Wärtsilä Turku Ålandsbanken Activ FURUNO FINLAND

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Wärtsilä

Ålandsbanken

Turku

FURUNO FINLAND

Activ

Danfoss

Danfoss

TSR Turku

Turku

STI

TSR Kotka

S1306

30.4.
 
53 18N
06 05W
 
De sista timmarna! Matka itkuja vaille valmis.
 
Kirjoittana Konsta. Tätä kirjoittaessa Dun Laoghaireen vielä n. kahden merimailin matka. Isopurje laskettiin n. klo 5 aamulla ja Sisu Diesel lyötiin käyntiin. Vastatuuleen painetaan. Dubliniin saapuminen ei mennytkään niin rallatellen kuin osa miehistöstä etukäteen odotti.
Irlanninmeri näytti värikkäät puolensa tuuliolosuhteiden muuttuessa nopeasti lähes tyvenestä n. 13 m/s puuskaiseen tuuleen. Rannan tuntumassa havaittu sadepilvi näet tuotti kovat sivutuulet.
 
Koiravahdissa ollut 1. vahti kertoi havainneensa salamoita sekä kuolevan trombin hännän, joka roikkui pilvessä?! Mielenkiintoista.
 
Aamulla n. klo 7 (UTC-1) paikkeilla vihreä pikkulintu lennähti kannelle sprayhoodin alle. Istahti tupakka-askin päälle. Liekö pummannut tupakkaa, mutta sitä ei nyt irronnut. Yritimme antaa sille pullanmuruja, mutta tästäkös se säikähti ja lensi pois - toivottavasti pääsi turvallisesti kotiin.
 
Seijan valmistama ohrapuuro ja munakokkeli -aamiainen oli verraton.
 
Mites tämän matkan paketoisi. Paljon on opittu taas itsestä ja merenkulusta. Konsta oppi jotakin tuulesta. Irtiotto arjesta kannattaa.
Taito tehdä kompromisseja on tällaisissa yhteisöissä tärkeä. On myös hyvä tunnistaa ne tilanteet, jolloin ei kannata sanoa mitään vaan kauniisti ilmaistuna pitää turpansa kiinni. Joka tapauksessa todella hyvin 12 hengen ryhmämme tuli toimeen suljetussa tilasssa, josta ei noin vain omaa rauhaa aina saa. Mainitsemisen arvoisilta draamoilta vältyttiin. Tätä taisi joku kutsuakin osuvasti kelluvaksi BB-taloksi yhdistettynä Vino-Show ohjelmaan.
 
Tästä kukin jatkaa pikkuhiljaa omille teilleen ja koti-Suomeen. Osa jää nauttimaan irlantilaisesta vapusta hieman pidempään.
 
Loppuun kiitos kapteeni Pertsalle ja perämies Petelle tämän lauman paimentamisesta ja ohjeistamisesta.
 
3. vahti. Konsta, Seija ja Tero.

29.4.2016
52 18 N
06 08 W
 
Maata näkyvissä!!!
 
Aivammahtavaa tuulta saatu lähes viimeinen vuorokausi. Illalla alkanut 10- 13m/s puhaltanut tuuli jatkoi puhkumista läpi yön jatkaessamme Pertsan nerokkaasti, tuulien mukaan, suunnittelemaa 'arktista banaani'-kuviota myötäillen Irlanninmeren poikki kohti Dublinia. Kakkosvahdin rientäessä ilolla merivahtivuoroon aamulla klo 04-08 oli aalto kehittynyt jo turvalliseen 3-4 metrin korkeuteen ja kurssin sojottaessa laitamyötäiseen ja aallon ollessa saman suuntainen oli surffikeli valmis. Reissun huikeimmat ohjauskokemukset saatiin viimeisen 16 tunnin aikana yksimielisesti kaikkien vahtien mielestä. Noora toki kiitteli illalle sattunutta 'puolikasta' vahtivuoroa, kuulemma kaksi tuntia kreikkalais- roomalaista painia ruoria vastaan alkoi olla riittävän rapsakka suoritus.
Aamuvahtivuoron kruunasi jäätävän upea auringonnousu suoraan keulasta 05 aikaan ja 6:30 aamusumusta horisonttiin ilmestynyt irlantilainen rantatörmä.
 
Päivän mittaan ja rantaviivan erottuessa paremmin, tuli kuin tervetuliaissaattueenomaisesti parvi delfiinejä kymmeneksi minuutiksi poseeraamaan aluksen molemmille puolille. Hetkeä myöhemmin bongattiin yksinäinen hylje Vahinen perävanassa ihmettelemässä kaukaisia vieraita.
Tällä kertaa ei mereen oltu kipattu esimerkiksi pinaattikeittoa syötiksi, joten mahtoiko tulla miehistön ominaistuoksun houkuttelemana, mene ja tiedä.
 
Kerrassaan unohtumaton kokemus on ollut Vahinen trooppisen keulapiikin, eli ”mielenterveysyksiön” nukkumisominaisuuksiin tutustuminen eri halsseilla ja tuulennopeuksilla. Suosittelen erityisesti heille, jotka haaveilevat nukkumisesta Linnanämen vekkulassa.  Koska tämä näyttää toistaiseksi viimeiseltä kakkosryhmänblogilta, kiitokset kaikille lukijoille mielenkiinnosta, sekä Vahinen  päällystölle ja kanssamiehistölle kärsivällisyydestä... We'll be back...
 
2-vahti: Timo, Jarkko, Markku

28.04.2016
 
50º07.07
10º37.59
 
Ihanat naiset kannella
 
I-vahdin ihanaiset vauhtinaiset treenasivat läpi aamuyön aikana Vahinen kannen purje- ja köysiharjoitusradan reippaan puuskaisessa sadetuulessa.
Ruoria sai kammeta hartiavoimin kaikissa epäergonomisissa asennoissa suomalaisen naisen pituuden sallimissa rajoissa, genoaa otettiin vuoroin sisään ja vuoroin ulos tuulen vuoroittain yltyessä ja moinatessa. Niputimme kovassa tuulessa tehokkaasti mezaanin päällikön kiitosten kera. Noora sai uhkaavasti käsituntumaa repivään genoan skuuttiin, mutta onneksi selvittiin pelkällä säihkähdyksellä. Opimme, että sateenkaari 70-luvun peruskoulunoppimäärän mukaisesti koherentin valon dispersio prismassa, kun ihanaisen aamumme kruunasi täysi sateenkaari, joka heijastui miltei ympyränä mereen asti luoksemme.
 
Purjehduskeli oli kerrassaan rapsakka ja vauhdikas, mutta dramaattisesti kansivuoromme jälkeen kaikki Vahinella kääntyi jyrkkään 30º alamäkeen; könytessäni sisään kannelta minua kohtasi hillittömän kutkuttava ja absurdi näky, kun salongissa koko porukka ja kaikki irtaimisto ruokapöytää lukuunottamatta oli styyran puolella yhdessä sykkyräisessä läjässä.
Hyökkäävä kallistus oli paiskannut paitsi purjehdusoppilaan perämiehen hellään painiotteeseen säilyttäen kuitenkin taidokkaasti sämpylän ja veitsen käsissään, myös perhepakkauksen levitettä suoraan perämiehen saappaaseen, puolen kilon juusto- ja voipaketin, sekä kaiken pöydältä irtoavan aamupalatarvikkeiston liukuesteitä myöten. Jälkiä korjailtiin yhdessä hurmioituneen hihityksen saattelemana, kun vakavilta loukkaantumisilta oli onnekkaasti vältytty.
 
Mukanamme matkaa salaa Pohjois-Atlantin yleismarsu, joka lajityypillisesti ääntelee riipivän vikisevää kutsuääntään perävessaa pumpattaessa. Joku suunnittelee äänittävänsä hellyttävää marsunääntä soittoääneksi kotiinviemisiksi asti. WC-asiat ovat olleet lähellä sydäntämme sekä kutkuttaneet erityisesti aistielimiä suun kuivumiseen ja silmien kirvelyyn asti, kun keulavessan harmaa- ja mustavesitankeille on käynyt nokialaiset ja tavaraa on turahdellut lattian raoista ämpärikaupalla Hortasta lähdön jälkeen. Konsta on ansiokkaasti profiloitunut lainehtivan katastrofin spuulaukseen perämiehen ohjeistuksella. Sitkeitä sissejä kaikki nämä epelit. Vessan käsisuihkukin jäi yllättäen käteen, täällä on tarjolla liikkuva varaosapalvelu kuin aikoinaan Lada-autoilla kaikilla maanteillä.
Mutta hyvää huumoria riittää bonariylläreistä huolimatta, eilen paistettiin lettuja (päällikön päiväkäskyn mukaisesti lettuja on tarjolla vähintään pari kertaa viikossa) ja Seija ansioituneena keittiövelhona leipoi tuoretta leipääkin. Eilen Vahinen vierelle pelmahti aitoja delfiinejäkin, jotka arvokkaan sutjakkaasti uivat laivan kyljissä toisin kuin keula-aalloissa ristikkäin pingahtelevat usein tavatut pienet pyöriäiset.
 
I-vahti: Laura, Noora ja Kaisa sekä teehuoltojoukkojen poLvivammainen Vele

27.4.
reilu viikko merellä
 
48 54N
13 37W
 
Salamaakin nopeampi kapteenimme ehti lähettää iridium-satelliitin kautta edellisen blogin varustamoon ja sitä kautta julkaistavaksi, vaikka siitä puuttui kirjoittajien nimet. Mainittakoon ne tässä: 2-vahti: Jarkko, Timo ja Markku (sekä tiukka politbyroon sensuuri).
 
Onnistuu se taskuparkkeeraus keulapotkurin avulla Pohjois-Atlantillakin, sanoi ruorimies kuin tarpeettoman vendan teki. Yöllisen samanmoisen vendan hoiti Puuha-Pete Sisun voimalla.
 
Aamupäivällä valvontakone kävi tervehtimässä Vahinea matalalla lentäen.
Naisiston ollessa silloin merivahtivuorossa, eivät he ehtineet riisuuntua keulan vaahtokylpyyn. Eivät tiedä mistä jäivät paitsi kun eivät kaartaneet takaisin.
 
Aamiaisen aikana kallistus oli mieleenpainuva kun väki roikkui pöydän äärellä melkein turvavaljaissa. Koomista katsottavaa kun mikään ei pysynyt missään, ei edes jäykkä puuro lautasella. Tämä puoltaa teoriaani sementtipuurosta, joka ei irtoa lautasesta edes vaakakierteen aikana.
 
Ilokseni havainnoin ruorin plotterilla AIS-alustiedon, jossa luki kohtaavan aluksen nimi Braveheart. Tiesin heti sen olevan Hollantilaisen Hoek Ship Yardin suunnittelema ja rakentama erittäin kaunis puinen purjealus. Se oli meidän paapuurin puolella matkalla Islantiin. Brittilipun alla purjehtiva alus s/y Braveheart otti osaa viime vuoden ARC-kisaan Kanarialta Saint Luciaan. Totuus valkeni/musteni minulle kun tarkastelin aluksen tietoja tarkemmin. Se oli kuin olikin yli 200 metrinen rahti-alus, eikä samanniminen kaunis purjealus.
 
Niin, ja vihreät arvot sisävessan paskamyrskyyn kun olin alasmenoluukun äärellä ja alhaalta ojennettiin säkki käteen. Keravan-Kärppänä aikoinaan tunnettu äijäsählyn pelaajaan käsi kävi murhaavan tarkasti ylämummoon eli osui kaidevaijerin, barduunan ja mesaanimaston muodostamaan avokolmioon ja suoraan mereen. Aikoinaan suoraan syötöstä upposi noin 80% kudeista, niin miksei nytkin. Säkin lentäessä kaarena kuulin taustalta NÖÖÖÖ!!!! Se piti toimittaa takajätepuristimeen myöhemmin maihin toimitettavaksi.
Rangaistuksena paheksuvia katseita, valvontakone tutkimassa ja dokumentoimassa kauhean ympäristörikoksen. Varmaan maihin päästyämme virkavalta vastassa ja mies rautoihin ja tuomioistuimen eteen. Noh, Helen Sähköverkko Oy varmaan tekee vaatimuksen miehen palauttamiseksi työnsä ääreen. Eikä Greenpeacin alusta mailla halmeilla???
 
Rakkaita haliterkkuja kotomaahan! Hyvin on selvitty haasteellisistakin keleistä näin ensikertalaisina, on osattu nauttia kaikesta. Kuutti oli oikeassa, sählätään, mut paatissa pysytään.
 
Joka aamu on armo uus.
 
3. vahti. Tero, Seija ja Konsta.

49 52 N
15 56 W
 
26.4. noin viikko merellä
 
Yövahdit kannella sujui vaihtelevissa, mutta harmittavan tuulettomissa olosuhteissa. Pohjoiseen näyttänyt kurssi käännettiin aamuyöstä 90 astetta oikealle ja nyt suunta on aika selkeesti kohti Corkia, jonne saapumisajankohdasta on vahtiryhmien välillä tiukka vedonlyönti menossa.
Aamuyön ja aamun vahtivuorolaisilla ei vilu päässyt tulemaan kun on/off pumppaava tuuli rytmitti jumppaa: genua ulos-Sisu stoppiin-hetki purjehdusta-tuuli loppuu(kiroilua)-Sisu käyntiin-genua sisään x 6.
 
Aamupäivän vahtiryhmälle rouva Fortuna ei sitten niin pahasti enää pyllistänytkään. Tuuli nousi ja puhalsi parhaimmillaan 10+ m/s ja nyt iltapäivällä blogin kirjoituksen aikaan blosista pukkaa 8-9m/s. Että tilanne ei niin täydelliseltä kuulostaisi, niin tokihan tuuli puhaltaa lähes suoraan vastaan idästä, joten Pertsan komentamaa 40 asteen kryssikulmaa ajaessa ei ruorissa pääse hiusraja, ainakaan vauhdista, taaksepäin siirtymään. Aurinko lämmittää pilvien takaa ja kannella viihtyy, toisin kuin sisätiloissa, kokilla ja tiskaajalla 10-15 asteen kallistuskulma aiheuttaa eineen verran haasteita. Ennakko-odotuksista ja veikkauksista huolimatta, Timo koisaa edelleen tyytyväisenä keulapiikin punkassa vaikka kaikenlaiset keliolosuhteet paiskovat kajuuttaa ja kaikkea sen sisältöä, kuin Särkänniemen High Voltage-vatkaimessa matkustaisi.
Allekirjoittanut jäi ko. kyydistä pois jo edellispäivänä, käyttäen tekosyynä lievästi kosteutta keräävää kansiluukkua, joka styyrpuurin halssilla tiputtaa tasaisesti vettä jäsenelle osoitettuun makuusijaan.
Onneksi 12:sta hengen miehistölläkin vaihtoehtoisia paikkoja kehon lepuuttamiseen aluksesta löytyy.
 
Hiukan tuli myös shittiä, nimittäin miehistön jäsenen, Konstan (nimeä ei ole muutettu), puolimatkasta suorittama WC:n lattiakaivon huolto ei mennyt kuin Strömsössä ja lattiakaivon tyhjennyspumpun suodattimen epäkorrekti asennus, huoltotoimenpiteiden yhteydessä, aiheutti tulvan WC:n lattialla.
Ainesosista, jota kyseinen lattiaa hyväilevä, 5 senttiä syvä muju sisälsi, ei tässä sen enempää. Ei maar, merivahtivuoroa pukkaa eli nauttimaan Vahinen mahtavista kyrssiominaisuuksista ja ihailemaan Pohjois Atlantin maisemista, jonka jo mahdollisesti huomisen aikana, voi Irlanti niminen saari taivaanrannasta rikkoa.
 
Uutisia lyhyesti:
 
Merimiessuihkun kaava (kastelu, saippuointi, huuhtelu) todettu toimivaksi.
Vesi hieman kylmää, mutta toisaalta virkistävää.
Nooran pipo on löytynyt! Kemiläinen vanha kettu oli jemmannut sen hupparinsa hihaan. Kiinni jäädessään voro ei rampana kyennyt konkkaamaan pakoon ja kiisti syyllisyytensä.
Nutella-kakku oli jälleen suuri suksee. Koko miehistö suosittelee reseptiä kaikille purjehtijoille ja suklaan ystäville: sekoita viisi munaa ja purkki nutellaa, paista n. 180-200 asteessa 20min. Kakku on valmis kun se tytisee hieman keskeltä. Anna jäähtyä kylmäksi, tarjoa perämiehen nenän alta salakuljettamasi jäätelön kera.
 
Luontohavainnot: yöllä merenpinnassa häikäsevän kirkasta pieneliöstöä, päivällä Pohjois Atlantin lokkia muistuttava mutta isomahaisempi, yleislintu joka sanoo kviik kviik.

25.4

50 01N
19 02W

Aamulla herätys normaalisti klo. 04.00 alkamassa kansivuoro. Minä heräsin ja pyysin kipulääkkeen...

Eilisessä blogitekstissä viitattu povivamma on nyt oikoluettu poLvivammaksi. Eli eilisen aamun kansivuoron loppupuolella keli yltyi jo ihan myrskyä muistuttaviin lukemiin ja pätkäisimme Nooran kanssa normaalit 40min ajovuoromme puoleen. Kädet kun menee hapoille ruoria vääntäessä. Olimme valmistelemassa valmistella 3. reiviä ja lähdin etenemään määrätietoisesti ison mastoa kohti. Juuri, kun irroitin käteni mesaanin mastolta, niin iso aalto kallisti Vahinea noin 25 astetta. Ajatuksena välähti, että äkkiä painopiste alas, mutta tipahdin n. 2 metrin matkan ja vasen jalka jäi alimmaiseksi.

Napsahdus, rusahdus ja vihlaisu. Kevyt kopautus ja lumpio takaisin paikalleen. Pakastepussit sinkoutuivat sekunneissa kannelle ja kylmähoito oli ensiluokkaista. Turvotus pysy aisoissa, mutta ristisiteet on repaleina. Harmitus on lievä sana kuvaamaan tätä tunnetilaa. Avuttomuuden tunne raastaa mieltä. Jalka nyt tulee mukana ja kivut on hyvin hallinnassa eli ei hätää. Jos ei mitään tee, niin ei mitään satukkaan.

Kovasti haluttais olla päiväaskareissa mukana, mut yhdellä jalalla tasapainottelu ja liikkuminen on jo yksistään haastavaa. Kotiin paluu tapahtuu nyt 3vkoa etuajassa. Tiedän, että yksi ihminen on tästä tiedosta onnellinen. Äitini.

Havaintona 10kpl Pohjois-Atlannin pieniä yleisvalaita ja hohtavia pieneliöitä.

Etsintäkuulutus!! Joku näätä/kettu on vienyt Nooran tiimipipon! Palauta välittömästi!

1. Vahti Vellu, Noora, Kaisa ja Stuntwoman Laura

24.4.2016
 
47 29N
21 01 W
 
Yksin kannella osa 2
 
On sunnuntai aamuyö kun Nightwish ja Queen soi taustalla sopivasti tuulen yltyessä ensin kymmeneen ja sitten kahteentoista metriin Biskajan suunnasta. Kaiken kruunasi yksinäisen ruorimiehen seurassa kulkeva delfiini. Myös se oli yksin ja etsi seuraa. Nyt joutsen ja delfiini kulkevat yhdessä kohti pohjoista. Purjeet on reivattu ja potilaat siirretty kannelta sairastuvalle. Päivän saldona ruhjeita ja povivammoja. Meno on hurjaa myös sisätiloissa, johon keittoruoka ei sovellu. Puolimatka ohitettiin aamuyöstä ja sitä juhlistettiin apukoneen pakoputken pamauksella. Puuha-Pete hoiti rutiininomaisesti apukoneen pakoputkiongelman pää pilssissä roikkuen ja samalla lyhyitä käsiä valitellen (suomeksi: maha on niin ISO).
 
 
 
3. Vahti Tero, Konsta ja Seija.


23.4.2016
 
45 52 N
21 49 W
 
4. päivä merillä
 
Vahtivuorojärjestelmämme pohjaa Samuel Pepyn järjestelmään, jota myös harvinaisen kuuluisa komentaja Erroll Bruce käytti. Vahteja on kolme: meri, stanby ja vapaa. Vuorokausi on jaettu seitsemään, viiteen neljän tunnin ja kahteen kahden tunnin vahtiin. Klo 1200-1600 stanby vahti vastaa mm. blogin kirjoittamisesta, jota varten toivomme aina meren tuovan meille luovuutta.
 
Yö ja aamuyö vietettiin täysikuun alla, jonka vierellä näkyivät myös Mars, Saturnus ja Jupiter. Lisäksi nähtiin tähdenlentoja. Aamu valkeni täysikuun jäljiltä edeltävistä aamuista poiketen hiukan pilvisenä. Vauhti saatiin kuitenkin aamuyön aikana mukaviin lukemiin (6-7 solmua), joka onkin sitten pitänyt koko päivän.
 
Tänään ollaan myös nähty kaikkien iloksi liikettä tutkassa ja horisontissa, yhteensä kolmen moottorilla kulkevan aluksen muodossa. Lisäksi meitä saatteli jonkun matkaa 7-10 pyöriäisen parvi. Pyöriäiset leikkivät molemmin puolin alusta hyppien keulan aalloissa.
 
Maittavan kyljys-perunamuusilounaan jälkeen kapteeni piti meille päivittäisen tiedotushetken, jossa  olemme käyneet läpi tulevan vuorokauden suunnitelmaa mm. reitin sekä säätilan osalta. Kapteeni ja perämies jaksavat opettaa ja ohjeistaa tätä tarvitseville. Illaksi odottelemme nousevia tuulia, joten Irlanti onkin pian jo kivenheiton päässä.
 
PS. Terveisiä kaikkien omille rakkaille maankamaralle.
 
2-vahti: Timo, Jarkko, Markku ja Laura

 
22.4.2016
 
King's Through (yli Antialtairin merenalaisen vuoren)
43 25' N
23 13'W
 
On vuoroni olla merivahdissa klo 04:00-08:00. Tyypillisesti tämä vuoro alkaa väsyneenä säkkipimeässä ja päättyy kirkkaaseen aamuaurinkoon ja aamupalaan. Klo 01:34 kuu oli ollut täydet 100% (Lähde: Nautical Almanac
2016 Commercial Edition) ja kannella meitä odotti pimeyden sijaan täydenkuun valaisema kansi. Otsalamppu tuntui yhtäkkiä turhalta. Kuu valaisi valtavia Cumulus-pilvimuodostelmia ylhäältä harmaan eri sävyillä.
Ajattelin avaruutta ja Hubblen kuvaamia tähtisumuja.
 
Kävelen veneen perästä keulaan kuvaamaan näyttävää Swania täysikuun valossa. Nojaan keulapurjeeseen ja kuulen sivukorvalla kuinka orkesterin viulisti virittelee ensi sointuja. En kiinnitä huomiota kun huilisti lämmittelee ja yskäisee pari kertaa kurkkuaan selvitellen. Käännän selkäni täysikuulle, vilkaistakseni mitä veneen etupuolella on meneillään ja sitten se alkaa: Tonava kaunoinen.
 
Vene nousee ja laskee rauhallisten aaltojen kuljettamana. Jouset aloittavat keinuvan soittonsa puhaltimien rytmittämänä kun ensimmäinen oranssi viiva ilmestyy taivaanrantaan. Koko taivas verhoutuu pilviin: muhkeisiin Cumulus Humilisten jonoon joka näkyy etualalla tumman sinisen ja harmaan sävyinä.
Aurinkoa emme näe seuraavaan kahteen tuntiin, mutta sen sijaan saamme auringonnousuista kauneimman.
 
Orkesteri alkaa päästä vauhtiin, sävyt rikastuvat ja kerrostuvat hetki hetkeltä. Ylhäällä Altocumulus Lenticularis näkyy lähes mustana mantelin muotoisena varjona kun takana aurinko heijastaa lohenpunaista ja persikkaa valoa hentoihin Cirruksiin.
 
Koko sinfonian ajan tuijotan taivasta kuin hypnotisoituna. Pilvet muuttuvat, kerrostuvat, lipuvat ohi ja värjäytyvät. Kylpevät taivaallisessa valossa ja tekevät aavasta merestä valtavan kolmiulotteisen kanvaksen.
Pohjalla hennot punaiset ja oranssit, etualalla harmaat ja siniset.
Takanani kapteeni korjailee fokkaa, mutta hetken päästä kokenutkin merenkulkija huumaantuu tuijottamaan taivaanrantaa. Huomaan kaikkien kannella pysähtyneen.
 
Tahtipuikko kiihdyttää ja lyömäsoittimet liittyvät mukaan. Altostratus Duplicatukset alkavat erottua massiivisina vaalean harmaan ja sinisen sekoituksina, reunoissaan häivähdys punaista. Lopussa valssi kiihtyy ja salpaa hengityksen. Cumulusten keskelle repeää aukko josta paistava sokaiseva valo valkaisee pilvet ja pakottaa lopulta kääntämään katseen.
Orkesteri lyö viimeiset tahdit ja yleisön korvissa tinnittää suuri tyhjyys.
Meri kohisee ja yleisö poistuu takaisin kannen alle ja velvollisuuksiensa pariin.
 
1-vahti: Noora, Vellu ja Kaisa



21.4.2016

41 28 N
25 07 W

Toinen yö kulussa Aamuyöstä genoa sekä mesaani piukealle ja kone sammuksiin. Lisäksi isopurjeen trimmaus.

Huvittavinta koneen sammuttamisen jälkeen meidän Pete hyökkäsi punkasta luullen koneessa olleen vikaa:) Hän (Vahine) kulki vihdoinkin ilman konetta ison, genoan ja mesaanin voimalla melkein kahdeksaa solmua, huh hah hei. Alkutaktiikka toimi hyvin kun kierrämme Azorin ja Lissabonin välillä olevaa matalapainetta myötäiseen suuntana pohjoiskoillinen. Meidän pohjoispuolella oleva korkeapaineen täyttäessä em. matalaa saamme siitä oivan avun matkalla Irlantiin.

Solmuja on opeteltu ja opetettu. ”Käärme tulee lammesta kiertää puun ja menee takaisin lampeen”. Vaihtoehtoinen muistisääntö ”nenänkaivuu” toimii myös. Toinen oppimisen riemu oli Argentiinalainen heittosolmu. Solmuja voi tehdä monella tavalla, jokainen löytäköön itselleen sopivimman.

Paikanmääritysharjoituksia jatkettiin jälleen, apuna keskipäivän aurinko. Sekstanttia hämmästelivät Konsta ja Timo. Leveyden määritys onnistui jo muutaman kulmaminuutin tarkkuudella. Pituuspiirin määritys ei onnistunut yhtä hyvin. Mistäköhän tämä johtuu? Joka tapauksessa sekstantti ja Nautical Almanac ovat tulleet ainakin perusteiltaan tutuiksi.

Ruoanlaitto on keinuvalla alustalla haasteellista. Ei tarvitse mennä etelän lämpöön kun menee vain keittiöön kaasuhellan viereen. Vielä ei ole löytynyt niin huonoa kokkia, että hänet olisi laitettu lankulle kävelemään. Onneksi meidän vahdissa on Seija. Aamupuuro on herkullinen päivän aloitus. Aamukakka kera laulun kirkastaapi naamataulun.

Tällä reissulla laihtuu takuuvarmasti kun ei ole kokista, pitsaa, hampurilaisia eikä karamelleja. Ajatuksena RAF tai jonkun muun valtion merivalvontalennot voisivat tuottaa palvelumuodon, jossa kohtuutonta korvausta vastaan voisivat pudottaa erän em. tuotteita pyydettyihin koordinaatteihin. Ajatelkaapa vaikka ARC-kilpailua, jossa ollaan noin kuukausi ilman...

Jatkamme kalastusaluksia väistellen, sillä he ovat merten kuninkaita, eivätkä kuulemma väistä ketään. Seijan ja Markun kotoa asti tuoma Juhla Mokka ja letut maistui päivällä ja pisti kapteeni Pertsankin hymyilemään.

PS. Jäin ihmettelemään miten Pete niin kovalta kuorsaukseltaan heräsi koneen sammuttamisen yhteydessä. Lienee kyseessä Sisun ja Peten symbioosi, heh. 3.

Vahti Tero, Konsta ja Seija.

19.4.2016

39 46N
26 49W

Lähtö Hortasta - 1. yö merellä Päästiin liikkeelle noin klo 16, pikkuisten teknisten talkoiden jälkeen. Kiertovesipumppu ei Peten 24 tunnin talkoista huolimatta suostunut yhteistyötä jatkamaan ja se piti lopulta uusia. Siinä sivussa Noora hoiti kiristettyjen vanttien tarkastuksen ja teippauksen näyttävästi maston topissa roikkuen ja yhtään teippirullaa tai työkalua pudottamatta. '

Kylkeen kiinnittynyt Adelante antoi tilaa ja ponkaistiin laiturista liikkeelle nätissä auringonpaisteessa ja kohtuu kevyessä pohjois-luode tuulessa. Ulkona kakkos vahdin (Laura, Markku, Timo, Jaska) ollessa puikoissa nostettiin isopurje kakkos reivissä, genua ja mesaani. Kohtuu heikosta tuulesta johtuen, ei vauhtia saatu juuri moottori nopeutta (5,5kn) enempää Pertsan kärsivällisestä trimmaus treenistä huolimatta. Jo kolmos vahdin tullessa klo 20 merivahtiin, piti ensimmäinen matalikko kiertää moottorin avulla ja tuulen edelleen heiketessä, konevoimaan siirryttiin lopullisesti puolenyön maissa ja tässä kohtaa blogin kirjoitusta koneet käy edelleen.

Yö meni leppoisasti neljän tunnin vahtivuoroissa suuntaan 60 astetta ajellen, kohtuu lämpimässä +10 asteen säässä. Pientä alkukankeutta eli noin kolmen metrin mainingin aiheuttamaa merisairaus oiretta on havaittavissa muutamissa miehistön jäsenissä, mutta ei kai se siitä. Aamupäivän aktiviteetteihin ruorivuoron lisäksi on kuulunut kevyttä kalojen ruokintaa (viittaus yllä), solmu sulkeisista merivahtivuoron valppauden ylläpitoon. Pertsan pitämä sekstantin käyttökoulutus, jonka päättötestissä Konstan ja allekirjoittaneen mittaus- ja kellotustulosten, sekä Pertsan matemaattisen johdattelun tuloksena testiryhmä löysi itsensä merikortin oikealta lehdeltä, not bad!!

Päivä jatkuu mahtavassa auringonpaisteessa ja lähes tyynessä säässä, aurinkovoiteeseen enemmän suojakerrointa ja jo nyt ylikypsä niska kokonaan piiloon. Luontohavainnot päivältä, muutama kilpikonna ja yksi valas kävi hönkäisemässä muutaman kymmenen metrin päässä aluksesta. Konkareiden katseiden perusteella on tähän asti välteltyyn vessanpesuvuoroon kuitenkin parasta nyt siirtyä. Täältä tähän.

2. Vahti Jaska, Timo, Markku ja Laura



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi