Turku Wärtsilä Activ Ålandsbanken FURUNO FINLAND

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Wärtsilä

Turku

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Activ

Danfoss

STI

Danfoss

TSR Kotka

Turku

TSR Turku

Ateena-Malta

Maanantai 17.10.2016
Aikainen lähtö, oltiin vesillä jo yhdeksältä. Purjeitten nosto oli työläs, mutta se onnistui kohtuullisesti. Suuntana edelleen etelä aloimme kiertää Peloponesosta. Tuuli oli kova n. 15 m/s koillisesta. Tuuli kääntyi itään samaan aikaa, kun niemimaan nurkilla käännyimme länteen. Peloponesoksen niemensakaroita on ainakin kolme eli saimme jättää jäähyväiset Kreikalle useamman kerran. Vielä oli yksi irtosaari etelässä ja sen jälkeen avomeri ja suuntana länsi W 270. Kun horisontti on joka puolella, on kompassi hyvä keksintö… Kartan sininen viiva on se apu minkä molemmin puolin, tuulesta ja muusta liikenteestä riippuen, kohti länttä haarukoimme.
Rahtilaivaliikennettä oli, varsinkin lähtiessä, paljon. Kartalla se näytti pujottelulta, mutta todellisuudessa meillä oli tilaa.
Matkalla keskusteltiin delfiinien näkemisestä. Nehän tulevat kuin saattamaan veneen vierelle tai eteen. Sitä delfiiniä, jonka näimme, emme olisi kuitenkaan halunneet nähdä. Suurehko, kuollut delfiini kellui paisuneena paapuurin puolelta ohi. Joku taisi saada siitä kuvankin. Onneksi se vaipuu vuorokauden aikana arvoiseensa hautaan.
Tuulta riitti aina iltaan ja yöhön asti. Parhaimmillaan mentiin yli 9 solmua. Keskinopeudeksi saatiin ehkä hiukan alle 8 solmua. Ohjaaminen oli haastava, kun peräaalto puski mielivaltaisesti eri suuntiin.
Yöllä olivat vuorossa Kalle ja Teppo sekä Make ja Heikki Aamuneljältä Heikki herätti ylös ruoriin. En ole aiemmin purjehtinut yöllä muuten kuin Suomen suvessa Päijänteellä. Tämä oli siihen verrattuna miesten työtä. Suomessa kesällä aina näkee jotain, saaria ja rantoja vaikka olisi pilvistä, täällä on vain pimeä, kompassi ja kartta, missä tutka näyttää reitin lisäksi ympäröivät alukset. Ohjaaminen oli mielenkiintoista.
 
Tiistai 18.10.2016
Tuulta ja pilvistä oli tosiaan koko yön. Tosin kuu kävi kurkkaamassa meitä aika-ajoin pilvien aukosta. Aamu valkeni pilvien takaa hitaasti. Kipparin mukaan siksi, että purjehdimme sitä karkuun… Päivä oli lämmin ja leppoisa.
Tuuli takaa niin, että viritimme virsikirjan, jonka pitäminen oli taas haastavaa. Kuljimme kuitenkin yli 6 solmua. Tässä vaiheessa putosin pois pelistä, sain virtsatulehduksen, jota aloin hoitaa sairaanhoitajavaimoni kehotuksesta siihen tarkoitetulla antibiootilla heti. En osallistunut ruokailuun, en iltapalaan. Siinä oli valmiiksi maustettuja, makkaran näköisiä Pireuksen liharullia. Söin näkkäriä ja maitohappobakteereita ja join paljon vettä. ”Purin” myös pari buranaa. Teppo ja Kalle kirjoittavat tiistaista ja öistä.
Kallen ja Tepon matkahuomioita ja ensimmäinen yö-purjehdus:
Alkumatka kuljettiin upeita päiväpurjehduksia upeasta satamasta toiseen.
Tutustuimme alukseen ja saimme huomata S/Y Vahinen hienot purjehdusominaisuudet, sekä aluksen saaman huomion vierassatamissa, Swan saa varauksetonta huomiota hienon historiansa ansiosta. Swanin design tunnetaan silmiä hivelevästä muodostaan.
Valmistauduimme ensimmäiseen pitkään (kolme vuorokautta) ylitykseen. Oli odotettavissa kovaa tuulta jopa myrskylukemia. Tuulta oli yli 15 m/s ja lähestyimme ensimmäistä yö-purjehdusosuutta. Meidän yö-osuutemme alkoi klo
08.00 ja kesti neljä tuntia. Upea kuutamo antoi meille hyvän pakkivalon.
Pimeässä purjehtimisessa huomaa kuinka tarkasti on seurattava annettua kompassisuuntaa, aluksen vaihtaessa suuntaa jokaisen ison aallon mukana.
Matka taittui vauhdikkaasti ja miehet olivat innoissaan kun vauhti kiihtyi ja teimme matkan tähänastisen nopeusennätyksen 10.1 solmua. Vahine olisi varmasti kestänyt kovemmankin vauhdin, ehkä kokeneemmat purjehtijat olisivat tällä kelillä päässeet kovempaa, mutta meille tässä oli kahdelle miehelle ihan riittävästi fyysistä kokemusta. Tämä antoi myös reilusti itseluottamusta tuleviin yö-purjehduksiin. Seuraavana päivänä samassa salmessa (steno Elafonisou) oli tuulta n.30 m/s. Seuraavat osuudet olivatkin sitten jo vähän rauhallisempia. Nyt purjehditaan jo viimeistä yötä ja ennen sitä otamme pienet unet kolmen tunnin päästä alkavaa viimeistä yö-osuutta klo 0.00-04.00 varten.
 
Keskiviikko 19.10.2016
Aamulla oli minulla jo parempi olo. Seitsemältä otin neljännen antibiootin.
Uskalsin jo syödä vähän ja nousta kannelle. Sain jopa ohjata. Viime yö ajettiin koneella vähäisen tuulen vuoksi. Koneella ajettiin vielä keskiviikkoaamukin. Tuuli oli kääntynyt vastaiseksi. Välillä yritimme kryssailla, mutta tuuli taukosi taas ja matka piteni. Make oli marinoinut jo edellispäivänä ja valmistanut tänään makoisat kanapihvit, halloumijuuston ja salaatin kera Heikin suosiollisella avustuksella. Make loihti myös Tepolle syntymäpäiväkakun Ouzo-kukkineen. Onhan Maken toinen nimi ”Make the kakemaker”. Tepolle taisi tulla unohtumaton synttäri S/Y Vahinella.
Illan tullen tuuli lakkasi ja alkoi sataa, emme voineet muuta kuin käynnistää moottori ja ajaa kohti länttä. Minut oli vapautettu palveluksesta jo pari päivää sitten. Muut tekivät kovan työn ajettuaan yön vuoroissa Maltalle.
 
Torstai 20.10.2016
Aamuvarhain, kolme tuntia ennen satamaa, alkoivat puhelimet taas toimia.
Sain reseptitietoni kotoa. Sataman ja saaren nimi on Gotso. Hieno taskuperuutus muiden väliin ja kiitosmaljat Benalle ja Arimolle! Ja kipparin lupaamat, taivaalle kuvailemat oluet. Maasähköä ja suihkua tarvittiin moneen, mutta myös tämän raportin loppuunsaattamiseen.
Suurkiitokset vielä kerran Kippari Benalle ja perämies Arimolle!
 
Miehistössä:
Bent Lindfors, kapteeni                                        Arimo Mattila, perämies
Teppo Uusitalo                           Kalle Kalliomaa                            Heikki Lamminpää                     Markku Tonttila
Pauli Lindström


Sunnuntai 16.10.2016
Aamu alkoi autereisena ja utuisena. Kirjoittelin kaikessa rauhassa, kun ryhmä 2 oli aamiaisvuorossa. Heikki keitti kahvit ja Make teki munakkaan.
Makoisa yllätys valkoisen leivän ja jogurtin rinnalle. Tiedusteluryhmä lähti taas etsimään kauppojen aukioloaikoja maanantaiaamuksi. Kippari ja Arimo jäivät huoltamaan apukonetta. Puolelta päivin sovittiin tapaaminen sillansuussa, joka johti keskiaikaiseen kaupunkiin. Kohde oli todellinen yllätys. Siihen paikkaan oli satsattu paljon EU-rahaa. Vanha kaupunki oli saneerattu pittoreskiksi portaiden ”labyrintiksi”, missä niin paikalliset kuin turistitkin näyttivät viihtyvän. Miten se runkoruusu tai rodopensas sattuukin miljöön kannalta juuri oikeaan paikkaan pehmittämään kivimuurien kovuutta. Ja miten kivimuurit on saatu vahingossa ”sommiteltua”
kokonaisuuden kannalta juuri oikein. Korjaaminen oli tehty hyvin. Kadut, rakennusten seinät ja varsinkin munkki/nunna-rakenteella tehdyt katot oli tehty pieteetillä, kalkkilaastilla ja täysillä saumoilla. Oli ilo kulkea tuossa miljöössä. Siksi myös päätimme ruokailla tämän labyrintin näköalaravintolassa. Kun valuimme saarelta alas, otti bussikuski ”seitsemän veljestä” kyytiin aina alaparkkipaikalle asti. Sieltä oli helppo köpötellä veneelle.
Edellispäivän sopimuksen mukaan kävimme suihkussa. Sitä seurasi seikkaperäinen palaveri, missä käytiin läpi vuorot ja niiden sisältö.
Aamupala sovittiin kahdeksalta. Iltaruoka oli lähiravintolassa. Jotkut ottivat lammasta jotkut mustekalapalloja, jotka olivat kuulema ihan hyviä.
Minulle lammas oli ensimmäinen, ainoa ja viimeinen Kreikan lammas tällä reissulla. Ehkä, kun sesonki on ohi, on myös lampaan syönti ohi. Sitä ei meinannut saada mistään. Käytiin vielä kerran läpi vuorot; standby, kansi- ja vapaavuorot, jotka kiertävät seuraavat kolme vuorokautta tarkkaan ja tehokkaasti. Päästiin ihan ajoissa nukkumaan. Kun kirjoitan tätä, kaikki jo nukkuvat. Jotkut nukahtivat kesken lauseen.

Aamu alkoi autereisena ja utuisena. Kirjoittelin kaikessa rauhassa, kun ryhmä 2 oli aamiaisvuorossa. Heikki keitti kahvit ja Make teki munakkaan.
Makoisa yllätys valkoisen leivän ja jogurtin rinnalle.

Tiedusteluryhmä lähti taas etsimään kauppojen aukioloaikoja maanantaiaamuksi. Kippari ja Arimo jäivät huoltamaan apukonetta. Puolelta päivin sovittiin tapaaminen sillansuussa, joka johti keskiaikaiseen kaupunkiin. Kohde oli todellinen yllätys. Siihen paikkaan oli satsattu paljon EU-rahaa. Vanha kaupunki oli saneerattu pittoreskiksi portaiden ”labyrintiksi”, missä niin paikalliset kuin turistitkin näyttivät viihtyvän. Miten se runkoruusu tai rodopensas sattuukin miljöön kannalta juuri oikeaan paikkaan pehmittämään kivimuurien kovuutta. Ja miten kivimuurit on saatu vahingossa ”sommiteltua” kokonaisuuden kannalta juuri oikein. Korjaaminen oli tehty hyvin. Kadut, rakennusten seinät ja varsinkin munkki/nunna-rakenteella tehdyt katot oli tehty pieteetillä, kalkkilaastilla ja täysillä saumoilla. Oli ilo kulkea tuossa miljöössä. Siksi myös päätimme ruokailla tämän labyrintin näköalaravintolassa. Kun valuimme saarelta alas, otti bussikuski ”seitsemän veljestä” kyytiin aina alaparkkipaikalle asti. Sieltä oli helppo köpötellä veneelle.
Edellispäivän sopimuksen mukaan kävimme suihkussa. Sitä seurasi seikkaperäinen palaveri, missä käytiin läpi vuorot ja niiden sisältö.

Aamupala sovittiin kahdeksalta. Iltaruoka oli lähiravintolassa. Jotkut ottivat lammasta jotkut mustekalapalloja, jotka olivat kuulema ihan hyviä.
Minulle lammas oli ensimmäinen, ainoa ja viimeinen Kreikan lammas tällä reissulla. Ehkä, kun sesonki on ohi, on myös lampaan syönti ohi. Sitä ei meinannut saada mistään. Käytiin vielä kerran läpi vuorot; standby, kansi- ja vapaavuorot, jotka kiertävät seuraavat kolme vuorokautta tarkkaan ja tehokkaasti. Päästiin ihan ajoissa nukkumaan. Kun kirjoitan tätä, kaikki jo nukkuvat. Jotkut nukahtivat kesken lauseen.

Perjantai 14.10.2016

Aamu oli rauhallinen. Kippari ei vaan ole saanut printteriä toimimaan.
Aamupalalla oli myslin kanssa luonnonjogurttia ja Heikki heitti hillot ja banaanit kehiin. Kalle haki tuoretta leipää, joka maistui kaikille. Lähtöajaksi sovittiin klo 10.00, mutta päästiin lähtemään vasta kakskytyli. Tuuli oli heikko koillistuuli, minkä kanssa päästiin noin puoleen matkaan.

