FURUNO FINLAND Ålandsbanken Turku Activ Wärtsilä

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Turku

Activ

Wärtsilä

Ålandsbanken

FURUNO FINLAND

Danfoss

TSR Turku

STI

Turku

Danfoss

TSR Kotka

Atena -Malta

Ateenasta Maltalle 12.10. -24.10.2016

Perjantai 14.10.2016
Aamu oli rauhallinen. Kippari ei vaan ole saanut printteriä toimimaan.
Aamupalalla oli myslin kanssa luonnonjogurttia ja Heikki heitti hillot ja banaanit kehiin. Kalle haki tuoretta leipää, joka maistui kaikille.
Lähtöajaksi sovittiin klo 10.00, mutta päästiin lähtemään vasta kakskytyli.
Tuuli oli heikko koillistuuli, minkä kanssa päästiin noin puoleen matkaan.
Työvuorot alkoivat jo toimia, vaikka niistä tullee totista yövuoroineen vasta, kun ollaan ulapalla. Teppo ja Kalle olivat aamulla hakeneet veneelle tuoretta kalaa suoraan paikalliselta kalastajalta. Sitä nautittiin maukkaan fetasalaatin kera lounaaksi niin sanotusti vauhdissa. Tosi gourmeeta, oikeesti. Puolenpäivän jälkeen loppui tuuli. Jatkettiin koneella kohti Nisoksen Spetsaita. Satamassa jouduttiin tekemään vähän manööveriä; keula- ankkurilla perä edellä laturiin. Bent ja Arimo vetivät kiinnittymisen niin, että me luultiin tekevämme sen.
Nisos Spetsai vaikutti mukavalta paikalta. Tiedusteleva iskuryhmä oli niin innokas tutustumaan paikkaan, että valmistelivat kumiveneen laguunin ylitystä varten. Ja jopa ylittivätkin. Löysivät todella kivan ravintola.
Siellä tarjottiin heti ilmaiset oluet. Iskuryhmä siis suositteli oikopäätä tätä ravintolaa illallista varten. Sieltä jopa haetutettiin meidät taksilla syömään. Isäntä itse otti meidät vastaan. Taksit tosin, sopimuksen vastaisesti, maksettiin itse. Isännän suosituksesta otimme kaikki alkukeiton, kalakeiton ilman kalaa… Vihreä keitto, missä oli perunaan sekoitettu kalalientä. Kolme meistä söi vähemmän kuin muut. Tuli pieni perustavaa laatua oleva keskustelu isännän kanssa. Isäntä kulki salin, baarin ja keittiön välistä kolmiota ja laski kymmenenkertaa kymmeneen.
Seuraavaksi tarjottiin kalliit pääruoat. Niihin oli jo nähty vaivaa niin ulkonäköön kuin makuunkin. Baarissa soitti ranskatar, joka on asunut saarella 37 vuotta. Lauloi kauniisti, mutta vähän kireällä äänellä.
Pianonsa oli halpa ”kilkatin”. Ehdotin, että isäntä ostaisi hänelle paremman soittimen, koska hänen repertuaarinsa oli laaja ja hän lauloi oikein ja tunteella. Annoimme hänelle ekstraa. Laulaja, Bernadett, antoi ymmärtää, että isäntä on pihi. Innostuimme illanmittaan jälkiruoista ja - juomista, mutta emme innostuneet laskusta. Siitä löytyi niin kalakeitot kuin ”ilmaiset” kaljatkin. Käveltiin veneelle. Ryhmän nuorin, Heikki, sai vielä kokea saaren perjantai-illan Jamaikan rytmeineen ja rastoineen.
Lauantai 15.10.2016
Lähdettiin aamulla aikaisin, koska lauantailegi oli tähänastisista pisin.
Toinen syy lienee eiliset tapahtumat. Liikkeellä oltiin vähän utuisessa aamussa 9.30. Ajettiin koneella, koska ladattiin akkuja. Purjeet nostettiin vasta vähän ennen yhtätoista. Tuulta oli perästä eli pohjoisesta 5 – 6 m/s ja vanha maininki teki kiusaa. Venettä oli vähän vaikea ohjata, mutta silti tultiin melko hienosti, kunnes puolenpäivän aikaan loppui tuuli. Make teki tyylikkäät ja maukkaat tortillataskut lounaaksi. Kaikille maistui. Kolmen jälkeen lähestyttiin Yefiran kylää. Sen edustalla kohosi komea linnasaari historiallisine kylineen. Se on nyt matkailunähtävyys. Kippari hoiti satamaantulon tyylikkäästi ja äityi vielä kehumaan meitä. Sataman nimi on Monemvasia.
Pieni tiedusteluryhmä käveli satama-altaan toiselle puolelle.
Luonnonkivistä muuratun rakennuksen seinässä luki ”rooms” ja terassilla istui vanhus. Sovimme tämän kanssa suihkuista molemmiksi päiviksi ennen avomeriosuutta. Viidellä eurolla saimme itsemme suihkunraikkaiksi. Sama mies vielä suositteli meille ravintolaa vähän peremmältä kylästä. Illalla söimme siellä, toiset kalaa toiset lihaa. Paikka oli edullinen. Ehkä, niin kuin kippari totesi, paikkaa piti vanhan miehen serkku.
Ilta jatkui vielä vanhan miehen naapurissa. Siellä oli pienet juhlat, missä paikalliset tanssivat kreikkalaisia perinnetansseja. Meitä tansseissa edusti Heikki hyvin ansiokkaasti. Yöllä sovittiin, että aamulla nukutaan pitkään. Se toteutui.
Sunnuntai 16.10.2016


Torstai 13.10.2016
Aamu valkeni vähätuulisena ja aurinkoisena. Alukselle oli yöllä saapunut uusi mies, Kalle Kalliomaa. Bent ja Arimo ohjasivat veneen valmistelun lähtöä varten. Köydet irrotettiin melko tasan kymmeneltä. Purjeet saatiin ylös 10.30. Purjehdus sujui sivumyötäisellä leppoisasti niin, että oltiin perillä Poros saaren laguunissa ennen neljää. Kiinnityimme toisen suurehkon veneen kylkeen, minkä kautta pääsimme rantaan. Illallinen sovittiin venepaikan meille varanneen ravintoloitsijan kanssa klo 19.00.  Paikan nimi oli Oasis. Odotellessa me ”pojat” kiipesimme kylän läpi/yli  sataman toiseen päähän. Kylä on tyypillinen kreikkalainen kuutiorakennusten muodostama ”Pispala”. Väreinä, köynnösruusujen lomassa, ovat valkoinen ja kreikansininen. Matkalla jututimme satamassa ollutta helsinkiläistä pariskuntaa, jotka kertoivat viimeviikon katastrofista Poros´n laguunissa.
Mies näytti meille kuvia. Perjantaina nopeasti noussut myrsky oli irrottanut ankkureita ja työnsi veneitä toisiaan vastaan niin, että niitä oli murskautunut ja kaksi venettä oli jopa uponnut. Tullessa näimmekin nosturialuksen, joka kuljetti kahta hylkyä kohti Ateenaa. Koko sen puolen satama oli ollut yksi iso kaaos.
Ruokailimme pitkän, kreikkalaisen kaavan mukaan. Monenlaiset lihat ja merenelävät maistuivat todella. Kaikki syötiin kaikki, niin kuin äiti opetti. Tultiin ajoissa veneelle ja nukkumaan. Katse taivaalle kertoi, että täysikuu on parin päivän kuluttua. Yleensä se muuttaa säätä.
Perjantai 14.10.2016
Aamu oli rauhallinen. Kippari ei vaan ole saanut printteriä toimimaan.
Aamupalalla oli myslin kanssa luonnonjogurttia ja Heikki heitti hillot ja banaanit kehään. Kalle haki tuoretta leipää, joka maistui kaikille.
Lähtöajaksi sovittiin klo 10.00, mutta päästiin lähtemään vasta kakskytyli.
Tuuli oli heikko koillistuuli, minkä kanssa päästiin noin puoleen matkaan.
Työvuorot alkoivat jo toimia, vaikka niistä tullee totista yövuoroineen vasta, kun ollaan ulapalla. Teppo ja Kalle olivat aamulla hakeneet veneelle tuoretta kalaa suoraan paikalliselta kalastajalta. Sitä nautittiin maukkaan fetasalaatin kera lounaaksi niinsanotusti vauhdissa. Tosi gourmeeta.
Puolenpäivän jälkeen loppui tuuli. Jatkettiin koneella kohti Nisoksen Spetsaita.


Edellisenä päivänä lennettiin Ateenaan ja oltiin jo tultu veneelle. Siis Teppo, Heikki, Make ja mä. Pireuksen satama on laaja. Bussi lentoasemalta kiersi koko lahden ja pysähtyi kymmenillä pysäkeillä ennen kuin oltiin perillä Zean satamassa. Se on täynnä toinen toistaan komeampia veneitä, jotka on varustettu uskollisella miehistöllä. Porukalla ihmetellään, mistä nämä kaikki veneisiin/laivoihin käytetyt rahat ovat kotoisin. Tunne on aivan sama kuin omalla Tuuliallani, Päijänne-folkkarilla, olisin Ykskoivun tai Padasjoen satamassa.
Veneelle, VAHINE, päästiin nyytteinemme melkoisen kävelyurakan jälkeen.
Jäätiin kai bussista liian aikaisin tai mittakaava vain on toinen kuin kotimaassa. Olisi pitänyt ottaa taksi. Olisi maksanut 6€, kertoivat Arimo ja Bena, jotka olivat veneellä meitä vastassa. Molemmat ovat kokeneita merenkävijöitä niin Välimerellä kuin Karibialla. Bent on lupautunut kippariksi.
Ilta vietettiin yhdessä. Tutustuttiin ja esittäydyttiin, syötiin hyvin.
Nukuttiin vaihtelevasti, mutta suihku aamulla virkisti tasapuolisesti. Tämä päivä oli pyhitetty varustelulle. Puolet porukasta ostoksille, puolet huoltaa venettä. Ostokset Pireuksen ”parhaassa” marketissa oli kuin olisi palannut 60-luvulle.

Täti oli työllistetty punnitsemaan hedelmiä ja vihanneksia. Kaupan tuoretuotteet oli sijoitettu toiseen kerrokseen, mistä kantelimme runsaat ostoksemme koreissa alakerran kärryihin. Ostoksia kertyi lopulta kuusi täyttä kärryllistä. Ahtaassa kaupassa ne eivät meinanneet mahtua paikallisten sekaan. Kuuden kärryllisen suoltaminen kassan kautta taas kärryihin oli prosessi kuin jauhelihamyllystä. Onneksi munat pysyvät ehjinä.

Samaan aikaan veneellä tankattiin vettä ja sähköä, koetettiin saada konehuoltoa, Teppo siivosi keittiön, Bena hoiti satamavelvollisuuksia yms.

Minä ja Arimo jäimme lähinnä lepäilemään.
3 vahti Pauli



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi