Turusta Karibialle ja takaisin 2022

Utö – Nauvo – Turku

Utö – Nauvo – Turku 12.-14.6. 2022

Matka Visbystä alkoi ihanasti purjeilla, mutta valitettavasti tuuli loppui ja jouduimme jälleen turvautumaan koneapuun. Mutta saimme matkan varrella nähdä pysähdyttävän upean auringonlaskun ja -nousun, mikä sai unohtamaan koneen äänen. Öisen meren täytti jälleen myös naisten nauru ja rönsyävät, monisyiset tarinat. Olimme suuren osan matkaa myös verkon kuulumattomissa, mikä oli tietyllä tavalla vapauttava kokemus.
Saavuimme Utöseen sunnuntaina n. 13.50. Tuuli yltyi rantautumisen lähestyessä, mutta kiinnittyminen laituriin tapahtui sujuvasti, jo yhteen hitsautuneen naisiston rutiinilla. Jälleen Vahine keräsi uteliaan ihastuneita katseita ja kerroimme, keitä olemme, mistä tulemme ja mikä vene tämä on. Utössä saimme viettää leppoisan päivän kauniin aurinkoisessa säässä, saimme hankittua uuden kaasupullon matkalla loppuneen tilalle. Rannalta löytyi myös pikku puoti, josta ostimme tuoretta saaristolaisleipää ja sämpylöitä lounaskeiton oheen. Naisisto kierteli ympäri saarta, teki pikku ostoksia Hannas Horisontin putiikista ja yritti varata hotellin saunaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Muutama uskalikko pulahti saunan sijaan raikkaaseen mereen uimaan, mikä tuntui kylmältä mutta taivaalliselta.

Päätimme lähteä maanantaina aamulla jo klo 7 kohti Nauvoa. Lähtö sujui yhtä sulavasti kuin rantautuminenkin, saimme yhden katsojapalautteenkin livekameran taltioinnista – hieno lähtö! Yllättäen maanantaipäivästä muodostui upein purjehduspäivä koko viikkomme ajalta, ja kipparin mukaan upein koko kahden viikon legien ajalta! Pystyimme purjehtimaan käytännössä koko matkan Utöstä Nauvoon, aurinko paistoi, tuuli suhisi ja aallot kuohui ympärillä. Mikä onni! Naisisto vietti myös lepovuorot kannella, tätä ihanuutta ei voinut jättää näkemättä.

Nauvoon saapuessa tuuli yltyi navakaksi etelätuuleksi, mikä hankaloitti 30-tonnisen Vahinemme kiinnittymistä. Kiinnityimme ensiksi springillä kyljestä, ja tuuli painoi alusta koko ajan irti laiturista. Saimme lopulta myös keulan ja perän kiinni, ja hitaasti keulapotkuria apuna käyttäen ja lihasvoimalla kiskoen pääsimme kiinni laituriin, ja lisäsimme varmuusköysiä. Tuulen voima oli melkoinen. Rantautuminen tapahtui n. 15.30. Urakan jälkeen nostimme rantautumismaljat ja kehuimme itseämme ja hymyilimme Nauvolle, ylväästi aluksen kannella seisten.

Hetken huilin jälkeen priorisoimme toimintajärjestyksen kipparin suostumuksella siten, että kipitimme ensiksi rannan putiikkeihin tyydyttämään piilevät shoppailuhalut, sitten palasimme reippaina ja iloisina veneelle ja siivosimme koko aluksen. Ilmassa leijui vahva pesuaineen tuoksu, kun 12 naista huiski hiki päässä ympäri Vahinen lattioita, vessoja, pintoja, kantta. Urakan jälkeen menimme Nauvon saunaan. Mikä autuus! Saunan jälkeen palasimme veneelle ja söimme ja jutustelimme. Rantaputiikkien shoppailuista intoutuneita järjestimme spontaanin muotinäytöksen salongissa, musiikki soi ja naiset vuorollaan astuivat estradille esitellen vaatekappaleitaan. Naisisto taputti ja nauroi tikahtuakseen, huikeaa tyylikkyyttä lavalla. Siivoilun, saunan ja iltashown jälkeen kaikki olivat sopivan rentoja ja raukeita unten maille.

Tiistai-aamuna lähdimme jälleen tasan klo 7. Vene lipui putsattuna ja inventoituna ja pakkaukset pakattuina koneella kohti Turkua, jonne Aurajoen varteen lupasimme rantautua klo 11 mennessä. Tunnelma oli onnellinen ja vähän haikean epäuskoinen, nytkö tämä rinnakkaistodellisuus päättyy, ja mikä se on se työ mihin useimpien pitää jo huomenna palata? Toisaalta kotiinkin on mukava välillä mennä, ja tältä reissulta jää valtavasti muistoja, kuvia ja tunnelmia, joihin on mukavaa palata. Mahtava reissu, mahtava naisisto, huippusiskot, uudet ystävät!

Köpis-Visby 7.6.-8.6.

Kesäkuun alussa 12 innokasta naispurjehtijaa matkusti Kööpehaminaan. Osa saapui jo maanantaina ajatuksena kierrellä Kööpenhaminassa, mutta saavuimme keskelle sateista kaupunkia ja valtavaa juoksutapahtumaa, joka tukki lähes koko keskustan. Mutta pääsimme jo tutustumaan porukkaan, orientoitumaan tulevaan purjehdukseen ja tutustumaan satamaan. Menimme myös tervehtimään Cherbourg – Kööpenhamina -legiltä saapuvaa Vahinea naisistoineen.

Tiistaina saapuivat loputkin Köpis – Turku -legille lähtijät, ja hoidettiin bunkraus, mille antoi haasteita taksin löytyminen, riittävän suuren ruokakaupan löytäminen, lihasvoimien ehtyminen ja pienet lokin sujauttamat tervehdykset kaupassa kävijöiden päälle… mutta homma tuli hoidetuksi, vene pakatuksi naisilla ja ruokatavaroilla ja päästiin lähtemään n. klo 14 tiistaina 7.6.

Matka alkoi täydessä vastatuulessa, joten päädyttiin koneajoon, jotta matka joutuu. Sää oli hieman harmaa ja kostea, mutta keli vaihteli matkan aikana. Naisisto opetteli Vahinen vahtivuorojen tehtäviä ja listan lukemista, kuka aloittaa mihinkin aikaan missäkin. Tuli ensimmäinen yö ja jännittävät yövahdit. Yön aikana päästiin myös purjehtimaan, mikä tuntui taivaalliselta hiljaisuudelta ja riemuvoitolta pitkän koneajon jälkeen. Öinen meri oli vain hetken pimeä, kun kesäaamu alkoi jo sarastaa. Seuranamme näkyi lukuisia rahtilaivoja, joitain muita purjeveneitä ja pinnan alla kenties muutakin liikennettä. Yö sujui kuitenkin rauhallisesti.

Keskiviikkona saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, Bornholmin Allingeen, klo 10.30. Meille oli hieman epäselvää, millaiset mittasuhteet satamassa on ja mahdummeko Vahinen kanssa kääntymään, mikäli ajamme satama-altaaseen asti. Päädyimme kiinnittymään heti sataman sisääntuloaukkoon kylkikiinnityksellä. Bornholm näyttäytyi meille kesäisen aurinkoisena ja viehättävänä, ehdimme viettää siellä kokonaisen päivän, tutustua kujiin ja kuppiloihin, syödä hyvin, peseytyä ja levätä. Illalla koko naisisto vetäytyi nukkumaan hyvissä ajoin, koska suunnitelmana oli lähteä satamasta torstai-aamuna klo 04. Uni maittoi.

Aamuvarhainen lähtö sujui ongelmitta leudossa tuulessa, peruutimme pois kiinnityspaikasta ja pääsimme sulavasti liikkeelle klo 03.58, täydellisesti aikataulussa. Nostimme isopurjeen ylös, mutta tuuli oli vastainen eikä riittänyt kuljettamaan meitä pelkillä purjeilla, joten koneajoon taivuimme jälleen. Ihailimme aamuaurinkoa matkan lomassa.

Matka eteni Bornholmista lähdön jälkeen enimmäkseen koneajona, jotta ehtisimme ajoissa seuraavaan kohteeseen, Visbyseen. Tuuli oli vastainen ja matkaa oli n. 190 mailia, emme olisi ehtineet kryssimällä perille. Iltapäivän mittaan maiseman täytti sankka sumu, joka toi tietysti oman jännityksensä plotterin ja tutkan seurailuun. Monia näytölle ilmestyviä kummajaisia ihmeteltiin, mittailtiin vauhteja ja etäisyyksiä ja suunniteltiin väistölinjoja, mutta lopulta ei kohdattu sumun seassa muita kulkijoita, ainakaan näkyviä.

Sumua kesti pitkälle iltaan ja matka eteni omassa sumuisessa kuplassamme, aivan kuin ei ympärillä olisi ollut mitään muuta. Yön myötä sumu hälveni, ja meri näyttäytyi ihmeellisenä, auringonlaskun pastellivärejä toistavana sileänä pintana, aivan kuin ympärille olisi levittäytynyt sulaa tinaa. Yön vahtivuorolaiset saivat kukin vuorollaan ihastella satumaisemaa ja räpsiä valokuvia. Kauneuden äärellä hiljenimme, toisaalta öisen meren täytti myös naisten nauru, kun jutut menivät yön pikkutunneilla hilpeiksi.

Elämä veneellä jatkui säännöllisten vahtivuorojen rytmittämänä, söimme, nukuimme, siivoilimme ja hoidimme veneen kulkua. Aamun valjetessa aloimme lähestyä Visbytä. Saavuimme Visbyn satamaan n. 12.45. Satamamestari huuteli laiturilta ja neuvoi meidät paikkaan, josta olisi aamulla hyvä lähteä. Niin liukui 30-tonninen vene kauniisti satamamestarin neuvomaan paikkaan, josta saimme myös vettä ja sähköä. Ja Visby oli meidän.

Visby oli myös lukuisten koulujaan päättävien nuorten, joiden korvia huumaava tekno raikasi ympäri satama-alueen. Vahinen naisisto nosti rantautumismaljat, vilkutteli hiukan livekameralle ja vastaili paikalle saapuneille uteliaille, jotka olivat tunnistaneet Vahinen ja tulivat juttelemaan. Kohta naisisto levittäytyi Visbyn idyllisille kujille. Illalla kaikki tulivat hyvissä ajoin nukkumaan, ja uni maittoi, edessä olisi jälleen n. 180 mailin matka seuraavaan kohteeseen Utöseen. Lähdimme aamulla reippaasti klo 7 ja heilutimme Visbylle. Pian saimmekin nostaa purjeet – vihdoinkin sopivaa tuulta ja meille suotuisasta suunnasta. Aurinko paistoi ja naisisto kuoriutui enimmistä villa- ja kuorikerroksista. Gotlannin pohjoisosien jälkeen etenimme täysillä purjeilla, kun mesaanikin nostettiin ensi kertaa tällä reissulla ylhäälle, upeassa sivumyötäisessä. Vahine kiisi aalloilla sulavasti 7 solmun nopeutta. Elämä ja naisisto hymyili leveästi.

Laboe – Köpis

Laboen upeat rannat jäivät taakse, kun starttasimme viimeiselle osuudelle ennen Köpenhaminaa. Luvassa oli vaihteeksi purjetuulta, joten tunnelma oli korkealla puuduttavien koneajopäivien jälkeen. Ei haitannut, vaikka tuuli tuli suoraan vastaan. Pimeyden koittaessa vilkkaan laivaväylän poikki luoviminen ei enää innostanut etenkään, kun matkamme ei edennyt riittävällä tahdilla. Tavoitteenamme oli saapua Kööpenhaminaan maanantaina alkuillasta, mutta nyt ETA näytti aamuyötä. Sisun voimalla saimme jälleen kiinni tiukasta aikataulustamme.

Kööpenhaminassa oli maanantaista huolimatta pyhäpäivä ja rantabulevardille oli järjestetty juoksutapahtuma, jossa tuhannet treenanneet maratoonarit ja innokkaat liikunnanharrastajat testasivat kuntoaan. Vahinen lipuessa Amaliehaveniin, meillä oli vastassa monisatapäinen yleisö. Saimme siis keskeisen paikan kaupungin paraatipaikalta. Pieneksi ongelmaksi koettiin maasähkön puuttuminen. Bulevardin viemärikaivossa oli toki sähkökaapeli ja pistorasia, mutta Vahinessa ei ollut siihen sopivaa adapteria. Pörinästä emme päässeet nytkään eroon siitä piti generaattori huolen.

Tiistaiaamu alkoi siivousurakalla ennen uuden naisiston saapumista. Pakastimen sulatus, jääkaapin siivous ja muonavarastojen inventointi oli hoidettu jo edellisenä päivänä. Nyt vain omien tavaroiden pakkaus, petien tamppaus ja pintojen puhdistus. Lento kotimaahan veisi meidät jälleen arkeen. Muisto huikeasta reissusta kuitenkin säilyy ja innoittaa suunnittelemaan uusia purjehdusmatkoja. Koronan suhteen rajoitukset ovat vihdoin vähentyneet. Sen osalta tilanne elää, mutta Vahine kulkee.

Kielin kanava moimoi! 3.6.-5.6.

Samoissa iloisissa, mutta vain lievästi purjehduksellisissa merkeissä sujutteli Vahine konttilaivojen, monensorttisten kalastusalusten ja Helgolandiin posottavien vuoro-, purje- ja moottorialusten kanssa tarkasti matalikkoja väistellen Elbelle. Väylän laidan matalikot oli koristettu hylkymerkeillä ja joitakin törrötti varoittavina sormina pinnan yläpuolella. Virta antoi menolle mukavaa buustia.

Kielin kanavasta kaikilla oli vain hajanaisia tietoja, eikä mikään niistä viitannut suuriin elämyksiin tai henkeäsalpaaviin näkymiin. Iltapäivän auringossa sujautettiin Vahine ensimmäiseen sulkuun. Fendaroitiin lady tiukasti lavean sulun kelluvaan reunalauttaan ja jäätiin odottamaan jatkoa. Tällä kertaa vesihiisihissi nosti meitä vain lievän metrin ja tyyni kanava aukesi eteemme. Yksin ei perjantai-iltaa tarvinnut viettää, eikä autopilottia kannata virittää tällä loivaliikkeisellä väylällä. Konttilaivahan saattaapi lyödä jarrut pohjaan edessä tai ällistyttävä lossi hujauttaa ilmassa poikittain väylän yli. Muutoin pöristellään linnunlaulussa vehreiden seinämien välissä, samalla kun kannen alla taas suunnitellaan seuraavaa herkkuhetkeä.

Kanavan rannat ovat leppoistamisen esimerkkimaisemaa. Sähköpyöräilijät pöristelevät yksin tai porukoilla, kalastajat meditoivat vapoineen, vasemman rannan piknikpeitoilla kohotetaan maljoja ja terasseilla tuoppeja. Joutsenet, hanhet ja muut uiskenteli siirtyilevät sujuvasti liikenteen seassa. Vahine saa arvoistaan huomiota vilkutuksin ja vanhempi herrasmies toivottaa ”Welcome to NATO!” Koko naisisto osallistuu suhdetoimintatyöhön ja Suomen lippu luultavasti yhdistetään jatkossa iloiseen nauruun ja joillakin paikkakunnilla myös kannella esitettyyn pienten joutsenten tanssiin.

Illan hämärtyessä otetaan tiukka kurvi oikeaan ja pujotellaan Rendsburgin kaupunginsatamaan jossa meille on varattu fiksu laiturin laita. Aamulla löytyy kaupungilta lauantaitori herkkuineen ynnä muutama tarpeellinen kauppa ja leipomo. Parsakausi on parhaimmillaan eikä jätä ketään kylmäksi. Jalat saavat liikettä kun kierretään sinistä viivaa pitkin kaupungin kaikki 1200 luvulta alkavat nähtävyydet, kirkko, Visbymäiset vanhan kaupungin runkoruususeinustat ja puiston jättilehmukset.

Kanava päättyy kun on körötelty kaikki 96 kilometriä. Sulkuun ei pääse, ennen kuin maksut on maksettu ja pyöritty tunteroinen pulleroisen Adler -lautan kanssa risteillen odotusalueella. Sulutus sujuu jo rutiinilla ja hetken päästä Laboen lauttarannasta saadaan hieno aitiopaikka seurata hiekkarantaturismin vuorovesiliikettä. Juoksuaskeleita otetaan ja ainahan joku myöhästyy kun lautta starttaa.
Hienohiekkaista rantaa satoine rottinkikoppeineen riittää monta kilometriä ja osa uskaltautuu jopa uimaan 17 asteiseen Pohjanmereen. Rannan päässä kohoaa II maailmansodan merimiesten muistomerkki korkeana kuin majakka. Vahine somettuu ohikulkijoiden digitaallisiin välineisiin. Monella tuntuu olevan hyviä muistoja Suomesta, Sibeliuksesta ja aivan käsittämättömästä kielestä. Onneksi on tämä moin-moin joka yhdistää pohjoisia merikansoja.

Cherbourg – Helgoland 28.5.-3.6.

Hejsan Allihopa!

Kaksikielinen naisistomme matkasi viikonlopun aikana Oulu-Turku-Helsinki-Edinbourgh-akselilta yhteiseen tapaamispaikkaamme Cherbourgiin, johon myös Vahine oli jo asettunut. Valmistelut sujuivat hyvässä hengessä ja huumorilla -tosikot eivät ajele kolmea tuntia vuokra-autolla kaasupullojen perässä tai lähde kauppaan kahdeksansivuisen ja kaikki elintarvikeosaston alalajit sisältävän ostoslistan kanssa. Ruokalistasuunnittelu oli toki aloitettu jo ennakkoon ja etänä TEAMS-työkalun turvin.

Keli suosi matkaan lähteviä ja hevi-tuotteiden pesu toteutettiin auringonpaisteessa. Lopputulos laiturilla oli tuoksujen ja värien ilotulitusta, ura torikauppiaana olisi ruokamäärällämme startannut hienosti. Kun lastasimme Carrefour-kassit alukseen, muutama naapuriveneen asukas kävi kyselemässä miehistömme lukumäärää sekä tulevan reissumme kestoa viikoissa.

Purjehduksemme kohti Helgolandia alkoi ja eteni hyvin pitkälle moottoriajolla. Tuulet olivat jossain muualla. Vuorot ja niiden vaihtamiset etenivät napakasti ja rytmit löytyivät vuorokauteen hyvällä ohjauksella. Keittiössä toteutettiin gourmet-tasoista menua ja ainakin lämmin kana-couscous- salaatti, avokado-katkarapupasta sekä tuorepuuro löytävät jatkossa tiensä useamman kotikokin ruokalistalle.

Kolmen vuorokauden yhtäjaksoisen matkanteon aikana päästiin tutustumaan dieselmoottoreiden perusominaisuuksiin, aluksen äänimaailmaan, purjeiden käyttäytymiseen, pimeäajoon ja yöpurjehdukseen sekä rantautumiseen vuorovesialueella, kun vaihteluväli veden korkeudelle on 0,2-2,70 m. Helgolandin saaren porrastreenien lisäksi myös siirtyminen alukselta laiturille ja takaisin edellytti ajoittain itsensä voittamista korkean paikan kammon, heittäytymisen sekä tikapuuharjoitteluun ryhtymisen muodossa. Hämärtyvässä illassa gastikaverit tunnistettiin äänen ja kasvonpiirteiden lisäksi myös pepun muodosta.

Helgolandin saari osoittautui hurmaavaksi. Missasimme yhdellä vuorokaudella viikonloppu-regatan mutta saimme silti tuulahduksen kesäisestä lintuparatiisista, ystävällisistä asukkaista (n=1400) sekä huikeista maisemista ja merellisestä ruokakulttuurista. Vahine herätti ansaittua kiinnostusta ja ihastusta, muutama paikallinen tunnisti myös Suomesta veneenhakureissultaan Turun ja Uudenkaupungin. Me 12 naispurjehtijaa pidimme omalta osaltamme huolen siitä, että Suomi ja suomalaisuus pysyvät myös helgolandilaisten muistoissa ja sydämissä.

Matka jatkuu pläkä-kelissä ja Sisulla kohti Elben suuta ja Kielin kanavaa. Reissun voimalause on ”Elämä on nyt”. Tämän päivän johtoajatuksena on oma myönteinen suhtautuminen saatuun positiiviseen palautteeseen ja kanssapurjehtijan antamiin kehuihin. Hirvittävän hankalaa tuntuu olevan tämä itsensä olalle taputus.

Yhteinen konsensus on myös se, ettei tällä legillä toteuteta parviälyä tai jaeta voimahaleja- ne ovat niiin last season. Matka jatkuu, kannella kaikuu iloinen nauru ja joku kätevistä emännistä valmistelee lounasta. Voiko naispurjehtija muuta toivoa?