Helenan ja Vahinen Blogit

Horta-Cherbourg

Seikkailun tähän mennessä ehkä ankarin purjehdussää oli 7.6. keskiviikkona klo 20-24 vahtivuorossa, jolloin purjehdittiin 13-15 m/s apparentti-vastatuulessa, 2-3 metrin mainingeilla ja kunnon vesisateessa. Vahine kiisi tällöin vajaan 10 solmua, mutta harmi vain, että 30 astetta väärään suuntaan halutusta matkasuunnasta kryssimisen takia… Ainakin päästiin kokemaan Vahinen sukkulointia hieman rankemmassa kelissä.

Seuraavina päivinä ennen saapumista Ranskan Camaret-sur-Meriin oli purjehdussää keveympi, mutta tuulensuunnan pysyessä visusti vastaisena. Luonto kuitenkin tarjosi parastaan valaiden ja flamingon muodossa. Havaitsimme nimittäin vajaan kymmenen luotsivalaan ryppään, jotka Vahinen vieressä rennosti hyppelehtivät ja haukkailivat raikasta meri-ilmaa. Tämän jälkeen olimme törmätä yksin seilaavaan uimarengas-flamingoon, jonka nimeksi annettiin MOB-Harjoituksen yhteydessä Andre. Andresta tuli 8-miehistön yhdeksäs matkustaja. Loppuhuipennukseksi yö tarjosi meille tainomaisen hetken, kun pimeässsä yössä ainut valonlähde oli veneen alta purskahtelevat kimaltavat glitteriaallot. Pääsimme viimein näkemään kuinka plankton sai valkoiset tyrskyt kimaltamaan pimeässä yössä kuin hohtokeilaussalissa konsanaan tähtitaivaan loistaessa yläpuolella.

Terkut Blondilta, hän ojentaa sulkakynän seuraavalle taikurille luovuuden astian tyhennyttyä tältä päivältä.

Camaret-sur-Meriin rantautuminen tapahtui mitä kauneimmissa olosuhteissa. Yhdentoista meripäivän jälkeen juoksimme aamutuimaan heti kannelle sillä maata oli viimein näkyvissä. Ranskan maankamara yllätti jylhyydellään ja jyrkillä kallioharjanteillaan. Satamapaikka saatiin perämiehen sujuvalla ranskan kielen taidolla kuin vettä vaan, ja innokkaimmat maakravut suutelivat laituria klo 10 paikallista aikaa. Tunnelma oli juhlallinen ja voitokas. Kippari palkitsi miehistön Gin do Mareilla ja ryhmärämä lähti tarmoa uhkuen valloittamaan pittoreskia ranskalaiskylää, muutaman jäädessä vielä puuhastelemaan paatille.

Maakravun huojuvasta askeleesta ja satamakaupungin paheista saimmekin nauttia huimat 24 tuntia kunnes oli aika palata takaisin ruotuun ja vahtivuoroihin. Tuliaiseksi Camaret-sur-Meristä saimme ikääntyneen saksalaisen herrasmiehen, joka oli kyytiä ja Vahinen lämmintä syliä kipeästi vailla. Häntä kuljetamme panttivankina St. Maloon asti näillä näkymin. Englannin kanaali on osoittautunut hyvin vilkkaaksi mestaksi. Radiopuhelin pirisee kuin viimeistä päivää ja kalastajalaivoja saa varoa useamman silmäparin kera.

Ps. Camaret-sur-Merin edustalla pääsimme vihdoin toteuttamaan pellehyppykilpailun veneen kannelta, kun kapteeni määräsi tiukan 5 minuutin uintipysäkin. Noh, ehti siinä Andrenkin karrelle palanut hipiä kastautumaan vilvoittavassa merivedessä.

Pps. Merellisiä terkkuja Maikille, jos satut lukemaan 🙂 <3

-Sonkkuli

Ppps. Lämpimiä terveisiä lähettää myös (ainakin 50 lettua ja eräänä yönä 5 litraa popcornia kattilassa paistellut) Venla. Viime kerran blogin kirjoittaminen meinasi johtaa välillemme kriisiin, joten päätimme, että tämän saralla on parempi jatkaa mieluummin erikseen. Pääsimme tänään kokeilemaan myös keulaan asennettavaa genakkeri-pallopurjetta, jopa kahteen otteeseen, kun ensimmäisellä kerralla se meni väärin päin. Croisantit ja patongit eivät ole koskaan maistuneet yhtä herkullisilta kuin Camaret-sur-Merin paikallisen leipomon tuoreet tuomiset elettyämme 10 päivää pelkillä korpuilla (ja yksillä kaurapuuroleipien yrityksillä). Meinasikohan joku sekoittaa saksalaisen pitkätukka-merimiehen ja Sonjan keskenään, kun köydet irroitettiin ja moottori käynnistettiin Sonjan vielä juostessa laiturilla ja hän joutui hyppäämään liikkuvan veneen kyytiin. Onneksi on vielä seikkailua jäljellä<3!

Viikko merillä takana

Viikko merillä takana! Tässähän aletaan pikkuhiljaa pääsemään sisään purjehduksen syvimpään olemukseen. Juuri ennen kuin aloitin tätä blogitekstiä kirjoittamaan, tuuli nosti päätään oikein kunnolla ja Vahine sai ansaitsemansa kallistuskulman. Nyt mennään eikä meinata. Miehistö kulkee kannen alla kädet toisina jalkoinaan ja ruokapöydän yllä verkossa riippuva Tyrmääjä-Meloni odottaa saalistaen seuraavaa uhriaan. Hän pitää tässäkin ryskytyksessä päänsä kovana, toisin kuin rakas Sonjamme, jonka pää on todettu pehmeämmäksi kuin pesusieni.

Eilinen sujui suhteellisen leppoisasti ja aurinko mielisteli meitä lämmöllään. Päivä oli poutainen ja se toikin meille kauniin yöllisen tähtitaivaan ja upean (lähes) täysikuun. Tämä sai perämiehemme Hillan hykertelemään ilosta sekstantti käsissään.

Tämä päivä sitten kuluikin enemmän harmaissa tunnelmissa. Aamuvuorossa klo 04-08 pääsimme vetistelemään vesisateessa muutamankin tunnin. Sade päätti jäädä seuraksemme koko päiväksi satunnaisesti näyttäytyen. Sisun lempeää ääntä lukuunottamatta merillä on ollut viime päivien aikana hiljaista ja olemme saaneet edetä omassa yksinäisyydessämme. Tänään tuli kuitenkin vastaan toinen yksinäinen vaeltaja. Reilu kymmenmetrinen purjevene ohitti meidät paaran puolelta horisontissa viipottaen. Hänen matkan päätepistettä arvuuttelimme aikamme kuluksi. Vaikka tällä hetkellä tuulet ovat meille suotuisat, ovat ennusteiden ja toteutuneen sään erot aiheuttaneet meille hetkellistä päänvaivaa. Miehistön syvissä riveissä alettiin jo epäillä kipparin väkertäneen sääennustemallit Microsoft Paintilla omin kätösin. Luottamus palautui viimeistään siinä vaiheessa, kun vauhti nousi kahdeksaan solmuun tuulien noustessa odotetusti ja meno on niin vinhaa, että vettä tulee kattoluukusta sisään. Nyt taistelemme siitä, että pysymme muodostuneen matalapaineen itäpuolella, mikä tuo meille edullisia tuulia.

Terveiset Vahinelta sijainnista 42 21.146N 12 06.699W. Pää tyynyyn ja herätys yön koiravahtia varten. 🙂

-”Bruno” Eero & Silja

Päivät ne kuin lentävät

Päivät ne kuin lentävät siivillä ja Vahine se vain ryskyttää koneen avustuksella vastatuulessa ja -aallokossa eteenpäin kohti alati muuttuvaa määränpäätä, seikkailupurjehduksella kun sekään ei ole varmaa. Pystyimme melkein jo maistamaan autenttiset Fish&Chipsit ja irkkupubien huumaavan tunnelman, mutta Cork jääköön toiseen kertaan matalapainerintaman ilmaannuttua sääennustuksiin. Sitten luulimme pääsevämme tapaspöydän ääreen mutta Espanjastakin on tänään luovuttu ja pikku ylityksemme meripäiväputki kasvaa vain entisestään. Onneksemme kippari on hemmotellut meitä minuutin makeanveden suihkuilla muutaman päivän välein. Nyt pääsemme kuitenkin kokemaan maineikkaan Biskajanlahden, jonka ylityksessä merimiehistä otetaan mittaa, onneksi tässä vaiheessa vuotta yleensä suhteellisen suotuisissa olosuhteissa.

Koiravahdit (klo 00-04 kansivahti) ovat tulleet jo tutuiksi ja toissayö vietettiin maagisessa täydenkuun valossa vendaillen ja muita manööverejä puuhaillen. Kuutamoyö siivitti meidät miettimään elämää ja keskusteluissa sukellettiin syviin vesiin. Nyt on viimeisetkin Velasista kiikutetut pizzapalat vihdoin syöty. Viisi päivää pizzaa teki tiukkaa suurimillekin pizzan ystäville. Piirakkamestari Bruno on kuitenkin jatkanut teemaa pelottavasti pizzaa muistuttavilla (mutta maukkailla) leipomuksillaan. Kaikki ruuat ovat olleet herkullisia, ja vielä on riittänyt tuoreita kasviksia ja hedelmiä.

Olihan matkaa saatu jo taittaa ennen kuin eilen aamulla mertenvaltias ilmestyi miehistöllemme ensimmäisen kerran. Tarkkasilmäinen kippari Jarkko tunnisti metrejä ilmaan hyppäävän valaan Kaskelotiksi ja siitähän se riemu repesi. Suurempia valaita olemme päässeet ihailemaan tämän jälkeen pariinkin otteeseen, kerran hyvinkin läheltä. Yksittäisiä rahtialuksia on näkynyt kaukana horisontissa noin kerran päivässä, muuten vain meren ääretön avaruus on ollut seuranamme. Meren pinnalla lilluu välillä roskia ja välillä kummallisia meduusoita.

Saatiin vähän äksöniä tasaiseen taittamiseen, kun isopurjeen levangista katkesi mutteri, jonka korjaus onnistui kuitenkin käden käänteessä. Kannella on ollut toisinaan viileämpää sekä kuurosateita ja toisinaan hyvinkin kesäistä. Perinteinen klo 11 aurinko on jaksanut lämmittää myös pitkin päivää, kauniin auringonlaskun kera. On tämä hauska yhdistelmä täydellistä seikkailuun heittäytymistä ja tarkkaa aikataulun ja rutiinien noudattamista.

Täällä elämä virtaa, hauskaa on ollut ja onneksi on merimaileja vielä jäljellä. Avoimin mielin otetaan vastaan kyllä kaikki mitä seikkailu tuo vielä tullessaan.

Ps. Hylje on nauttinut matkasta. Meripahoinvoivillekin on kasvanut vihdoin merijalat ja nyt kaikki me olemme voineet hyvin <3!

-Sonja & Venla

San Jorge

Viime blogitekstin julkaisemisen jälkeen alkoikin tapahtua illan vahtivuorossa klo 20-24: veneen eteen pääsi salakavalasti maininkien varjossa kovasti vihreää poijua muistuttava esine, joka oli veneen kanssa törmäyskurssilla hädin tuskin valoisan aikaan. Esine väistettiin paapuurin puolelta, mutta ihme on, että täällä keskellä ei-mitään voi tulla tämänkaltaisia törmäyksiä.

Saman vahtivuoron loppuun vastatuuliryskytyksessä (12 m/s) ja kahden metrin mainingilla katkesi myös yllättäen skuuttiköysi, kun vene mainingin jälkeen sukelsi seuraavan mainingin alle ja ilmeisesti roiskuvan veden aiheuttama lisäkuorma yhdessä nirhautuneen skuuttiköyden kanssa aiheutti köyden katkeamisen. Laskettiin venettä ja rullattiin genoa sisään. Sitten yhdessä seuraavan vahtivuoron 00-04 kanssa vaihdettiin toinen skuuttiköysi tilalle ja Vahine oli taas valmis kiitämään aaltojen läpi. Vahine todellakin kiitää: 10-12 m/s vastaisessa tuulessa saavutettiin 8-9 solmun matkanopeuksia täydellä isolla ja genualla Vahinen sukkuloidessa hienosti aaltojen läpi.

Vastatuuliryskytys on edellisten tapahtumien lisäksi aiheuttanut kahdelle/kolmelle miehistön jäsenelle oksennuttavaa meripahoinvointia, minkä vaikutuksia kehoon on voitu todistaa vatsalihasten osittaisena pintaan nousemisena vuosien piilottelun jälkeen.

Tuulen hieman laannuttua (8-10 m/s) ja mainingin pienentyessä olemme taas yhdessä voineet nauttia San Jorgen saaren paikallisista tähdepizzoista, jotka pannuilla paistettuina takaavat sekä suolapöhön että ravinteikkaan aterian. Tekstin yhteenvetona mainittakoon, että jatkuva vastatuuliryskytys, maittava (suolainen) ruoka ja meripahoinvointi ovat hitsanneet aluksen seikkailijat yhteen ennenkuulumattomalla tavalla miehistön ylittäessä myös omat yksilölliset kykynsä.

”Blondi” Eero

Horta-Cherbourg

Sy Vahinen Horta-Cherbourg legin miehistö on viimein kokoontunut ja päässyt matkaan. Yhden vuorokauden merillä olon jälkeen on hyvä kerrata mitä viime päivinä on tapahtunut. Lauantaihin mennessä kaikki olivat saapuneet Hortaan kalibroitumaan edessä olevaa seikkailua varten. Sunnuntai kului seesteisesti saaren maisemista ja muista antimista nauttien. Maanantaina kokoonnuimme Vahinelle ja suoritimme lopulliset viimeistelyt ja varustautumiset tiistaiaamun köysien irrottamista varten. Ennen avomerelle siirtymistä teimme yhden yön pysähdyksen San Jorgen saaren Velaksessa. Saari oli erittäin kaunis ja mahtipontinen. Paikallisen matkaoppaan kyydissä pääsimme muun muassa tutkimaan hylätyn majakan raunioita ja käyskentelmään lähes trooppisessa metsikössä. Vulkaaninen maaperä on luonut Azoreiden saarista kerta kaikkiaan ainutlaatuisia paratiiseja.

Keskiviikkona kello lyödessä viisi jatkoimme taas matkaa ja tällä kertaa seuraava rantautumismääränpää onkin hitusen kauempana. Hetkellisen myötäisessä purjehtimisen jälkeen ohitimme San Jorgen saaren sen länsipuolelta ja käänsimme suunnan kohti pohjoista. Luontoäiti tarjosi meille vastaisia tuulia, mistä syystä olemme saaneetkin kryssiä oikein kunnolla. Tuulen voimakkuudessa on ollut ajoittain toivomisen varaa mikä on saanut meidät käynnistämään Vahinen kumeasti ärjyvän Sisun. Sen voimin olemme päässeet etenemään sujuvasti lempeämpienkin tuulenvireiden keskellä. Aurinko on pääosin meitä hellinyt vaikka tänään pientä sadekuuroa esiintyi. Pakollisena ruokamainintana on San Jorgelta mukaan tulleet pitsat, jotka pitävät meitä voimissaan edelleen tänäkin päivänä.

Porukkamme on kahdeksan henkeä vahva ja valmis kaikkeen siihen, mitä meri meille päättää tarjota. Yhteishenki ja yleinen tunnelma veneellä ovat mahtavat, eikä meidän sitkeyttä pieni merisairauskaan nujerra. Ilta-aurinko paistaa kauniisti tätä tekstiä kirjoittaessani ja sen jälkeen tuleva pimeys kutsuu minut ja Siljan yövuoroon kannelle. Vahinen koko miehistö lähettää terveisiä kaikille lukijoille! Stay tuned for the next episode.

”Bruno” Eero