Activ Wärtsilä FURUNO FINLAND Ålandsbanken Turku

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

FURUNO FINLAND

Wärtsilä

Ålandsbanken

Activ

Turku

Danfoss

STI

TSR Kotka

Turku

Danfoss

TSR Turku

K1304

Seitsemäs purjehduspäivä 18.3.2016

Aamu valkeni aurinkoisena jälleen. Runsaan aamiaisen jälkeen suurin osa porukasta lähti tutustumaan Sandy Islandille ja muutama lähti läheiseen kylään. Sandy Island oli ollut hieno kokemus. Se on pieni saari, jossa on valkoinen hiekkaranta, muutama palmu ja ravintola. Itse kylä taasen oli hyvinkin karu.

Neljän aikaan iltapäivällä lähdimme purjehtimaan kohti St Martenia. Sää oli mitä mainioin purjehdussää. Meillä oli vähän tiukka aikataulukin. Marina meni kiinni kuuden aikaan ja meidän piti ehtiä sinne ajoissa. Ruuasta vastaava tiimi loihti vielä matkan aikana maukkaat ruokaisat salaattiannokset, jotka syötiin taiteillen veneen kannella. Lähestyttäessä St. Martenia harjoiteltiin viimeiset vendat. Rantautumiseen liittyi vähän jännitystä, koska ankkuriköysi ei ollutkaan tarpeeksi pitkä. Hyvin selvittiin. Innolla odotettiin suihkuun pääsyä. Koska Marina oli jo mennyt kiinni, niin jollain konstilla vielä saatiin suihkupoletit, mutta vain naisten puolelle. Niinpä naiset kävivät ensin suihkussa ja sitten vuorostaan miehet. Tosin naisten vuorolla jossain kohtaa loppui vesi vähäksi aikaa.

Kipparin vaimo oli varannut meille idyllisen paikan illalliselle rannasta. Oli kiva laittaa viikon merellä olon jälkeen vähän mekkoa päälle ja ripsiväriä sekä huulipunaa. Kokoonnuimme nauttimaan maittavaa ”jäähyväisillallista”. Jälkiruuat oli käsittämättömän hienoja ”taideteoksia” ja maistuivatkin herkullisilta. Ilta oli oikein tunnelmallinen, mutta myös vähän haikea. Tämä purjehdusreissu tuli nyt tiensä päähän. Purjehdusreissu oli upea kokemus ja oli ilo tutustua uusiin ihmisiin.

"Nalle Puh" ystävineen päättää tämän HUNAJAISEN viikon iloisissa tunnelmissa. Mukana seilasivat Nina, Mikko, Heidi, Niko,Sari, Henni, Henri, Laura, Eija, Laura, perämies Mats ja Timo kippari.

Kuudes purjehduspäivä 17.3.2016

On aika jättää taakseen niin ihanan idyllinen Saba. Lähdimme purjehtimaan jo ennen aamukuutta kohti Anguillaa, koska tavoitteemme oli päästä sinne jo hyvissä ajoissa iltapäivällä. Matka sujuikin mukavassa aurinkoisessa purjehdussäässä. Rantauduttua oli virkistävää pulahtaa uimaan turkoosinväriseen mereen. Voi että, mitä elämää.

Edessämme avautui valkohiekkainen ranta pikku baareineen, jossa kävimme nauttimassa kylmät juomat ja rentoutumassa. Tarinaa riitti sekä livenä että somessa, sillä free wifi oli käytössä. Illallisella söimme viimeiset palat kingfishiä – Nyt se on sitten lopulta syöty. Loppuilta meni leppoisasti veneen kannella jutellen.

Viides purjehduspäivä 16.3.2016
Saba the hidden treasure, Pearl of Caribbean

Osa purjehtijoista oli nukkunut enemmän ja osa vähemmän, sillä vielä yöllä Vahinea jouduttiin siirtämään Fort Bayn satama-altaasta paikallemme tulossa olleen täydennysaluksen tieltä. Kippari piti ”koiravahtia” tarkkaillen ankkurin pitävyyttä ja aamulla huomasimmekin liikkuneemme ankkurin laskupaikasta noin 100 metriä. Aamupalan jälkeen menimme dingillä maihin ja kokoonnuimme satamakuppilaan odottamaan, että kippari sai maahantulomuodollisuudet hoidettua. Kuppilaa pitävä rouva järjesti meille tilataksin, jolla suuntasimme Windwardsiden kylään. Taksikuski esitteli itsensä lähtiessä Rodneyksi ja kertoi tulleensa Saballe kahdeksan vuotta sitten Etelä-Afrikasta. Hän ohjasi autoa varmoin ottein pitkin Saban kapeita, mutkaisia ja mäkisiä teitä esitellen samalla saaren nähtävyyksiä.

Samassa taksissa oli yllättäen myös alkujaan venäläinen, mutta nykyään USA:ssa asuva pariskunta. Yhdessä heidän kanssaan ihmettelimme merelle avautuvia näkymiä. Perillä Windwardsidessa porukka jakautui niihin, jotka tavoittelivat Saban (ja samalla myös Alankomaiden) korkeimman kohdan, Mount Sceneryn (887 m) valloitusta sekä niihin, jotka halusivat vain nautiskella kylän tarjonnasta. Reipas kuusihenkinen kiipeilijäryhmä lähti matkaan pienen leipomossa suoritetun tankkauksen jälkeen, ja pian sekin jakautui nousuvauhdin mukaan suorittajiin (veren maku suussa ylös) ja luontokuvaajiin (kuvataan jokainen kasvi, lintu ja eläin). Molemmat ryhmät saavuttivat huipun tyylillään (toinen aika paljon mutaisempana), maisemat olivat henkeäsalpaavat ja rinteen 1064 porrasta polttelivat jaloissa vielä pitkään. Vuoren huiputuksen ja leipä-, vihannes- ja hedelmäostosten jälkeen palasimme Rodneyn kyydillä takaisin satamaan, josta saimme meriveden makuisen dingikyydin takaisin Vahinelle. Sana suomalaisista purjehtijoista saarella oli kiirinyt jo ilmeisen kauas, sillä matkalla Rodney kertoi saaneensa päivän aikana kuusi puhelua huolestuneilta saarelaisilta liittyen Vahinen ankkurin pitämiseen. Vene oli raahautunut päivän aikana jonkin verran ja saarelaiset luulivat sen olevan tyhjillään. Jopa Saban Marine Patrol kävi tarkistamassa onko kaikki kunnossa. Vahinen perämies oli kuitenkin päivystänyt veneellä koko päivän ollen toimintavalmiudessa tilanteen sitä vaatiessa. Tämä todisti jälleen, että pienellä saarella kaikki tuntevat toisensa (ja samalla myös toistensa asiat). Vahinella söimme taivaallista Ninan ja Mikon valmistamaa kanaa Provencen tapaan ja rahtialuksen lähtiessä satamalaiturista pääsimme taas sen paikalle parempien yöunien toivossa. Laiturista pääsi näppärästi niin sataman suihkuihin kuin sympaattiseen pieneen satamakuppilaankin, ja loppuilta sujui leppoisasti rupatellen, veneen alla uivia isoja kaloja ihmetellen ja tähtitaivasta katsellen.

Vierailu Saballa oli kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kokemus. Mereltä käsin saari näyttää vaikeasti saavutettavalta jyrkkine rinteineen, tyrskyisine rantoineen ja kovine tuulineen. Rinteillä on vain vähän taloja ja enimmäkseen ne ovat rehevän kasvillisuuden peitossa. Ainoa varteenotettava rantautumispaikka on saaren lounaispuolella sijaitseva Fort Bayn satama, ja sekin on lähinnä pienien rahti- ja sukellustukialusten sekä saaria yhdistävän lauttaliikenteen käytössä. Satama näyttää ulospäin karulta ja jopa luotaan työntävältä. Kontrasti ylelliseen St. Barthsiin verrattuna on valtava. Jos Saballe saapuminen on hankalaa meriteitse, on se sitä myös lentäen. Saaren lentokentän kiitorata on vain 398 m pitkä, ja näin ollen se on maailman lyhin kaupallisessa käytössä oleva kiitorata. Jos saarelle kuitenkin uskaltautuu, törmää todennäköisesti ensimmäisenä äärimmäisen ystävällisiin, avuliaisiin ja huumorintajuisiin ihmisiin ja rinteillä kiipeileviin vuohiin. Saaren sisäosissa The Bottomin ja Windwardsiden kylissä suojassa ulkomaailmalta avautuu toisenlainen Saba. Talot ja kadut ovat siistejä ja kylissä vallitsee leppoisa tunnelma. Kullakin saarelaisella tuntuu olevan oma tarinansa siitä, kuinka saarelle on alun perin päätynyt. Turisteja ei katukuvassa juurikaan näy sataman sukeltajia lukuun ottamatta. Saba on Unescon maailmanperintökohde, ja kokemamme perusteella täysin ansaitusti.

Tarinan ja kokemukset kirjasi koko miehistö

Neljäs purjehduspäivä 15.3.2016

Saba

Saba häämötti mukavan 25 mailin päässä ja tavoitteena oli päästä liikkeelle varhain aamulla. Puuroaamiainen oli katettuna jo klo 7.00, mutta lähtö meinasi viivästyä jääkaapin rikkoutumisen vuoksi. Onneksi veneestä löytyi suomalaista insinööritaitoa ja koneiston kiertovesipumppu saatiin vaihdettua nopeasti. Purjeet nostettiin ankkurissa ja ankkuri nostettiin noin klo 8.30.

Sabaa kohti lähdettiin leppoisassa myötätuulesssa: tätähän me Karibian purjehdukselta odotimme! Sää oli mahtavan aurinkoinen, tuuli mukava ja lähes jokainen purjehtija ohjasi venettä vuorollaan. Matka taittui vajaassa viidessä tunnissa ja kiersimme Saban pohjoispuolelta Diamond Rocksien ulkopuolelta. Poijuun kiinnityttiin jo rutiinilla klo 13, mutta yllättäen isopurje ei tullutkaan alas. Syynä oli irronnut lazy-jackin köysi, joka oli kiertynyt ison nostimen ympärille. Vapaaehtoinen mastoon nostettava löytyi helposti, sotku saatiin selvitettyä ja purje laskettua.

Keittiötiimi odotti kuumeisesti pääsyä tarjoilemaan ankkurimaljana Mohitot, mutta ensin viritettiin vielä bimini ja dinghy laskettiin vesille. Kippari lähti dinghyllä tutkimaan rantoja grilli- ja snorkkauspaikkojen varalle, mutta totesi rannalle tulevat tyrskyt liian koviksi. Pari miehistön jäsentä saatiin kuitenkin rantaan tutkimaan paikkoja.

Vahine siirrettiin uuteen poijupaikkaan Fort Bayn puolelle ja ystävällisten paikallisten avulla järjestyi paikka satama-altaasta. Illallisena tarjoiltiin aikaisemmalla reissulla pyydettyä King Fish:ä, joka oli erinomaisen herkullista. Taksireissua kylille suunniteltiin, mutta useimmat tyytyivät rannan suihkuun ja veneellä oleiluun. Odotettavissa oli vielä yksi Vahinen siirto, kun satamaan oli tulossa rahtialus puolen yön aikaan.

Terveisin I Vahti Niina ja Mikko

Kolmas purjehduspäivä 14.3.2016

Saint Barthelemy

Aamulla veneellä herättiin sateen ropinaan ja taivas näytti tasaisen harmaalta. Herkullisen aamiaisen aikana päivän purjehdussuunnitelmaa päätettiin muuttaa ja vene siirrettiin lähemmäs Gustavin satamaa. Päivä vietittiin saaren kapeita kujia kuljeskellen ja 'rich and famous' elämäntapaa ihmetellen.

Osa miehistöstä jäi aamupäiväksi veneelle lepäilemään sateen suojaan kirjoja lueskellen. Veneen keinunta vaivutti myös nopeasti rentouttaville päiväunille. Kaupunkikierroksella olleet pitivät sadetta Gustavin ihanissa pikkuputiikeissa kierrellen ja ranskalaistyylisissä kahviloissa istuskellen. Paikallinen taksi kiidätti saarikierrokselle, jolla pääsi näkemään muutakin kuin vain satamakaupungin (reilun puolen tunnin kierros maksoi yhteensä 50 euroa). Taksikuskimme edellisinä vieraina oli ollut muun muassa näyttelijänäkin tunnettu Leonardo Dicaprio. Rauhallinen saari ja sen huvilat houkuttelevatkin paikalle maailman kuuluisimpia henkilöitä. Kaikesta luksuksesta huolimatta saimme huomata, että saari tarjoaa jotain myös kaikille: kauniit hiekkarannat, turkoosin kirkas merivesi ja visertävät kolibirit ihastuttavat jokaista matkailijaa.

Onneksi sää oli Karibian tyyliin lämmin, vaikka sadekuurot tiputtelivatkin vettä lähes koko päivän. Iltaa kohden sadekuurot onneksi harvenivat ja taivas alkoi kirkastua. Huomiseksi toivotaan auringonpaistetta ja hyvää myötätuulta, joka kiidättäisi meidät kohti Saban saarta.

Tarinoivat IV vahti Eija ja Laura

Toinen purjehduspäivä 13.3.2016

Saint Barthelemy

Heräsimme purjehduksemme toisena aamuna auringonpaisteisesta poukamasta. Ajoimme läheiseen luonnonsuojelualueeseen, jossa teimme pienen kävelyretken ihailemaan maisemia korkeille kukkuloille. Karun näköinen ranta paljastui hyväksi uinti-ja snorklauspaikaksi. Vedessä tavattiin sateenkaarenvärisiä kaloja ja merikilpikonnia. Kilpikonnat kävivät välillä heiluttelemassa myös Vahinen kannella siestaa viettäneille purjehtijoille.

Saint Bathelemy oli lyhyen purjehduksen päässä. Purjehdus sujuikin jo huomattavasti eilistä paremmin ja uudet purjehtijat pääsivät kokeilemaan ohjausta. Saint Barthsilla saavuimme upealle Shell Beachille, jossa on hiekan sijasta simpukoita. Saint Barths on ollut Ruotsin vallan alaisena, josta muistona pääkaupunki Gustavian kaduilla oli ruotsinkieliset tienviitat. Saint Barthsilla kiertelimme värikkäitä pikkukujia ja huomasimme kuinka luksus-liikkeet Luis Vuittonista Hermesiin ovat vallanneet kaupungin kadut. Saaren vihreillä vuorilla kohosikin upeita huviloita ketjuhotellien sijasta. Palkitsimme itsemme illan päätteeksi poikkemalla rantabaariin, jossa saimme tarjoilijan tervehdyksenä maistaa kotitekoista rommia. Kapteeni haki meidät pientä vesikuuroa uhmaten dingillä takaisin Vahinelle syömään illallista.

Terveisin II vahti Laura, Henni ja Henri

Ensimmäinen purjehduspäivä 12.3

St Marten – Ile Fourche/St Barts

Aamu valkeni kauniina mutta tuulisena. Pikkuhiljaa ennen puoltapäivää kaikki purjehdukselle osallistuvat saapuivat Marigotin edustalla olevaan Marina Fort Louisin satamaan. Täytettyämme muonavaraston jouduimme tekemään äkkilähdön satamasta, sillä paikallemme oli tulossa Vahinetta ainakin 2 kertaa pidempi jahti, jonka kapteenin huudot kuuluivat vihaisena radiopuhelimesta selvästi. Osa miehistöstä jäikin äkkilähdön seurauksena satamalaiturille, mutta ystävällinen satamahenkilökunta heitti loput purjehtijat dingillä (pieni kumivene) Vahinelle.

Ensimmäisen päivän matka antoi monipuolisen kattauksen purjehduksen iloja kun saimme kokemuksia kauniista turkoosista vedestä ja ihanasta auringonpaisteesta sadekuuroihin ja venettä kasteleviin aaltoihin. Monelle ensikertalaiselle ja miksei kokeneemmallekin seilorille Vahinen keinuminen oli ajateltua hurjempikin kokemus, eivätkä kaikki välttyneet huonolta ololta. Luonnonarmoilla oli mahtava olla ja veneestä pärskyvä lämmin vesi jätti unohtumattoman muiston! Onneksi mukana on osaavia kavereita niin kryssaaminen sujui hienosti navakalla tuulella (huom, maakravun termi) sekä pimeässä! Veneen ohjaaminen auringon laskettua oli yllättävästi melkein helpompaa kuin valossa, kun piti vain reagoida nykyhetkeen eikä voinut jännittää tulevia isoja aaltoja kun niitä ei nähnyt. Kaupan päälle St. Barthsilla järjestettiin komea ilotulitus, arvatenkin ensipurjehduksemme kunniaksi!

Nyt olemme onnellisesti Ile Fourchen poukamassa ankkuroituneena. Tähtitaivas on upea ja kirkas. Huomiselle odotamme ainakin upeita snorklauspaikkoja ja maisemia. Ehkä purjehdukseen liittyvät termitkin ovat menneet jo muistiin ja tasapainoaistit tottuneet keinumiseen.



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi