisiä Paulalle, Juhanalle ja Kassulle!
Hannalta terveisiä äidille ja Ullalle!

 
 
14.5.


Vauhti kiihtyy!

Perjantain loppuillasta saatiin vielä harvinainen näytös, kun kannelle auringonlaskua ihailemaan tullut miehistö sai ihailla valasparven suihkunäytöstä, joka sisälsi lähes kolmekymmentä vesisuihkausta.

Yötä valaisi melkein täysikuu ja aamu aukeni kakkosvahdille perämies Harrin kanssa upealla auringonnousulla. Auringon noustessa nousi myös kolmosvahti valmistamaan kipparimme Peten syntymäpäivän kunniaksi herkullisen englantilaisen aamiaisen ja hieman ennen aamukahdeksaa miehistö yllätti Peten syntymäpäivälaululla.

Vahinen suunta vaihtui yön aikana itää kohti, jotta pääsisimme välttämään sääennusteessa näkyvän mörönperseen (myrskytuulten) osumista Vahinen reitille. Mörön karkuunjuoksu näyttää kannattaneen ja välttänemme hurjimmat tuuliennusteet, sen sijaan tuuli on noussut mukaviin lukemiin (8-9ms) ja pääsemme kryssikulmassa etemään hyvää matkavauhtia kohti määränpäätä.

Vauhdin kiihtyessä ja vastatuuleen purjehtiessa, on myös veneen kallistuskulma kasvanut ja miehistö totutteleekin nyt uuteen arkeen 25 asteen kallistuskulmassa. Voin kertoa, että kokkaus, siivous ja vessakäynnit ovat muuttuneet arjen askareista ansiomerkin arvoisiksi suorituksiksi.

Kipparimme Pete ilmoitti myös reiveistä etukannella, jonne on kutsuttu kolmosvahdin Anne ja Hanna ja ykkösvahdin Aamos ja Riitta. Kuulostaa hauskalta, mutta onkohan kyseessä kuitenkaan bileet vai jotain aivan muuta.
Varmaa on, että aalloissa keinuvan Vahinen kannella on tanssiaskeleita luvassa. Suosittelen myös asuvalinnaksi aaltojen pyyhkivälle kannelle vedenpitävää vaatetusta.

Sitä ennen on kuitenkin luvassa Peten synttärikahvit omenapannukakun kera.

Paula lähettää terveisiä äidille, mummolle, isälle ja veljille. Täällä menee kaikki kallistuskulmista huolimatta vallan mukavasti ja Vahinella on kotoista. Terkut myös kaikille kavereille ja sukulaisille, jotka ovat eksyneet tätä lukemaan.

Ollaan nyt noin puolimatkassa ja seikkailu jatkuu hyväntuulisena ja hyvä tuulisena!

Kakkosvahti Paula, Satu ja Elina
 

13.5.


Tämä päivä alkoi ykkösen merivahdilla (klo 0400-0800). Auringonnousua ei edelleenkään päästy kummoisesti ihailemaan, pilvisen taivaan vuoksi.
Toivomme kohta näkyvän auringonlaskun hyvittävän sen.

Aamun merivahdissa tajusimme tänään olevan 13. perjantai ja päätimme varmuuden vuoksi hankkiutua eroon viimeisistä veneessä olevista banaaneista. Hyvin upposi. Näin 13. perjantain saldo tähän mennessä on onneksi vain kuusi laastaria ja muutamia mustelmia. Vakavemmilta sattumuksilta on siis säästytty. Banaaneiden syöminen oli varmasti hyvä veto.

Päivällä on paistanut aurinko ja tuulikin on noussut hieman kovemmaksi, joten Sisun jyrryytys hiljeni aamupäivällä. Suurin osa miehistöstä on nauttinut kannella olosta ja ruokakin on ollut erittäin maistuvaa.

Noin klo 1145 kannella alkoi tapahtua. Paula huomasi meressä kelluvan objektin. Käännyimme katsomaan sitä, ja päädyimme noukkimaan sen kyytiin.
Wilson on siis saanut tyttöystävän. Hänen nimensä on Pamela. Wilson ihastui Pamelan punaisiin poskiin ja täyteläiseen ulkomuotoon ensisilmäyksellä.

Muita havaintoja tänään ovat olleet delfiinejä, kilpikonna ja yksi rahtilaiva. Aika yksin saamme siis edelleen olla. Nyt odotamme yhdessä auringonlaskua ja nautimme hiljaisuudesta ilman Sisun jatkuvaa kuorsausta.
Auringonlaskun jälkeen alkaa veneestä hiljenemään rupattelu ja iloiset naurut, kun miehistö lähtee unille ennen yön vahtivuoroja. Merivahti saa nauttia kuunvalosta hiljaisella Atlantilla.

Aamos lähettää terveisiä: Möllille, Sikalaan ja kasarmille, Kramsulle ja Unnukkaan, Kuopioon ja Mikkeliin, Sagalle ja Hugolle, Tekelle ja Venlalle, Meerille ja Samille, Kityn jengille sekä tietysti nuorisojaostolle; Suville, Taaville, Idalle ja Santulle. <3 Minulla on kaikki hyvin, punkka on kuiva, eikä merisairaudesta tietoakaan. (Suville vielä extra terveiset, että Annella loma on jo koittanut, mutta Aamoksella ei aivan vielä.)

Joonas lähettää terveisiä faijalle ja kaikille muille ketkä tätä lukee.

Riitta lähettää terveisiä perheelle ja kaikille kavereille.

// ykkösvahti, Aamos, Riitta ja Joonas

14.5.2022 klo 0000 (UTC) 44 astetta 09´ N, 18 astetta 21´ W


12.5.

”VALAS” vahtivuoro 3 oli törmätä valaaseen.

Vahtivuoro 3 aloitti suosikki aamuvahtivuoron kello neljä. Vahtivuorossa on vain Anne ja Justus sillä Hanna on lainattu toiseen vahtivuoroon.
Merivahtivuoro alkoi leppoisasti odotellen auringon nousua. Taivas värjäytyi oranssista vaalean keltaiseksi ja aurinko alkoi rakentamaan siltaa lähes tyynelle meren pinnalle. Anne oli ruorissa ja Justus istui reunuskorokkeella. Perämies tarkasteli tuulen suuntia kannella. ”V...u VALAS” Justus pomppaa pystyyn ja kiiruhtaa kannella keulaa kohti. Valas on levolla veneenmitan päässä ja ilmeisesti herää juuri viimehetkellä. Tilanne on ohi noin 10 sekunnissa valaan sukeltaessa veneen alle paaralta styyran suuntaisesti. Sukeltaessaan valas jätti tyyneen merenpintaan kohtalaisen kokoisen renkaan, jonka läpi ajoimme. Perämies Harri laski tapahtuman ajan ja analysoi tilanteen ja totesi ”se oli muuten lähellä”. Tehtiin asianmukaiset lokimerkinnät ja matka jatkui.

Aamu oli todella kaunis. Merellisiin auringon nousuihin ja laskuihin ei vaan kyllästy – luonnon tarjoamaa kauneinta taidetta, sitä ei oikeastaan näe vaan tuntee.
Ja taas lisää ”valaita pinnassa” huutoja mutta nyt valaat ovat onneksi kauempana. Näimme pärskeitä ja valaiden selkiä. Me emme heitä kiinnostaneet
- olivat matkalla jonnekkin pohjoisen suuntaan.

Atlantin tuulet eivät meidän menoa nyt avita. Purjehdimme ja ajamme koneella vuorotellen päivän aikana. Välillä kokeilemme genaakkeria ja sitten toteamme, että apuja ei tule, tyytykäämme aina niin luotettavaan Sisuun.

Siirsimme tänään kelloa tunnilla eteenpäin, pikkuhiljaa mutta varmasti lähenemme tuttua ja kotoista aikavyöhykettä – enää yksi aikavyöhykkeen siirto.
Päivä on mennyt tutuissa rutiineissa ruoan laittoa, siivousta ja merivahtivuoroja. Kun päivä kääntyy iltaan Aamos yllättää meidät taas leipomisillaan. Atlantti on kuorinut Aamoksesta pikku leipurin. Kyllä leipä oli hyvää ja itsekin hän totesi: ”Tää on niin hyvää, melkein kuin oma tekemää”. Näin päivä täällä Vahinella taas taittuu yöhön. Merivahti kannella pitää oikeasta kurssista huolta muut pääasiassa vetävät unta palloon eli valmistautuvat yön vahtivuoroihin.

”Jaksaa jaksaa” ja kyllähän me jaksetaan.

Heiiii, blokin kirjoittaminen keskeytyi juuri huutoon ”VALAS”, ryntäsin kannelle ja kyllä upea iso valaanselkä kaarsi veneemme takaa – suuntana etelä. Valas olisi jäänyt huomaamatta mutta onneksi se ”huokaisi” ja puhalsi kuuluvasti, joka kiinnitti merivahdin huomion.

Vahtivuoro 3, Anne ja Justus – odotamme Hannaa takaisin

 

11.5.


Rutiinit muodostuu! Toinen kokonainen meripäivä saa jo päivämäärät unohtumaan ja vahtirytmi alkaa muodostumaan.

Aamu aukeni harmaan sävyillä tänäkin aamuna, mutta sateettomana onneksi. Yön aikana tuuli hieman hiljeni eilisestä, joka toisaalta ilahdutti 2. vahdin (eli allekirjoittaneiden) Paulaa ja Satua, joiden nukkumapaikassa keulahytissä meno ennen puoltayötä alkoi jo naurattaa pomppuisuudellaan. Meno keulapunkissa oli kuin olisi nukkunut tramboliinilla, jossa joku pomppii vieressä, nostaen nukkujan hetkellisesti aina ajoittain ilmaan veneen keulan kulkiessa aallonharjalta seuraavalle. 9-10 välillä 3. vahdin aikana merellä oli suoranaista ruuhkaa, kun horisontissa näkyi laiva ja delfiinit tulivat moikkaamaan. Muutoin merellä, muutamaa lintua lukuunottamatta, on ollut hiljaista.

Veneellä sen sijaan ei kovinkaan hiljaista ole ollut, vaan miehistö on kokoontunut useamman kerran kannelle tai salonkiin rupattelemaan iloisesti.
Rupattelujen tuloksena paljastui, että useampikin gasti on tänne löytänyt tiensä ikäkriisien hoitokeinona, ja mikäs tämän parempi tapa hoitaa mieltä, kuin merellä tuumia tärkeitä ja vähemmän tärkeitä aatoksia, ilman tätä blogia tehokkaampia yhteyksiä someen ja arjen kiireisiin.

Muutama päivä merellä on jo saanut uskaliammat, aka Joonaksen ja Justuksen, kannelle merivesisuihkuun, muut olemme vielä tyytyneet tämän suunnitteluun.
Illasta aloitettiin veneen omenoiden pelastusoperaatio ja Aamoksen johdolla leivottiin omenapaistos iltapalaksi. Paistoksen tuoksu täyttää veneen ja odotellaan jo vesikielellä, että pääsemme maistamaan.
Kannelta salonkiin kantautui tieto sateenkaaresta menosuunnassa, joten voi olla, että sade tulee huuhtelemaan veneen ja sen tarmokkaat vahdit.
Me 2. vahtivuorolaiset lähdemme paistoksen jälkeen levolle ennen koiravuoroon 00-04 heräämistä.

Terveisin 2.vahti Satu, Paula ja väliaikaisesti 2-vahti Hanna
12.5.2022 klo 0000 (UTC) 42 astetta 20´ N, 22 astetta 25´ W
 

10.5.


Tänään aamu alkoi kaikkien purjeiden nostolla klo 0700 ja saimmekin vauhtia yli 8 solmua. Auringonnousua ei valitettavasti päästy ihailemaan, sillä taivas oli niin pilvinen, jopa lonkeron harmaa. Pääsimme kuitenkin ihailemaan delfiiniparvea ja yhtä kilpikonnaa!

Päivällä oli aurinkoista ja mukavaa tuulta, joten konetta ei tarvinnut enää käynnistää. Ruokakin oli hyvää. Kannella pelattiin Smart10, jonka kippari voitti jälleen kerran. Joonas uskaltautui jopa käymään merivesisuihkussa.

Kolmen maissa alkoi tuuli nousta ja purjeita alettiin vähentämään ja reivaamaan. Pieni sadekin sieltä niskaan ropsahti, vaikka Anne uhrasi yhden sentin kolikon Neptunukselle. Meidän vahtivuorossamme (1600-1800) päästiin sitten hyvää kryssiä reilussa 11m/s tuulessa.

Eilen asetettiin veikkaukset (tai tiedot) saapumisajasta. Eli jokainen on kirjoittanut lappuun päivämäärän ja kellonajan, joilloin ohitamme Cherbourgin ulomman aallonmurtajan. Kilpailusta odotetaan mojovaa palkintoa voittajalle.

Terveisin, ykkösvahti (Aamos, Riitta ja Joonas)

11.5.2022 klo 0000 (UTC) 41 astetta 24´ N, 25 astetta 17´ W
 


9.5.

39 astetta 31.3' N, 27 astetta 39.7' W

”En ole tullut mihinkään (piip sensuroitu) puskapurjehdukseen vaan Atlantille”

Riitta ei kääntynyt katsomaan loittonevaa Graciosan saarta vaan ihaili Atlantin kasvavia maininkeja, kun Vahine suuntasi keulan kohti pohjoista ja matkamme kohti Cherbourgia alkoi. Olemme siis lähteneet liikkeelle Velasissa otettujen viimeisten lämpimän veden suihkujen jälkeen. Tätä arjen luksusta tulemme kaikki varmasti kaipaamaan seuraavien kahden viikon aikana. Olemme siis aikataulussa vaikka kippari totesikin ennen turvallisuus koulutusta että ”nyt tämä turvallisuus koulutuksen aikataulu kyllä kusee” olihan se hieman myöhä ja kiire oli vessaan johon Aamoksen kanssa totesimme, että ”hyvä, että joku sentään kusee, kun me ei ja onhan tässä rakko jo täysi ja kauhea vessahätä”.

Päivän aikana on kannelta kuulunut useammin kuin kerran huuto ”delfiinejä”. Näitä iloisia aalloilla surfaajia on tänään näkynyt parvissa ja pareina useammin kuin osasimme edes odottaa. Sen verran usein niitä nyt nähtiin, että joka havaintoa ei edes innostuttu kuvaamaan. Sen sijaan huuto ”kilpikonna” sai edelleen kaikki kannelle.

Mainio porukka taas matkassa. Kyllä se vaan niin taitaa olla, kun ihmisillä on yhteiset sydämen lyönnit purjehdukseen ja yhteinen tavoite, ei tiimihenki tarvitse muuta kuin Vahinen ja siinä se ”tiimi, joka puhaltaa samaan purjeeseen”. Tuota puhkuvoimaa taidamme tarvita, kun jouduimme aloittamaan matkamme koneella ajoilla. ”Rintama on kyllä tulossa huomen illalla ja ei sen pienempi kuin koko Atlantin peittävä” kipparimme Peten ”jaksaa jaksaa” kannustus. On siis luvassa sadetta, puuskaista tuulta – oisko jotain 20-25m/s ja kaikkea mukavaa mitä sääherra mahtaakaan keksiä.
Mitenhän on myrskyn laita...?

Ruokaa on varmasti riittävästi ja olemme jo saaneet nauttia vahtivuorojen mainioista makumatkoista. Jokainen yksittäinen ateria nostaa seuraavan rimaa. Jos matkan kesto olisikin pidempi kuin arvioitu, nälkään me emme varmaankaan ensimmäisenä nääntyisi.

”Sometusyhteytemme on nyt katkennut”, kunnes taas olemme lähellä jotain maata. Tutka tuossa tykkäsi, että arpokaa minne haluatte ja olette ”oman itsenne törmäyskurssilla”. Näin se näytti ja perämies Harri onnistui tavoittamaan maista osaavan konsultin, jonka kanssa tutkan asetukset määritettiin uudelleen, eikä yhtään liian aikaisin, sillä yhteydet katkesivat jotakuinkin heti sen jälkeen, kun tutkan kanssa yhteistyö alkoi taas pelittämään. Kiitos Harrin ja tämän Mystisen Konsulttimiehen - taas tiedämme minne menemme ja kenet tapaamme.

Näin siis tänään – mainio tiimi suuntaa Vahinen keulan kohti Cherbourgia ….
Azoreiden ja Cherbourgin väliin mahtuu monta tarinaa - ”Pysykää kanavalla”.

Vahtivuoro 3 Anne, Hanna ja Justus toivottaa koko Vahinen porukan puolesta kaikille terveisiä, täällä kaikki hyvin.
 

8.5. Sao Jorge


Jes lähtöpäivä! Hetkeä, jolloin köydet irtoavat Hortan satamasta on odotettu. Kauemmin reissussa olleet gastit vetävät voitontanssit ja muitakin hymyilyttää.

Reissu alkaa täysin tyynellä kelillä, mutta matka tarjoaa silti elämyksiä. Matkalla Velasiin bongataan huikeiden maisemien lisäksi muutama delfiini, merikilpikonna ja laivastollinen portugalin sotalaivoja eli vallan myrkyllisiä meduusoja. Gastit harjoittelevat Vahinen monien köysien ja vinssien käyttöä sekä nostavat kokeeksi pari kertaa purjeet. Aurinkoinen keli vie kuitenkin voimat ja miehistö on tyytyväinen päästessään São Jorgen Velasiin neljän tunnin moottoriajelun jälkeen.

Rantautuminen Velasissa menee nappiin vanhojen gastien opastaessa uudempia gasteja. Sitten uimaan. Joonas löytää potkurista köysikasan, mikä selittää veneen oudon tuntuman, ja onnistuu upeasti sukeltamaan sen pois. Joonakselle siis kiitos, että köysi huomattiin ajoissa.

Velasin kaunis kylä on hiljainen eikä ketään näy missään. Miehistö tankkaa monta ruokalajia ravintolassa ennen huomenna alkavaa ylitystä. Kohta ollaan gastien kokkaustaitojen varassa.

Yöllä viihdettä tarjoaa keltanokkaliitäjien eksoottinen kaakatuskonsertti.
Huomenna lähdetään vihdoin ylittämään Atlanttia Azoreilta Ranskaan.

Vahinen miehistö toivoo kaikille äideille, erityisesti lähimmillemme, ihanaa äitienpäivää! Olette ajatuksissamme!

Terkuin 2. vahti – Paula, Satu ja Elina
 

7.5.2022

Uudet tuulet puhaltelevat!

Saarikruisailut on tehty ja härkäjuoksuista on selvitty hengissä. Veneen pienet huollot ja korjaukset on saatu ikuiseen alkuun ja olemme valmiit uuteen ylitykseen. Uusikin miehistö on onneksi sopivan osaavaa ja lätäkön ylitys onnistunee hienosti. Ruokaa on kannettu veneeseen valtavasti ja tuskin nälkä yllättää.

Fiiliksiä kuvastanee yhden miehistön jäsenen sanonta: ”Näin kipeät posket ei ole ollut nauramisesta moneen vuoteen”. Sunnuntai 8.5. on startti ja ehkä pieni pysähdys Velasissa on tarpeen, kun koko miehistö tuntuu olevan nyt niin juhlatuulella,että tuskin huomenna pitemmälle päästään. Mutta siitä on hyvä jatkaa.

--Capitan Pete

Vahinella on uusi kippari! Pete otti päällikön aseman vastaan Lehalta 29.4.
saarikierroksen jälkeen. Siitä asti Pete, Anne ja Aamos ovat syyhyävin sormin odottaneet uutta miehistöä saapuvaksi. Jossain kohtaa kerkesi jo tuntua siltä, ettei se päivä koita koskaan. Vahinea on kunnostettu: köysiä uudistettu, isopurje ja genoa käytetty korjauksessa, starttimoottori vaihdettu ja kaikkea pientä kivaa puunausta tehty. Anne on myös testannut kaikki veneen palohälyttimet valmistaessaan ruokaa; neljän hälyn pullat olivat Peten ja Aamoksen suosikki.

Vastoin kaikkia odotuksia, se päivä on nyt koittanut. Tänään olemme laittaneet uuden miehistön ruotuun. On tehty runsas kauppareissu, laitettu isopurje paikalleen, pesty kansi, koulutettu turvallisuudesta, veneessä liikkumisesta ja sisätöistä.

Uusi miehistö miettii edelleen, että mihinköhän sitä on tullut lähdettyä kun katselevat Annen ja Aamoksen touhuja pyörein silmin. Tässä voisi lievästi sanoa tulleensa jo hieman mökkihöperöksi. Onneksi huomenna pääsee merelle, ja kuten olemme jo oppineet, juttujen taso nousee eksponentiaalisesti köysien irrotessa laiturista.

Huomenna lähtö on klo 0800 ja Vahinen keula suuntaa ensin kohti Velasin satamaa. Mikäli mahdumme laituriin, jäämme Sao Jorgen saarelle vielä yhdeksi yöksi. Täältä blogistahan te kaikki rakkaat voitte sitten matkaamme seurata.

Koko miehistön puolesta, Aamos
 


25.4.


Atlantti ylitetty ja jalat ovat jo hetken olleet tukevasti maanpinalla.
Rantauduimme Hortalle keskiviikkona 20.4 neljän jälkeen aamuyöllä.
Ensimmäiset askeleet maanpinnalla olivat vähintäänkin huterat ja keikuttavat. Yön pimeinä tunteina kilistettiin onnistuneelle ylitykselle ja mietittiin, miten mahtava reissu ollaan saatu kokea ja millä porukalla.

Legimme ei suinkaan päättynyt köysien kiinnittymiseen. Jatkoimme yhteiseloa Hortalla. Syötiin ja juotiin (niin paljon, että voisi luulla meidän nähneen nälkää viikkoja), kierreltiin saarta sekä autolla että kävellen, sekä tietenkin nautittiin mahtavasta ylellisyydestä, nimittäin suihkusta.
Harvoin on lämmin makea vesi tuntunut niin hyvältä.

Hetken Hortalla toivuttuamme jatkoimme matkaamme purjehtien. Aloitimme kevyellä ja leppoissalla purjehduksella kohti Sao Jorgea. Saarella osa kierteli autolla tutkimassa mahtavia näköaloja ja luonnon ihmeitä ja osa otti ihan vain rennosti veneellä ja lähimmässä kylässä.

Koska paikallaan oleminen on lähes tylsää, lähdimme seuraavana päivänä kohti Terceiran saarta. Purjehdussää oli mahtava, reipas sivumyötäinen ja aurinkokin paistoi. Onneksi saatiin jokunen sadekuurokin niskaan, niin ei liian hyvään totuta! Matkalla meitä tuli moikkaamaan uskomattoman kokoinen delfiiniparvi, jotka pitkään surffasivat Vahinen rinnalla. Terceiralla kiertelimme Angra do Heroismon kylää, josta löysimme jos jonkinlaista mielenkiintoista nähtävää.

Nyt tosiaan siis Terceiralla. Matkasuunnitelma on toistaiseksi se, että tästä lähdemme tiistaiaamuna takaisin kohti Hortaa. Loppuviikosta suurin osa miehistöstämme lähtee kohti kotia, osa jää vielä Vahinelle odottamaan seuraava legiä kohti Ranskaa (hullua sakkia).

Azoreiden kiertely on tuntunut hyvinkin leppoisalta pitkän Atlantin ylityksen jälkeen. Toisaalta, sitä ehti jo tottua rutiineihin, joten niistä luopuminen voi tuntua ehkä hankalaltakin. Keikkumaton punkka tuntuu oudolta, eikä siinä oikeen saa nukuttua. Unirytmi on vähän harakoilla, neljältä aamuyöllä on jo aivan valmis vahtiin. Kännykkä toimii, yhtäkkiä tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Mikään ei enää keiku, ei tarvitse koko ajan pitää kiinni jne. Kaikkeen sitä näköjään ihminen tottuu.

Rankin osuus reissusta siis ohi, on aika ruveta pikkuhiljaa laskeutumaan kohti arkea, kotiinpaluuta ja ajatusta siitä, että on aika jättää Vahine sekä muu miehistö taakseen. Hieman haikeaa, mutta ihana palata myös kotiin!
Reissusta on jäänyt mahtavia muistoja ja uusia ystäviä. Aina ei ollut ihan helppoa ja meinasi tuntea itsensä hulluksi, mutta hyvällä tiimihengellä ja huonolla huumorilla pärjättiin pitkälle.

Väsyneet, mutta onnelliset miehistön jäsenet kiittävät ja kuittaavat, ihanaa että jaksoitte lukea, mitä kaikkea olemme reissullamme puuhanneet.

Terkkuja kaikille läheisille, kohta nähdään!

Erityisterveiset Anninalle ja Anetelle :-)

Koko miehistön puolesta, Suvi

- - - - - - -

Kipparin sana

Atlantti on siis ylitetty Hortalle asti. Ensimmäinen legi St Maartenilta Bermudalle oli totuttelemista merenkäyntiin, vahtivuoroihin, ruorinpitoon ja ruoanlaittoon. Uskomattoman nopeasti koko miehistö hitsautui yhteen ja omista vahdeista riippumatta kaikki auttoivat toisiaan.

Seuraava legi Bermudalta Hortalle olikin sitten se varsinainen ylitys.
Ensisijaisena tavoitteena oli kaikin puolin turvallinen ylitys. Sitloodassa ei levangin takapuolelle ollut asiaa ilman pelastusliivejä, kovemmassa kelisää ja aina pimeällä oli myös turvavaljaat kytkettyinä. Reittivalinnat tehtiin matalapaineet kiertäen, joten saimme nauttia mukavista tuulista.
Toki kovimmat puuskat silti yltivät aina 23 m/s saakka, mutta Vahine on vahvaa tekoa ja miehistö oli jo siinä määrin kokenutta, että hädän hetkeä ei ollut muutamaa pelästyttävää tilannetta lukuunottamatta. Pääsimme tavoitteeseemme muutamaa mustunutta varvasta lukuunottamatta, joten turvallisuustavoite saavutettiin.

Saavutimme myös monta unelmaa ja lukuisia kokemuksia rikkaampina erkanemme pian omille purjehduksillemme. Haluan päällystön puolesta kiittää tätä uskomattoman hienoa porukkaa, pitäkää huolta itsestänne!

//Leha
 

20.4.

klo 0000 (UTC-1) Faial/Horta matkaa jäljellä enää vaivaiset 22 mpk. 

19.4.


Viime yö oli kuulemamme mukaan pimeä kuin mörön perse. Junnuvahdin ”yö”vuoro oli viimeyönä siis 0400-0800, eli toimme auringonnousun mukana uuden päivän. Aamun merivahdissa tulivat delfiinitkin meitä moikkaamaan.
Aamupalaksi söimme jälleen kaurapuuroa, mutta uutena lisäsäväyksenä oli myös näkkäreitä voilla.

