FURUNO FINLAND Activ Turku Wärtsilä Ålandsbanken

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Turku

FURUNO FINLAND

Activ

Ålandsbanken

Wärtsilä

Danfoss

TSR Kotka

Turku

STI

Danfoss

TSR Turku

S1307

S1307 Malts Trail Dublin – Köpis

Kippari Kari, perämies Petri
A-vahdit Hannu, Juha ja Marja
B-vahdit Ilari, Paula ja Seppo
C-vanhit Heli, Jaana ja Äijä
 
Ma 17.5.2016 Helsingör – Kööpenhamina
Illalla miehistö hajaantui kaupungille syömään kevyttä illallista. Varsin aikaisin kuitenkin palattiin takaisin veneelle nukkumaan. Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin aamiaiselle, joka tarjoiltiin normaaliaikaan puoli kahdeksalta. Aamiaisen jälkeen kapu ilmoitti päivän aikataulun ja jatkosuunnitelman. Lounas on tarjolla kello yhdeltä, kahdelta irrotetaan köydet ja purjehditaan Kööpenhaminaan. Siihen saakka vahdeilla olisi vapaata ja mahdollisuus tutustua Helsingöriin. Edellispäivänä vain kylmän suihkun saaneet henkilöt lähtivät vielä lämpimään suihkuun ennen kaupungille lähtöä.

Edellisillan reipas tuuli ja pilvinen sää oli vaihtunut leppeään länsituuleen ja aurinkokin yritti pilkistää pilvien välistä. Helsingörin linna on seissyt paikoillaan vuosisatoja ja sitä on aikojen kuluessa laajennettu ja uudistettu useampaan kertaan. Nyt linna ympäristöineen on kunnostettu ja historiasta kertovia opastekylttejä oli runsaasti, samoin pienoismalleja linnasta ja linnoituksesta eri aikakausina. Yhdessä linnapihan vanhoista rakennuksista oli kahvila, joka houkutteli kahvinystäviä herkullisella kahviaromilla. Kahvilassa paahdettiin pavut itse ja asiakas saa aina taatusti tuoretta kahvia. Sinne piti tietenkin pysähtyä kahvikupposelle.  Museot avautuivat kello 11.00 ja niihinkin riitti kävijöitä Vahinen miehistöstä. Ainakin linnamuseossa oli käyty ja itse kävimme Merimuseossa, joka oli rakennettu (ilmeisesti vanhaan) kuivatelakkaan. Vuonna 2015 avattu Merimuseo oli erittäin mielenkiintoinen ja se on saanut useita kansainvälisiä palkintoja. Myös museon arkkitehtuuri on palkittu. Myös linnamuseon kävijät olivat tyytyväisiä museon antiin.
Edellisiltana kaupunki oli näyttänyt harmaalta ka tylsältä ja kun oli ollut vielä pyhäpäivä ja ihmiset kotosalla niin erittäin tyhjältä paikalta.

Tänään keli oli mukavampi ja arkipäivänä myös ihmisiä liikeellä, joten nyt kaupunki oli paljon houkuttelevampi ja kaupunkikierrokselle ehtineet kertoivat sen olevan edellisillan antamaa vaikutelmaa miellyttävämpi paikka.

Lounaan jälkeen lähdettiin liikkeelle ja heti satama-altaan jälkeen päästiin nostamaan purjeet. Mukava länsituuli vie meitä kohti Kööpenhaminaa reilun 8 solmun vauhtia, joten viimeinenkin purjehduspäivä näyttää onnistuvan mainiosti.
 
A-vahti

Ma 16.5.2016 Helsingör
Seuraavalle päivälle jo ties kuinka monetta kertaa luvattua ja odotettua kevyempää tuulta ei sunnuntaille tai maanantain vastaiselle yöllekään saatu. Edelleenkin tuulta riitti ja matka taittui hyvää vauhtia.

Viimeisetkin meritaudin oireet katosivat sunnuntain aikana ja sunnuntaina lounasta tai illallista ei enää kukaan jättänyt väliin. Sunnuntaina aamiaisen valmistuksessa oli ollut pieniä haasteita, kun kaasuhella sanoi sopimuksen irti eikä saatu edes vettä keitettyä. Kapun korjaustoimet kuitenkin tuottivat tulosta, ja lounasta saatiin jo valmistettua ongelmitta.

Myötäinen tuuli ja kohtuullisen kokoinen aallokko toivat purjehdukseen uutta haastetta. Yllätysten välttämiseksi viritettiin preventteri isopurjeeseen.  Norjan rannikko näkyi jo kauas ja Tanskan Skagenkin näkyi yllättävän pitkälle. Majakka toki helpotti havainnointia. Pohjanmeren ylitys sujui suunniteltua nopeammassa ajassa ja koko ajan alkoi olla enenevässä määrin myös muuta liikennettä, pääosin rahtilaivoja, mutta myös muutama matkustajalaiva ja iso risteilyaluskin nähtiin. Loistoristeilijän näkeminen herätti haaveet poreammeesta ja saunasta, joita toistaiseksi ei Vahinen varustukseen kuulu. Kaupallisen liikenteen lisäksi myös reittijakojärjestelmäalueita piti vältellä ja näin teimmekin. Yhden kerran eksyimme muutaman metrin rajan väärälle puolelle ja heti oli yhden rahtilaivan kippari kyselemässä aiommeko kenties ylittää alueen vai minne olemme menossa. Nyt näimme myös liki ensimmäisiä muita purjeveneitä liikkeellä, joten pikku hiljaa kausi alkaa muillakin kuin meillä.

Maanantaiaamuna nautimme puuroaamiaisen merellä ja aamupäivällä saavuimme Helsingöriin . Sisäänajo on näyttävä, paapurin puolella on Kronborgin linna, jonka sanotaan olevan myös Hamletin tapahtumien pääpaikka ja kartan mukaan täältä löytyy myös Hamletin hauta. Aukko aallonmurtajien välissä on kohtuullisen kapea, mutta sen jälkeen satama-allas on suojaisa. Tosin tuuli tuntuu myös aallonmurtajien sisäpuollella vaikkei aallokkoa olekaan ja painoi venettä ulos laiturista kun rantauduimme. Kapu pitikin meille lyhyen oppitunnin rantautumisesta ja seuraavassa rantautumisessa kaikki sujuukin jo moitteettomasti.

Laivan virallinen kello siirrettiin Tanskan aikaan ja lounasta nautittiin iltapäivällä. Ensimmäiset ehtivät suihkuun jo ennen lounasta ja loppuporukka lounaan jälkeen. Muuten laivassa on hiljaista, ja suurin osa miehistöstä taitaa paikata pitkän purjehduksen aiheuttamaa univajetta.

A-vahti: Marja, Hannu ja Juha


La 14.5.2016 Pohjanmeri
Sattuneesta syystä toimitus on ollut ”lomalla” muutaman päivän ja blogin päivityksessä on muutaman päivän viive.
Invernesistä lähdettiin torstaina hiukan aiottua aikaisemmin, koska haluttiin välttää mahdollinen junaliikenteen aiheuttama viive viimeisellä kääntösillalla. Hyvin ehdittiin kuitenkin bunkrata Vahine lähtökuntoon ja nauttia lounas ennen lähtöä. Viimeiseltä sululta lähettiin  koneella kohti avomerta. Tuuli oli koillisesta, joten purjeen lisäksi kulkua autettiin vielä koneella. Skotlannin rannikkoa tuntui riittävän vaikka kuinka pitkälle ja odotimme kaikki että pääsemme kunnolla purjehtimaan. Välillä vauhtia oli alle kolme solmua ja se yhdessä vasta-aallokon kanssa teki yöpurjehduksesta kurjaa. Ensimmäinen yö kuitenkin meni ennenkuin pääsimme kääntämään kurssia eteläisempään suuntaan. Laivaliikennettä riittää täälläkin ja vahdissa sai olla tarkkana.
Perjantaina pääsimme sitten avomerelle ja suunta otettiin kohti Tanskan pohjoiskärkeä. Pohjanmeri osoittautui maineensa veroiseksi ja verotti purjehtivan miehistön määrää aika lailla. Blogitoimitus päätettiinkin vapauttaa tehtävistään siksi kunnes tilanne kohentuisi. Matka taittui kaikesta huolimatta mukavaa vauhtia, tuuli kääntyi pohjoisemmaksi ja sitä riitti jatkuvasti vähintään kymmenen sekuntimetrin verran ja varsin usein enemmänkin. Matkanopeus on siis ollut oikein hyvä, maileja kertynyt 362 ja nyt ollaan jo Tanskan kanssa ”samalla karttalehdellä”.
Tapahtumista mainittakoon, että heti kun pääsimme purjehtimaan kunnolla, niin keulakajuutan styyrpuurin puoleiseen punkkaan alkoi valua vettä yläpuolella olevasta kansi-ikkunasta. Se punkka jää siis loppumatkaksi käyttämättä ja siitä siirryttiin messin sohvalla nukkumaan. Lauantain vastaisena yönä ohitettiin useita öljynporauslauttoja, jotka näkyvät varsin hyvin pimeässä yössä. Pilviä riitti ja ne toivat välillä koviakin puuskia mukanaan. Genua vaihdettiinkin siis paremmin tuulta kestävään fokkaan ja parantamaan miehistön viihtyvyyttä sekä kannella että kannen alla. Pariin kertaan täytettiin sitlooda merivedellä ja siinä samalla huuhdottiin sivukannelta sinne kertyneitä ruuantähteitä. Lauantaiaamuinen delfiinihälytys ei saanut ruuhkaa kannelle ja delfiinit jäivät pelkästään merivahdin iloksi. Jaana tosin ilmoitti, ettei ollut koko hälytystä edes kuullut ja yleisökato johtui hänen mukaansa ohjeiden vastaisesta, ja liian vaatimattomasta hälytyksestä. Ruokalistaa on matkan varrella jonkin verran sopeutettu byssan olosuhteisiin ja  ravintolahenkilökunnan ja ruokailevan miehistövahvuuden määrään mukaan. Nyt lauantaina miehistön lounasvahvuus on jo noin 7, missä on jo selvää parannusta aiempaan ja tasaantunut keli antaa odottaa päivälliselle jo suorastaan ruuhkaa.
Väliaikasaldona tähän mennessä on lohjenneita kynsiä sekä mustelmia vähän jokaisella ja useammalla purjehtineella miehistön jäsenellä märät vaatteet.
Päättelimmekin, että purjehdusasuja kutsutaan purjehdusasuiksi erotuksena sadeasuista siksi, että sadeasut pitävät vettä toisin kuin purjehdusasut.
Laskettelulasit on havaittu toistaiseksi parhaiksi laseiksi niin yö- kuin päiväpurjehduksessakin. Kauneushoitolan hinnastossa arvokkaan suolahoidon on täällä ihan ilmaiseksi jos on vähänkin pidempään kannella viihtynyt.
Nyt paistaa taas aurinko ja elämä hymyilee. Purjehdus on hieno laji!
 
A-vahti: Marja, Juha, Hannu


Ke 11.05.2016 Invernes
Aamiainen tarjoiltiin tavan mukaan puoli kahdeksalta ja sen jälkee alkoivat lähtövalmistelut. Kovin suurta kiirettä ei ollut, sillä ensimmäiselle sululle ehdittäisiin mainiosti virka-ajan alkuun mennessä. Dingi nostettiin ylös ja tällä kertaa se myös valmisteltiin pakattavaksi omaan säilytyslokeroonsa, sillä sitä ei enää ainakaan ennen Pohjanmerta tarvittaisi.
Moottoriajelua kanavaa pitkin ensimmäiselle sululle, joka jo odottikin meitä avoinna kun sinne saavuimme. Edellisen päivän helteestä ei ollut tietoakaan kun harmaassa pilvisäässä teimme matkaa. Nyt ei tarvinnut kuin haaveilla shortseista jka T-paidasta, oikeampi varustus oli villahousut ja -paita. Matka sujui silti leppoisasti ja pian saavuimmekin tämän päivän viimeiselle sululle. Alaspäin tietenkin mentiin taas ja nyt meillä oli viisi sulutusallasta peräkkäin. Harjoitus tekee mestarin ja nyt homma sujui jo varsin mallikkaasti. Edellispäivään verrattuna yleisöä oli kuitenkin hyvin vähän. Ehkä keli teki tehtävänsä?
Sulkujen jälkeen ajettiin Invernessin laituriin ja lounas nautittiin heti kun vene oli saatu turvallisesti kiinnitettyä laituriin. Paikalla vieraili myös konemekaanikko Johnny, joka osoitti hämmästyttäviä taitoja siinä miten ihmeellisiin asentoihin ja paikkoihin ihmiskeho onnistuu venymään. Tämän lisäksi hän sai myös odotetut korjaukset tehtyä, joten matka voi huomenna jatkua esteettä. Perämiehen kanssa laadittiin ruokalistaa loppulegille ja kirjoitettiin alustava kauppalista, jonka mukaan seuraavan aamun ostokset tehdään.
Satamapalveluihin ja laiturialueelle on saatu vain yksi avain, joten jouduimme järjestämään meille avainvahdin illan ja iltapäivän ajaksi.
Muutoin meillä oli aikaa tutustua Invernessiin vapaasti oman aikataulun mukaan. Tämä olikin ensimmäinen isompi kaupunki sitten Dublinin, joten ihan senkin puoleen oli mielenkiintoista käydä kävellen tutustumassa kaupunkiin.
Vaikka täältä ei enää omaa viskitislaamoa löydykään, niin pubien valikoima viskeissä on viskimatkaajan mieleen.
Illallinen oli sovittu nautittavaksi pienemmissä ryhmissä kaupungilla, joten porukka hajaantui iltapäivän aikana kaupungille omissa porukoissaan.
Ehkä tämä oli sopivaa valmistautumista tulevaan Pohjanmeren ylitykseen, eli otettiin vähän etäisyyttä ennen tulevaa useamman vuorokauden yhteiseloa.
A-vahdin mielestä yksi retken kohokohdista on vasta edessäpäin nyt kun pääsemme purjehtimaan Pohjanmerelle. Toivottavasti saadaan riittävästi tuulta ja sopivasta suunnasta, mutta ihan varmasti päästään purjehtimaan kun pääsemme vuorovesien ja vuorien vaikutusalueen ulkopuolelle.
A-vahti


Ti 10.05.2016 Forth Augustus
Aamun ensimmäinen sulku olikin hulppeat reilut kaksi metriä alamäkeen, seuraava taas paljon pienempi. Sen ohitus onnistuikin jo niin hienosti, että liekö siitä syystä kanavavahti jakoi meille kultaiset tähdet.
Fort Augustuksessa toinen toistaan isompia portteja oli peräti viisi.
Selvästi alamäkeen mentäessä venettä oli helpompi hallita tai sitten taitoa oli tullut rutkasti lisää. Veneitä ja väkeä oli Augustuksessa kuin markkinoilla. Suluille meidän piti alkujaan päästä kymmennen jälkeen, mutta lopulta olimme ensimmäisessä altaassa just ennen kahtatoista. No ehdittiinpä vuoronperään käydä suihkuissa, tyhjentää roskikset ja tutustua paikan design-myymälöihin.
Laskeuduttiin alas Loch Nessille ja käytiin tankkaamassa pizzat ja merenelävät ennen päivän purjehdusta. Hulppeat maisemat ja auringon paiste jatkuivat. Järvellä puhalsi navakka, tasan vastainen tuuli. Kippari päätti testata miehistön vendataidot ja komensi purjeet ylös. Aika ajoin myös hirviön punainen pyrstö tai nielu vilahtivat hämmästyttävän läheltä!
Todennäköisesti nielu, koska samaan aikaan tuntui aina myös kuuma, lauhkea henkäys?
Järven leveys ei vielä oikein riittänyt kunnon vendoihin. Vauhti ryytyi.
Keulapurje sisään ja kone päälle, niin päästiin valoisan aikaan seuraavan yöpymissatamaan Loch Nessin toiseen päähän.
Pohjanmerellä päästään harjoittelemaan lisää luovimista pitkillä halsseilla.
Punaisiin kiltteihin pukeutunut säkkipilliorkesteri juhlisti ankkurin laskua. Pitkälle uimarannalle oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä juhlimaan ja useiden kokkojen tarkoituksena lienee karkoittaa hirviö vähän kauemmas rantaviivasta ennen kesän ja uintikauden alkua. Niin mekin saimme nukkua rauhallinen yö ankkurissa.
C-vahti: Heli, Jaana ja Äijä


Ma 09.05.2016 Neptunes Staircase – Mieletön maanantai Aamulla lähdettiin liikkeelle jo ennen aamiaista ja tarjolla oli siis meriaamiainen. Aurinkoinen aamu oli vielä viileä ja kunnon varustus oli kannella tarpeen. Kanavan ensimmäistä sulkua lähestyttäessä keli kuitenkin lämpeni ja pikku hiljaa yksi jos toinenkin alkoi vähentää vaatetusta.
Kanavamuodollisuuksien jälkeen oli ensimmäinen sulku, josta päästiin vähän isompaan altaasee, jossa saimme tankattua. Sulkuun ajoi perässämme kaksi muuta purjevenettä ja yksi pieni moottorivene, neljäs purjevene odotti ensimmäisessä altaassa. Toiseen sulkuun meitä ajoi siis neljä purjevenettä ja yksi moottorivene. Ylöspäin mentäessä suluissa käy välillä melkoinen virtaus ja siinä on syytä olla kiinnitysköysien kanssa tarkkana. Kolmen ensimmäisen sulutusaltaan ja ensimmäisen kääntösillan jälkeen noustiin Neptunuksen portaita ylös kaikkiaan kahdeksan sulutusallasta. Siinä sai harjoitusta sulutuksesta eikä kommelluksiltakaan joka kerta vältytty. Yhden kerran oli vähällä jäädä gasti maihin kun ajettiin sulusta ulos, mutta onneksi saimme kaikki kuitenkin mukaan kyytiin, eikä kukaan joutunut patikoimaan sulkujen välejä.
Päivän mittaan ilman lämpötila nousi entisestään ja pian oli koko miehistöllä jo kesäisempi vaatetus yllä ja aurinkovoitetakin levitettiin jo muuallekin kuin nenänpäähän. Tässä kelissä salaatti oli oikein mainio lounasvalinta. Maisemia ja lumihuippuisia vuoria ihailtiin pitkin matkaa ja puiden reunustamilla kanavaosuuksilla varjo oli suorastaan tervetullutta.
Ennen Loch Lochyä oli vielä muutama silta ja sulku ja järvellä päästyä nostettiin pari purjettakin ylös. Purjehtimaan ei kyllä juurikaan päästy, mutta tuli ainakin kokeiltua. Kanavaosuuksilla kun ei purjehdusta juurikaan ole tarjolla. Laggan Locks-sulun jälkeen alettiin jo katsella sopivaa yöpymispaikkaa, mutta palveluja tarjoavia paikkoja ei juurikaan ole tarjolla. Yritimme ehtiä vielä Loch Oichin koillispään kääntösillan läpi ennen Britannian virka-ajan päättymistä, mutta ihan emme siihen ehtineet vaan jäimme yöksi sillan kupeessa olevaan kelluvaan laituriin. Kylkeen saimme kiinni yhden kanssamme matkaa taittaneista purjeveneistä.
Brittimiehistö on viemässä hankkimaansa purjevenettä kanavan läpi.
Illalliseksi nautittiin paistettua kalaa perunamuusin ja pinaatin kera. Sen jälkeen tutustuttiin läpiympäristöön pienemmissä porukoissa ennen kuin nautittiin veneessä vielä pieni iltapala ennen nukkumaan menoa. Todella hieno päivä on taas takana ja aamulla matkaa jatketaan heti vesiliikennelaitoksen virka-ajan alettua eli klo 8.30.
 
A-vahdista: Marja

Su 08.05.2016 Oban

Koko päivämatka Obaniin ajettiin moottorilla, mutta tuulen suunta ei muita vaihtoehtoja tarjonnut. Matkalla nähtiin myös ”marine farmeja” eli kalan- ja/tai simpukankasvatuslaitoksia. Erilaisia pyydyksiä näkyi myös matkan varrella varsin paljon, mutta niitä ei onneksi tarvinnut väistellä. Perille saavuttiin mukavasti iltapäivän alkupuolella kaupungista kuuluvan säkkipillimusiikin tahdittamana. Dingin laskemisessa ja moottorin asennuksessa tehtiin näkyi jo selvästi se, että muutama kerta hommaa oli jo harjoiteltu. Dingi oli kuljetusvalmiina suorastaan ennätysajassa.
Ruokavarantoihin tehtiin pikainen inventaario ja suunniteltiin vielä alustavasti seuraavien päivien ruokalistaa ennen kuin lähdimme rantaan ja tutustumaan Obanin kaupunkiin. Obanin tärkein turistikohde, eli viskitislaamo, oli bongattu jo ennen ankkuroitumista ja osa porukasta suuntasikin sinne varaamaan tutustumiskierrosta seuraavalle aamulle.
Kaupungin kupeessa olevan kukkulan laelle on 1900-luvun alussa rakennettu Colosseumia muistuttava tornirakennelma. Sinne oli melkoinen kapuaminen, mutta näköala kaupungin ja lahden yli oli vaivan arvoinen.
Illallisesta oli jo aiemmin päätetty, että se nautitaan ulkona ja niinpä suuntasimme kuuden jälkeen yhdessä syömään yhteen rantaravintoloista.
Pienen kaupungin elämä näytti keskittyneen pääosin rantakadulle, jonka varressa oli suurin osa liikkeistä ja ravintoloista. Illalla kapu totesi, että suojaisassa satama-altaassa ja tukevassa poijussa emme tarvitse yövahteja, joten meillä oli kaikille luvassa kunnon yöunet ilman valvomisia.
Sunnuntain aamiainen tarjoiltiin normaaliaikataulussa eli klo 7.30.
Lähtöajaksi oli sovittu klo 13.00, joten aamiaisen jälkeen lähdettiin pienemmissä porukoissa kaupungille. Kaupunki tarjoaa vierailijoille kolikolla toimivat suihkut, joissa suurin osa meistä kävikin. Muutamat menivät uimahallille saakka. Uimahallista mainittakoon, eurooppalaisittain tyypilliset pukuhuonejärjestelyt, ja ennen kaikkea sauna. Kaupasta varattiin ruokatarpeita useammaksi päiväksi ja kun koko porukka oli taas saatu takaisin Vahinelle lähdettiin liikkeelle, jonka jälkeen nautittiin merilounas. Tuulta ei juuri ole, joten matka taittuu tänäänkin konevoimin.
Illan suussa ankkuroidutaan vielä Caldonian kanavan lähtöpisteen lähistölle, Corranin majakan tuntumaan, josta jatketaan matkaa aamulla klo
7.00 kohti kanavan ensimmäisiä sulkuja.
 
 
A-vahti: Juha, Hannu ja Marja

 
La 07.05.2016 Crinan 

Perjantaina lähdimme Port Ellenin satamasta puolenpäivän jälkeen heti kun miehistö ja kapu saaatiin kylänraitilta takaisin alukseen. Köydet irti sovitusti klo 13:00. Suunnan otimme kohti koilista pitkin tuttua Islayn rantaa. Tällä kertaa bongasimme tislaamorakennusten valkoisista seinistä tutut tekstit järjestyksessä; Laphroaig, Lagavulin, Ardbeg. Aurinko paistoi niin että herkemmät alkoivat kaivamaan aurinkorasvapurkkeja esille. Meri oli lähes pläkä. Ei tuulta, ei maininkia. Sisulla puskimme eteen päin nauttinen maisemista. Äijä ja Ilari paikkasivat dingin pohjasta löytyneen reiän dingi-kapteeni Juhan tiukassa valvonnassa. Pidimme kurssimme päättäväisesti koilisessa. Juran saaren etelä kärjen ohitimme idästä sen verran läheltä että bongasimme jälleen tislaamorakennuksen. Tällä kertaa tummassa seinässä valkoisella luki JURA. Juran itäpuolella alkoivat tuuletkin nousta mukavasti ja kryssikulmakin alkoi näyttää sopivalta. Ei muuta kuin purjeita pikku hiljaa nostelemaan. Genua, fokka, iso ja mesaani vetivät meitä loppupäivän samalla halssilla. Nopeuskin saatiin parhaimmillaan pyörimään 7 solmun tuntumassa vaikka virtaukset olivat pahimmillaan useampi solmu, luonnollisesti vastaan. Pari mailia ennen Crinan satamaa huomasimme purjehtivamme jo lähes koskessa. Vuorovesi virtaukset ovat todellakin merkittäviä näillä rannolla. Crinan sataman edustalle tulimme hieman ennen auringonlaskua. Koukku pohjaan, pitää. Vuoroveden vaihtelun tarkistus laskujen jälkeen siirsimme ankurin varmuuden vuoksi vielä pari metriä syvemmäksi. Seuraavaksi laskimme dingin veteen ja totesimme että äyskäröinnintarve oli muuttunut lähes olemattomaksi. Crinan satama on oikein mukvan olonen huvivenesatama. Satama-altaan sulkuporttien takana oli liuta komeita paatteja. Rantahotellin pubista merimiehet saivat kaipaamansa oluet sekä viskit.
 
Lauantai aamuna nostimme dingin kannelle jo ennen aamiasipuuroja. Nautimme aamiaisen kaikessa rauhassa ja lähdimme kohti Obania. Tuulta ei tällä hetkellä ollut taaskaan juuri nimeksikään. Siispä Sisulla mennään. Crinan ja Corryvrekan salmen puolessa välissä kapu julisti tietokilpailun, ”arvatkaa mihin suuntaan olemme menossa?” Tästä nokkelimmat jo arvasi että vauhti pohjan suhteen oli lähes olematon ja suunta kaikkea muuta kuin haluttu. Sisuun lisää kierroksia, pikainen tutustuminen vuorovesivirtauskarttoihin ja valistunut arvaus uudeksi kurssiksi lähi saarten suojan puolelta kiertäen tuotti halutun lopputuloksen.  Näin matka jatkuu kohti Obania.
 
Pe 06.05.2016 Isle of Islay
 
Tuulet ja virtaukset eivät olleet meille suotuisat. Moottorilla oli ajettava, mutta genua auttoi jonkin aikaa. Päivän tislaamot: Bunnahabhain, Caol Ila, Ardbeg, Lagavulin ja Laphroaig. Rantautuminen toiselle laiturille onnistui, vettä oli tarpeeksi vaikka tuli laskuvesi.
Ensimmäinen lämmin suihku Dublinin jälkeen. Meren herkkuja, lammasta ja haggista Hotel of Islayssä. Laituri vaati yövahdit. Ihan rauhallinen yö.
Aamulla saatiin omassa uunissa paistettua peltileipää. Aamupalan jälkeen kohti Laphroaigin tislaamoa. Ulkoterassilla nautiskelimme auringonpaisteessa eri tisleitä. Osa porukkaa reippaili takaisiin kylään Vahinelle.
 
C-ryhmä: Heli, Jaana ja Äijä
 
To 05.05.2016 Isle of Islay
Aurinkoisen torstaiaamun ensimmäinen ohjelma oli tutustuminen lahden poukamassa olevaan Bunnahabhainin viskitislaamoon. Edellisenä iltana olimme jo tehneet retken saaren isompaan kylään eli Bowmoreen, jossa olimme jo päässeet maistelemaan Bowmoren tislaamon tuotantoa. Aamuisen tutustumiskierroksen opas kertoi meille viskinvalmistuksesta ja sen pitkästä historiasta Bunnahabhainissa. Bunnahabhain tarkoittaa jokisuuta, ja tislaamo käyttää edelleenkin läheisen joen puhdasta vettä viskin valmistuksessa. Viljan ja maltaan tuonnista, samoin viskin viennistä laivalla on luovuttu jo vuosia sitten, ja kaikki kuljetukset tehdään nykyisin rekoilla, jotka ajavat tislaamoon kapeaa tietä pitkin. Tynnyreiden säilytys ja viskin kehittyminen meren läheisyydessä tuo näille viskeille niille tyypillisen meren suolan aromin.
Aamuisen vierailun jälkeen paluu Vahinelle ja pikaisten lähtövalmistelujen jälkeen ankkuri ylös ja suunta kohti Port Elleniä. Merilounas tarjoiltiin sisäkannella liikkeelle lähdettyä. Kapeassa saarten välisessä salmessa oli melkoinen vastavirtaus ja aluksi näytti melkein siltä että matka ei etene ollenkaan. Nostettiin siis koneen kierroksia sen verran, että pääsimme liikkeelle, ei pelkästään veden, vaan myös maan suhteen. Vastatuulessa ei kuitenkaan kapeassa salmessa ja vastavirtauksessa kannata edes haaveilla purjehtimisesta. Ainakaan jos tavoitteena on, etta matka taittuisi muutoinkin kuin sivusuuntaan. Aurinkoinen keli kelpaa ja aurinkokannelle
riittää matkustajia myös merivahdin   lisäksi.
A-ryhmä eli Juha, Hannu ja Marja
 
Ke 04.05.2016 Isle of Islay
Ja niinhän se tuuli virisi jo tiistai iltana uudesta suunnasta vauhdin parantuen koko aamuyön. Aamuyöstä ohitettiin Belfast ja matkaa jatkettiin suuntana Islayn saari. Päivän mittaan tuuli nousi edelleen ja sai aikaan jo kunnon aallokon. Tuuli kävi suoraan kohteena olleeseen Port Ellenin lahteen, joten tarvi kehitellä plan B. Kohteeksi muutettiin Port Askaig, mutta sieltä ei löytynyt Vahinelle sopivaa laituripaikkaa. Oli tyydyttävä ankkuroitumaan seuraavaan lahteen, mistä seurasi tarve dingille. Pikainen kasaus ja pumppaus, mutta moottorin kanssa jouduttiin hetki askartelemaan, ennenkuin päästiin saariretkelle.
Bunnahabhainissa ei ollut verkkoa, mutta sattumalta oli tourguide kuudentoistahengen  pikkubussilla rannassa ja eikun matkaan kohti Bowmoren kylään. Lähtö tuli niin nopeasti, että olimme vielä purjehdusvarusteissa ja  pelastusliivit kaulassa. Matkalla saimme opastusta, näkyi haukkoja, kauriita, lampaita ja pupuja. Pubi löytyi heti, siellä muut asiakkaat söivät hummereita pyhävaatteissa. Viskeissä löytyi valittavaa useampi sata.
 
Ti 03.05.2016
Ajoissa matkaan ja kaurapuuron voimalla iso ja genua ylös. Koko miehistö innoissaan, vene kulki aika-ajoin jopa 8 solmua. Pilvetön taivas ja auringon räkötystä. Just ku päästiin vauhtiin tuuli moinas. Siinä ei auttanut fogan nostaminen genuan kaveriksi. Nyt on moottoria käynyt jo kolmatta tuntia. Kohta chili con carnea napaan ja eiköhän tuulet viriä, näin on luvanneet ainakin säätiedotukset.
C-vahti: Heli, Jaana ja Äijä
 
Ma 02.05.2016
Dun Laoghaire
Irlannin sää maineensa veroinen, tuulta ja sadekuuroja, aurinkoa vain kiusaksi.
Urhea miehistö saapuu Vahinelle raekuuron saattelemana, tuulen vinkuessa 20ms.
 
 
 
 
 
 
 






© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi