Turusta Karibialle 2022-2023

Tervetuloa seuraamaan Vahinen matkaa Turusta Saksan, Islannin, Irlannin ja Manner-Euroopan kautta Karibialle ja sieltä takaisin! Mukana seiloreita monenlaisella kokemuksella, osa ensimmäistä kertaa purjehtimassa, osa kokeneita merenkävijöitä. Matkaa taitetaan sail training -periaatteella, eli kokeilemalla ja yhdessä tehden ja oppien. Vahinen päällystössä turvallisuudesta vastaa Suomen Purjelaivasäätiön koulutetut vapaaehtoiset. Blogia päivitetään säännöllisesti yhteyksien ja olosuhteiden salliessa. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme! Lisää tunnelmia Vahinelta Instassa @sy_vahineofficial 

Vahinen menoa ARCissa voi seurata reaaliaikaisesti täältä

Tiistai 6.12. 16. ARC päivä

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI!

Matka jatkui maanantai-illalla etelätuulella hyvällä vauhdilla ja iloisella mielellä kohti Saint Luciaa. Miehistö nautti kannella auringosta ja tuulesta. Saimme terveisiä myös Pohjolasta. Pääskynen lenteli kaukana ulkomerellä ja laskeutui n puoleksi tunniksi veneen kaiteelle lepäämään.

Illalla näimme myös sinivihreän pallon räjähtävän taivaalla – arvioimme sen ilmakehään tulleeksi meteoriitiksi. Alkuyöstä tuuli kääntyi poikkeuksellisesti lounaaseen meille vastaiseksi ja pakotti meidät muuttamaan suuntaa Saint Luciasta pohjoiseen. Samalla meno muuttui voimakkaan ristiaallokon takia varsin kuoppaiseksi ja yövahdeilla riitti kannella töitä. Nukkuminen oli lähes mahdotonta. Purjeita säädettiin ja suuntaakin muutettiin useaan otteeseen välillä sadepilviä väistellen.

Aamu valkeni aurinkoisena tuulen puhaltaessa edelleen lounaasta aallokon kuitenkin rauhoittuessa ja tehden matkasta mukavampaa. Ilmassa oli odottavaa jännitystä. Aamupalan jälkeen oli vuorossa itsenäisyyspäivän vastaanotto edustusasu päällä. Kapteeni otti kannella miehistön vastaan vahdin kerrallaan. Suomen lippu nostettiin mesaanimastoon Finlandia hymnin soidessa isänmaan kunniaksi. Hetki oli äärimmäisen tunteikas – kyyneliä oli havittavissa silmäkulmissa. Kapteeni piti puheen ja nostimme maljan isänmaan kunniaksi. Pohdimme itsenäisyyden merkitystä ja isiemme saavutuksia sekä kuuntelimme suomalaisia sinivalkoisia voitonlauluja ikivihreistä jääkiekkoon ja euroviisuihin – tunnelma oli ikimuistettava ja ainutlaatuinen!

Perinteinen tulostieto saatiin klo 10 paikallista aikaa. Tunnelma oli totuttua vaisumpi, koska tiesimme jo ennakkoon kuudenpäivän johtoaseman vaihtuneen tuulimuutosten takia toiseen sijaan. Miehistön voitonhimo ja taistelutahto on kuitenkin huippuluokka ja uskomme riittävän hyvän luoteeseen kääntyvän tuulen auttavan meidät uudestaan kärkisijalle ennenkuin maalilinja ylitetään Saint Luciassa.

Terveisin, Kakkosvahti-tiimi
 


Sunnuntai 4.12 14. ARC päivä

Heräsimme Sisun tuttuun lauluun aamulla tuulettoman yön jälkeen.Koneistelua on nyt jouduttu harrastamaan jo liiankin kanssa ja miehistö arvelee, että tulokset julisetaan koneajelun perusteella.
Olemme edelleen ykkösenä luokassamme, mutta lähimmät kilpailijat näyttävät ajavan kovemmin koneilla, joten etumatka kapenee.

Aamulla saimme havaita miekkavalaita vierellämme uimassa ja Kimmo sai jopa sellaisen ikuistetttua kameralle. Sargassolautat suurenevat ja muistuttaa ajoittain nurmikkoa.
Tiukkaan trimmattu genua antaa pientä buustia etenemiseen, tuulen olessa olematon. Matka jatkuu ja mieliala miehistöllä edelleen hyvä, vaikka purjehtimaan ei nyt taideta ainakaan vähään aikaan päästä.
Nyt on kiire kannelle, jossa jo kahvi ja juustot odottavat...'

Terveisin, Ykkösvahti
 


Lauantai 3.12, kolmastoista ARC-päivä

Sää on jatkunut samanlaisena eli heikot tuulet ovat olleet seuranamme.
Välillä olemme saaneet squallseista tuulta ja nostaneet purjeet, mutta suurelta osin matka on jatkunut moottorivoimin. Tänään lounaan aikaan näimme valaan uivan veneemme vieressä, arviomme mukaan miekkavalas.

Kapteeni opasti valaitten tunnistuksessa, että jos se ei ole kaskelottin niin kyseessä on joko suuri erkoisvalas, keskikokoinen erikoisvalas tai pieni erikoisvalas :)! Etäisyys maallin on 690 mailia ja jatkamme viidettä päivää luokkamme johdossa 29 mailia edellä kakkosena olevaa Emily Morgan venettä. Heikkojen tuulien takia genaakkeri-purje otettiin lopulta esiin ja vietiin etukannelle valmiiksi – ehkä tänään.
Ilma on lämmennyt päivä päivältä ja näin pikkujouluviikonloppuna porukka hakee varjopaikkoja veneen kannelta. SPA osastolla on ruuhkaa ja pyykkiäkin pestään ahkerasti. Lämmöllä mietimme sääolosuhteita kotimaassa ja toivomme jaksamista joulukuun alun harmauteen.

Terveisin kakkosvahti.
 


Perjantai 2.12. kahdestoista ARC päivä.


Aamuyölla se tapahtui, tuuli loppui. Jouduimme ensi kertaa laittamaan Sisun vedolle. Muita yön tapahtumia oli parit squallsit ja sen mukaiset purjerumbat. Koetimme vielä aamuyölla sinnikkäästi seilata, mutta 2-3 m/s kaakkoistuulessa homma oli mahdotonta. Harmilliselta tuntuu jos seilaus loppuu tähän ja loppuaika ajetaan koneella niinkuin nyt ennustus näyttää.

Alkumatka tultiin hienosti seilaten ja menestyksekkäästi ja oltu nyt jo neljättä päivää luokan ykkönen. Toivottavasti loppumatkalle saataisiin vielä tuulia, että Vahinen kunniakas seilaus saataisiin ansaittuun loppuun.
Lounaaksi valikoitui Atlantin mehevin seafoodpasta ala boullabaisse. Njam.

Kirjoitteli, ykkösvahti
 


Torstai 1.12., yhdestoista ARC päivä


Purjehdus jatkuu ensimmäisenä joulukuun päivänä kevyissä tuulissa ja hyvillä mielin. Olemme kevyen tuulen alueella, jonka sisältä pyrimme löytämään tuulisempia saderintamia lisätuulien ja virkistävien sadekuurojen toivossa. Tuhannen mailin rajapyykki (etäisyys St Lucialle) meni rikki aamuyöstä ilman suurempia muodollisuuksia. Puolen päivän aikaan kuitenkin juhlistimme sitä samalla kun saimme vahvistuksen C-luokkajohdon säilyttämisestä. Pahin kilpailijamme, ruotsalainen Sandvita pysyi vain kivenheiton, noin 40 mailin päässä takana.
Päivällispöydässä tänään tarjolla vahvoja perusarvoja - uunimakkaraa ja perunamuusia.

Terveisin, kolmosvahti.
 


Keskiviikko 30.11,kymmenes ARC päivä

Keskiviikko yö jatkui vauhdikkaasti purjehtien ilman erityistapahtumia, mutta aamulla sitten saimme seuraksemme useita squalls -rintamia. Näitä varten reivattiin purjeita alas ja ylös useaan kertaan ja valittiin sopivia reittejä. Myötätuulen virsikirja purjeet vaihtui välillä sivumyötäiseen ja taas takaisin virsikirjaan. Vesisadettakin saatiin niskaamme. Puolenpäivän aikaan saimme jälleen sijainti- ja säätiedot. Olemme säilyttäneet luokkamme johtopaikan ja jopa kasvattaneet välimatkan toisena oleviin ruotsalaisiin 40 mailiin. Tämä sai aikaan reippaita hurraa huutoja miehistössä. Matka jatkuu hyvällä kurssilla 245 kohti Rodney Bayta squalls -rintamien etenemistä seuraten. Genaakkeri purjeen nostamista suunnitellaan mikäli tuulet heikkenee huomiseksi ennusteen mukaisesti.

Vahtivuoro rytmiin ollaan jo totuttu aika hyvin ja lukujärjestystä ei enää tarvita. Unirytmi on kärsinyt jonkin verran ja porukka hyödyntää lähes kaiken vapaa-ajan nukkumiseen. Makeaa vettä on kulunut suunniteltua enemmän ja tänään siirrytiin kokonaan meriveden käyttöön tiskaamisessa ja peseytymisessä. Juomavettä toki riittää ja ongelmia ei ole. Ilma lämpenee edelleen ja välillä miehistö jo vitsailee mahdollisesta kylmästä huurteisesta maalialueella.

Toinen vahtiryhmä Jukka, Mikko L, Penni ja Hopa
 


kahdeksas ARC-päivä


Edellisen yön purjehdus sujui varsin vaihtelevissa olosuhteissa. Illalla ruorissa taisteltiin jopa 17 m/s jatkuvaa tuulta vastaan. Jouduttiin lopulta reivaamaan genoapurjetta, jottei meno ylly liian jännäksi.
Nukkuminen oli tosi haasteellista veneen heiluessa puolelta toiselle fallien soittessa sulosointujaan maston sisällä. Aamuyön vahtivuorossa tuuli keveni sen verran, että reivi oistettiin ja mesaanipurje nostettiin ylös, jotta saimme vähän lisävauhtia. Auringon noustua tuuli yltyi taas antaen meille mukavan 8-10 solmun etenemisnopeuden.

ARC-päiväraporttia odotettiin innokkaasti. Sijoituksemme oli edelleen kolmas, mutta olimme kuroneet kiinni kahta kärjessä ajavaa venettä ollen niistä vain enää 14 mailin päässä. Miehistön riemulla ei ollut rajoja!
Huominen raportti saattaa olla karua luettavaa kilpailijoiden näkökulmasta katsottuna. Kaikki kuuleva Captain Morgan oli ajan hermolla ja koputteli itsensä ulos kaapin perukoilta tullen ilahduttamaan ja palkitsemaan koko miehistöä loistavasta saavutuksesta.

Näihin tunnelmiin ja kireisiin purjeisiin kuittaavat blogin kolmos vahtiryhmän pojat Heikki, Kimmo ja Timo
 


28.11.2022


Edelleen reippailla pasaatituulilla Lauantain jiipin jälkeen juhlistimme onnistunutta operaatiota pienellä tilkalla Timon salakuljettamaa Torres brandia ja söimme illalliseksi herkulliset kyljykset kermapippuri kastikkeella. Matka jatkui varsin vauhdikkaasti sunnuntaita vasten yöllä taas vähän erilaisessa merenkäynnissä ”aallokon harjalla surfaten”. Nopeus pysyi yli kymmenessä solmussa samalla kun kuun sirppi ja tähdet valaisivat reittiä. Myös pari delfiiniä kävi tervehtimässä venettämme.

Seurasimme myös meitä nopeammassa luokassa seilaavan ”Out of the wood” trimaraania, joka seilasi samaan suuntaan myötätuuleen tarkoitetulla parasail -purjeella. Muuten tapahtumat yöllä jäivät vähäisiksi.

Uskomattoman kauniin auringon nousun jälkeen pääsimme nauttimaan sunnuntaiaamun brunssia pekonin, kananmunien ja papujen kera. Brunssin jälkeen koko miehistö kerääntyi kannelle kuuntelemaan kapteenin opettavaista aamusaarnaa kalkkunasta, joka halusi oppia lentämään :).

Lounaaksi söimme hodarit ja jälkiruuaksi hedelmäsalaattia kermavaahdolla.

Lounaan jälkeen osa porukasta siirtyi aurinkokannen spa -osasatolle virkistäytymään ja osa päiväunille. Saimme myös sää- ja sijoitustiedot veneelle ja tutkimme niitä tarkkaan.

Etenimme viimeisen vuorokauden aikana kunnioitettavat 200 mailia ja olemme edelleen kolmen parhaan joukossa. Koko kärkijoukko on varsin lähellä toisiaan ja matkaa maaliin Saint Lucian Rodney Bayn Spinnaker Bariin on vielä reilut 1600 mailia. Digitaalisten sijaintitietojen lisäksi olemme harjoitelleet paikanmääritystä myös perinteisin menetelmin, sekstantilla.

Miehistö on innostunutta ja huumori lentää, tiskivuoroista välillä leikinpäin kinastellaan. Toistaiseksi ei ole sattunut vahinkoja ja yhtä lippistä lukuunottamatta tavaratkin koossa. Maailman uutisista olemme onnellisen tietämättömiä.

Tällä kertaan blogia kirjoittelivat perähytin pojat Jukka, Mikko L, Penni ja Hopa.
 

27.11.2022, jossain päin pasaatituulia

Yöllä seilattiin laskevassa tuulessa ja Vahine olisi toivonut sitä lisää.

Havainnoimme Emily Morganin samoilla huudeilla ja se olikin harva tapahtuma yön aikana. Iloisena yllätyksenä näimme ensimmäistä kertaa uuden kuun sirpin. Se oli todella kapea, mutta toi kummasti valoa pimeään yöhön. Kuu tulee olemaan varmasti seuranamme tulevina öinäkin ja kasvaessaan sen tuoma valo lisääntyy.

19*30 minuutin kohdalla jiipattiin kohti Saint Luciaa ja sen legendaarista Spinnaker Baria, matkaa vain 10 vrk, joten varailemme jo laituripaikkaa.

All good here at Vahine!

Blogia kirjoitteli 1. vahdin pojjaat Esa, Mikko ja Tommi
 

26.11.

Kolmosvahdin ruorivastuu alkoi klo 0400. Hienoa purjehdusta edelleen etelän suuntaan 20 leveyspiiriä tavoitellen. Auringon noustessa uskoimme vahvasti myös kalojen heräävän syönnille ja vaihdoimme vieheeksi Pertsan South Atlantic dolphin killerin. Niinpä ajassa 0715 lievän taistelun jälkeen kannelle nousi Mahimahi. Kala siivottiin ja pantiin jääkaappiin odottamaan kaveria. Samoihin aikoihin näkösällä oli toinen purjevene, S/Y Pandora, joka sivuutettiin vain muutaman mailin etäisyydeltä.

Kipparin päätöksellä päätettiin jiipata tavoitteena päästä etelämmäksi parempien tuulien toivossa. Vahinen mittasuhteet tuli käytännössä koettua, kun genuan puomin siirto toiselle puolelle ei mennyt ihan putkeen ja vasta parin yrityksen ja tunnin ähellyksen jälkeen jiippi lopulta onnistui ja matka jatkui varsin reippaassa mutta tasaisessa tuulessa.

Merivahtien hoitaessa purjehdusta muu miehistö keskittyi kuka mihinkin askareisiin. Kolmosvahdin mielestä oli sopiva pyykkipäivä ja niinpä venettä koristi kaiteella kuivuvat T-paidat ja kalsarit. Eipä katselijoitakaan juuri ollut, päivän toinen vene oli useamman tunnin styyran puolella horisontissa ilman että kontaktia saatiin.

Hienon päivän kruunasi kahvit ja juustopöytä yläkannella ja myöhemmin päivälliseksi tarjottu erinomainen Carbonara al gusto.

Hyvä meno jatkuu edelleen illan pimetessä. Vielä auringonlaskun aikaan Timo, the fisherman, jatkoi kalastamista ja muutama tärppikin oli, vaan ei tällä kertaa saatu kaloja ylös.

Blogin kirjoitti kolmosvahti, Kimmo, Timo ja Heikki
 



25.11.

Meno jatkuu tasaisempana, tuuli n 10 m/s ja nopeus pysyy 7-10 solmussa isopurjeen, genoan, fokan ja mesaanipurjeen ansiosta. Ristiaallokon takia ohjaaminen ja suunnan pitäminen yön pimeydessä muuttui kuitenkin haastavammaksi. Toisaalta yöllä pystyi nukkumaan pitämättä sängyn reunasta kiinni :). Yöllä merivahtivuorossa bongasimme useita taivaankappaleita, Otavaa, Pohjantähteä ja ihmeteltiin Jupiterin ilotulitusta ja sen neljää kuuta.

Auringon nousun ja aamupalan jälkeen, merenkäynnin ollessa rauhallisempi järjestettin suuri merisuihkuoperaatio etukannella ja miehistö pääsi siistiytymään. Matka jatkuu länteen ja koko miehistö on kannella suojaten itseään pahimmalta aurongon paahteelta. Ilma on lämmennyt päivä päivältä ja tänään siirsimme tuulenpitävät kuoritakit ja pitkät kalsarit repun alimmaksi.

Siirrymme pikkuhiljaa myös aikavyöhykkeeltä toiselle ja siirsimme kelloa ensimmäisen kerran lähdön jälkeen tunnin taaksepäin (UTC -2) eli olemme kolme tuntia Suomea jäljessä.

Tänään ei ole toistaiseksi nähty muita veneiljöitä. Iso lentokala parvi bongattiin puolenpäivän aikaan ja yöllä yksi tipahti kannellekin. Olemme pystyneet pitämään yllä hyvää vauhtia ja siirtyneet tässä vaiheessa toiseksi omassa luokassamme. Miehistö jatkaa hyvällä fiiliksellä ja huhujen mukaan tänään itse Captain Morgan saattaa lyhyesti vierailla veneellä.

-2. vahti: Jukka, Mikko L, Penni ja Hopa

 

24.11.

Aallokko aamulla hieman tasoittunut ja meno tasasaisempaa. Aamuyölla ja aamulla saatiin näköyhteys kahteen ARC veneeseen, Albatrossiin ja Starlightiin. Albatrossia olimme yöllä 9 – 10 solmun vauhdilla ajaneet 40 mailia kiinni.

Rahtilaiva kohdattiin myös lähietäisyydeltä. Lentokaloja ja delfiinejä miehistö on bongaillut ja myös erikoista fosforiplanktonia olemme ihailleet.

Kannella upeassa kelissä pidettiin juustokestit ja Pertti piti koulutusta pilvistä ja varautumisesta trooppisten sadesolujen aiheuttamiin tuuliin.
Matka jatkuu ja etenee hyvin VMG:llä 7.6 hyvään suuntaan ja kolmansina.

Miehistö on kunnossa!

- 1. vahdin Mikko
 

21.11. SIJAINTI 23* 24,3 N, 18* 34,0 W


Toinen purjehduspäivä jatkui hyvissä tuulissa, 10-18 ms NE. Matka eteni nopeasti. Jatkoimme edelleen melko etelään (220-240), jotta pääsisimme nopeasti pasaatituuliin.
Muutaman päivän reipas tuuli oli ehtinyt nostattaa komeat aallot joilla aina ajoittain surffasimme. Top speed 13,4 kn yli 30 tonnin veneellä. Yöksi laskettiin mesaanipurje ja ylös jäi vain iso sekä Genoa spiirattuna puomilla.

Yö oli melko viileä ja väistelimme isohkoa kalastusalusta. Oma vieheemme veneen perästä oli kadonnut yön aikana.

Komea auringonnousu ja aavistuksen rauhallisempi keli. Nostimme myös Fokan keulille, mutta edelleen hieman liikaa tuulta Spinnun nostamiseen. Delfiiniparvi pyöri Vahinen ympärillä useaan otteeseen.
Miehistö voi hyvin ja on innoissaan.

Kirjoitusvuorossa tänään Stand by-vahti 3: Kimmo ja Timo
 

20.11.  ARC 2022 STARTTI


Vahinen 12 henkilön miehistö irrotti köydet sunnuntaina 20.11 onnistuneesti klo 10:30 ja lähtöviiva ylitettiin klo 13:00 kipparina Pertsa ja perämiehenä Sari.
Global Swan Yacht Services tarjosi maukkaan brunssin ja potkaisi miehistöt liikkeelle.

Koko sunnuntai meni todella vauhdikkaissa merkeissä yötä myöten joten päästiin heti sovittamaan merijalkoja ja ottamaan tuntumaa matkan haasteisiin. Ensimmäisen vuorokauden matka oli lähes 190 mailia, joten eteneminen oli kelin mukaista. Pääjoukosta poiketen päätimme seurailla Afrikan rannikkoa ja otimme vasta maanantaina iltapäivällä kurssia kohti lounasta ja pasaatituulia.

Ruokahuollosta on pidetty hyvää huolta ja miehistö on saanut nauttia maittavista aterioista. Matka jatkuu totuttujen vahtivuorojen osalta kohti pimenevää iltaa ja uutta tähtitaivasta.

-Tommi
 


22.10
.
Aamu oli jälleen aurinkoinen ja myös lämmin. Aamiaisen jälkeen saimme WWN 6-7 m/s ja nostimme nopeasti purjeet. Purjehdimme vauhdikkaasti 4 tuntia 6-8 kn vauhtia. Kello 13 jouduimme kuitenkin käynnistämään Sisun uudelleen. / Teksti ja tunnelmointi Micke ja Mathias, suomeksi Johanna. 

Morgonen grydde solig och ganska varm. Efter frukost kom det en WWN 6-7 m/s och vi var snabba att dra upp seglen. Vi seglade jätte fint i 4 timmar, 6-8 kn. Nu kl 13 blev vi tyvärr tvungna att start vår Sisu igen. / Micke & Mathias vid pennan. 


21.10.

Aurinko nousi ja ajoimme edelleen koneella. Kello 10:15 nostimme purjeet, mutta kahden tunnin jälkeen otimme alas. Illalla tuuli oli hieman suotuisampi, avasimme keulapurjeen ja saimme solmun verran lisää nopeutta. Valitettavasti tuuli tyyntyi täysin noin tunnin kuluttua. Aurinko laski noin kello 20 ja pimeys tuli puolessa tunnissa. Yö oli selkeä ja näkyvyys hyvä. Kohtasimme oudolta vaikuttavan ja voimakkaasti valoa vilkkuvan poijusysteemin noin 40 nm El Jadidan ulkopuolella. Emme päässeet selvyyteen mistä oli kyse, arvioimme sen liittyneen kalastukseen. 

Solen gick upp och vi körde fortfarande med motorn. Kl 10:15 hissade vi seglen, men efter 2 timmar tog vi ned dem igen. På kvällen infann sig lite lämplig vind och vi drog ut genuan och fick en knop till. Tyvärr dog vinden ut efter drygt 1 timme. Det blir tidigt mörkt ca kl 20 och det blir mörkt på en halv timme. Natten var varm, med god sikt. Vi såg mycket speciella kraftigt blinkande kontruktioner, ca 40 nm utanför El Jadida. Vi är osäkra på vad de var, troligtvis någonslag av fiskeredskap. 


20.10
.
Teimme uudelleen tuttavuutta tullin virkailijoiden kanssa. Ystävällisiä tyyppejä, jotka todella käyttävät aikaa työhönsä. :) Otimme suunnan kohti Lanzarotea. Tuuli ei ollut suotuista, vaan tuli väärästä suunnasta ja oli hyvin heikkoa. Otimme pakon edessä käyttöön rautagenuan (Sisu dieselmoottori). Ajoimme vahtisuunnitelman mukaisesti. Illalla laskeutui sumu ja ilma oli kostea ja viileä. 

Igen bekantade vi oss med tullen. Alltid lika vänliga gossar, med mycket tid för sitt jobb. :)
Vi lade ut mot Lanzarote. Tyvärr var vinden inte på vår sida, mycket svag och fel riktning, så vi var tvungna att använda stålgenuan (Sisu diesel motorn). Vi körde enligt vårt vaktschema. Under kvällen infann sig dimman och det blev jätte fuktigt och kallt.

19.10. Tangier

Kiertelimme ympäri Medinaa (Tangierin vanha kaupunki). Osassa kaupunkia liikenne oli kaoottista ja ihmiset köyhiä. Katukaupustelijoita (ei mitenkään tungettelevia), paljon basaareja (kalaa, mattoja, nahkatavaraa, taontatöitä ja puukäsitöitä). Saimme kutsun erikoiselle kattoterassille nauttimaan virvokkeita ja ihastelemaan näkymää yli kaupungin. Myöhemmin söimme lounaan lähellä kortteleita, joissa kuvattiin osia James Bond -elokuvasta Spectre. Kiva paikka, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä. Myöhemmin illalla osa miehistöstä nautti vielä marokkolaisen illallisen lähellä satamaa. Jälleen ruoka oli hyvää ja henkilökunta ystävällistä. 

Vi strövade runt i Medina (gamlastaden i Tangier). I delar av staden var trafiken kaotisk, folk fattiga, en del gatuförsäljare (inte påträngande), många basarer (fisk, mattor, läder, smide, träslöjd mm.). Vi blev inlockade till en mycket speciell takterass (högt uppe), där vi hade en fantastisk utsikt över staden. Senare åt vi en god lunch nära kvarteren där delar av James Bond Spectre filmen filmades. Mycket trevligt, god mat och vänlig pesonal. Senare på kvällen intog en del av besättning en marockansk middag nära hamnen. Igen god mat och trevlig personal. 


18.10 Gibraltar
Jääkaapin korjaaja saapui aamupäivällä ja apuvoimien kanssa lisäsi kaasua jäähdytyssysteemiin. Nyt jääkaappi toimii! Saimme myös uuden starttiakun generaattoriin, mutta vika vaikutti olevan itse starttimoottorissa. Tankkasimme 1000 litraa dieseliä ja odotellessa söimme jäätelöä. Sitten suuntasimme kohti Tangieria. Kohta näimme miekkakalan ja hieman myöhemmin delfiinejä. Teimme hienon purjehduksen salmen yli. Marokon tullimuodollisuudet olivat unohtumattomat. Virkamiehillä oli hienot uniformut, runsaasti aikaa eikä mikään ongelma työskennellä myöhään illalla. :) Kun maahan tulo oli vihdoinkin selvitetty (kesti 3 tuntia), saimme luvan siirtyä hienoon vierasvenesatamaann, nimeltään Tanja marina. Toivomme, että marokkolaiset onnistuvat suurissa suunnitelmissaan kehittää vierasvenesatamaa ja sen ympäristöä. 

På förmiddagen kom kylskåpsreparatören, han, samt medhjälpren fyllde på gas i systemet. Nu fungerar kylskåpet perfekt! Vi fick ett nytt startbatteri till generatorn, men tyvärr verkar felet vara i startmotorn. Sedan tankde vi 1000 liter diesel och köpte lite smått och gott medan vi väntade. Sedan lade vi ut med sikte på Tangier. Ganska snart såg vi en svärdfisk och senare massor av delfiner. Det var en fantastisk seglats över. Tullformalitetern i Marocko är minnesvärda. De hade fina uniformer, mycket tid och inget emot att jobbba sent på kvällen. :) När inklareringen äntligen var klara (efter 3 timmar), fick vi förflytta oss till den fina Tanja marinan. Vi hoppas att Marockanerna lyckas med att förverkliga sina stora planer på att utvidga den fina anläggningen. 


17.10. Gibraltar

Teimme päiväretken vuorelle. ”The Rock” oli tutustumisen arvoinen! Gibraltar on historiallinen ja starategisesti merkittävä paikka, joka on nähnyt monta sotaa. Tapasimme Euroopan ainoat villeinä elävät makaki-apinat. Gibraltarin tunneliverkosto puolustusta varten on kuulemma katuverkostoa laajempaa. Veneellä söimme runsaan tapas-illallisen ja tunnelma oli lämmin. Vi gjorde dagsutflykt till berget. ”The Rock” är värt ett besök! Gibraltar är historisk och strategisk viktig plats, som har sett många krig. Vi träffade Europas enda vild levande makaki-apor. Gibraltars tunnelnät för försvar sägs vara längre än gatunätet. Ombord Vahhine åt vi en riklig tapas-middag under gemytlig stämning. 

15.10 Benalmadena

Kokoonnuimme, kahdeksan henkilön miehistö ja kippari Eric ja perämies Pia, Benalmadenassa. Söimme, tutustuimme ja söimme taas. Yövyimme satamassa rikkinäisen jääkaapin korjausta odotellessa. Aamulle kymmeneltä ajoimme ulos kohti Gibraltaria. Kevyttä myötätuulta ja koneajoa. Vi samlades, åtta besättningsmän, skepparin Eric och styrman Pia, i Benalmadena. Vi åt, drack och skrattade. Övernattning i hamina pga trasigt kylskåp. Kl. tio riktade vi stäven mot Gibraltar. Svag vind och motorgång i början.
   

10.10. Huelvasta Afrikan eurooppalaisimpaan nypykkään


Atlantin valtameren tyrskyt ja tyvenet johdattivat veneperhettä kohti Gibraltaria ja läpi sen kohti Välimerta. Matka alkoi rauhallisesti paahteisen Auringon alla. Kävivätpähän myös delffiiniparvet meitä tervehtimässä. Turistimatkalaisille nämä terveiset olivat kaiken rahan arvoisia. Saapa nähdä kohtaammeko vielä uudemman kerran tai osuuko kohdallemme myös valaita.

Illan pimetessä ihastelimme lähes täyttä kuutamoa ja ankkkureissa olleiden rahtilaivojen valoja. Eipä voinut veneperhe aavistaa, mitä yö toisi tullessaan. Illalliseksi nautimme herkullista bologneseä ja etenimme hyvin verkkaista parin solmun tahtia kohti yön selkää.

Gibralttarin lähestyessä kaikki kuitenkin muuttuivat. Merenkäynti ja tuulet lisääntyivät, meidän harmiksemme tuuli ei ollut meille myötäistä. Vasta-aallokkoa edetessämme oli purjeet riisuttava ja aika käynnistää moottorit. Mainingit veivät venettä mukanaan. Veneen suljetuista ikkunoista suorastaan tulvi vettä veneen nukkumapaikoille ja niissä nukkuvien matkaajien päälle. Draaman kaari oli valmis.

Nuorisojaoston puolesta yö oli kahtiajakoinen. Toiset sairastivat veneessä sisällä, kun toiset viihtyivät paremmin kannella suolaisten vesiroiskeiden alla. Myös ruoria päästiin yöllä pyörittämään maininkien hakatessa Vahinea.

Perille määränpäähän eli Ceutaan saavuttiin 9.10. alkuillasta ja nälkäinen veneperhe sai ruuakseen kauan odotettua avocadopastaa. Päätimme pysytellä Ceutassa pari yötä, tutustua alueeseen ja mahdollisesti vierailla naapurimaassa Marokossa.

Nuorisojaoston puolesta allekirjoittaneet Viljon_matkassa eli Johanna ja Ville
 

6.10. Albufeirasta huolettomaan Huelvaan


Toisilleen entuudestaan tuntematon veneperhe tapasi toisensa Albufeiran satamassa 5.10. . Liikkeelle ei kuitenkaan päästy heti lähtemään läpiruostuneen pakoputken takia. Vaikka hitsari olisi työn voinutkin suorittaa, pääsi Portugalin itsenäisyyspäivä yllämään niin hitsaajan, kuin myös meidätkin. Tämä ei veneperhettä haitannut, vaan antoi mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja Albufeiraan. Satamaelämää Portugalissa oli siis aluksi luvassa!

Illan aikana yhteen hitsautunut veneperhe (eli siis miehistö) pääsi seuraavana päivänä jännityksen saattelemana liikkeelle ja kohti Espanjaa ja Huelvan satamakaupunkia.
Edessä oli legin ensimmäinen purjehdus, joka oli samalla yön yli ulottuva purjehdus. Veneperheen nuorisojaostolle legin ensimmäinen etappi osoittautui haasteelliseksi, sillä jokainen meistä päätyi viettämään matkan omassa punkassaan ämpäri seuranaan. Pienen valonpilkahduksen iltaan toivat delffiinit, jotka tervehtivät Vahinea Albufeirasta lähtiessämme!

Puolen päivän jälkeen Huelvan päättymätön aallonmurtaja ja hiljainen satama oli saavuttu. Huelvan ei niin eloisa kaupunki tarjosi mahdollisuuden viilentyä suolaisessa satama-altaassa ja täydentää muonavarastot.
Illalliskattauksen kruunasi nuorisojaoston loihtima servieteistä tehty varpusasetelma. Huelva jäi 8.10. klo 14 taakse ja miehistö suuntasi kohti Ceutaa ja Afrikan rannikkoa.

Nuorisojaoston puolesta allekirjoittaneet Viljon_matkassa eli Johanna ja Ville
 


Lauantai 3.9.2022 klo 9.55


Kiinnitimme köydet Dun Laoghairen satamaan perjantaina 2. syyskuuta kello 13. Tämä legi oli sitten siinä. Onneksi yhteisellä illallisella ja illanvieton aikana nivoimme kokemusta yhteen nauttien mitä mielenkiintoisimmasta soittolistakattauksesta Vahinen kannella. Musiikkia oli perinteisistä valsseista 80-luvun diskojytään.

Koko miehistö on yhtä mieltä, että tämä purjehdus Reykjavikista Dubliniin Stornowayn kautta oli varsin onnistunut. Kerkesimme nähdä ja kokea paljon niin merellä kuin maissa - ruoka oli erinomaista kiitos kaikkien vahtien suuren panoksen. Keliäkin oli joka lähtöön, vain räntäsade ja helle jäivät puutuumaan, mutta tuulta riitti ajoittain erinomaisesti. Myötäiseen tuulihuippu oli 26 m/s ja vastaiseen peräti 27. Valitettavasti myös tyyntä riitti ja Stornawayn jälkeen purjeet nostettiin kahdesti, mutta paljon jouduttiin koneellakin ajamaan.

Torstaina 1.9. kippari piti meille teletappiharjoituksen, jossa käytiin pelastautumispuvun käyttöä läpi ja tutkailtiin pelastuslautan toimintaperiaatetta. Opimme myös käyttämään tutkaa, mikä toi tylsään koneajoon hiukan lisää virikettä.

Suuri kiitos kipparille ja perämiehelle onnistuneesta reissusta! Paras tapa lähteä purjehtimaan on turvallisuus edellä, mikä toteutui tällä legillä hyvin. Opimme paljon purjehduksesta ja toisistamme, elämän tarkoitustakin on tietenkin yön vahtitunteina pohdittu. Ehkä se löytyi, kirkastui tai muutti jopa kurssiaan.

Kohtia seuraavia legejä ja uusia seikkailuja! Ensi kertaan!

<3 Ykkösvahti eli Noora, Niko, Iiris ja Tuomo
 


Keskiviikko 31.8.2022 klo 13.41

LAT: 56.26.446 N
LON: 07.16.331 W

Rakas päiväkirja,

Minulla on paljon kerrottavaa. Sunnuntain aikana seuraamme liittynyt lentojänis toi yhdeltä lentoretkeltään mukanaan kaverin, joka asettui mesaanin tukevaan huomaan kauaksi meidän purjehtijoiden hellästä huomasta, jonka jälkeen havainnot tästä otuksesta ovat harvassa. Toisin oli Navi Skuutiksi nimeämämme niittykirviseksi myöhemmin tunnistetun seuralaisemme laita. Aluksen ihmisten lajintuntemus ei riittänyt otuksen tunnistamiseen, mutta saimme tarkan lajin nimen tietoomme jakamalla kuvan linnusta julkiseen Fecobook-ryhmään. Sivutuotteena saimme myös nauttia sosiaalisen median ihmeestä eli lintuharrastajien kärkkäästä toistensa nokittelusta. Se viihtyi erinomaisesti meidän väsyneiden vitsiemme ja lämpimien takkiemme ja pipojemme liepeissä pörhistellen.

Valitettavasti raskain sydämin minun täytyy kuitenkin kertoa, kuinka aikaisin maanantaiaamuna meitä kohtasi syvästi järkyttävä tragedia. Navi Skuutti menehtyi urheasta elonkamppailustaan huolimatta traagisesti merellä. Se uhkarohkeasti omiin hentoisiin voimiinsa luottaen pyrähti lentoon vai todetakseen voimiensa ehtyneen liiaksi. Ensimmäisen mereen putoamisen ja kuohujen alle jäämisen jälkeen se viimeiset voimansa keräten nousi Atlantin kuohuista pudoten uudelleen. Vielä kerran Navi pyrähti kuohuista lentoon yrittäen saavuttaa konevoimalla etenevän purtemme mutta valitettavasti epäonnistuen. Kolmannen putoamisen jälkeen emme enää nähneet Navin palaavan pintaan.

Lepää rauhassa Navi Skuutti, Atlantin taistelijalintu numero 1.

Maanantai-iltana pääsimme rantautumaan Ulko-Hebridien Stornawayn kaupunkiin. Onnistuneen ravintolametsästyksen ja muutaman pubireissun saattelemana nukuimme levolliset unet suuren vuoroveden laskuista ja nousuista tietämättöminä. Tiistaiaamun valjetessa allekirjoittanut ykkösvahti kasasi jälleen kerran erinomaisen aamiaisen, kiitos reippaan juniorimme, joka juoksi aamuskonssit leipomosta. Tähän pitänee lisätä, että kahden muun vahdin gourmet-taidot ovat hyvät, kakkosvahti on tiukasti kirinyt ykkösvahdin etumatkaa pizzantekotaitojaan esitellen, mutta ykkösvahdin panostus jälkiruokien loihtimiseen on tuonut pysyvän paikan nimenmukaisena ykkösvahtina.

Kolmosvahdin ruoka on erinomaista sekin, kun feta-minttu- vesimelonisalaatti, uunibataattipalat ja munakas sidottiin hienoksi ateriaksi islantilaisen rieskan avulla. Tiistai jatkui siitä Stornawayn linnan piha-alueita ihastellen ja kaupunkiin tutustuen päättyen illalliseen paikallisessa ravintolassa.

Liikkeelle lähdettiin suoraan ruokapöydästä täysinäisiä vatsoja kannattellen auringonlaskuun lipuen. Yllämme tähtitaivas, linnunrata, revontulet ja tähdenlennot. Vieressä Hebridien jylhät kalliot ja edessämme majakan valo. On aika muutamalle haikulle.

Avain ei löydy,
on suru puserossa,
etsin kai väärin

Taksee Hebridit,
Atlantilla aurinko,
eessä elämä

Poissa on Tipi,
delfit tilalle tulleet,
matka jatkukoon!

Purjeet lepattaa,
vastatuuleen käy tiemme,
moottori hyrrää

Selkä välähtää,
vanan jättää jälkeensä,
merten nisäkäs

Taas painaa alas,
pohjoiseen valtamereen,
evänsä valas.

-Vahti numbér Uuno!
 


Sunnuntai 28.8.2022 klo 13.50

LAT: 59.12.8790 N
LON: 010.11.9090 W

SSSSSHHHhhhSSSsssSpläsH!!
Tässä erittäin rajoittuneessa kirjallisen viestinnän muodossa voimme vain yrittää välittää epämääräisin kirjainyhdistelmin sitä tunnelmaa ja äänimaisemaa, joka aluksessamme vallitsi viime yönä. Tuuli kääntyi vastaiseksi, purjeet kiristettiin kryssikulmaan ja kallistus kääntyi ainakin 20 astetta styyrpuurin puolelle.

Puolen yön tienoolla koko miehistö sai laittaa kaikki unenlahjansa peliin, jotta vierailu höyhensaarilla onnistui lähes sietämättömässä kolinassa ja höykytyksessä. Kunniamaininta jaettiin keulapiikin hytin asukkaille, jotka viettivät hetkellisesti lepoaikaansa ilmassa Vahinen liitäessä yli metrien korkuisten aaltojen.

Kakkosvahti klaarasi myrskypuuskat mainiosti, ja sunnuntaiaamuun tultaessa vallitseva säätila oli jo muuttunut. Uusi päivä muistutti jo kovasti omaa käsitystämme skotlantilaisesta mielenmaisemasta, kun tuuli oli tyyntynyt ja sakea sumu peittänyt näkyvyyden lähes kokonaan. Vaikkei sadetta ilmennytkään, kastui kansivahti kauttaaltaan aamun harmaassa marraskuusimulaattorissa.

Maaperän lähestyminen ilmeni lisäksi eläinkunnassa. Pieni varpunen liiti läpi utuisen usvan ja istahti lepäämään reunakannelle. Olimme selkeästi ehkä liiankin lämminsydämisiä, sillä saimme siipiveikon vieraaksemme lounaspöytään saakka. Linnun piti pomppia purjehtijoiden päillä ja olkapäillä sekä kantaa kaksi kertaa käsin ulos kunnes se malttoi jatkaa matkaansa.

Seikkailu.

-Ykkösvahti eli Niko, Iiris, Tuomo ja Noora
 


Lauantai 27.8.2022 klo 14.45 (noin)


LAT: 60.24.2919 N
LON: 13.17.6450 W

Ja näin seilaa Vahine keskellä Pohjois-Atlanttia kohti Ulko-Hebridideitä vain muutama lokkioletettu seuranaan. Alusliikenne on ollut varsin hiljaista ja ääneen on lausuttukin epäilys olemmeko maailman ainoat jäljelläolevat ihmiset. Kansivahdissa ei kuitenkaan ole ollut hiljaista, sillä musavisaa on harjoitettu jokaisella kolmosvahdin kansivuoroilla.

Kolmas päivä merellä alkoi kolmosvahdin osalta klo. 05 – 08 auringonnousun vahtivuorolla. Tuuli oli tyynytyt eilisistä lukemista ja pienet meteorologit sisällämme arvioivat, että purjehdimme matalapaineen keskuksessa, sillä tumma pilvirintama peitti horisontin koko 360 asteen mitalta vaikka itse seilasimme kirkkaan taivaan alla. Aamun tunteina pohdimme myös littanan Maan mahdollisuutta ja spekuloimme josko keskellä avomerta löytyvä ”Bill Baileys Bank” on Billin löytämä ja kenties jopa madonreikä.

Valaita ei kolmosvahti ole matkalla vielä nähnyt, mutta eilen illalla delfiinit saattoivat meidät auringonlaskuun. Parikymmentämetrisen aluksemme ohjaaminen pimeässä ja myskytuulissa tähdet oppaanamme on ollut vahdin yhtenevän mielipiteen mukaan reissun tähänasti mieleenpainuvin kokemus. Edellisyönä saimme ihastella selkeää Linnunrataa ja lukuisia tähtikuvioita, niin että osa porukasta jäi yöllä vielä ihailemaan tähtitaivasta oman vahdin jälkeenkin.

Arki rullaa veneellä kivoissa tunnelmissa ja vahtielämäänkin on jo päästy hyvin sisään. Kalavehkeet on viritelty veneen perään ja odotammekin erinomaista kalaonnea ja kolmen ruokalajin kalaillallista lähipäiville.
Säätiön ystävät, toivokaa meille hyviä tuulia loppureissulle että pääsemme taas tosissaan seilaamaan. Dublin in our minds!


Terveisin,
Kolmosvahti, Elina, Satu ja Tommi
 


26.8.2022 klo 14.15 (noin)


LAT: 61.24.2028 N
LON: 17.09.0514 W

Pari vuorokautta ja kolmisensataa merimailia takana. Tuulet ja säät suosivat, matka taittuu vauhdilla, kohtuullisessa aallokossa surffaten.
Eilen harjoiteltiin parin vahtivuoron kanssa ison reivaamista vedossa ja tuulessa. Opittiin paljon lisää ja mikäs siinä oppiessa, jo muutaman Reykjavikin päivän aikana tutuksi tulleessa porukassa. Vahtivuorot ovat hitsautuneet yhteen sekä keskenään että koko porukan kesken, rutiinit sujuvat ja tunnelma on huikea.

Yöllä mitattiin toistaiseksi korkein tuulennopeus 26 m/s puuskissa ja isot, hienot aallot kantoivat aamuun saakka ja jatkuvat korkeina vielä tänäänkin.
Yön pimeys toi ruorimiehille omat haasteensa, kun Islannin valot olivat jääneet taakse ja puuskat pyrkivät nostamaan keulaa tuuleen, mutta mittareita, keulaa ja perstuntumaa seuraten suunta on säilynyt koko ajan toivotunlaisena ja nopeudet nousseet monesti toisellekymmenelle solmulle.

Auringonnousu Atlantin aalloissa on upea kokemus, tietävät aamuviiden vuoroon nousseet. Saman vahdin lopussa vaihdettiin vielä genua fokkaan ja vauhti parani. Muuta liikennettä ei tänään ole enää näkynyt.

- Kakkosvahti, eli Tuula, Saila ja Hannu
  


Reykjavík 25.8.


torstai 25.8.2022 klo 12.45 (noin)
LAT: 63.31.2713 N
LON: 021.44.5168 W

Teknisten vaikeuksien saattelemana pääsimme viimein irrottautumaan keskiviikkoiltana 24. elokuuta Reykjavikin laiturista. Koneongelman useita päiviä kestänyt vianmääritys ja purjehduksen toteutuminen oli seurausta kipparin, perämiehen ja paikallisten apureiden väsymättömästä työstä, josta heille kuuluu suuri kiitos.

Vaikka purjehtimaan pääsyä odotettiin ja kaivattiin hivenen pidempään kuin alunperin ajateltiin, kohteli pääkaupunki ja Islanti meitä hyvin. Jokainen löysi varmasti itselleen mielekästä tekemistä. Osa miehistöstä teki kahden auton voimin laajemman tutkimusretken Islannin sydänmmaille Skogafossin ja Seljalandsfossin vesiputouksille, jäätikölle, geysireille ja salaisen laguunin kuumaan lähteeseen. Maantie-eskaaderi päättyi kauniin auringonlaskun ja vuorien hattarapilvien ihailuun maisematiellä.

Tekemistämme voi siis vihdoin kutsua purjehdukseksi! Toistaiseksi säät ovat suosineet matkantekoamme. Ensimmäisen parin tunnin aikana jouduimme pelaamaan purjeilla ja moottorilla, mutta sen jälkeen nopeus on pysynyt hyvin viiden solmun paremmalla puolella. Blogin kirjoitushetkellä huippunopeudet ovat olleet yhdeksän solmun luokkaa. Toisaalta alkumatkan tyven antoi hyvät mahdollisuudet ihailla valaiden ja delfiinien sulavaa liikehdintää Vahinen ympärille. Tuntui kuin ne olisivat jättäneet meille hyvästit ja toivottaneet antoisaa matkaa.

Vaikka on elokuu ja kesää jäljellä, on täällä merellä kylmä. Hrrr.
Useimmilla on päällä kaikki varusteet; omat ja Vahinelta lainatut, mutta silti merivahdin lopussa ei hiki pahemmin virtaa. Pientä lohtua tuonee sentään toive sään lämpenemisestä Dublinia kohti mentäessä – ja hyvä ryhmähenki.

-Ykkösvahti eli Noora, Tuomo, Iiris ja Niko




14.-17.8. Torshavn-Heimaey


Jatkoimme matkaa sunnuntaina sunnuntaina kohti Islantia. Lähdön ajoitus oli tarkoin harkittu, koska sääennusteet ennakoivat Pohjois-Atlantille merkittävän kovaa keliä torstaiksi.

Kahden yön yli kestävä välipysähdys Torshavnissa oli ollut todella mieluisa. Teimme eri ryhmissä retkiä pääsaaren eri kolkkiin. Yksi seurue vuokrasi auton ja ainakin yksi ryhmä vuokrasi laadukkaat sähköpyörät, joilla pääsi mukavasti korkeiden kukkuloiden yli ja saaren toisella puolella olevaan keskiaikaiseen luostariraunioon. Saarten historia, kulttuuri, kieli ja yhteiskunta ovat ainutlaatuisia, vanha ja moderni yhdistyy seesteisellä tavalla.

Färsaarten luonto on satumaisen vihreä ja tarjoaa huikeita näköaloja lukuisten vuonojen yli. Lampaita on kaikkialla mutta myös ankkoja, hanhia ja paikallisia pitkäkarvaisia lehmiä näkee paljon. Torshavnissa oli myös runsaasti mukavia ravintoloita joista sai m.m. paikallisia kalaherkkuja.

Lähdimme liikkeelle puolenpäivän maissa. Irrotautuminen laiturista, joka Vahinen kokoisella veneellä ei ole aivan triviaalia, sujui nyt hyvin.
Keula- ja peräköydet sekä springit irroitettiin oikeassa järjestyksessä ja oikeilla hetkillä ja kippari peruutti Vahineen ulos kapeasta laituripaikastaan. Merenkulun perinteisiin kuuluu että kapteeni ohjaa veneen satamaan ja ulos satamasta.

Ennen lähtöä satamasta kävimme täydentämässä poltto-ainetta, säiliöauto toi meille toistatuhatta litraa lisää polttoainetta.

Lähdimme matkaan Färsaaren loputtomilta mutta sadunomaisten vuonojen kautta. Vuonoissa kävi paikoitelleen kova virta, joka näkyi myös pinnalla pyörteinä, vasta-aallokkona ja akanvirtoina.

Alamme pikkuhiljaa sopeutumaan meri-elämään ja lukuisten pienten ja toistuvien tehtäviämme suorittamiseen. Vahinella pyörii tarjoin mietitty kiertävä vahtivuororolista, jonka mukaan aluksen kaikki kolme vahtia saavat meri-, standby- ja vapaavuoroja tasapuolisesta vuorokauden eri aikoina. Standby-vahti siivoaa ja valmistaa ruokaa ja on varalla merivahdille manöövereiden varalta.

Purjehdus Islantii on paitsi huikea merimatka myös matka itseensä ja matka tiiviseen vuorovaikutukseen päällystön ja muiden oppilaiden kanssa. Hyvä molemminpuolinen kommunikaatio, luottamus ja hyvä henki ovat elintärkeitä sekä viihtyvvyyden ja myös turvallisuudenkin kannalta. Kränä ja epäsopu eivät koskaan kuulu purjeveneeseen.

Vaikka emme ole tunteneet toisiamme entuudestaan ja meillä on hyvinkin erilaisia taustoja sekä purjehduksen että muun elämän suhteen, asettui vuorovaikutus päällystön kanssa tämän legin aikana uudelle rennommalle ja edistyneemälle tasolle. Tämän legin aikana opettelimme perämiehen opastuksella m.m.hyödyllisia ja hauskoja köysitekniikoita ja kippari opetti meitä valtameripurjehdusen saloja.

Useimmat ihmiset ovat esimerkiksi tottuneet kiertämään köyden knaapiin väärällä tavalla. Vahinella, jossa voimat voivat olla todella suuret, on oikean ja Vahinen tapojen oppiminen välttämätöntä. Tämä pätee myös köysien koilaamiseen.

Päällystö on oppinut tuntemaan ja luottamaan meihin paremmin ja tunnistamaan oppilaiden kyvykkydet eri tilanteissa, silloin myös tehtävät ja kommunikaatio sujuvat mukavemmin.

Pitkä purjehdusmatka on myös matka itseensä ja irtiotto digi- ja muusta kohinasta. Purjehdusmatkan kanssa voi myös yrittää tunnistaa uudelleen omalle elämälleen merkittäviä asioita.

Sää legimme aikana oli aurinkoinen ja välillä puolipilvinen. Tuuli oli heikko ja kuljimme sen vuoksi suurimman osan matkasta koneeen avustuksella.

Näimme tämän legin aikana useita valaita mutta mikään niistä ei tullut kovin lähelle.

Saavuimme Heimaeyn dramaattiselle tulivuorisaarelle kreivin aikaan, kova tuuli ja sade saapui juuri kun ajoimme sisään iltahämärissä vuoden 1973 valtavan tulivuoripurkauksen laavavuorin lähes tukkimasta sisäänmenoaukosta. Seuraavalle päivälle on luvassa etelämyrskyö 20 m/s, puuskissa 30 m/s. Kipparin suunnitelma sääikkunan hyödyntämisestä onnistui erinomaisesti.

Tämä 400 mpk:n legi kesti kaksi vuorokautta ja 12 tuntia.
 


12.-14.8. Lerwick-Torshavn


Lerwickistä lähdettäessä alkoi Vahinelle saapuneista oppilaista muodostumaan jo jotain, mitä voinee kutsua miehistöksi, toisin sanoen kaikki alkoivat löytämään paikkansa vahdinvaihdoista, tiskivuoroista ja purjeentrimmauksista. Innokkaimmat alkoivat jo ottamaan ensiaskelia navigoinnin ihmeelliseen maailmaan. Sää lähdettäessä oli harmaa ja hieman sumuinen, joka loi saarten ympärille mystisen tunnelman. Matkalla Pohjois-Atlantille näkyi monia yksinäisiä lampaiden ympäröimiä taloja.

Tutuksi matkalla tuli valtamerten suunnaton suuruus ja kauneus. Kelluessa Atlantilla 65 jalan mittaisessa lasikuiturungossa ei voi olla hiljentymättä valtamerten voiman ja merkityksen edessä. Matkaa taitettiin mukavasti ilman suurempia hämminkejä ja harjoiteltiin purjeiden nostoja ja trimmejä sekä ohjailun jippoja.

Illansuussa tyhjästä ilmestyi parvi väsyneitä pikkulintuja, jotka etsivät Vahinesta lepopaikkaa. Yksi linnuista löysi sopivan paikan kipparin päästä ja lepäsi siinä tovin. Tilanteesta hämmästynyt miehistö ei ehtinyt ikuistamaan tätä kameralle. Linnut lepäsivät Vahinella hetken, välillä liukkaalta mantookilta pudoten ja taas aluksen kiinni lentäen. Vinssin kampi sopi heille myös lepopaikaksi.

Aamunkajossa merivahdin väitellessä maailmantuskasta auringonsarastusta vasten kaartui merten valtiaan kaunis kaari – uloshengitys suihku varmisti matkan ensimmäisen valashavainnon. Merivahdin herätessä paikalla ilmaantuneiden valaspariskunnan majesteetillisiin tervehdyksiin suoritettiin aluksella valashavaintohälytys. Valaiden kierrellessä alusta ja tarkkaillessa uteliaina ihmisolentojen huvittavia harrastuksia, nauttivat S/Y Vahinen miehistö luonnon seurasta ja valaiden olemuksesta.

Illan hämyssä lipui Vahine Torshavnin satama-altaaseen. Kaikkien ihon alla kihelmöi pieni jännitys, kaikkien odottaessa tutustumista uuteen paikkaan ja kaupunkiin. Färsaarten jylhät kukkulat ja vuoret ympäröivät sataman luoden varjoja pitkin lahtea. Pollea satamakapteeni opasti Vahinen paraatipaikalle heti kahvilakadun eteen. Debriiffin jälkeen hajaantui miehistö tutustumaan Torshavnin yöelämään. Paikallinen kahvila-, ravintola- ja yökerhotarjonta yllätti miehistön määrällään ja laadullaan. Innokkaimmat jatkoivat iltaansa jazzin tahtiin yön pikkutunneille.

Färsaarten vierailulle oli varattu kokonainen vapaapäivä ja miehistö nautti siitä täysin rinnoin ja innokkain ottein. Torshavniin ja sen ympäristöön tutustuminen otettiin vakavasti ja käyttöön otettiin apostolinkyyti, vuokrapyörät ja -autot. Aurinkoinen sää on harvinaista näillä saarilla, mutta helli tällä kertaa miehistöä. Tutustumiskohteisiin kuuluivat mm. jalkapallo, kulttuuri, historia, kirkot, nähtävyydet, leikkipuistot ja satunnaiset asuinalueet. Rohkeimmat uskaltautuivat jopa uimaan erään pikkukylän mustahiekkaisella uimarannalla, kun taas paikalliset hyödynsivät aurinkoisen sään huvittelun sijaan talojen maalaukseen. Ilta päättyi miehistöillalliseen Kafe Kasparissa, vaikkei innokkain seikkailijaparivaljakko sinnekään aivan ehtinyt. Illan hämärtyessä vetäydytiin nauttimaan omasta rauhasta Vahinelle, energisimpien jatkaessa vielä paikallisiin tutustumista ravitsemusliike Sirkuksessa.
 
8.-11.8. Stavanger-Lerwick & päivä Lerwickissä

Legimme alkoi Norjan Stavangerista, josta lähdimme matkaan puolenpäivän jälkeen Öljymuseon edustalta. Auringon paisteessa matka taittui ensin Norjan upean saariston läpi, kun lipluttelimme fjordeissa. Jo Stavangerin satamassa näimme ensimmäisen hylkeen. Iltaa kohti pääsimme aavalle merelle ja oli purjeiden noston aika ennen ensimmäisten yövahtivuorojen aikaa. Yön pimeydessä suuntamme oli kohta valaistuja öljyporauslauttoja, joiden ohitse purjehdimme seuraavana päivänä. Pitkin öistä matkaa meidän rinnallamme liisi useita lintuja. Ensimmäisen legin aikana näimme mm. useita suulia. Shetlanninsaarten uloimmat kalliot
siintivät horisontissa jo iltapäivällä, kun nousseen tuleen siivuttama kiidimme plaanissa kohti ensimmäistä määränpäätä. Lerwickin satamaa lähestyessä auringonlaskun aikaan saimme ihastella kuuluisia kalliäoita sek Bressayn majakkaa. Näiden mahtavien näkymien saattelemana saavuimme parkkiin juuri pimeyden laskiessa.

Legin kolmannen päivän vietimme saarella, jossa kukin teki erilaisia retkiä Lerwickin läheisyydessä. Pari teki retken Bressayhin, jonne päästiin lyhyellä lauttamatkalla. Kovan tuulen puhaltaessa pääsimme maaseudun läpi aikaisempana iltana nähdylle majakalle, josta oli hulppeat näkymät. Kohtasimme ystävällisiä saarelaisia, jotka kertoilivat elämästään tällä eksoottisella saarella jossa tuuli pauhaa ja sade piiskaa kasvoja. Toiset kiersivät myös saaren seitsemän kilometrin maisemapolun ja sukelsivat uimaan puhtaaseen raikkaaseen mereen, jonka pohjalla näkyi meritähtiä. Shettlannin saaren vanhojen talojen ikiaikainen harmaa kauneus ja jylhät kuohuavan meren kanssa elävät rinteet saivat monella meistä aikaan kipinän nähdä enemmänkin Skotlantia.
Satamapaikka myös vastasi monen havittelemaan luksuselementtiin – suihkuun.

Pieni mutka kuitenkin hidasti suihkujonon kasvamista: 10min suihku maksoi yhden punnan kolikon. Aika selvää on se, että kenelläkään ei sellaista ollut. Tästä alkoi ”amazing punnan metsästys race”, jossa jokainen tahollaan hankki rahan taskuunsa erilaisin keinoin. Puhdasta tuli!

Kaupunki, luonnot ja museo koluttuamme oli aika lähteä yhteiselle illalliselle. Moni paikka oli kiinni, täynnä, tai ei vain miellyttänyt kaikkia, joten teimme ratkaisun josta voisi voittaa
nerouspalkinnon: haimme noutoruuat eri paikoista, ja keräännyimme ulos samaan paikkaan syömään. Paikallinen kulttuuri oli siis koko ajan tiiviisti läsnä, ja mahduimme kaikki viettämään aikaa yhdessä.
  

Skagen - Stavanger 1.-3.8.2022


Skagen jäi taaksemme maanantai-iltana. Valmistauduimme kovaan keliin kiristämällä vantit ja valmistelemalla ruokia jo etukäteen. Lähtömme oli aurinkoinen ja tuulinen, mutta kunnolla tuuli tarttui purjeisiin vasta ulompana merellä. Ihailimme auringonlaskua pilvettömällä taivaalla ja hyvästelimme Skagenin hiekkasärkän ja kauniin majakan. Yöksi tuuli tyyntyi ja öinen vahti sai nostaa kaikki neljä purjetta ylös. Nautiskelua lisäsi vielä se, että tähtitaivas oli uskomattoman kirkas ja kaunis.

Tiistaina aamulla sää muuttui pilviseksi ja tuulet pysyivät vastaisina. Päivän aikana koimme koko reissun kovimmat kelit. Tuuli nousi korkeimmillaan jopa 20 metriin sekunnissa ja maininki oli sen mukainen.
Purjeita säätämällä saimme säilytettyä vakaan ohjailtavuuden. Saimme vain nauttia vauhdista, uskomattomista aalloista, tuulen hurjasta huminasta, ajoittaisista suolavesisuihkuista ja alusvaatteita myöten läpimäristä vaatteista. Yksi vahti sai kokea myös uima-altaan sitloodassa kun aallot löivät vauhdilla laidan yli. Kannella tuli pitää lujasti kiinni ja kirjaimellisesti ryömiä paikasta toiseen. Sisällä vaadittiin akrobaattisia taitoja, jos halusi esimerkiksi käydä vessassa, tehdä ruokaa tai pukea vaatteet yllensä. Oli tärkeää pitää tiukasti kiinni veneestä, jotta aalto ei heittänyt purjehtijaa laidalta toiselle. Ruokaa oli vaikea kokkailla, mutta hedelmäsalaatti päätettiin kuitenkin valmistaa, vaikka se vaatikin hieman kipua ja särkyä. Hellaa emme uskaltaneet enää käyttää, joten ruokahuolto toimi kylmien ruokien varassa. Tietysti pelasimme myös jatsia, vaikka nopat lentelevätkin pitkin salongin seiniä ja lattioita.

Maisemat kannella olivat uskomattomat. Niitä on vaikea kuvailla sanoin tai kuvin - ne täytyy kokea itse. Toisinaan tuntui siltä, että olemassa olivat vain aallot, tuuli ja meidän pikku purtemme, kun taivaskin peittyi aallon harjaan. Arkiset huolet unohtuivat ja keskittyminen oli pidettävä vain kuluvassa hetkessä ja seuraavan aallon tuomassa liikkeessä.

Miehistön helpotukseksi sää rauhoittui iltaa kohden. Alkuyöstä saimme kääntää suunnan kohti pohjoista. Siitä tiesimme, että Norjan etelärannikko oli taittunut ja määränpää olisi yhä lähempänä. Yövahti sai nauttia pastaa tähtitaivaan alla ja tervehtiä vilkuttavia majakoita. Sivumyötäiseksi muuttunut tuuli kuljetti meitä pehmeän sulavasti kohti määränpäätä.

Keskiviikkona aamupäivällä riitti vielä toimintaa, sillä teimme pieniä korjauksia kannella. Tätä varten kippari tuli nostaa mastoon kulussa.
Viimein teimme viimeisen jiipin kohti Stavangeria. Väsymys unohtui, kun ihailimme lähestyvää kaupunkia ja taustalla siintäävää vuoristoa.
Kiinnitimme Vahinen laituriin, laitoimme Kikan soimaan ja juhlimme upeaa saavutustamme ja mieletöntä porukkaamme. Me teimme sen!
 

Kööpenhamina –Skagen 31.7.-2.8.


Kovan kelin kokeneet purjehtijat saapuivat hyvässä kunnossa Köpiksen parhaalle paikalle Hotel Admiralin eteen. Sijaintimme oli heti kuninkaanlinnan takana, mutta kuningatar ei valitettavasti ehtinyt tervehdyskäynnille. Aurinkoinen ilta oli saanut paljon väkeä liikkeelle ja rannassa katusoittaja musisoi vielä lisää feelistä. Kastuneet vaatteet kuivuivat, itsepalvelupesula löytyi ja täydennysostokset saatiin tehtyä.
Lämmin suihku tuntui taivaalliselta. Sokerina pohjalla oli purjeneulomon nopea ja laadukas palvelu. Saimme sprayhoodin ison aallon rikkomat ikkunat korjattua. Perämiehen to do -listaa tehtiin koko aamupäivä innolla ja saimme koko listan hoidettua ennen vapaalle lähtöä. Eli miehistö ja vene toipuivat kovasta alkumatkasta hyvin nopeasti.

Köpiksessä ehdittiin kävellä kiinnostavia alueita ja nauttia upeasta kaupungista. Säiden suosiessa oli kuitenkin taas kiva jatkaa matkaa.
Seuraavana kohteena oli ihastuttava Skagen. Purjehdus oli mahtavaa, koska kirkas taivas mahdollisti tähtitaivaan näkemisen ja näimme upeat auringonlaskut ja -nousut. Merenkulku oli vähän liiankin lempeää, koska vauhtia ei saatu tarpeeksi ja välillä jouduttiin ottamaan kone avuksi.

Skageniin saavuttiin illalla ja paikka oli jo ensivaikutelmalta erikoinen. Todellinen kalasatama, jossa oli suuri joukko valtavia kalastusaluksia. Näyttivät meidän silmään osa loistoristeilijöiltä. Suuri satama-alue puhkesi elämään aamulla ja valtava määrä ihmisiä kuhisi alueella. Osa porukkaa lähti aamulla jo kohti Skagenin kärkeä, jossa Itämeri kohtaa Pohjanmeren. Aivan mahtava visiitti. Samoin Skagenin ihastuttava, majakka ja kaupunki, jota oli vuokrapolkupyörillä kiva tutkia.

Aurinko suosi tällä pysähdyksellä ja miehistö lähti innostuneina kohti uusia seikkailuja. Luvassa on kovaa merenkäyntiä Pohjanmeren tyyliin, mutta tässä vaiheessa ollan jo yhtä perhettä ja yhdessä selvitään ihan mistä tahansa. Päällystöllä on hommat enemmän kuin hanskassa ja miehistön yhteistyö toimii. Into jatkaa merelle on kova.
 


Gdansk-Kööpenhamina 26.7.-30.7.


Matkalla kaikki sellaiset kliseiset metaforat toteutuvat yksi toisensa jälkeen. Itsensä ja toiset näkee hyvin läheltä yön punavalossa liukastellessa yli merivetisen lattian. Tai kun pitää kiinni laidan yli pahoinvoivan uuden kaverin paukkuliiveistä, vaikka ei tiedä tästä toverista vielä muuta kuin nimen (ja senkin joka toinen kerta väärin). Tai kun on nukkunut keskellä päivää tai yötä (kuka tietää, päivät kun sulautuvat
yhteen) ja herätessä jotkut urheat ovat kokanneet kallistuneessa ja keikkuvassa köökissä ruokaa. Ihmiset oppii tuntemaan ensin tavalla joka ei ole elämäntarinoihin sidottu, vasta hiljalleen tulee puheeksi kuka tulee mistäkin ja mihin päivänsä käyttää. Tuloluokat, koulutukset ja ammatit ovat jotenkin vähemmän merkityksellisiä (tai no, itse olen täällä opintolainalla, muuten olisi ehkä joutunut säästämään pitkäänkin. Enkä tarkoita että retki olisi väärän hintainen, oikeastaan halpa, jos ajattelee, että kymmenen ihmistä yöpyi satamamaksun hinnalla Kööpenhaminan keskustassa miljoonajahtien ja ökyhotellien keskellä.)

Tätä kirjoittaessa miehistö on Kööpenhaminassa virkistäytymässä ja tekemässä hankintoja loppumatkaa varten, sekä kiinnittämässä paikalleen vastakorjattua sprayhoodia. Aurinko paistaa, hypimme veneestä uimaan ja tanskalaiset paahtavat itseään punaisiksi laiturilla. Olemme karkeasti laskettuna matkan puolivälissä, ja edellinen osuus sulautui kolmeksi
päiväksi: ensimmäiseksi rauhalliseksi seilaukseksi Helin satamakaupunkiin ja toiseksi vahtien rytmittämäksi kryssimiseksi. Kolmas päivä avautui kolmin purjein eteenpäin kiitäväksi junaksi, siitä tuulen hiljalleen tuulen tyyntyessä moottorilla putputtavaksi paikallisjunaksi, joka kyyditti joukkueen välietappiin. Todellisuudessa päiviä oli neljä.

Minä olen purjehtinut vähän. Parina kesänä pari kertaa ystävän pienellä veneellä. Tuntuukin siis ihmeelliseltä että on paikka, missä saa oppia kokeneen ja varman päällystön opissa ihan oikealla veneellä ihan oikealla merellä. Haluan kiittää Suomen Purjelaivasäätiötä, Joonasta ja Hillaa, sekä koko muuta miehistöä, josta jokainen on antanut itsestään paljon:
opettamalla sen mitä itse purjehtimisesta tietää, laittamalla ruokaa ja siivoamalla ja olemalla lempeää ja hauskaa matkaseuraa. Haluan kiittää myös itseäni siitä että uskalsin lähteä, vaikka ahdisti uusien ihmisten tapaaminen, ettei kesken matkan pääse pois, että olisinko veneessä vain tiellä, ja kaikki mahdollinen. Laiva on lastattu ihmisillä, kevyempine ja painavampine kantamuksineen ja me mahdumme tänne kaikki. Uskon että kaikkien täysi heittäytyminen tulee tarpeeseen myös loppumatkalla, kun lähestymme Norjan rannikkoa.

Ensikertalaisena purjehtimassa (Turku-Gdansk 18.-24.7.)

Suomen Purjelaivasäätiön mainos facebookissa osui sattumalta silmään ja vain hetken mietittyämme pestauduimme aviomieheni kanssa S/Y Vahinelle, legille Turku-Gdansk. Emme kumpikaan olleet aiemmin purjehtineet, joskin ajatus sellaisesta oli ollut oma haaveeni jo pienestä pitäen. Nyt tulisimme olemaan osa miehistöä vailla minkäänlaista kokemusta tai koulutusta. Toisaalta myös täysin vailla ennakkoluuloja. Jännitystä sen sijaan sitäkin enemmän.

Ilmoittautumisen myötä saimme pakkauslistan, joka ohjeisti selkeästi mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ehdottomasti EI kannata. Pakkaaminen kaiken kaikkiaan oli haastavaa, kun tiedossa oli, ettei säilytystilaa miehistön matkatavaroille aluksella juuri ole. Tämä tieto oli tarpeellinen, sillä itse nukuin punkassani kaikkien matkatavaroideni kanssa. Tai noh…nukuin ja nukuin…
Oli paljon muutakin, joka mietitytti ennen legin alkua. Tulisimme matkaamaan yhdeksän muun, täysin vieraan henkilön kanssa tehden töitä kolmessa vahtivuorossa. Minkälaisia ihmisiä alukselle tulisi, ymmärtäisivätkö muut oman kokemattomuutemme, osaisinko toimia oikein tai onnistuisinko upottamaan kenties vahingossa koko paatin??? Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki nuo edelliset olivat huolenaiheina turhaa. Olisiko niin, että Mårtenson oli sittenkin oikeassa – kaikki, paitsi purjehdus on turhaa?



Lähtö, Turku 18.7.

Vahine odotteli meitä Aurajoen rannassa, kun lähtöpäivä vihdoinkin koitti. Muut miehistön jäsenet olivat jo aluksella ja kieltämättä tunnelma oli hieman epävarma omalta osaltani. Pian kuitenkin päästiin esittelykierrokselle ja tutustumaan aluksen tiloihin. Oma paikkani keulassa vaikutti – hmm…mielenkiintoiselta. Vahti-/hyttikaverini Matz vakuutti, että paikka on hyvä ja rauhallinen, koska kukaan ei kulje sen läpi. Se piti kyllä paikkansa – kukaan ei todellakaan kulkenut sen läpi. Valmisteluiden jälkeen lopulta päästettiin köydet irti ja matka alkoi ihan oikeasti.



Ensimmäinen siivu: Turku-Liepaja 18.-20.7.22

Ei kauan tarvinnut ihmetellä, kun huomaan olevani jo ruorissa. Autolla olen kyllä ajellut, mutta 65 -jalkaisen purjealuksen ohjaustehostin ei aivan vastaa ajokokemusta Corollalla. Yksi nopeahko väistöliikekin joudutaan tekemään, kun oikealta kurvaa yllättäen eteen valtava muskelivene. Opin, että tässä tilanteessa moottorilla kulkeva purjevene väistää.

Purjeita päästään kokeilemaan melko pian ja ruorinrollaajana osallistun elämäni ensimmäiseen vendaan. Niitä siinä parikin sitten tehtiin, mutta lopulta tuulta ei riittänyt kuin parin tunnin kevyeen kryssiin.
Kansivuoroni päättyy ja stand by alkaa. Ruuan valmistaminen aluksella on myös omanlaisensa kokemus. Tässä kohtaa en vielä tiennyt, MITEN omanlaistaan se voisikaan olla. Myöhemmin matkalla (kovemmassa kylkimyyryssä) tuhosin kaksi kokonaista banaania, kun yritin tehdä hedelmäsalaattia. Banaaninsiivut päätyivät styyrpuurin puolelle seinään ja pitkin lattiaa…

Aluksella eletään vahtivuorojen mukaan. Pääsen nukkumaan klo 23.30. Kello soimaan klo 03.45, vaatteet valmiiksi jalkopäähän ja unta palloon. Yllättävän hyvin uni tulikin, eikä aikaakaan, kun olen jo pukemassa merinovilloja päälleni ja valmiina taas kansivahtiin.

En tiedä, miten voisi kuvailla sanoin sitä tunnetta, kun toteaa olevansa keskellä merta, ohjaamassa alusta kohti määränpäätä – täydessä ”hiljaisuudessa” meren ja tuulen säädellessä kulkua. Kaiken kruununa aurinko alkaa hiljalleen nousta horisontista. Voi miten ihminen onkaan pieni tuon kaiken keskellä!
Tätä ihmetellessä kippari palauttaakin todellisuuteen. Purjeet ylös ja seilaamaan! Ei muuta, kuin vinssaamaan ja ryömimään kylkimyyryssä kannella, kunnes täysi iso ja genoa saadaan avittamaan matkaa seuraavan vuorokauden ajan.

Kolmantena päivänä saavutetaan Latvian Liepajaan. Purjehdus on kestänyt nyt reilu 48h, mittarissa 281nm, himpun verran enemmän koneella kuin purjein. Omituinen fiilis. Aikakäsitys totaalisesti hukassa, en tiedä väsyttääkö vai ei, täysin euforinen olotila.



Toinen siivu: Liepaja-Klaipeda 21.7.22

Hieman ennen puoltapäivää kaikki miehistön jäsenet on valmiudessa ja matka kohti Liettuaa alkaa. Koneen jytinästä päästiin miltei heti ja matkaa taitetaan täysillä purjeilla. Kevyesti kryssäten kohti Klaipedaa siis.
Illansuussa tuuli jälleen tyyntyy, genoa otetaan sisään ja matkaa jatketaan moottoripurjehtien eteenpäin. Puolilta öin saavutaan Klaipedan satamaan, keskelle valohässäkkää, ihmisiä ja meteliä – eräänlaista, mutta niin toisenlaista elämää. Yö tasaisella alustalla on enemmän kuin tervetullut.







Viimeinen siivu: Klaipeda-Gdansk 22.-23.7.22

Klaipedan ja Gdanskin välillä sijaitsee tällä hetkellä melko kuumottava kohde – Kaliningrad. Se täytyy