Activ FURUNO FINLAND Turku Wärtsilä Ålandsbanken

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Turku

Wärtsilä

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Activ

Danfoss

Danfoss

Turku

STI

TSR Turku

TSR Kotka

K1302

3.3. Vahine kiiltäväksi ja haikeat hyvästit

Aamu valkeni sateisena ja Katja ja Mikael halattiin matkalle lentökentälle. Aamupalan jälkeen sisätiloissa ja kannella kävi pyörremyrsky, joka vei purjehduksen merkit mennessään. Nyt oli aika miehistön ja Matin lähteä omille teilleen ja Matsin valmistautua seuravaan purjehdukseen uuden kapteenin ja miehistön kanssa. Kiitos kaikille elämystäyteisestä seikkailusta! Lauletaan Huango-joella sävelmällä:

”Anguillan vesillä, ollaan merillä. Maininki mahtava purttamme keinuttaa.”

2.3. Rantahiekkaa Anguillassa

Ennen viimeistä matkaa kotisatamaan purjehtijat tutustuivat aamupäivän verran sateisen Anguillan rantaan. Ryhmä 1. nautti kilpikonnaparven seurasta dingimatkalla ja ryhmä 2. sai ihastella rauskun liitoa edellään. Merja sai myös viimeiset oppituntinsa dingin perämoottorin kiukuttelusta. Maissa tehtävänä oli tutustua baaritarjontaan, ja tuloksissa selvisi, että Dad's baarissa on todistetusti Karibian parasta live-musiikkia.

Ankkuri nostettiin klo 12.30 ja matka kohti St. Martinia alkoi. Tunnelman kohottamiseksi lähtötoimenpiteet tehtiin sateessa, joka alkoi aina uudestaan, kun tehtäviä tuli lisää. Selälle päätyämme keli ehti muuttua Karibian kirkkaaseen aurinkoon.

Purjehdus suijui reippaasti sivumyötäisellä tuulella, joka muuttui voimakkaaksi vastaiseksi, kun käännyimme kohti kotisatamaa. Matkan aikana paljon oppinut miehistö nosti ja laski purjeet tehokkaasti ruorissa olleen kapteenin käskyjen mukaan ja Matsin valvoessa päältä. Suuri kiitos päällystölle opetuksesta! Marina Fort Louisiin saapuessa jokainen tiesi tehtävänsä, ja alus saatiin kauniisti lipuen kylkikiinnitykseen, kunhan satamahenkilökunta oli ensin oppinut, että 65 jalkaa on reilusti enemmän kuin 45.

Satamassa miehistö jalkautui ensimmäiseksi jugurttijäätelölle. Sitten tiedusteluryhmä lähetettiin varaamaan pöytä päätösillallista varten. Raikastavan henkilökohtaisen huollon ja puhtaiden vaatteiden myötä porukasta tuli oikein edustuskelvollinen ihmisten ilmoille meneväksi. Kaupungille uskallettiin laulutrion esittämän Finlandia-hymnin jälkeen. Illallisella nautittiin mm. kauan kaivattua mahi mahia sekä pitkään himoittua viiniä. Ilta huipentui kannella elämysmuistelukierrokseen. Uni maistui taas makealta.

Karataan BVI:ltä 29.2.-1.3.

Sääolosuhteiden takia päätimme aikaistaa paluuta pois BVI:ltä vuorokaudella. Ensin täytyy käydä uimassa kuuluisien kivien ja luolien luona The Bathsilla ja tankata mahat täyteen ylitystä varten.

Lähdössä avattiin komeasti kaikki purjeet – harmi vaan, ettei merellä ollut yleisöä sitä ihastelemassa. Yöpurjehdusta varten jokainen opetteli ohjaamaan venettä tuulikulman mukaan valoisaan aikaan ja miehistö jaettiin pareihin, joille arvottiin kahden tunnin vuorot kansivahtiin pimeän ajan yli. Ensimmäinen pari aloitti tehtävänsä klo 18. Alunperin sääennustus lupasi 4-6 m/s tuulta, mutta tuuli yltyikin parhaimmillaan yli 9 m/s voimakkuuteen, ja maininki oli sen mukainen. Sanomattakin selvää, että purjeita reivattiin runsaasti, ja silti kansivahdit pääsivät välillä nauttimaan yli 7 solmun vuoristoradasta. Nukkumistyylit olivat matkan aikana monimuotoiset. Kalpeakasvoisimmat joutuivat kansipaikoille torkkumaan välillä istuen ja välillä maaten. Elli veteli onnellisena sikeitä keulahytissä, kunhan pää oli suojattu tyynyillä. Koiravahti tutustui kello neljän ruuhkaan, kun reitillemme tunki kerrostalonkokoisia risteilijöitä kaksin kappalein. Armollisesti kiersimme kolossin takaa, kun he ensin olivat ottaneet yhteyttä ja tiedustelleet suunnitelmiamme. Eihän unisia risteilijöitä tohtinut häiritä. Vauhdikkaasta alusta huolimatta matka venyi yli vuorokauden mittaiseksi haastavan koillis-itätuulen vuoksi. Loppumatkasta purjehtijat olivat vaihdellen nääntyneitä unenpuutteesta, kuumuudesta tai nälästä. Piristystä toi Hannan, Hellun ja Ellin muodostama laulutrio sekä kansallisromantiikka, ja Anguillan Road Bayn lähestyessä valmistasma munamajoneesinen lounas maistui taivaalliselta. Ankkuroinnin jälkeen uinti ja Piña Colada rantabaarissa kuului asiaan.

Illalliseksi nautittiin ankanrintaa Riston, Kontin ja Ellin mukaan kera appelsiinikookoskastikkeen. Tämän kaiken jälkeen uni maistui niin hyvin, että esimerkiksi kannella nukkunut Kontti ei huomannut sadetta, joka kasteli tyynyn ja pään. Sunnuntai 28.2. ja BVI HLT

Yö oli jännittävä eikä ilman vaarallisia tilanteita. Kapteeni Matin kuudes aisti varoitteli koko alkukyön epävakaasta ankkuroinnista ja epäilyt osoittautuivat oikeiksi, kun ankkuri antoi periksi noin kello yhden aikaan aamulla tuulen yllyttyä. Kannella nukkunut Kontti ja Matti olivat molemmat havahtuneet ankkurin liikkeeseen ennen kuin hälytys heti sen jälkeen laukesi soimaan. Tuuli painoi alusta riuttaa kohden, joten päätös siirtyä Virgin Gordan tuttuun lahdenpoukamaan kuultiin heti. Siirtyminen tehtiin moottorilla Matin, Kontin, Matsin, Hannan ja Mikaelin vaihdellessa vuoroa, ja muut saivat yrittää nukkua mainingista huolimatta. Kiinnittäydyimme North Sound – lahden laituriin pimeässä karibialaisen kaatosateen piristäessä tunnelmaa. Naapurilaivan valossa tutustuimme paikallisiin jättisilakoihin, jotka muistuttivat siitä, että Katjan treffit mahin kanssa klo 8.30 taisivat peruuntua. Jännittävästä yöstä palkintona pääsimme maissa suihkuun.

Päivän virallinen etappi alkoi pian tämän jälkeen delfiiniparven saattaessa meitä selälle, ja aamiaiseksi saimme klassikkoreseptillä valmistettuja BVI HLT -voileipiä, jotka oli pakatti valmiiksi edellisena iltana. Ensin tarkoituksena oli kiinnittyä poijuun ja mennä uimaan tai snorklaamaan Dog Islandsien George Dogin edustan kirkkaisiin vesiin. Sen sijaan päätimme harjoitella MOB tilannetta uhrina lippis ja pelastajana uimari, koska kiinnittyminen ei olisi ollut turvallinen. Matka jatkui kolmella purjeella Pelican Islandsien läpi ja matkan aikana opimme lisää purjehdussanastoa. Norman Islandin The Bight -lahteen, missä saimme naittia aidosta amerikkalaisesta Spring Break -tunnelmasta, bilelaivan musiikista ja törkeän kalliista drinkeistä rantabaareissa. Tummaääninen soul-trubaduuri kruunasi Piña Coladalta maistuvan illan. Kun viimeinen Mikaelin ohjaama shuttle-kyyti lähti takaisin alukselle, tarvittiin valomerkkejä mesaanivalolla, jotta kymmenien muiden veneiden joukosta löytyi Vahine. Huomattakoon, että olimme lahden suurin tai ainakin kaunein tai ainakin mukavin vene. Uneen saimme vaipua muskeliveneen suloääniä kuunnellen.

Kevyt 15 meripeninkulman purjehdus paratiisirannalle

Matkalle alettiin tekemään lähtöä vasta klo 11, koska kapteenin vierailu imigrationissa iskuryhmineen venyi. Asiaan saattoi liittyä se, että dingin bensa loppui matkalla rantaan. Ongelmista päästiin paikallisten ystävällisen avun myötä.

Edessä oli leppoisa minipurjehdus naapurisaari Anegadalle, minkä aikana Mats opetti solmuja ja venelysanastoa. Perillä ankkuroiduimme riutan edustalle ennen kolmea. Mestoille päästyämme nautimme lounaan, jonka jälkeen tiimit jakautuivat joko aluksella relailuun, riuttasnorklailuun tai Setting Pointin urbaaniin sykkeeseen. Meriveden lämpötila oli raikas 28,6 astetta. Illalla seuraamme liityivät Maija, Pena ja Jouko – haimussukat, jotka peruivat iltauintisuunnitelmamme. Oh well, huomenna uidaan taas upeissa maisemissa, ja illalliseksi nautitaan mahi mahia, jonka Katja aikoo napata noin klo 8.30.

Ensimmäinen purjehduspäivä 26.2. ja 80 meripeninkulmaa

Keulapoijusta irtosimme heti kellon lyötyä kuusi ja matka kohti British Virgin Islandseja (BVI) sai alkaa. Heti alkumatkasta saimme vihiä, että purjehduksesta tulisi pitkä ja kalpeakasvoinen. Koko matkan hyvinvoivina selvisi 20 % miehistöstä - muutamalle väri palasi kasvoille purjehdittuamme 15 tuntia lievässä mainingissa.

Horisontti pysyi koko matkan muuttumattomana, joten Mikaelin ”Maata näkyvissä!” -huuto toi miehistöön uutta puhtia ja Mikaelille palkinto-oluen. Onneksin miehistössä on taitavia purjehtijoita ja hieno tsemppi säilyi koko päivän. Pimeässä satamaan saapuminen oli jännittävä kokemus. Ankkuroiduimme Virgin Gorda North Sound –lahteen Gun Creecin edustalle. Aamulla kapteenilla oli treffit imigrationin kanssa, joten vietimme yön karanteenilipun alla.

Ensivaikutelma

Tapasimme miehistön kanssa ensimmäisen kerran torstaina 25.2. Marigotissa Marina Fort Louisssa tasan keskipäivällä, koska silloin meidät oli sinne käketty. Paikalle saapuivat Miamin taistelupari Katja ja Mikael, Virtasten Marja-Leena ja Esko, biitsikumppanit Elli, Risto ja Heli (Kontti), Nykin kosmopoliitit Hanna ja Heli (Hellu) sekä Pariisin kentältä selviytynyt Merja. Päällystöä ei aluksella näkynyt. Sen sijaan kannella oli vesikanisteri ja lappu ”Olemme kauppareissulla, tulemme noin klo 12.” Kapteeni Matti sekä perämies Mats olivat selvästi Karibia-ajassa, koska saimme turista keskenämme pitkälle toista tuntia.



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi