Wärtsilä Ålandsbanken Turku Activ FURUNO FINLAND

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Turku

Activ

Ålandsbanken

FURUNO FINLAND

Wärtsilä

Danfoss

STI

Turku

TSR Turku

Danfoss

TSR Kotka

S1305


14.4.2016

Horta Marina

Terveisiä mastosta, Picon vuori näyttää komealta sateen jäljiltä. Se mikä putosi kylmänä kesäsateena veneen kannelle, tuli lumena Picolle. Mastossa ihailtiin maisemia Picolle päin ja irroiteltiin styyran puolen barduuna, joka oli sokalla ja tapilla kiinni. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin huutamaan "sokka irti"! Rehellisyyden nimissä huusin myös "ei varmaan kannattais seistä alla kun mulla on tää irtojakari kädessä täällä 20m korkeudessa". Nopeasti karkasi yleisö maston alta keulakannelle piiloon.

Sokka saatiin irti, barduuna alas ja monta muuta puuhastelua valmiiksi. Sadepäivä meni rattoisasti punaviinin, askartelun ja maalausprojektin parissa. Hortassa (ja monissa maailman muissakin satamissa) on perinteenä maalata veneen nimi ja joku tyylikäs logo aallonmurtajaan ja Hortan tapauksessa satamalaituriin, penkkiin tai mihin tahansa kiinteään objektiin. Perämiehemme Veikon pyynnöstä pitäisi maalata kuva seikkailusta, merestä ja meiningistä. Sattuipa sopivasti, että mukana on ammattikuvataiteilija ja punaviiniä. Tällä kombolla laituriin maalattiin tähtitaivas, portugalin sotalaiva, S/Y Vahine ja Suomen lippu. Assistentit tarjoilivat viiniä ja ojensivat maalipönttöjä pyynnöstä.

Tähän päättyy legi Karibialta Azoreille. Karibian helle vaihtui Azoreiden Suomen kesän kaltaiseen säähän ja avomerielämä vaihtuu hiljalleen arkeen. Pienen hetken kuitenkin merielämä kummittelee: meinaat laittaa kaikki vessapaperit roskikseen, kalsareita vaihdetaan kolmen päivän välein ja keittiössä pitää refleksinomaisesti kiinni jostakin toisella kädellä. Suihkuakaan ei tajua kaivata kuin joskus ja jouluna. Kai se sivistys taas kohta voittaa ja laituri lakkaa keinumasta.

S1305 kiittää ja kuittaa, marssii Peter Sport Cafeseen (Atlantin ylittäjien mekka) ja lähtee tyylikästä logolippistä rikkaampana kotiin. Ensi kesänä kelpaa hypätä kaijaan Nauvon vierasvenesatamaan Peter-lippis päässä. Meriuskottavuus on nyt 5/5.

Yöviinin ääreltä: Noora, Kaisa ja Vellu

13.04.2016

38°31.984' N
28°37.493' W

Hortoilua Hortassa

Olemme eilen saapuneet perille Hortan marinaan, missä iloksemme oli tarjolla free wifi (toim. huom. ei wife), suihku 2 euron asevelihintaan pyyhkeineen ja pesukonekin on pyörinyt ahkerasti. Huolto- ja ylläpitotyöt ovat työn alla; byssan pakasteen ikiroutaa sulatellaan parhaillaan. Vanha vakio kun kertoo, että aina joku leikkaa kiinni, joko webasto, pakastin tai jääkaappi; riippuen missä ollaan, Karibialla leikkaa kylmälaitteet ja kylmillä vesillä lämmitys. Tai sitten iloisesti kaikki. Tätä Murphyn lakia yritetään jallittaa ennalta nyt sitten niin vimmatusti.

Huomenna siivotaan eltaantuneet patjat ja punkat ja pestään pois kaikki roiskeet kaikilta pinnoilta. Noora vinssataan huomenna mastoon kuin Eemelin Iita lipputankoon konsanaan. Huomenna maalaamme Hortan marinan laituriin Vahinen oman maalauksen Atlantin ylityksen muistoksi. Nooran suunnittelemassa tyylikkäässä logossa kimaltelee ja tuikkii tummassa yössä Portuguese manowar ja tähtikuvioita ja etualalla liehuu Vahinen nimi ja suomenlippu old school bannerissa. Legendaarisesta Peter's Sport cafesta on jo ehtinyt muodostua laivaporukan kantapaikka ja tuhti Peterin puolen kilon pihvi on monen suosikki. Kasvissyöjillehän on pakasteessa pinaattia riittämiin. Kukaan ei ole takuulla erehtynyt tilaamaan couscousta, nakkeja tai jauhelihaa. Jotkin ovat ehtineet skootterein tutustumaan saaren endeemiseen (Veikon suomennos: kotoperäinen, ei tavata muualla maailmalla) lajistoon ja jääneet dramaattisesti lehmäkatraan saartamaksi tulivuorenkraaterin eksploraatiomatkallaan. Retkiä muille saariryhmän saarille suunnitellaan. Suurimmat seikkailut kuitenkin tapahtuvat tällä hetkellä wifittämällä, akkuja ladataan nyt ahkerasti, monellakin tapaa.

Piakkoin mammiva Kaisa

11.04.2016

39°26.67' N
30°36.92' W

Tiesittekö, että keinuvassa veneessä jää keittolounaan kanssa nuolemaan näppejään ilman kolmea tukipistettä, totesi Kaisa keikahtaessaan kuin kiikkustuolissa keitot sylissään salongin sohvalle. Laivakorput ovat turvallinen vaihtoehto. Kun odotettu pohjoistuuli virisi illasta pläkän jälkeen, toi se mukanaan jäätävän purevan viiman. Mikään varuste ei ollut liikaa, kun merivahdit värjöttelivät kuin varikset kylmässä ja märässä keinunnassa kannella. Mainingit kasvoivat talonkorkuisiksi ja Vahine sai puskea voimalla ylös aaltoa 14 m/s sivuvastaisessa tuulessa tullakseen hetkessä ryskyen alas ja jysähtääkseen maininkiin pärskeiden lentäessä.

Aamun sarastaessa kannella huudettiin: Maata näkyvissä! Suuntasimme Floresin pohjoiskärjen ohi kohti Hortaa. Ruorata sai niin paljon kuin sielu sieti ja sitloodastakin tuli hetkellisesti kylpyamme täyslaidallisen hyistä aaltoa iskeytyessä päin ruoria. Yö oli jäätävän kylmä ja märkä koko Atlantin tarmolla ja siinä oli mainio mahdollisuus soveltaa kaikkia omaksuttuja purjehdustaitoja, kun oli pidettävä suunta ja tarkkailtava tuulikulmaa vaihtelevassa tuulessa sekä pidettävä purjeet vedossa että seurattava keulan liikkeitä vähemmän luotettavien elektronisten mittareiden kustannuksella. Kylmän horkka ja väsymys on kouriintuntuva olotila sellaisen linkouksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin ollut matka ilman suurempaa dramatiikkaa, jonka tunnusmusiikiksi sopii letkeä reggae tai sikarintuoksuinen Sinatra ennemmin kuin mitkään Wagnerin Valkyriat. Kiitos osaavan ja kokeneen päällystön, pysyimme aina turvallisilla vesillä poissa myrskyn tieltä. Oli vain vene-elämää ja vahtivuororutiinia, purjeitakaan ei säädetty vähimmäisvaatimuksia enempää.

Lopuksi heitämme pari halssinvaihdosta saadaksemme mukavan sivutuulen Hortaan asti. Teimme matkaa purjein Atlantin halki joukolla purjehdusinnokkaita ihmisiä toimimassa yhdessä saavuttaaksemme Azorit. Tämä hieno tavoite on nyt suoritettu monta kokemusta rikkaampana.

Ryhmä A: Silja, Seppo & Kaisa

10.4.2016
 
39 42 N
34 09 W
Lazy Sunday afternoon
 
F Sinatran musiikki korvissani ja Vahinen keinunta tasapainoelimissäni koetan tuottaa jotain pientä tarinaa tähän piakkoin päättyvän legimme blogiin.
Tänään aamuyöllä löysimme viimein pohjoistuulta ja tällä hetkellä etenemme Hortaa kohti noin 6,5 solmun vauhdilla. Aikomus olisi saapua Hortaan tiistaina, katsotaan nyt sitten, vieläkö ilmojen valtiatteret vielä yllättävät. Nyt matkaa on jäljellä 270 merimailia. Valtameripurjehduksemme uhkaa siis päättyä päämäärään saapumiseen.
Lounaaksi pinaattikeittoa ja kananmunaa, NAM. Legin ruokatarjonta on ollut sen verran lihaista, että hieman pinaatimpi vaihtoehto maistui . Ei ole päässyt ainakaan  kolesterolideprivaatiosta kärsimään. Epäilen että parin päivän päästä maissa alan Azoreiden vihannesten ja  ja hedelmien suurkulujaksi.
Ruokakomeroita tutkitaan näin legin loppupuolella yhä suuremmalla huolella tuotediversiteetin määrän laskusta huolimatta. Mielikuvitusta käytetään yhä enemmän ja varsin maistuvia muonia kokit ovatkin saaneet aikaiseksia.
Pyöriäisiä on näkynyt useampana päivänä peräjälkeen. Eilen jäi erityisesti mieleen seitsemän pyöriäisen yhtäaikainen pintaannousu. Kännykkäkamera oli tietenkin punkassa, niin että se jäi kuvaamatta. No, toisaalta valokuvathan ovat muutenkin huonomuistisia varten.
Kipparimme Pertsa on pitänyt pari erittäin hyvää alustusta purjeiden trimmaamisesta, tuulikulmista ja muista sellaisessta. On ainakin meikäläisen tapaiselle aloittalijalle käyttökelpoista tietoa.
Tänään aamukuudelta totesimme , että Vahinen aerodynaaminen ja hydrodynaaminen keskiö olivat vertikaalissa. Näin ollen suunnan pitäminen kävi kätevästi ja vähillä liikkeillä.
Vahdin yhteispeli jatkuu vahvana ja tuntuu vain tehostuvan legin lopun lähestyessä. Kai tässä on kolme ennestään toisilleen tuntematonta ihmistä ja aika hyvinkin tutustuneet toisiinsa ja hommat hoituvat suoraan sanottuna tyylikkäästi vähäisellä keskustelulla siitä, mitä kukin tekee.
Mut nyt kannelle ja nauttimaan auringosta !
 
B-vahti: Noora , Juha ja Henrik


 9.4.2016
 
39  31  N
36  51  W
 
Vastaista
 
Tiikkikansi tuntuu jo kylmältä avojaloin. Haen kengät. Olen jo myöhässä. On alkamassa se kuuluisa koiravahti. Horjahdan ruorin taakse ja samalla astun hieman Kaisan jalan päälle. Pyydän anteeksi, mutta saan välittömän palautteen. Ymmärrän sen. Väsyttää. Tuntuu, että aika ei kulje ollenkaan. Seuraan plotteria. Lievä masennus iskee, kun katson plotterin piirtämää viivaa ja huomaan kulkevamme aivan väärään suuntaan. Matka Azoreille tuntuu katkenneen.
 
Olemme pätkineet 4:n tunnin vuoron kuuteen 40min ajosuoritukseen.
Jokaisella 2 vuoroa. Ensimmäisen ruorivuoron jälkeen kiehautan kaakaot.
Kaakaomuki lämmittää sormia vain hetken. Note to self: osta hanskat.

Kosteus on saanut ilmankin tuntutmaan tavallista kylmemmältä. Istumme hiljaa. Aivan hiljaa. Ajatuksissa matkaan välillä Kotiin, välillä Meksikoon. Aikaa on. Ainakin ajatuksille. Ajatus katkeaa, kuin macheten pyyhkäisemä bambun verso. Sari kiekaisee 3 minuuttia. Huokaisen ja punkean itseni taas ruorin taakse. Hetkeksi on keskityttävä ohjaukseen.
 
 Neljä tumtia on kulunut ja aika herättää seuraava vuoro. Tunnen syyllisyyttä, kun täytyy herättää sikeästä unesta seuraavat Sankarit kannelle. Pyydän jostain syystä Nooralta anteeksi. "Anteeksi, kun herätin."
Noora näyttää littipeukun. Silmät eivät valehtele. En ole ainut joka on väsynyt. Vaihdan kipparin kanssa muutaman sanan. Turhautuneisuus on tarttuvaa. "Jos tuulet eivät tule meidän luo, on meidän mentävä tuulien luo." -Kapteeni. Jatkamme jahtia. Palkinto on lähellä.
 
Päivällä Kapteeni tiedottaa: Flores jätetään väliin ja suunnaksi otetaan Horta. Edessä on tällä legillä vielä yksi koiravuoro. Note to self:

Laita kengät heti jalkaan.
 
C-vahdin Sankarit: Dishwasher 3000, Dishwasher 5000A ja Dishwasher 10000.
                             Eli Vellu, Sari ja Päivi


Perjantai 8.4.2016
38°06'N
38°24'W
 
Missä viivyt, oi unelmiemme ihmemaa Flores?
 
Sunnuntaipurjehduksemme on sujunut niin mukavasti, että perillä Azoreiden läntisimmällä saarella saatamme olla jo ensi sunnuntaina, siis ylihuomenna.
Tai sitten ei. Tuulien kanssa kävi juuri niin kuin säävelhomme Pertsa
ennustikin: jouduimme kahden korkeapaineen väliin ja tuuli loppui.
Jouduimme ajajmaan koneella yön. Siihen loppui päiväkausien sivumyötäinen reipas meno, ja oppilaiden oli opittava uutta ajattelua. Aamuyöllä saavutimme vastatuulen. Ihme tapahtui: aloimme kryssiä ja (k)ryssiä.
Pimeässä ohjatessa tuntui kuin olisi ollut suuressa kiehuvan veden kattilassa, jossa aallot ja mainingit eivät tiedä suuntaansa, vaan sekoilevat sinne tänne. Vähän niin kuin me. Elokuvassa, jossa avustajat heittävät suolavettä niskaan joka suunnasta ja aaltokone puhaltelee ristiaallolkkoa. Vauhti  putosi puoleen, ja välillä joudumme ottamaan koneen avuksi, kun tuuli himmaa liikaa. Sisätiloissakin on haasteita, kun kaikki onkin toiseen suuntaan kallellaan.
 
Ajatukset karkaavat väkisinkin jo Floresiin, saareen, jonka nimi viittaa kukkiin,  nimeen, jonka portugalilaiset varmaan ihanasti suhauttavat. Sinne olemme olleet matkalla monta, monta päivää. Mutta sitä ennen vielä pari uniasiaa. Koska emme jaksa emmekä ehdi seurustella toistemme kanssa, katsomme unia. Keinunta antaa siihen loistavat puitteet. Esimerkiksi Kaisa tietää nyt tapaavansa valkoisen Neppe-kissan Keski-Atlantin rautatieasemalla. Sari on nähnyt unta opossumista. Ja kissoista. Minun poikani puolestaan osti viime yönä asunnon 380 tuhannella eurolla. Pauli- kulta, varmistathan, ettei se ole sittenkään Keravalta, kun siinä osoitteessa oli jotain keravamaista!
 
Mutta mitä me odotamme Floresilta? Paikan päällä jo käynyt Pertsa pistää kapuloita rattaisiin. Ehkä me menemmekin tätä menoa Kap Verdeen tai suoraan Hortaan. Ei voi tietää. No hyvä, että ei Kemiin! Joka tapauksessa joskus tämä purjehdus päättyy ja pääsemme maankamaralle. On tärkeää, että elämässä on toivoa. Haluan  pitää yllä haaveita muutoksen mahdollisuudesta ja kysyn matkatovereiden odotuksia.
Wifi, suihku ja pesukone, listaa Kaisa topakasti.
Puhtaat vaatteet, hyvää portugalilaista ruokaa ja maata jalkojen alle, toivoo Henrik.
Kotijoukoille viestiä vaikka wifillä ja lasillinen jotain hyvää juomaa, esim. roseeviiniä ja mozzarellasalaattia, maiskuttaa Sari.
Juha tietää, että sää Floresissa on kuin Suomessa juhannuksena: mitä tahansa 10 ja 25 asteen väliltä,  ja veden läpötila 17 astetta.  Niinpä.
Kyllä sitä kannattaa odottaa. Matka jatkuu.
 
A-vahti Silja, Kaisa ja Seppo



6.4.2016

36°33.392'
42°52.462'

Pyöriäisiä ja "kipinöitä"

Eilen saimme nauttia auringon paisteesta ja leppoisesta olosta kannella. Matkaamme kävivät tervehtimässä pieni pyöriäisten joukko. Nuo merten kaunokaiset uivat iloisesti kilvan Vahinen rinnalla kadoten sitten taas takaisin meren syvyyksiin. Liekö vierailun syynä päivän aikana soittamamme valasmusiikki – mene ja tiedä. Upeita eläimiä kerrassaan.

Illan pimetessä taivaankansi täyttyi tähdistä, jotka tuikinnallaan loivat lähes taianomaisen tunnelman Atlantin muuten niin tumman yön ylle. Olemme saaneet joka ilta ihailla myös kipinöitä meressä – kyseessä on fosforiplankton, joka näkyy kimaltelevina pisteinä Vahinen vanavedessä. Aamyöntunneilla tuuli oli yltynyt. Merivahdit ovat saaneet paiskia ruorin kanssa. Aamuyönvahtina todistimme taas upeaa aamun kajoa. Vahtivuoron päätteeksi kaiken kruunasi Vellun hauduttama riisipuuro.

C-vahdit: Sari, Päivi ja Vellu

05.04.2016

34°47.169'
47°03.768'

Mammituttaa

Pitkä valtameripurjehdus eroaa lyhyestä päiväpurjehduksesta siinä, että se on pitempi. Kyseessä on oikeastaan väsytystaistelu. Pitemmän päälle avomerellä maininkeineen ja 24/7 vahtivuorotuksella iskee väsymys, mutta onneksi on siihen on olemassa käypä ratkaisu: aina voi mammia :) Raakasilkkisiin matkalakanoihin voi kietoutua kuin toukka suojaan kaikelta pahalta, ne suojaavat jopa ydinaseiskuilta. Ettei väki väsymykseen ihan koteloituisi, huhuili kapteeni piilostaan esille kollegaansa Morgania juhlistamaan tuhannen mailin taittumista. Nostimme maljan perämies Veikon lyhyen maljapuheen: "Ny!", saattelemana. Laastarikansalle tarjoiltiin lastenannos. Veneessä kulkevaa flunssaa potevana Noora kaatoi varmaankin hygieniasyistä maljansa ja desinfektoi tehokkaasti salongin pöydän. Juhlan kunniaksi Pertsa myönsi kaikille oikeuden makeavesisuihkuun omavalintaisena ajankohtanam, mutta laittoi hyväksyen merkille, ettei kukaan merikarhukokelaistamme hyökännyt tarjouksen perään. Kun merimatkaa on vielä toista viikkoa jäljellä on kysymys enää likaisuuden, kosteuden ja tahmeuden asteesta ja ajatus suihkusta kantaa pitempään kuin katoava raikkauden tunne sen jälkeen.

Styyrpuurin halssilla ja tuulikulmalla ajoa on jo harjoiteltu ehkä riittävästi viikon putkeen. Päällikön kyselytunnilla voi esittää kysymyksiä kaikista askarruttavista aiheista. Kaisa kysyi minne valaat ovat hävinneet, mutta päälliköllä oli varma tieto, että ne ovat meressä. Toinen Näsijärven teekkaripurjehtijaa kummastuttanut seikka oli, että kiperiin purjehdusaiheisiin kysymyksiin sai konkareilta vakiovastauksena kehotuksen kartuttaa perstuntumaa eli automaattista selkäydinreaktion hallintaa, sillä kuten Swan tietää, suuretkin mainingit selättää heittäen kääntämällä niille pyrstöä eli veneen ahteria. Purjehduksellamme on ollut suotuisia tuulia ja liikumme suojaisilla vesillä, kuitenkin meri on vaaroja täynnä, portugalilaisiksi sotalaivoiksi nimettyjä kalman airueita seilaa ohitsemme tuon tuostakin. Kyseessä on tappavan myrkyllinen meduusalaji, joka näyttää soman pastellin lilan ja pinkin väriseltä merihevosenharjalta aalloilla, mutta joka ihokosketuksessa hajottaa kudokset kivuliaasti polttaen ja imee ne ravinnokseen. Hiipivää valkoista tiikeriä tai vompattieläimiä ei ole tavattu, kannat lienee hiipumassa näillä väylillä.

A ryhmä: Silja, Seppo ja Kaisa

4.4.2016
34.00'N
50.21'W

Valtameripurjehdus on hauska, monipuolinen ja joskus jopa kehittävä harrastus. Tänään täällä Vahinella on ollut saavutusten päivä. Legin puolimatka taittui eilen yöllä, ja tänään aamulla kymmenen aikoihin rikkoontui viimeisen tuhannen merimailin rajapyykki, Azoreille siis enää huikkaisen reilut 980 mailia.

Mr Morgan kävi vierailulla ko tapahtumien kunniaksi. Hyvä purjehdussää suosii meitä edelleen. Koulutus- ja tiedotustilaisuudet ovat olleet antoisia. Azoreiden lähetessä siirrymme kapteenin ja perämiehen kyselytunteihin. Kelloakin on siirretty eteenpäin samassa hässäkässä.

Aamuvahti neljästä kahdeksaan oli tänään vaikuttavan kaunis. Kuvailimme keulan edestä nopeasti taivaalle kivunnutta aurinkoa. Vaahtopäitä oli tänään vähemmän kuin eilen, mutta mainingit ovat sitäkin mahtavia. Ne tuottavatkin runsaasti hupia esimerkiksi WC-käyntien aikana. No epäilen vartaloni piilolihasten kehittyvän tässä jatkuvassa tasapainon hakemisessa. Matka sujuu leppoisasti, välillä on jopa hankala mieltää, että valtameri todellakin ylittyy tässä aamupalojen, merivahtien, lounaiden ja päivällisten mosaiikissä. Ja jos jää ylimääräistä vapaa-aikaa, aina voi tehdä järkevän päätöksen nukkua vähän lisää. Koisiminen mukavasti keinuvassa Vahinessa onkin ainakin meikäläisen mielipuuhia. Introspektiivisen itsetutkistelun lisäksi tai tähtien tuijottelun, täällä merellä eivät kaupunkien valot häiritse. Orionin vyötä, Siriusta ja Jupiteria ihailimme eilen iltayöstä.

B-vahti Henrik, Juha ja Noora

3.4.2016

33.20`N
54.05`W

Lazy Sunday

Sunnuntaiaamu valkeni upeassa auringonnousussa. Tuuli on tuivertanut sen verran railakkaasti, että nukkumisesta ei tahdo tulla mitään. Aamuvuoro menikin aika levottomissa tunnelmissa. Edellisen sunnuntain virheestä otettiin vaariin ja täräytettiin muna-/ pekoniaamiainen. Näytti maistuvan. Viikko mennyt ja viikko edessä. Nähtävästi Azoreille rantaudutaan hyvissä ajoin. Ehkäpä jo loppuviikosta. Vahtivuorot soljuvat, kuin märkä saukko.Välillä ruorissa saa öljylanne kyytiä, kun tanssahdellaan aaltojen yli. Vesi pärskyy, kuin Serenassa konsanaan ja vettä on tullut myös taivaaltakin. Päivisin on pidetty "oppitunteja", niin solmuista, kuin purjeiden trimmauksesta. Tuntuu, että kaikki korulauseet on jo sanottu, joten antaa muiden kirjoitella tuntojaan.

C-vahti Vellu, Päivi ja Sari 2.4.2016
 
32¤20´' N
57¤37' W
 
Nyt on joku lauantai
 
Ei tänne mitään kuulu. Ei täällä mitään tapahdu. Olemme solahtaneet veneen rytmiin kuin kalat veteen. Meistä on tullut tönkkösuolattuja silakoita.
Kaikki on suolattu niin, että siitä on makea elämä kaukana. Olemme väsyneitä. Vapaat hetket käytetään lepäämiseen, että taas jaksaa. Jaksaa roikkua ruorissa, tähystellä meripeikkoja, laittaa ruokaa ja syödä sitä, tiskata, siivota. Ainkaaan meidän vahdissa ei paljon puhella. Loppujen lopuksi on niin vähän sanottavaa. Mainingit ovat vieneet mietteemme. Minne lie liukenivat matkoihinsa  myös sanat.
 
Merellä ajantaju häviää. Meri pitää kaikesta huolen. Saa olla.
Auringonnousun ja -laskun avulla voi laskea vuorokausia, jos on tarvis.
Merellä on elämä tässä ja nyt. Ajattomuus tarjoaa mahdollisuuden  pysähtyä ja olla vahvasti läsnä. Läsnä itselle ja muille. Alitajunnalla on aikaa pulputtaa, sille avautuu syvvä väylä tuoda uniin viestejä muista maailmoista. Alla on vettä, jos uskaltaa sukeltaa. Välillä unen ja valveen verho on seitinohut. Onko tämä unta vai sittenkin se kaikki muu, josta uneksimme ja unelmoimme.
 
Täällä voi myös kohdata toisia. Kanssamatkustajia, jotka sattuma on lastannut samaan laivaan. Sunnuntain erikoisvuoro S1305 Azoreille.
Kaltaisiasi olioita matkalla johonkin, tässä ja nyt, elämässä yhteistä erikoista ja ainutlaatuista arkea, lähellä toisiaan, erillään, mutta liki.
Voi koskettaa tai olla koskettamatta. Voi puhua tai olla vaiti. Yhteinen kokemus on kaikille omanlaisensa. Jonkinsortin seikkailu.
 
Kyllä, meri koettelee meitä. Se herättää suuria sisällä uinuvia haasteita, tunteita, pelkoja ja ahdistusta. Väsyttää. Harmittaa. On nälkä, jano, kuuma, vilu. Tuo tyyppi ärsyttää. Olenpa itsekin hölmö! Huonot vitsit palauttavat maan pinnalle. Tässä ollaan. Ei voi muuta.
 
Tämä on aaltojen ja meren valtakunta ja retriiti. Jokaisen ja aallon ja mainingin ainutlaatuinen rytmi hämmästyttää. Pärskeet, pisarat, suola.
Tululen tuivertamat vihaiset vaahtopäät ovat onneksi harvassa. Sade piiskaa ja puhdistaa. Pilvet tekevätt, mitä tahtovat. Tähtitaivaalla on  syvä sielu. Kuu, kuutamo. Pimeys ja valo. Päivällä vaihtelevat sinisen eri sävyt. Yöllä velloo harmaa meri ja tuuli riepotttaa ajatuksia. Allamme on mystinen maailma, jonne mellä ei ole pääsyä. Yllämme on ääretön avaruus.
Olen niin pieni.
 
Eilen illalla olin kannella vahtivuorossa, joka saattoi auringon mailleen horisontin taakse. Tänä aamuna sain ottaa vastaan auringon ensi säteet.
Illalla syttyivät tähdet. Ensin yksi kerrallaan, rohkeimmat valonkantajat etujoukoissa, kunnes yhtäkkiä miljoona valoa taivas täysi. Muutaman horteisien tunnin jälkeen palasimme taas kannelle. Väärän kuun sirppi valaisi kuunsillan mereen. Oliko se pisin näkemäni? Auringon noustessa pilvet lainasivat sen ensimmäisen punaisen kajon pilviin ja mereen. Kello kuusi tarvitsimme jo aurinkolaseja.
 
Avomeripurjehduksessa on ajatonta taikaa. Olemisen riemua,  jota ei tekemisen tiukka rytmi kahlitse, vaan suitsee sopivasti sopimaamme suuntaan, sillä seikkailulle on sovittu alku ja loppu. Näin suurella merellä ei voi vain hortoilla, sillä pian eksyy. Tätä avomeripurjehduksen flowta tiedän jahtaavani lyhyilläkin sunnuntaipurjehduksilla.
Kaisa kiittää taustatuesta STT:tä ja Minkki Yhtymää: myslipatukka- ja naksukolajemman antimia on nautittu, nakkisiiliä ei (onneksi) ole menuussa
tällä(kään) kertaa ja aromikaapin virkaa on toimittanut vessan lavuaarin hyvin hautunut suodatin, joka on vapauttanut sisäilmaan tajunnan päräyttäviä ja sieraimet hapoille saavia aromeja.
 
Silja A-vahdista & Kaisa & Seppo


1.4.2016
30° 52 N
60 °28 W
 
 
Lyhyt oppimäärä resursoinnista
 
Tyypillisesti ihmiset laskevat rahaa, joskus aikaa, yrityksissä laskeskellaan henkilöstöä. Lapsesta saakka on laskettu montako nallekarkkia sai markalla lähikioskilta. Avomeripurjehduksessa resurssi saa ihan uusia muotoja. Rahalla ei ole väliä, jos ei satuta pelaamaan pokeria. Sen sijaan moni muu asia aikataulutetaan ja lasketaan tarkkaan, sillä perämiehemme Veikon sanoin: "jos joku asia loppuu, sitä ei sitten enää ole".
 
Vesi, elämän eliksiiri. Sitä on tankattu mukaan 2200 litraa ja säännöstely on ankaraa.
Työtä tekevät kädet, kannella on aina 3+1 henkeä työvuorossa ohjaamassa ja säätämässä purjeita. Hätätilassa haetaan 3+1 henkeä lisää.
Ruokaa on ostettu paatti täyteen, sitä riittäisi kyllä kolmannenkin viikon tarpeisiin. Tosin pikku hiljaa tuoreet ruoka-aineet katoavat ja ensi viikosta siirrytään säilykkeisiin ja kuiva-aineisiin. Kokkimme ovat olleet niin hanakoita sipulin käyttäjiä, että sipulit meinasivat jo loppua kuudennen päivän kohdalla. Onni onnettomuudessa me oppilaat olimme kekseliäitä ja pihistimme yhden lakanan. Tutkassa näkyi lähestyvä Gibraltarille suuntaava rahtilaiva ja päätimme sihdata läheiseen ohitukseen. Juuri laivan ollessa lähimmillään, nostimme ison lakanan esille mesaanimaston avulla "WE ARE OUT OF ONIONS, PLEASE SEND ONIONS". Hyvä vitsi ja rahtilaiva Black Eaglen miehistöä taisi naurattaa, sillä yllättäen laivasta tiputettiin ilmalla täytetty pussi, jossa punasipuleita!
Seuraavaksi saatiinkin sitten pelastusharjoitus, jossa pyörittiin, säädettiin purjeita ja sählätiin puoshaan kanssa. Lopulta koitti suuri
voitto: sipuleita saatiin pussillinen lisää!
Uni on vuorotyössä tärkeää, sitä vedetään aina kun ehditään. Nukkumista ehtii harrastaa työvuoroista riippuen 6-12h vuorokaudessa. Hyvin pian huonokin nukkuja oppii torkkumaan kaikissa mahdollisissa väleissä.
Kalsarit, tuskin meistä kukaan on laskenut joka päivälle uusia. Vaihtovälin tai kääntövälin suhteen lieneekin sitten monia koulukuntia. Puhtaiden kalsareiden vaihto on aina pieni juhlahetki!
Muissakin vaatteissa on hyvin rajatut ja laskelmoidut määrät. Yksi ilmoitti, että eka viikko mennään vuorokauden ympäri shortseissa.
Allekirjoittanut taas on laittanut jo pitkät kalsarit jalkaan, mutta untuvavaatteisiin en koske ennen Azoreita (meistä kumpainenkin jatkaa Irlantiin saakka). T-paidan vaihdan vain kahdesti: viikon kohdalla ja Azoreilla satamassa, jolloin päälle pistetään ainoa puhdas paita. Pakatun tavaran määrää rajaa se, ettei laukuille ole säilytystiloja ja käytännössä nukut laukkusi kanssa samassa punkassa.
Namit piristävät päivää, mutta kannattaa harkita paljonko mukaan ostaa.
Allekirjoittanut ei ehtinyt St. Martinilla karkkikauppaan ja aloitti purjehduksen vailla toivoa nameista. Viimeisenä iltana Anguillassa ankkurissa muutama herrasväen edustaja poikkesi rannassa. Tilasin karkkia jos moista rantakapakoissa myydään. Takaisin palasi salamyhkäistä väkeä.
Sain yhden purkin nutellaa (tästä syntynee suklaakakku koko porukalle), muttei sanaakaan karkeista. Tänä aamuna 03:40 kansivahtiin  herätettäessä minulle ojennettiin pieni nyytti nallekarkkeja, joita oli piiloteltu ja joista loput saan kuulemma pienin erin pikkuhiljaa.
 
Taidan palata punkkaan lukemaan kirjaa ja mussuttamaan resursoituja nallekarkkejani. Huhtikuun kunniaksi huomenna vaihtunee myös t-paita!
 
Nallekarkkibudjetin ääreltä kirjanpitäjän tytär, Noora sekä B-vahdista Henrik ja Juha


27.3.2016
Leppoisa sunnuntaipurjehdus alkoi
 
Poutapäivä,  itätuuulta 10 m/s ja kutsu leppoisalle suunnnuntaipurjehdukselle. Kippari Pertsa ottaa esiin maailmankartan ja huitoo karttakepillä. Atlantin yllä on laaja korkeapaine, joka tulee vaikuttamaan purjehdussäähän. Takarivistä en näe sunnuntaipurjehduksemme päämäärää, mutta se on kuulema Azorien saariryhmä siellä kartan keskellä.
Suosittu sunnuntaipurjehtijoiden retkikohde. Ja Pertsa tuntuu tietävän, miten paineet pyörivät ja millaisia tuulia on luvassa: vaihtelevia.
 
Kippari lupaa tämän sunnuntain purjehduksen päätteeksi herkkulisen illallisen. Pääsiäisen kunniaksi se on lammasta. Lamb au provincale – tuo kasvissyöjän kauhu – tirisee uunissa useita tunteja. Lopputulos oli nyhtölammasta. Muutenkaan ei ruuasta ja juomasta tule retkellä olemaan puutetta. Jo sunnuntain lounas kutkutti makuhermoja: tulinen itämainen kasviskeitto.
 
Pertsa lupaa leppoisan purjehduksen. Mutta mitkä ovat osallistujien odotukset?  Kumman vaitonaista sakki on, mutta onnistun saamaan muutaman
kommentin:
No, kunhan jotain syötävää on ja huusi pelaa, tokaisee Veikko.
Sunnuntain kunniaksi olisi pitänyt olla tarjolla  pekoniaamiainen, protestoi Noora.
No, leppoisaa purjehdusta, mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa ja herkkuja, toteaa moni.
Mukava päästä vähän kauemmas kuin neljän viitan karin ympäri,  ajattelen itse mielessäni.
 
Ihan yhtenä sunnuntaina ei taida tämä legi hoitua. Tänään me kaikki olemme saaneet tuntumaa  mereen, veneeseen, sen ohjaamiseen ja matkapahoinvointiin. Tämän kauempaa  ei Siljakaan A-ryhmästä voinut koneen äärellä viettää, vaan on lähdettävä haukkomaan ulos happea. Kaikesta huolimatta sunnuntaipurjehdus on kivaa.


26.3.2016
18°12.0795' N
63°05.8281 W
 
Sandy Island - luonto hellii matkailijaa
 
Sandy Island on nimensä mukainen pieni hiekkakasa meressä. Tässä kasassa kasvaa muutama palmu, korallia ja ylihinnoiteltu baari. Vesi on niin kirkasta, että pohjaan näkee helposti viidestäkin metristä. Veden lämpötilakin mukailee linnunmaitoa. Sandy Island on silkkaa postikorttikamaa.
 