Päivä on mennyt koneen jyskyttäessä jo kolmatta päivää. Kai? Päivät ovat alkaneet sulautumaan toisiinsa. Nuudelit on loppu, talouspaperi on loppu, hedelmät on loppu, miehistökin alkaa olla kohta aika loppu. Onneksi kaikki edellä mainitut voi korvata sipulilla, joita on useampi säkki vielä onneksi jäljellä.

Junnuvahdin iltapäivän merivahdissa neljästä kuuteen, havaitsimme maata!
Tällä kertaa olemme menossa sitä kohti. Nyt on enää alle 50 merimailia Hortalle. Väsynyt, mutta hyväntuulinen miehistö voi jo haistaa skumpan nenässään viemäriltä lemuavan pilssin hajun läpi.

Näin iltasella miehistöä sipuleiden riittävyyden lisäksi mielyttää, ykkösvahdin loihtima omenapiirakka. Täällä niinkin pieni asia, kuin omenapiiras voi luoda lohtua tulevasta. Kyllä me tästä vielä selvitään.
Ehkä. ETA on nyt 10 tuntia. Siellä suihku ja skumppa odottaa. Sokeri odottaa tosin jo ensi yön merivahdissa, sillä aiomme syödä kaikki varastot tyhjäksi.

Rakkaudella, Suur-Turun pormestari, TiiviTaavi ja kAamosmasennus


18.4.


MAATA NÄKYVISSÄ! Klo 17:35 laivan aikaa, Pikku-Myy näki harmaan hahmon harmaan pilvikerroksen alta. Azoreiden läntisin saari Flores on näkyvissä.
Kaikki kerääntyivät nopeasti kannelle vahvistamaan havainnon. Ja kipparin kuittauksella ”Maata näkyvissä” -kisan voitto meni Muumimammalle, jonka arvio pohjautui erittäin tieteelliseen perustaan. Päivämäärä valikoitui ystävän syntymäpäivän mukaan ja kellonaika oli hetken intuitio. Lopputulos erinomainen – mainetta ja kunniaa Muumimammalle ja meidän vahdille!

Mutta mutta... Aamun vahtivuorossamme Teija ihmetteli miten plotterin suunta yhtäkkiä muuttui 90 astetta itään ja aika-arvioon tuli vuorokausi lisää. Pian kapteenin pää pilkisti luukusta ja ilmoille kajahti kysymys:
”Hyvät vai huonot uutiset ensin?”. Eilisen blogin tiedoista poiketen Flores ei enää olekaan meidän ensimmäinen satama. EU:n Port of Entry -satamat ovat vaihtuneet (COVID-19 takia?) ja meidän pitääkin mennä ensiksi Hortaan. Eli eilinen rautapurjeilu suuntaan koillinen vaihtui aamulla suunnaksi itä. Kiitos Jarkolle meilien lukemisesta pääsiäisenkin aikaan. Vahdillamme meni hetki orientoitua yhteen ylimääräiseen purjehduspäivään, mutta näillä maileilla (ihan just 3000) se ei tunnu enää missään.

Tuulet eivät vieläkään suosi, ja moottorimarssi jatkuu. Pieniä (eli Atlantin mittapuulla pieniä) aaltoja tulee vastapalloon, joten pientä kryssimistä tarvitaan taas. Vauhti vastatuuleen ei päätä huimaa ja nopeusennätyksien sijaan nyt juhlitaan hitausennätyksiä, 3,8 solmua, argh!
Nyt ETA Hortalle on jo keskiviikko-illan puolella. Niin lähellä mutta niin kaukana...

Muuten Atlantti tarjosi taas upeita elämyksiään: harvinaisen selkeä taivas ja aivan mielettömän värinen auringonlasku (valitettavasti vihreää välähdystä ei vieläkään), delfiinin pikavierailu ja upeita pilvimuodostelmia.

Vaikka suihkuun tekisi mieli ja koti-ikävä painaa, niin leipominen ei unohdu. Varmistimme uuden hymykierroksen iltapäivällä leipomalla väsyneelle miehistölle voisilmäpullia. Sokerivajaus? Ei! Hiilareiden puute? Ei. Mikään ei saa salongillista paatuneita merihenkilöitä hiljenemään paremmin kuin kodin lämmöstä muistuttava lämmin lohtupulla.

Terveisin kakkosvahti Teija, Rami & Mari (Muumimamma, Taikuri & Pikku-Myy)

Sijainti 19.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 38 astetta 36´ N, 31 astetta 16´ W Faial/Horta matkaa jäljellä 12419.4.2022 125 mpk.
 

17.4.


Taas pitää herätä. Perkele. Ei auta. Aamuneljäksi merivahtiin miettimään mistä ei jaksa tällä kertaa puhua. Onneksi vahtitoverini ovat samalla aaltopituudella. Kukaan ei jaksa ensimmäiseen tuntiin puhua mitään.
Tuijotan mustaa merta ja lasken minuutteja. Neljä tuntia on pitkä aika.
Onneksi nähdään usvan läpi kaunis täysikuu ja kuuden aikaan auringon kajo alkaa himmeänä kajastaa horisontissa. Niin se vaan menee että auringosta saa energiaa. Vuoron lopussa taisin vahingossa nukahtaa kannelle. Sellaista se välillä on.

Aamiaselle oli Rami leiponut tuoreen peltileivän. Alkoi pikkuhiljaa taas hymy kirvota kasvoille. Monilla oli punkka märkä(6kpl) ja perähytissä ilmeisen kylmä. Taavi ja Aamos tulivat keulasta salongin sohville nukkumaan. Ilmapiirissä alkoi havaita kisaväsymystä. Tämä ei Tiuhtia ja Viuhtia estänyt. Aloimme Idan kanssa miettimään ARC(Atlantic Race for
Cruisers) kilpailuun osallistumista 2025 ja se on nyt alustavasti lukotettu. Minulla on onnekseni ollut kaikki hyvin ja yritän parhaani mukaan jakaa hyvää fiilistä muillekin. Aurinkoinen päivä tuo taas aurinkoa ja naurua veneeseen. Erityismainintana sanottakoon että Taavin omintakeinen töhöily kohottaa jatkuvasti koko laivan tunnelmaa.

Purjehdus on ollut suhteellisen perseestä koko päivän. Genoan takaliikki repesi – purjeella ei siis tee enää mitään - ja fokalla ei tee lasta eikä sitä toista. Täydellinen vastatuuli maaliin nähden saa paatuneemmankin merikarhun suunpielet alaspäin. Konekryssiä ja aallot vastapalloon. Jee, parasta. Onneksi pikku delfiinit käy välistä morottamassa ja solen skiner.
Eipä ole kaikki siis ihan persiistä kuitenkaan.

Päivän kohokohtia on useampi. Aamulla pääsin uittamaan Idaa aalloissa, kun hän meni etukannelle kääntämään traakitorvia vendan jälkeen. Pari kokonaista aaltoa pyyhkäisi keulan ja Idan yli. Saatiin Annen ja Lehan kanssa päivän naurut. Onneksi ei pyyhkäissyt Idaa mennessään. Ida on jatkuvasti halunnut päästä testaamaan uusia Musto MPX varusteitaan, eli sitä saa mitää tilaa. Ei tullut vesi läpi!
Toinen kohokohta oli tietysti kiistaton mestaruuteni Smart 10 pelissä.
Voitin taas.

Kolmantena on se asia joka täällä niin kummasti jaksaa riemastuttaa aina silloin kuin osuu. Ruokahuolto alkaa olemaan hyvinkin innovatiivista sillä kaikki on loppu, mutta taas kerran yllätyttiin. Mari murskasi näkkäreitä minigrip-pussissa mennessä kannelle ja merivahdista tultuamme pöydässä odotti ruisleivitetty fish and chip's. Täydellisen rapea kala ja lohkoperunat saivat hetkeksi unohtamaan että huomenna syödään seittemättätoista kertaa soijabolognesea lounaalla. Kiitos Pikkumyy, Taikuri ja Muumimamma. Teidän leipomuksenne ja kokkailunne tuovat aitoa onnellisuuttaa arkeemme veneellä.

Loppuun vielä mainittakoon, että mustelmakisa Azoreille saavuttaessa ei tule olemaan kaunista katseltavaa. Ida ja Anne mahdollisesti johdossa, muista vahdeista en tiedä. Kova keli ja kovat kallistuskulmat tuovat omat haasteensa arkeen.

PS. Tää purkki vuotaa ku naulapussi ja kippari Leha on käyttänyt näköjään enemmän aikaa vuotojen tilkitsemiseen kuin navigointiin koska perille on vielä pitkä matka vastatuulessa :) Viitsi vitsi.

PPS. Matkan kohde on muuttunut Flores saareksi, koska se on lähempänä ja jengi ei jaksa enää xD

Terveisin,

Santtu sekä Ida ja Anne eli Tiuhti, Viuhti ja Mymmeli

(Ammeli lähettää terveisiä mummille ja Isoissulle, voikaa hyvin. Edithille ja Stellalle paljon terveisiä!)

Sijainti 18.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 38 astetta 11´ N, 33 astetta 18´ W Flores/Porto das Lajes´lle matkaa 125 mpk  mpk.
 


16.4.


Ikuinen maanantai on väistynyt ja pääsiäisviikonlopun lauantai on koittanut. Suklaamunia ei valitettavasti ole miehistöllä varastossa (paitsi Aamokslla, joka ei myönnä varastonsa sijaintia), mutta pysyypähän linjat kunnossa. Lauantai on ilahduttanut meitä mahtavalla auringonpaisteella sekä reippaalla vastatuulella. Rullaava ja vauhdikas sivumyötäinen on vaihtunut kryssiin kohti Hortaa.

Viime yö on aiheuttanut ainakin kolmosvahdille jos jonkinlaista puuhaa ja päänvaivaa. Aloitetaan vaikka sillä, että keulahytti hieman lainehtii, eikä vesisängyssä nukkuminen kuulosta houkuttelevalta. Salongissa vieraili yön aikana useampi kuivempaa ja vähemmän keikkuvaa nukkumispaikkaa etsivä miehistön jäsen. Kun vihdoin unihiekat tehosivat, alkoi kannelta kuulua tuttu ryske, joka tunnistettiin purjeiden trimmaukseksi. Isopurjeen reivaus ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, joten valmiudesssa oleva juniorivahti pääsi myös yön pimeinä tunteina unenpöpperössä ihmettelemään asiaa. Homma kuitenkin hoitui nopeasti ja stand by -vahti pääsi takaisin makuupussiensa suojaan.

Maali on koko ajan lähempänä ja maata näkyvissä -arvauskisasta on tulossa erittäin tiukka. Voitto näytti jo selvältä, mutta oikukkaat tuulet ja meille epäedullinen tuulikulma viivästyttävät hieman saapumista. Arvaukset osuvat 18.4. maanantaille, kello 12.24 on kriittinen aika tässä taistelussa. Nänhtäviin jää, kuka voiton vie.

Tavallaan hassua, että on purjehdittu Karibialta Bermudalle ja nyt ollaan matkalla Azoreille ja siltikään emme ole poistuneet Euroopan vallan ikeestä. Merenkulun historia on mielenkiintoista ja nivoutuu myös melko vahvasti nyt vierailtuihin paikkoihin. Loputon meri saa meittimään kaikkia muitankin ylittäjiä vuosisatojen varrelta. Kipparimme taitaa itse asiassa tunnistaa juuri tämän kohdan, jossa nyt purjehdimme. Pää ulos luukusta ”ai me ollaan tässä, jatkakaa”.

Tänään tulee vihreä väläys!
Synttärionnittelut Katjalle!

Terkuin Muumipeikko, Niiskuneiti ja Tuutikki.

Sijainti 17.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 37 astetta 17´ N, 34 astetta 31´ W Hortalle matkaa 288 mpk.
 


15.4.


Loputon maanantai on saapunut Vahinelle. Ilma on selvästi kylmentynyt ja miehistö kaivellut kaikki aluskerrokset, fleecet ja villapaidat esille.
Edellisenä yönä sai hyvällä omallatunnolla nukkua pipo päässä.

Vaatekerrokset alkavat pikkuhiljaa olla pysyvässä kosteuden tilassa ja vahtivuoroon kiskotaan ylle ihanan kosteat purjehdusasut (joiden vedenkestämättömyydestä jo aiemmin mainittiin). Tänään myös ”Kultapossu- kerho” pääsi kokemaan sateen raikkauden – jaettu kurjuus on pienempi kurjuus vai miten se meni.

Hiljalleen hupenevat muona-, vesi- ja herkkuvarastot, jatkuvasti keikuttava vene ja pysyvä kosteus alkavat syödä itse kunkin hermoja. Aiempien päivien iloinen puheensorina ja laulut ovat vaihtuneet tasaiseen arkeen.
Alkumatkasta vahtivuorossa laskettiin minuutteja, jotta jokainen pääsee nauttimaan ajamisesta yhtä paljon – nyt lasketaan minuutteja oman vuoron loppumiseen. Toisaalta olemme kokeneet kaikenlaista keliä ja hyvin erilaisia veden liikkeitä. Olemme ohjanneet tätä tonnikeijua sujuvasti kymmenmetristen maininkien ja ristiin tulevien kolmemetristen aaltojen läpi. Ei tällaista kokemusta Itämereltä saa!

Vahtivuoroissa pohditaan syntyjä syviä ja lista googletettavista asioista sen kun kasvaa. Viimeisimpinä pohdintoina mm. se, onko aaltojen nopeus vakio sekä meressä kelluvien meduusojen (?) ja muiden bongattujen merenelävien tarkempi lajintunnistus.

Purjehdusoppien lisäksi Vahinella toimii myös leipomokoulu. Tänään Muumimamma leipoi Niiskuneidin ja Muumipeikon kanssa kakkua ja sämpylöitä samalla jakaen leipomiseen liittyviä salaisia vinkkejä. Vahinella oppii siis monenlaisia uusia taitoja!

Täysikuu on ilahduttanut yövuorolaisia (silloin kun se pilvien lomasta on näkynyt). Tuntuu kuin joku olisi jättänyt ulkovalot päälle. Yön pimeinä ja valaistuina tunteina vahdit ovat vuorotellen pohdiskelleet mitä kukin tekee ja syö ensimmäisenä, kun saavumme Hortaan. Meidän vahtimme ykköslistalla on kunnon medium miinus grillipihvi ja punaviini, hyvänä kakkosena hummeri ja shampanja. Kaikki odottavat lämmintä suihkua ja pyykinpesua kiiluvin silmin. Ei enää montaa päivää...

Terkuin kakkosvahti Taikuri, Muumimamma ja Pikku-Myy (Rami, Teija & Mari)

Sijainti 16.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 37 astetta 18´ N, 37 astetta 48´ W Hortalle matkaa 440 mpk.
 

14.4.


Yön lepohetki ennen aamuyön vahtivuoroa jäi vajavaiseksi. Unta häiritsi lievä jännitys johtuen sääennusteesta, joka lupasi yöksi kovia tuulia.
Onneksi tuulet eivät yltyneetkään ihan myrskyksi vaan puhaltelivat Vahinelle vauhtia 20 metriä sekunnissa ja välillä puuskissa 24 metriä.
Ruoria sai kyllä kääntää ihan hartia voimin, jotta pysyimme kurssissa.

Vahtivuoromme eteni yön tunteina kelmeässä kuunvalossa, kerrostalon kokoisessa aallokossa ... kunnes keskittyneisyyden katkaisi tähystäjän huomio”mikä tuo valo on horisontissa”. Kannella syntyi säpinää, kahdeksan päivän ”yksin olo” on tullut päätökseensä. Meitä lähestyy kohtalaisen kokoinen alus ja näyttäisi siltä, että sillä olisi ”tähtäimessä” meidän Vahine....täällä jossain ei siis missään. Kippari päättää varmistaa radiokutsulla, että m/v Jay näkee meidät. ”m/v Jay, this is s/y Vahine on your starboard bow...” voisitteko vahvistaa, että näette meidät. Sieltä pienen säpinän jälkeen lievä viskibasso kuittasi, että ”yes, bye bye”. Se oli kahden yksinäisen lyhyeksi jäänyt kohtaaminen keskellä Atlantia. Sen lisäksi, etää olemme alkaneet kutsumaan vahtivuorojamme muumihahmojen mukaan olemme myös nimenneet vahtivuoro 1:n ”Kultapossu kerhoksi”. Sillä muut vahtivuorot kärvistelevät puuskaisissea tuulissa ja sateissa. Meidän vahtivuoromme nousee kannelle, kun taivas on tyhjentynyt ja tuuli puhaltanut itsensä uuvuksiin. Se ei ole väärin, että me pysymme kuivina mutta se on väärin että muut vahtivuorot ovat kuin uitettuja ojarottia.

Kuten aikaisemmin kerroimme kaadoimme kahvit kaksi kertaa pakkaseen. Tänään tarina jatkuu 2. vahti kaatoi kahvit jääkaappiin jota 3. vahti sitten putsaili lähes koko stanby vuoron ajan. Jokohan nyt olemme oppineet jotain.

Nopeusennätyksen teki tänään meidän Speedy Contzales – Taavi sivumyötäisellä ja täydellisellä surffilla 13.6 solmua. Nyt tätä ennätystä ei voi enää yrittääkkään enää lyödä sillä vauhtia antava Genoan takaliikkiin tuli repeämä, eikä sillä voi enää ajaa...Taavi missä on sakset! Taaville jäi siis nopeusennätys tällä matkalla. Tänään söimme hapankaalia, perunaa ja jotain makkaraa..kummallista miten vaikka työntäisimme saappaan uuniina ja kuoruttaisimme tomaattimurskalla – soisimme sen todennäköisesti hyvällä ruokahalulla.

Täällä me lähestymme Azoreita, kaikki on hyvin ja tunnelma on hyvä. Olkaa huoletta mekin olemme.

Vahtivuoro 1. Tiuhti, Viuhti ja Mymmeli – Ida, Santtu ja Anne

Ps. Terveisiä Maijulle

Sijainti 15.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 35 astetta 20´ N, 39 astetta 10´ W Hortalle matkaa 540 mpk.
 


13.4.


Junnuvahti oli merivahdissa aamuneljästä kahdeksaan, jolloin tuuli oli jo hieman keventynyt ja aurinko alkoi vähitellen paistaa. Päätimme herättää maston vieressä nukkuvan aamupalavahdin nostamalla lisää rättejä ylös.
Täytyy sanoa, että on kyllä uskomaton fiilis katsoa kun tulipallo nousee Atlantin aaltojen seasta hiljalleen, mutta yllättävän ripeästi.

Tänään on koettu valtameripurjehdusta parhaimmillaan: aurinko on paistaa, tuuli on keppana, mainingit hellittävät eli ovat enää kaksikerroksisen rintamamiestalon kokoisia ja housut voi melkein pukea kahdella kädellä jalkaan. Meininki on katossa, vaikka keulapiikki vuotaa edelleen tolkuttomasti. Kannella pelailtiin tänään jo pelejä, sekä otettiin merivesisuihkuja.

Junnuvahti on tänään toipunut toissaöisestä treenistä. Aamos on jopa löytänyt vatsalihaksensa ensimmäistä kertaa elämässään. Olemme ottaneet
motoksemme: ”Jos me ei nukuta, ei nuku kukaan muukaan.” Maanantaina illalla, merivahdissa alkoi sataa vettä vaakatasossa, jolloin Suvi ja Taavi totesivat Vahinen sadeasujen pitävän vettä (Suvin arvion mukaan) aika tarkalleen 30 sekuntia. Tämän jälkeen tuuli otti asiakseen kääntyä minuutissa 60 astetta. Muumipapan pää pilkisti luukusta salamannopeasti ja kuului käsky: ”Valmistatukaa jiippiin!”. Noh, mehän jiipattiin. Juuri kun Aamos oli saanut preventterin irti, päätti Taavi jiipata harjoituksen vuoksi vielä pari kertaa lisää. Olemmehan kuitenkin koulutusaluksessa.
Huolimatta pimeydestä ja kaatosateesta, jiippi onnistui hyvin ja kippari oli tyytyväinen saumattomaan yhteistyöhön. Taavi ajoi myös lopulta oikeaan suuntaan, Suvi hoiti sujuvasti kaikki skuutit ja Aamos konttasi kannella aaltojen seassa. Jiippauksen jälkeen istuimme märkinä sitloodassa ja kikatimme tilanteelle. Samalla sitä tuli mietittyä, kuinka kansivalojen sytyttäminen luo veneen ympärille pilkkopimeän ympäristön, aivan kuin tyhjiön missä unohtaa kokonaan ympäristönsä ja ympärillä tyrskyävän meren.
Olemme selvästi ympäristötietoisia.

Junnuvahti on nyt menossa lepämään ja keräämään voimia yön koitosta varten.
Jos ennuste pitää paikkansa, saamme purjehtia noin kello 3 nousevan tuulen mukana. Odotettavissa on siis hieman meininkiä ja varmaan myös sadetta.
Onneksi Taavi ja Suvi saivat lainattua kunnon kamat! Suunnitelmana on nyt ennen yötä vähentää purjepinta-alaa, jotta ei olla aivan purjeissa tuulen noustessa. Viiden maissa tuulen pitäisi hieman taas laskea ja kääntyä luoteeseen, jolloin jiippaamme keulan kohti Hortaa. Toisaalta, niin kuin Atlantilla kaikki muukin, niin myös ”jos” on aina jossain eksponentissa.

Vaikka on ikävä, niin on se luojan lykky, että katsotaan joka yö samaa kuuta.

Terveisin Muumipeikko, Tuutikki ja Niiskuneiti (Taavi, Aamos ja Suvi)

Sijainti 14.4.2022 klo 0000 (UTC-1) 33 astetta 54´ N, 42 astetta 07´ W Hortalle matkaa 708 mpk.
 

12.4.


Vahinella vauhti kiihtyy ja riemunkiljahdukset jatkuvat!
Edellinen yö sujui vaihtelevissa merkeissä. Kolmosvahti uhrautui joukkueen puolesta ja otti niskoilleen matkan ensimmäisen kunnon sadekelin. Puolenyön aikaan tuuli teki tepposet ja kääntyi yhtäkkiä yllättäen sen verran että pakotti jiippaamaan yön pimeydessä. Kakkosvahtimme kuunteli ryskettä jännittyneenä sängyn pohjalta. Oma aamuvahtimme klo 04-08 tarjosi kiitettävää vauhtia ja pilviverhon takaa nousevaa aurinkoa. Auringon esiintulo toi mukanaan myös kovempaa tuulta – ei muuta kuin iso ylös ja eteenpäin!

Päivän aikana kannelta kuuluvat riemunkiljahdukset vain yltyivät kun kukin vahti pääsi vuorollaan laskettelemaan muhkeita aaltoja ylös ja alas.
Vauhtiennätyksen haltija vaihtui Santtuun, 12,3 solmua! Tänään Atlanti on näyttänyt meille voimiaan ja tarjoillut viisimetrisiä maininkeja. Saimme myös ihailla täydellistä sateenkaarta ”pienen” sadekuuron jälkeen.
Sisätiloissa kokkaus, siivous ja nukkuminen vaatii melkoisia akrobaattisia taitoja. Ykkösvahti loihti meille 20 asteen kulmassa herkulliset quesadillat ja kolmosvahti iltaruoaksi maukasta soijarouhepastaa! Kaikki kunnia kokeille! Ei täällä veneellä hoikistumaan pääse...

Olemme kulkeneet Bermudalta kohti Azoreita ns. eteläbanaanin muodossa vältellen pohjoisen matalapaineita. Turvallisuus ennen kaikkea! Vähitellen käännämme nokan tiukemmin kohti Hortaa. Kuudentena matkapäivänä miehistön herkkukätköt ovat vähitellen paljastuneet. Sipsejä, suklaata, salmiakkia, keksejä ym. löytyy milloin mistäkin – työkalupakin vierestä, kaapin päältä, punkan alta.

Perämiehemme päätti nimetä vahtimme uudestaan ja saimme kukin uuden kutsumanimen. Perämies itse tottelee tätä nykyä kutsua Nuuskamuikkunen ja kapteeni on itseoikeutetusti Muumipappa. Kelluva Muumitalomme seikkailee iloisena Atlantin aalloilla.

Rakkaat terveiset kotiin ja Kommuunille.
Pikkumyy lähettää rakkaat terveiset murulle, sisaruksille, vanhemmille ja horsmille.
Muumimammalta rakkaat terveiset kotiväelle, kahvin ystävälle ja perheelle, ystäville sekä huippuporukalle satujen saarelle.

Terveisin kakkosvahti Taikuri, Muumimamma ja Pikkumyy aka Rami, Teija & Mari

Sijainti 13.4.2022 klo 0000 (UTC-2) 33 astetta 42´ N, 44 astetta 56´ W Hortalle matkaa 840 mpk.
 

11.4.


Juuri kun luulimme, ettei mikään voisi ylittää Vahinen aurinkokannella eilen nautitun uunituoreen pullan aiheuttamaa serotoniiniryöppyä, päätti veneen virallinen leipurivahti Mari, Rami ja Teija leipaista sunnuntai- iltapuhteinaan kasaan pannukakun JA focacciaa. Väitämme, ettei ihminen voi tietää, mitä todellinen onni on, ellei hän ole nuuhkinut keskellä Atlanttia purjeveneen kannella merivahdissa kultaisen auringonlaskun hivellessä pilvenreunoja uunissa paistuvan pannukakun tuoksua ja tämän jälkeen syönyt sitä pannukakkua kolmea palaa vadelmahillon kera vahdin päätteeksi juuri ennen yöunia. Testatkaa vaikka itse. Pullalujah & Pyhä pannukakku! Täällä kakut saadaan ja syödään myös.

Maanantaiaamu valkeni jälleen poskettoman upean auringonnousun tahtiin ykkösvahdin lempimerivahdissa eli aamuvuorossa 04-08. Leha ehti hetken olla huolissaan pilvistä taivaalla, mutta pian aamun osittainen pilvipeite väistyi Idan jälleen tilaaman auringon myötä. Ei täällä vaan jaksa sataa...
ja sekös meille kelpaa. Päivä on kulunut mukavan navakassa tuulessa puuskien huippujen hipoessa 17 m/s. Maininkia on taas, mutta legin alkupäästä poiketen se on ainakin toistaiseksi vielä lyhyempää ja sähäkämpää kuin alun pitkät, laakeat mainingit. Ruoria saa vääntää ihan kunnolla ja porukan haukkarit kasvavat kohti rantakuntoa 2022! Spontaaneja riemunkiljahduksia on mahdotonta pitää sisällä tämän 38 000 kiloisen rautarouvan ratsastaessa aalloilla ja kun itse saa olla ohjaksissa.
Mieletöntä menoa tänään :) Päivän nopeusennätystä pitää hallussaan speedy- Teija 10,6 kn:lla. Rivakka meno tietää myös ajoittain rivakkaa liikehdintää sisäkannella, tänään kahvit kaatuivat vain kaksi kertaa pakastimen päälle.
Kukaan ei sentään ole lentänyt sängystään myrskylaidan yli, ainakaan toistaiseksi.

