Hejsan Allihopa!
Kaksikielinen naisistomme matkasi viikonlopun aikana Oulu-Turku-Helsinki-Edinbourgh-akselilta yhteiseen tapaamispaikkaamme Cherbourgiin, johon myös Vahine oli jo asettunut. Valmistelut sujuivat hyvässä hengessä ja huumorilla -tosikot eivät ajele kolmea tuntia vuokra-autolla kaasupullojen perässä tai lähde kauppaan kahdeksansivuisen ja kaikki elintarvikeosaston alalajit sisältävän ostoslistan kanssa. Ruokalistasuunnittelu oli toki aloitettu jo ennakkoon ja etänä TEAMS-työkalun turvin.
Keli suosi matkaan lähteviä ja hevi-tuotteiden pesu toteutettiin auringonpaisteessa. Lopputulos laiturilla oli tuoksujen ja värien ilotulitusta, ura torikauppiaana olisi ruokamäärällämme startannut hienosti. Kun lastasimme Carrefour-kassit alukseen, muutama naapuriveneen asukas kävi kyselemässä miehistömme lukumäärää sekä tulevan reissumme kestoa viikoissa.
Purjehduksemme kohti Helgolandia alkoi ja eteni hyvin pitkälle moottoriajolla. Tuulet olivat jossain muualla. Vuorot ja niiden vaihtamiset etenivät napakasti ja rytmit löytyivät vuorokauteen hyvällä ohjauksella. Keittiössä toteutettiin gourmet-tasoista menua ja ainakin lämmin kana-couscous- salaatti, avokado-katkarapupasta sekä tuorepuuro löytävät jatkossa tiensä useamman kotikokin ruokalistalle.
Kolmen vuorokauden yhtäjaksoisen matkanteon aikana päästiin tutustumaan dieselmoottoreiden perusominaisuuksiin, aluksen äänimaailmaan, purjeiden käyttäytymiseen, pimeäajoon ja yöpurjehdukseen sekä rantautumiseen vuorovesialueella, kun vaihteluväli veden korkeudelle on 0,2-2,70 m. Helgolandin saaren porrastreenien lisäksi myös siirtyminen alukselta laiturille ja takaisin edellytti ajoittain itsensä voittamista korkean paikan kammon, heittäytymisen sekä tikapuuharjoitteluun ryhtymisen muodossa. Hämärtyvässä illassa gastikaverit tunnistettiin äänen ja kasvonpiirteiden lisäksi myös pepun muodosta.
Helgolandin saari osoittautui hurmaavaksi. Missasimme yhdellä vuorokaudella viikonloppu-regatan mutta saimme silti tuulahduksen kesäisestä lintuparatiisista, ystävällisistä asukkaista (n=1400) sekä huikeista maisemista ja merellisestä ruokakulttuurista. Vahine herätti ansaittua kiinnostusta ja ihastusta, muutama paikallinen tunnisti myös Suomesta veneenhakureissultaan Turun ja Uudenkaupungin. Me 12 naispurjehtijaa pidimme omalta osaltamme huolen siitä, että Suomi ja suomalaisuus pysyvät myös helgolandilaisten muistoissa ja sydämissä.
Matka jatkuu pläkä-kelissä ja Sisulla kohti Elben suuta ja Kielin kanavaa. Reissun voimalause on ”Elämä on nyt”. Tämän päivän johtoajatuksena on oma myönteinen suhtautuminen saatuun positiiviseen palautteeseen ja kanssapurjehtijan antamiin kehuihin. Hirvittävän hankalaa tuntuu olevan tämä itsensä olalle taputus.
Yhteinen konsensus on myös se, ettei tällä legillä toteuteta parviälyä tai jaeta voimahaleja- ne ovat niiin last season. Matka jatkuu, kannella kaikuu iloinen nauru ja joku kätevistä emännistä valmistelee lounasta. Voiko naispurjehtija muuta toivoa?