Jotta Karibialla purjehtiminen ei kuulostaisi ihan liian romanttiselta, otetaan pieni reality check. Olin saanut ystävältäni lainaan GoPro-kameran matkaan ja kiinnittelin kameraa otsanauhaan kirkkaat vedet ja jännittävän väriset kalat mielessäni. Heti nauhalle saatiinkin autenttista
purjehduselämää: innokkaita uimareita täyteen pakattu dingi ei käynnisty.
Ahkeraa nykimistä ja spekulointia seurasi moottorin kannen avaaminen ja korjausyritys numero yksi maininkien roiskiessa virkistävästi. Sitten kaikki kiipesivät kannelle ja otettiin vene moottorin kera ylös jatkaen nykimistä, tutkailua ja spekulointia korjausyrityksellä numero kaksi.
Lopulta mistään ei löydetty vikaa ja kone hörähti käyntiin. Ehkä se kaipasi vain hellyyttä ja huomiota. En kuitenkaan veikkaisi raveissa koskaan hevosta, jonka nimi on Tohatsu, sillä se saattaa nukahtaa kesken kaiken tai kieltäytyä yhteistyöstä tyystin.
 
Tänään illalla, viimeistään huomenna, lähdemme pasaatituulien siivittämänä ylittämään kohti Azoreita. Tukka on täynnä suolaa ja mieli halajaa aavalle merelle, seikkailu alkakoot!
 
Terveisin, Noora ja vahtiryhmä B

Aallokkoa aallokkoa

Tuuli oli yltynyt yön aikana ja koiravahtimme alkoi navakassa Itä-tuulessa. Yö oli pilvinen ja valoton ja näin meri pääsi välillä yllättämään antaen märkiä, suolaisia suukkoja merivahdeille. Niin ikään aamu valkeni rivakassa tuulessa ja vuoron päätyttyä kahvit ja aamupuro kera voisilmän maistui. Tämän jälkeen ei unta tarvinnut kauaa odotella. Aallokon keinuttaessa Vahinea saimme lounaaksi hampurilaisia nakkikeiton sijaan – oli maukasta. Sitten oli vuorossa kipparin Pertsan tilannetuokio – maailmankartta esille ja tilanne tietoa tuulista - Pertsa toteaa, että emme poikkea Bermudalla (ostamassa bermudashortseja:)) vaan jatkamme suoraan kohti Azorien saariryhmää. C-ryhmän lepovuoro vaihtuessa stand by-vuoroksi Vellu tarttui tiskiharjaan ja Sari ja Päivi siivosi muut tilat. Tuuli puhaltaa edelleen mutta aurinko jo paistaa.

C-vahti: Sari, Päivi ja Vellu

Entering sea state

Elvis the whale has left the building; legimme sykähdyttävimpiin kokemuksiin kuuluu ehdottomasti pyrstöään vetkuttelevan valaan varttitunnin vierailu styyrpuurin puolella. Elvis-valas löi suippoa valkotäpläistä pyrstöään korkealta veden pinnasta läiskäistäkseen sen voimallisesti mereen. Lähestyimme pikku hiljaa sen vierelle, valas varmaan katsoi meitä kummastellen ja jatkoi omille teilleen, mistä lie tullutkin elvistelemään ja pyrstöään vetkuttamaan keskelle aavaa merta, missä reittimme kohtasivat hetkeksi. Valasvierailu myöhästytti päivällistäkin, minkä valmistus oli jo jumittanut yliajalle, kun pääasiallinen kasvissyöjä varmisti koipireisipalojen kypsyyden silppuamalla ne päreiksi ja kypsentämällä ne kolmeen kertaan kuin irlantilaisissa pahamaineisissa resepteissä ikään. Uunin toimintaan on perehdyttävä vastaavan korppukatastrofin ja pohjakosketuksen välttämiseksi. Sisätöissä hikoillaan toisaalta jo ilman uuniakin kuin jonkunlainen portolainen kirkossa.

Juhlistimme eilen Kravun kääntöpiirin ylitystä asiaankuuluvin juhlallisuuksin ja yksi proseccopullo ja naksukola tölkki hyvästeltiin suureen siniseen kaappiin kapteenin saatesanojen kera. Suuren juhlan tuntua ja suoraan kuin "Ihananat naiset rannalla" -elokuvasta oli etukannelle järjestetty merivesisuihku. Kaiken sen tönkkösuolauksen ja aurinkorasvapalsamoinnin alta kirkastui hehkeitä hymyjä ja puhtaan raikasta purjehtijakansaa. Olemme päässeet meritilaan tai merimoodiin, miten sea state nyt sitten kääntyykin suomenkielelle.

Ruorataan, tähystetään ja mammitaan sekä suoritetaan annettuja purjehdusmanöövereitä sisätöiden ohella. Ajantaju on hävinnyt, ympärillämme on loputon sininen meren ulappa.

29.3.2016

23°51.8979' N
62°44.9977' W

Suolaa ja kaloja Matkustamisessa – purjehduksessa eritoten – perille pääsy on toissijaista. Sen sijaan matkanteko on homman suola. Tässä tapauksessa suolaa on erityisen paljon, joka paikan peittävänä vaaleana, tahmeana ja ohuena kuorrutuksena. Näillä seuduilla merivedessä on noin 4% suolaa ja kannen yli pärskivien aaltojen roiskeet ovat saaneet matkaajien ainoat shortsit melko jähmeiksi jo parissa päivässä. Kansivahdin jälkeen kasvoja peittää hienonhieno suolarae, joka saa ihon tuntumaan hiekkapaperilta.

Kampaajien trendituote on nykyään suolasuihke, sillä saa tukasta kuohkean ja menevän näköisen. Mittavan tuotetestauksen jälkeen voimme todeta, että suolaa ei voi olla tukassa liikaa. Parin päivän suolaroiskeet ja -kylvyt saavat likaisen ja laittamattomankin tukan upeille kiharoille, jotka muuten eivät katoa nukkumalla eikä 10 m/s tuuli saa näitä kiharoita hulmuamaan. 100% luonnontuote, jolle annamme neljä tähteä.

Suolaisen veden lisäksi merestä lentää kaloja. Lentokalat, nämä merien liito-oravat liihottavat yllättävän pitkiäkin matkoja aivan veden pinnassa. Toisinaan loikka on korkeampi ja päättyy suoraan veneen kannelle tai pahaa aavistamattoman purjehdusoppilaan takaraivoon yön pimeydessä, kesken ruorivuoron. Kyytiin hypänneet kalat uusiokäytetään pyydyksinä siinä toivossa, että melkoisesti isompi kala nappaisi kiinni ja saataisiin sätkivän tuoretta sapuskaa. Toistaiseksi saldo on kuitenkin kolme lentokalaa ja nolla ruokaisaa kalaa pannulla. Lähellä juhla-ateriaa käytiin kun kävimme tiukan kamppailun mahtavan kokoisen tonnikalan kanssa - tonnikalan voittaessa oveluudella.

Matti Nykänen taisi lausua: "Jos ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään, mutta jos se on hereillä se voi saada vaikka kalan". Matti oli oikeassa ja mehän olemme hereillä ja kalassa, vuorokauden ympäri. Auringonlaskun aikaan meidät palkittiin. Tällä kertaa siiman sijaan tärppäsi videolle, nimittäin voltteja harjoitteleva valas! Tämä ei ole kalajuttu, sillä valas on nisäkäs ja videokuvaakin on jutun höysteeksi. Valitettavasti tähän sitä ei saa liitettyä, mutta eiköhän jotakin lyhytelokuvaa ole luvassa jahka matkaajat pääsevät kotiin.

B-vahti: Noora, Juha ja Henrik

28.3-16
Lisäyksenä edelliseen blogiin: Lähdimme tosiaan kippari Pertsan mukaan pienelle sunnuntaipurjehdukselle, mikä selkokielelle käännettynä tarkoittanee Atlantin ylitystä. Sivuvastaisessa 12-13 m/s tuulessa nostimme isopurjeen kakkosreiviin, genoan ja fokan. Atlantilla vallitsee säätiedotusten mukaan kattava myötäpäivään pyörivä korkeapaineen alue, jonka voimakkaan reunan leikkasimme. Meille on luvassa sivuvastaisia tuulia ja parin päivän kuluttua meille saattaa avautua optio poiketa Bermudalle, huhuu! Lähtiessemmä meno oli hieman kuoppaista ja random aallot huispaisivat iloisesti kaikki kannellaolijat läpimäriksi. Terveisinä sen verran, että Kielin kanavan ja Biskajanlahden konkarimme on Ahtia kumartaen ja kaloja ruokkiakseen vapauttanut aamupala- ja lounasruoat takaisin luontoon hyvällä palautusprosentilla. Empaattiset purjehtijatoverit ovat tuoneet näkkäriä, vettä ja ruoka-annoksia kannelle, kyllä elämä voittaa vielä. Vahinehan tarkoittaa hempukkaa tai iloluontoista sekä jokseenkin kevytkenkäistä naikkosta jollakin Tyynenmeren kielellä. Vahinen meno on tällä hetkellä sutjakkaan kepeää ja se surffailee ketterän minkkimäisesti aurinkoisilla, sinisillä Karibian aalloilla noin 7 solmua ison kakkosreivillä, genoalla ja mesaanilla 10 m/s sivutuulessa. Tämä isojen merien veikeä ja sulavaliikkeinen surffaileva minkki on nyt sitten purjehduskotimme seuraavien viikkojen ajan, eiköhän tästä vielä viisikkomainen meriseikkailu kehkeydy.

28.3 klo. 19.45 utc+2 (Suomen aika) Sijainti: 21,22.676 N 62,51.461W

27.3.2016
Leppoisa sunnuntaipurjehdus alkoi
 
Poutapäivä,  itätuuulta 10 m/s ja kutsu leppoisalle suunnnuntaipurjehdukselle. Kippari Pertsa ottaa esiin maailmankartan ja huitoo karttakepillä. Atlantin yllä on laaja korkeapaine, joka tulee vaikuttamaan purjehdussäähän. Takarivistä en näe sunnuntaipurjehduksemme päämäärää, mutta se on kuulema Azorien saariryhmä siellä kartan keskellä.
Suosittu sunnuntaipurjehtijoiden retkikohde. Ja Pertsa tuntuu tietävän, miten paineet pyörivät ja millaisia tuulia on luvassa: vaihtelevia.
 
Kippari lupaa tämän sunnuntain purjehduksen päätteeksi herkkulisen illallisen. Pääsiäisen kunniaksi se on lammasta. Lamb au provincale – tuo kasvissyöjän kauhu – tirisee uunissa useita tunteja. Lopputulos oli nyhtölammasta. Muutenkaan ei ruuasta ja juomasta tule retkellä olemaan puutetta. Jo sunnuntain lounas kutkutti makuhermoja: tulinen itämainen kasviskeitto.
 
Pertsa lupaa leppoisan purjehduksen. Mutta mitkä ovat osallistujien odotukset?  Kumman vaitonaista sakki on, mutta onnistun saamaan muutaman
kommentin:
No, kunhan jotain syötävää on ja huusi pelaa, tokaisee Veikko.
Sunnuntain kunniaksi olisi pitänyt olla tarjolla  pekoniaamiainen, protestoi Noora.
No, leppoisaa purjehdusta, mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa ja herkkuja, toteaa moni.
Mukava päästä vähän kauemmas kuin neljän viitan karin ympäri,  ajattelen itse mielessäni.
 
Ihan yhtenä sunnuntaina ei taida tämä legi hoitua. Tänään me kaikki olemme saaneet tuntumaa  mereen, veneeseen, sen ohjaamiseen ja matkapahoinvointiin. Tämän kauempaa  ei Siljakaan A-ryhmästä voinut koneen äärellä viettää, vaan on lähdettävä haukkomaan ulos happea. Kaikesta huolimatta sunnuntaipurjehdus on kivaa.
 



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi