Kesäkuun alussa 12 innokasta naispurjehtijaa matkusti Kööpehaminaan. Osa saapui jo maanantaina ajatuksena kierrellä Kööpenhaminassa, mutta saavuimme keskelle sateista kaupunkia ja valtavaa juoksutapahtumaa, joka tukki lähes koko keskustan. Mutta pääsimme jo tutustumaan porukkaan, orientoitumaan tulevaan purjehdukseen ja tutustumaan satamaan. Menimme myös tervehtimään Cherbourg – Kööpenhamina -legiltä saapuvaa Vahinea naisistoineen.
Tiistaina saapuivat loputkin Köpis – Turku -legille lähtijät, ja hoidettiin bunkraus, mille antoi haasteita taksin löytyminen, riittävän suuren ruokakaupan löytäminen, lihasvoimien ehtyminen ja pienet lokin sujauttamat tervehdykset kaupassa kävijöiden päälle… mutta homma tuli hoidetuksi, vene pakatuksi naisilla ja ruokatavaroilla ja päästiin lähtemään n. klo 14 tiistaina 7.6.
Matka alkoi täydessä vastatuulessa, joten päädyttiin koneajoon, jotta matka joutuu. Sää oli hieman harmaa ja kostea, mutta keli vaihteli matkan aikana. Naisisto opetteli Vahinen vahtivuorojen tehtäviä ja listan lukemista, kuka aloittaa mihinkin aikaan missäkin. Tuli ensimmäinen yö ja jännittävät yövahdit. Yön aikana päästiin myös purjehtimaan, mikä tuntui taivaalliselta hiljaisuudelta ja riemuvoitolta pitkän koneajon jälkeen. Öinen meri oli vain hetken pimeä, kun kesäaamu alkoi jo sarastaa. Seuranamme näkyi lukuisia rahtilaivoja, joitain muita purjeveneitä ja pinnan alla kenties muutakin liikennettä. Yö sujui kuitenkin rauhallisesti.
Keskiviikkona saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, Bornholmin Allingeen, klo 10.30. Meille oli hieman epäselvää, millaiset mittasuhteet satamassa on ja mahdummeko Vahinen kanssa kääntymään, mikäli ajamme satama-altaaseen asti. Päädyimme kiinnittymään heti sataman sisääntuloaukkoon kylkikiinnityksellä. Bornholm näyttäytyi meille kesäisen aurinkoisena ja viehättävänä, ehdimme viettää siellä kokonaisen päivän, tutustua kujiin ja kuppiloihin, syödä hyvin, peseytyä ja levätä. Illalla koko naisisto vetäytyi nukkumaan hyvissä ajoin, koska suunnitelmana oli lähteä satamasta torstai-aamuna klo 04. Uni maittoi.
Aamuvarhainen lähtö sujui ongelmitta leudossa tuulessa, peruutimme pois kiinnityspaikasta ja pääsimme sulavasti liikkeelle klo 03.58, täydellisesti aikataulussa. Nostimme isopurjeen ylös, mutta tuuli oli vastainen eikä riittänyt kuljettamaan meitä pelkillä purjeilla, joten koneajoon taivuimme jälleen. Ihailimme aamuaurinkoa matkan lomassa.
Matka eteni Bornholmista lähdön jälkeen enimmäkseen koneajona, jotta ehtisimme ajoissa seuraavaan kohteeseen, Visbyseen. Tuuli oli vastainen ja matkaa oli n. 190 mailia, emme olisi ehtineet kryssimällä perille. Iltapäivän mittaan maiseman täytti sankka sumu, joka toi tietysti oman jännityksensä plotterin ja tutkan seurailuun. Monia näytölle ilmestyviä kummajaisia ihmeteltiin, mittailtiin vauhteja ja etäisyyksiä ja suunniteltiin väistölinjoja, mutta lopulta ei kohdattu sumun seassa muita kulkijoita, ainakaan näkyviä.
Sumua kesti pitkälle iltaan ja matka eteni omassa sumuisessa kuplassamme, aivan kuin ei ympärillä olisi ollut mitään muuta. Yön myötä sumu hälveni, ja meri näyttäytyi ihmeellisenä, auringonlaskun pastellivärejä toistavana sileänä pintana, aivan kuin ympärille olisi levittäytynyt sulaa tinaa. Yön vahtivuorolaiset saivat kukin vuorollaan ihastella satumaisemaa ja räpsiä valokuvia. Kauneuden äärellä hiljenimme, toisaalta öisen meren täytti myös naisten nauru, kun jutut menivät yön pikkutunneilla hilpeiksi.
Elämä veneellä jatkui säännöllisten vahtivuorojen rytmittämänä, söimme, nukuimme, siivoilimme ja hoidimme veneen kulkua. Aamun valjetessa aloimme lähestyä Visbytä. Saavuimme Visbyn satamaan n. 12.45. Satamamestari huuteli laiturilta ja neuvoi meidät paikkaan, josta olisi aamulla hyvä lähteä. Niin liukui 30-tonninen vene kauniisti satamamestarin neuvomaan paikkaan, josta saimme myös vettä ja sähköä. Ja Visby oli meidän.
Visby oli myös lukuisten koulujaan päättävien nuorten, joiden korvia huumaava tekno raikasi ympäri satama-alueen. Vahinen naisisto nosti rantautumismaljat, vilkutteli hiukan livekameralle ja vastaili paikalle saapuneille uteliaille, jotka olivat tunnistaneet Vahinen ja tulivat juttelemaan. Kohta naisisto levittäytyi Visbyn idyllisille kujille. Illalla kaikki tulivat hyvissä ajoin nukkumaan, ja uni maittoi, edessä olisi jälleen n. 180 mailin matka seuraavaan kohteeseen Utöseen. Lähdimme aamulla reippaasti klo 7 ja heilutimme Visbylle. Pian saimmekin nostaa purjeet – vihdoinkin sopivaa tuulta ja meille suotuisasta suunnasta. Aurinko paistoi ja naisisto kuoriutui enimmistä villa- ja kuorikerroksista. Gotlannin pohjoisosien jälkeen etenimme täysillä purjeilla, kun mesaanikin nostettiin ensi kertaa tällä reissulla ylhäälle, upeassa sivumyötäisessä. Vahine kiisi aalloilla sulavasti 7 solmun nopeutta. Elämä ja naisisto hymyili leveästi.