Tänään saatiin loppuun myös lekin tiettävästi ensimmäinen äänikirja / kirja (Idan Antti Holman Kaikki elämästä(ni)). Tämä kertonee jotain siitä, että loppujen lopuksi aikaa lukemiselle ei vahtivuorojen lomassa ihan hirveästi jää. Ja kummasti silmä alkaa aina lupsumaan, kun pääsee punkkaan lukemaan tai kuuntelemaan.

Täällä Atlantilla sitä nyt sitten ollaan, kohta jo aikalailla keskellä isoa merta. Miltä se sitten oikein tuntuu? Yllättävää ja outoa on se, miten vähän oudolta ja yllättävältä oleminen tuntuu. Kaikki tuntuu päin vastoin hirveän luonnolliselta. On täällä ihmisen vaan hyvä.

Lähetämme rakkaita terveisiä kotiin, Päiville ja kaikille muille äideille, Atelle, Eetulle, Stellalle, Vallilan muijille, Plein Crew'lle, Jampulle, pojille ja poikien mimmeleille, Marille, perheille, ystäville ja sukulaisille, rakkaille ja rakastetuille. Olette mielissämme, aina välillä ainakin :) Koti-ikävää ei kyllä tunne kukaan.

Rakkain terveisin ykkösvahti eli Tiuhti, Viuhti ja Mymmeli aka Ida, Santtu ja Anne

Sijainti 12.4.2022 klo 0000 (UTC-2) 32 astetta 28´ N, 48 astetta 04´ W Hortalle matkaa 1015 mpk.
 
  

10.4.


Mikä on pilates suomeksi?

Yön kevyen lätkyttelyn ja konettelun jälkeen tuuli alkoi kerätä puhtia auringon noustessa yhä korkeammalle. Vaihdoimme käyttövoiman luonnonmukaiseen vaihtoehtoon. Tuulen nopeus kasvoi päivän mittaan yli 10m/s. Tätä kirjoittaessa vauhtia on noin 9 solmua. Seuraamme tarkasti pohjoisessa itään kulkevia matalapaineita ja teemme minuutintarkkoja peliliikkeitä.

Juuri päättyneen kolmannesvarttivuorokauden mittaisen merivahdin jälkeen kolmosvahti pääsi linssisopan ääreen. Maistui. Tästä juolahtikin sujuvasti mieleen Peten päiväunet ja muunkin miehistön levottomat nukuskeluhetket. Pete oli aivan helisemässä, kun hän herätessään joutui miettimään mihin Stafin Jarkon kävellen veneelle tuomat 20 turvapaikanhakijaa oikein sijoitetaan.
Suvi taas alkaa olla hulluuden partaalla. Hän nimittäin juoksee muun miehistön kanssa tiikereitä pakoon ja heti seuraavaksi pelkää Tukholma- syndroomaa.

Tänäänkin on nähty delfiinejä ja tornihuhun mukaan myös jonkin valaslajin edustajia, täytyy kuulemma tarkistaa eläin-atlaksesta. Joku lintu siellä oli myös. Oisko ollu kaakana, kun oli sen verran kaukana ettei saanut selvää. Joku väitti, että merikalkkuna. Eläimistä tuli mielee! Tohvelieläimille ja muille omaisille paljon terkkuja!

Veneellä olemme oppineet, että diktaattorin alainen kommunismi saattaisi sittenkin olla toimiva valtiojärjestys.

Melilosvot!

Hyvin mielin Taavi, Aamos ja Suvi!

Sijainti 11.4.2022 klo 0000 (UTC-2) 32 astetta 09´ N, 51 astetta 47´ W Hortalle matkaa 1200 mpk. 

9.4.

Voiko päivä enää ihanammin alkaa, onko ihanampaa hetkeä kuin tää...
Kakkosvahti heräsi kosteaan ja sumuiseen yöhön klo 03:35. Kurahousut jalassa kömmimme kannelle vastaanottamaan aamua. Saimme kokea täydellisen auringonnousun ilman pilvenhattaraa. Oranssi viiva vaihtui keltaiseksi palloksi minuutissa. Upeaa! Vahtimme joka jäsen kävi vuorollaan keulakannella hakemassa zen-tunnetta ja ihastelemassa pastellinsävyistä taivaanrantaa.

Juuri kun luulimme, ettei aamu voisi tästä paremmaksi muuttua, tuli delfiiniperhe toivottamaan meille hyvät huomenet. Päivästä kehkeytyi pilvetön, leppoisa kesäpäivä. Kaikki ovat rentoutuneet aaltojen liplatuksen ja tunnelmallisen musiikin parissa. Iltapäivän kruunasi Teijan leipomat pullat. Kukaan ei ole koskaan syönyt yhtä herkullisia voisilmäpullia!

Laiva-arkeen kuuluu mm. muovijätteiden tarkka kerääminen – mitään ei heitetä mereen. Kaikki voirasiat, vesipullot ym. pilkotaan pieneksi ja survotaan tyhjiin 5 litran vesikanistereihin. Nämä säilötään veneen peräkannen laatikkoon odottamaan Azoreita. Veneen ohi on matkamme aikana kellunut kaikenlaista ihmeellistä karkuun lähteneistä poijuista wc-istuimen kansiin.
Mikähän niidenkin tarina mahtaa olla?

Vahtivuorojen rullatessa saumattomasti on jokainen jo oppinut hyödyntämään lepovahtien aikaan torkkumisen. Päiväunia nukutaan kannella, hyteissä ja milloin missäkin, eikä nukkumattia tarvitse kauaa odotella.

Päivällä saimme mukavaa leppoisaa kyytiä genaakkerilla, mutta illaksi tuuli tyyntyi niin, että käynnistimme taas yöksi moottorin. Sisun hyrinä tuudittaa meidät makoisiin uniin.

Levollisin terveisin kakkosvahti Mari, Rami & Teija

Sijainti 10.4.2022 klo 0000 (UTC-3) 32 astetta 14´ N, 55 astetta 26´ W Hortalle matkaa 1360 mpk. 


8.4.

Perjantai alkaa kuten kaikki muutkin päivät veneellä. Yöllä on kosteaa ja tiikkikansi on silminnähden märkä. Tuuli on kuitenkin lämmin ja hyväilee ihoa toistaiseksi. Ilmoilla on seikkailuntäyteinen päivä.

Auringon noustua Ida manaa sään jumalia antamaan meille aurinkoisen päivän.
Luotto on kova sillä joka kerta kun Ida sanoo, että kohta sataa ja laittaa sadevaatteet päälle, vältymme sateelta ja pysymme kuivina. Tämä on myös toiminut kiitettävällä todennäköisyydellä kääntäen aurinkoa pyydettäessä.
Tälläkään kertaa ei mene pieleen. Pilvet väistyvät ja aurinko porottaa kuumana läpi päivän.

Päivän ensimmäiset havainnot on taas meduusoja, mutta enää ei olla varmoja onko kyseessä Portugalin sotalaiva vaiko ”sail tail?” meduusa. Joka tapauksessa sini-pinkkejä purjeita lipuu Vahinen molemmin puolin tasaisesti läpi päivän. 11.30 aikoihin nostamme genaakkerin kevyellä myötäisellä tuulella ja Ida spottaa rahtilaivan. Ei aikaakaan kunnes Mari huutaa DELFIINI! Minä jatkan kovaan ääneen huutamista, jotta viimeisetkin röllit (lue Leha) veneen nurkista kuulee havainnon ja kaikki ryntäävät keulaan katsomaan. Hykerryttävä onnen tunne valtaa kehon ja korvatkin hymyilevät.
Oli se aika siistiä. Uskomme kuitenkin delfiinien tulleen varoittamaan meitä. Huomasin keulassa istuessani genaakkerin tack linen hinkkaavan kaiteeseen, mahdollisesti kohta rikkoen kaiteen. Asia korjataan. Elämä jatkuu. Havainnoidaan vielä toinen rahtilaiva, lintu ja kalastaessa nousee vain muovia ja levää.

Päivän tuulet olivat erittäin leudot ja tämä päivä saadaan nauttia leväten, nauttien auringosta, musiikkia kuunnellen, pelaillen, latautuen ja syöden taas kerran erinomaista ruokaa. Kiitos kookoskanasta 2. vahdille ja nuudeleista kolmoselle. Yhteishenki tuntuu paranevan jatkuvasti ja keskustelun aiheet ovat puolestaan uskaliaampia kuin alussa. Tämä on mielestäni luottamuksen rakentumista. Kaikille on tilaa.

Merellä on hyvä olla. Tyyntä myrskyn edellä?

Parhain meriterveisin,

1. vahti Santtu, Anne ja Ida.

Sijainti 9.4.2022 klo 0000 (UTC-3) 32 astetta 16´ N, 58 astetta 18´ W Hortalle matkaa 1490 mpk.
 
 

7.4.


Veikkaukset siitä, koska seuraavan kerran näkyy maata, on asetettu.
Arvauksia on usean päivän säteellä ja panoksia on laitettu tiskiin.
Toisaalta tällä hetkellä tuulen suunta ja Vahinen kurssi näyttää siltä, että päädymme ennemmin Marokkoon kuin Azoreille. Tuulen pitäisi kuitenkin kääntyä suotuissammaksi viikonlopun aikana.

Eilisen valashavainnon jälkeen on meri on tuntunut aika hiljaiselta.
Viimeisen vuorakauden havaintona on tasan kaksi lintua. Aika yksinämme saamme matkaa taittaa. Ilmeistyi viereemme myöhemmin myös lukuisia Portugalin sotalaivoja (ne meduusat, ei oikeita laivoja), joita pääsimme ihailemaan.

Viimeyön reippaiden tuulien (puuskat n 20m/s) jälkeen on päivä ollut leppoisa ja aika tasaisen harmaa. Toisaalta se muistuttaa mukavasti koto- Suomesta! Yön tuulien lisäksi matkaan toi uuden elementin lähes säkkipimeä yö. Kuunsillan piiloutuminen taivaanrannan taakse ja pilvien kerääntyessä yllemme, ei ollut enää aavistustakaan mitä ympärillä on. Siinä sitä ajeltiin Vahinea suoraan päin mustaa seinää. Lopulta auringonnousu paljasti meille uuden päivän Atlantilla.

Miehistömme rupeaa pikkuhiljaa palaamaan venearkeen. Vahtivuorot pyörivät jo tutulla rutiinilla. Päiväunia otetaan vähän joka välissä, eikä koskaan muista mitä päivää tai vuorokaudenaikaa eletään. Vaikka arki täällä onkin rutiininomaista, ei koskaan voi tietää mitä tällä paatilla tapahtuu.
Viimeyönä oli joku esimerkiksi mystisesti onnistunut lukitsemaan pojat keulapiikkiin. Meinasi heillä usko loppua yön pimeinä tunteina, mutta onneksi kippari riensi hätiin ja vapautti pojat vankeudestaan.

Kaiken kaikkiaan elämä Vahinella sujuu okein mukavasti. Huono huumori kukkii ja pikkuhiljaa rupeaa käsittämään, että olemme ihan oikeasti Atlantin valtamerellä.

Ps: Paatis on tasan yks turkulaine ja ollaan ny sit treenattu kui turkuu puhutaa. ”Pist siit sit viel viis piispist sit”

Rakkaudella Juniorivahti; Suvi, Aamos ja Taavi

Sijainti 8.4.2022 klo 0000 (UTC-3) 31 astetta 53´ N, 60 astetta 11´ W Hortalle matkaa 1590 mpk.
 

6.4.


”Mikä toi pärske oli”, kysyi Mari. ”VALAS!”, karjaisi Petri. ”Mitä, mitä, missä?”, ihmettelivät kaikki. Veneen kannelle tuli yhtäkkiä ennennäkemätöntä säpinää kun koko miehistö yritti tähyillä valaiden hyppyjä. Lähtömme Bermudalta oli todella ikimuistoinen. Yksi miekkavalas ja kaksi ryhävalasta (TBC) hyppi selkäpläiskäyksiä, ensin mainittu 500m paarpuurissa ja toiset 300m suoraan edessä. Todistimme ainakin 6 hyppyä ja saimme videolle huikean lähikuvan hypystä perspektiivinä vene, Ida ja Santtu. Joudutte valitettavasti odottamaan videopäivityksiä. Valaat tulivat selvästi toivottamaan meille turvallista matkaa!

Olemme siis merellä taas. Bermudan riemukas ja todellakin tarpeeseen tullut miniloma on ohi. Ja laiva on lastattu ainakin 160 omenalla ja tuhannella keksillä – vahingosta viisastuneena olemme varustautuneet yövahteja varten hieman paremmin kuin edellisellä legillä. Muonatavaroiden täydennyksen lisäksi teimme Bermudalla myös muita tarvittavia huoltotoimenpiteitä kuten veneen pesu ja siivous ja puutavaran hankkiminen kahden punkan jonnekin mystisesti hävinneiden myrskylaitojen tilalle. Lisäksi pääsimme nauttimaan kauan kaivatusta lämpimästä suihkusta. Löysimme myös itsepalvelupesulan, jossa pyykättiin kaikki aurinkorasvan, hien ja suolaveden kyllästämät vaatteet, pyyhkeet ja lakanat. Olimme ainoa vene St Georgen Captain Smoke´s Marinassa – saimme siis omia koko suihkun ja pienen pihan itsellemme. Luksusta!

Maissa ollessa päätimme nauttia jonkun muun laittamaa ruokaa ja vierailimme erilaisissa paikallisissa ravintoloissa. Bermudan jenkkityyliset annoskoot varmistivat kyllä kalorien saannin ja vararavinnon keräämisen tulevaan Atlantin ylitystä varten. Mutta oli ruoka kyllä oikeasti hyvääkin. Kippari jätti Bermudan vuotta vanhempana ja synttärikakku nautittiin erinomaisessa Wahoo Bistro and Patio nimisessä ravintolassa St Georgen kylässä.

Bermuda on huikean kaunis saari. Vaikka ravintoloiden ruoka-annokset olivat runsaita, saaren talot ovat brittityylisesti kohtuukokoisia pienine ikkunoineen. Pastellinsävyiset talot, turkoosit laguunit ja vehreä luonto kirvoittivat ihastuneita huokauksia kun suhasimme taksilla St Georgen ja pääkaupunki Hamiltonin väliä. Gibbs Hill majakalta sai hienon kuvan suojaisista laguuneista ja omakotitalojen värikirjosta. Valitettavasti joudutte tätäkin valokuvaa vielä hetken odottamaan.

Bermudan miniloman aikana meillä oli onneksi aikaa myös olla ihan perusturisteja ja ihailla saaren nähtävyyksiä. Crystal Caves - tippukiviluolat oli elämys, samoin Horseshoe Bayn pinkit hiekkarannat.
Merivesi oli hieman viileää, mutta sehän ei meitä pidätellyt – olihan se aivan pakko päästä uimaan Atlantin valtameressä.

Bermuda jätti meihin kaikkiin lähtemättömän jäljen. Nyt on kuitenkin jo aika suunnata katseet kohti Azoreita, jonna matkaa on huikeat 1800 meripeninkulmaa (3360km). Veikkausrinki saapumisajasta käynnistyi ja miehistön fiilis on korkealla – mahtavaa päästä taas purjehtimaan!

Kakkosvahti Mari, Rami & Teija

Sijainti 7.4.2022 klo 0000 (UTC-3) 32 astetta 46 N, 63 astetta 35´ W Hortalle matkaa 1720 mpk.
 

2.4.


”Ilma on raikasta, kaikki niin kaunista, vapaus kulkea, vapaus valita Hetki on koittanut, tahto on voittanut, tämä on unelma, tämä on tarua”
- Eetu Floor

Vahtivuoro kirkkaan tähti taivaan alla kääntyy kauniin auringon nousun myötä hienoksi päiväksi. Veneen perässä toiveikas viehe kerää merilevää.
Tänään tuntee selvästi miten ilma on muutunut raikkaammaksi Karibialta lähdön jälkeen. Veneen koko porukka on kömpinyt kannelle nauttimaan päivästä. Vietimme Vahinen musiikki bileet, vesi virtasi ja laulu raikui.
Tunnelmamme on mitä korkein. Olemme koko matkan saaneet nauttia toinen toistaan paremmista eväistä ja ehkä syytä on mainita, että nyt tiedämme miltä maistuvat Pohjois-Atlantin parhaat burgerit. Iltapäivän pilvet lupailivat sadetta jota ei sitten tullutkaan. Olisiko sateen peruuntumiselle syynä ollut vahtivuoron nopea varustautuminen sadevaatteisiin. Viime yön ajoimme koneella. Kun aamulla tuulet olivat taas suotuisat, nousivat Vahinen kaikki purjeet, moottori sammui …. hiljaisuus, tuulen humina ja aaltojen pauhu. Uskomattoman kauniin yhteisen hetken koimme, kun kuuntelimme Myrskyluodon Maijaa ja Atlantin aallot säestivät esitystä omalla voimallaan, hetken kauneus sai useamman silmäkulman kostumaan.
Miten Eetu Floor onkaan oikeassa matkastamme...”tämä on unelma, tämä on tarua”.

Vahtivuoro 1
Anne, Ida ja Santtu

Sijainti 3.4.2022 klo 0000 (UTC-3) … Bermudalle enää yhdeksän tuntia!

Tämän jälkeen olemmekin omien viestiyhteyksien päässä, blogien pariin palaamme kun matka jatkuu Hortalle jon