Viikko merillä takana! Tässähän aletaan pikkuhiljaa pääsemään sisään purjehduksen syvimpään olemukseen. Juuri ennen kuin aloitin tätä blogitekstiä kirjoittamaan, tuuli nosti päätään oikein kunnolla ja Vahine sai ansaitsemansa kallistuskulman. Nyt mennään eikä meinata. Miehistö kulkee kannen alla kädet toisina jalkoinaan ja ruokapöydän yllä verkossa riippuva Tyrmääjä-Meloni odottaa saalistaen seuraavaa uhriaan. Hän pitää tässäkin ryskytyksessä päänsä kovana, toisin kuin rakas Sonjamme, jonka pää on todettu pehmeämmäksi kuin pesusieni.
Eilinen sujui suhteellisen leppoisasti ja aurinko mielisteli meitä lämmöllään. Päivä oli poutainen ja se toikin meille kauniin yöllisen tähtitaivaan ja upean (lähes) täysikuun. Tämä sai perämiehemme Hillan hykertelemään ilosta sekstantti käsissään.
Tämä päivä sitten kuluikin enemmän harmaissa tunnelmissa. Aamuvuorossa klo 04-08 pääsimme vetistelemään vesisateessa muutamankin tunnin. Sade päätti jäädä seuraksemme koko päiväksi satunnaisesti näyttäytyen. Sisun lempeää ääntä lukuunottamatta merillä on ollut viime päivien aikana hiljaista ja olemme saaneet edetä omassa yksinäisyydessämme. Tänään tuli kuitenkin vastaan toinen yksinäinen vaeltaja. Reilu kymmenmetrinen purjevene ohitti meidät paaran puolelta horisontissa viipottaen. Hänen matkan päätepistettä arvuuttelimme aikamme kuluksi. Vaikka tällä hetkellä tuulet ovat meille suotuisat, ovat ennusteiden ja toteutuneen sään erot aiheuttaneet meille hetkellistä päänvaivaa. Miehistön syvissä riveissä alettiin jo epäillä kipparin väkertäneen sääennustemallit Microsoft Paintilla omin kätösin. Luottamus palautui viimeistään siinä vaiheessa, kun vauhti nousi kahdeksaan solmuun tuulien noustessa odotetusti ja meno on niin vinhaa, että vettä tulee kattoluukusta sisään. Nyt taistelemme siitä, että pysymme muodostuneen matalapaineen itäpuolella, mikä tuo meille edullisia tuulia.
Terveiset Vahinelta sijainnista 42 21.146N 12 06.699W. Pää tyynyyn ja herätys yön koiravahtia varten. 🙂
-”Bruno” Eero & Silja