Työvuorot alkoivat jo toimia, vaikka niistä tullee totista yövuoroineen vasta, kun ollaan ulapalla. Teppo ja Kalle olivat aamulla hakeneet veneelle tuoretta kalaa suoraan paikalliselta kalastajalta. Sitä nautittiin maukkaan fetasalaatin kera lounaaksi niin sanotusti vauhdissa. Tosi gourmeeta, oikeesti. Puolenpäivän jälkeen loppui tuuli. Jatkettiin koneella kohti Nisoksen Spetsaita. Satamassa jouduttiin tekemään vähän manööveriä; keula- ankkurilla perä edellä laturiin. Bent ja Arimo vetivät kiinnittymisen niin, että me luultiin tekevämme sen.

Nisos Spetsai vaikutti mukavalta paikalta. Tiedusteleva iskuryhmä oli niin innokas tutustumaan paikkaan, että valmistelivat kumiveneen laguunin ylitystä varten. Ja jopa ylittivätkin. Löysivät todella kivan ravintola. Siellä tarjottiin heti ilmaiset oluet. Iskuryhmä siis suositteli oikopäätä tätä ravintolaa illallista varten. Sieltä jopa haetutettiin meidät taksilla syömään. Isäntä itse otti meidät vastaan. Taksit tosin, sopimuksen vastaisesti, maksettiin itse. Isännän suosituksesta otimme kaikki alkukeiton, kalakeiton ilman kalaa… Vihreä keitto, missä oli perunaan sekoitettu kalalientä. Kolme meistä söi vähemmän kuin muut. Tuli pieni perustavaa laatua oleva keskustelu isännän kanssa. Isäntä kulki salin, baarin ja keittiön välistä kolmiota ja laski kymmenenkertaa kymmeneen.
Seuraavaksi tarjottiin kalliit pääruoat. Niihin oli jo nähty vaivaa niin ulkonäköön kuin makuunkin. Baarissa soitti ranskatar, joka on asunut saarella 37 vuotta. Lauloi kauniisti, mutta vähän kireällä äänellä.

Pianonsa oli halpa ”kilkatin”. Ehdotin, että isäntä ostaisi hänelle paremman soittimen, koska hänen repertuaarinsa oli laaja ja hän lauloi oikein ja tunteella. Annoimme hänelle ekstraa. Laulaja, Bernadett, antoi ymmärtää, että isäntä on pihi. Innostuimme illanmittaan jälkiruoista ja - juomista, mutta emme innostuneet laskusta. Siitä löytyi niin kalakeitot kuin ”ilmaiset” kaljatkin. Käveltiin veneelle. Ryhmän nuorin, Heikki, sai vielä kokea saaren perjantai-illan Jamaikan rytmeineen ja rastoineen.

Lauantai 15.10.2016
Lähdettiin aamulla aikaisin, koska lauantailegi oli tähänastisista pisin.
Toinen syy lienee eiliset tapahtumat. Liikkeellä oltiin vähän utuisessa aamussa 9.30. Ajettiin koneella, koska ladattiin akkuja. Purjeet nostettiin vasta vähän ennen yhtätoista. Tuulta oli perästä eli pohjoisesta 5 – 6 m/s ja vanha maininki teki kiusaa. Venettä oli vähän vaikea ohjata, mutta silti tultiin melko hienosti, kunnes puolenpäivän aikaan loppui tuuli. Make teki tyylikkäät ja maukkaat tortillataskut lounaaksi. Kaikille maistui. Kolmen jälkeen lähestyttiin Yefiran kylää. Sen edustalla kohosi komea linnasaari historiallisine kylineen. Se on nyt matkailunähtävyys. Kippari hoiti satamaantulon tyylikkäästi ja äityi vielä kehumaan meitä. Sataman nimi on Monemvasia.
Pieni tiedusteluryhmä käveli satama-altaan toiselle puolelle.

Luonnonkivistä muuratun rakennuksen seinässä luki ”rooms” ja terassilla istui vanhus. Sovimme tämän kanssa suihkuista molemmiksi päiviksi ennen avomeriosuutta. Viidellä eurolla saimme itsemme suihkunraikkaiksi. Sama mies vielä suositteli meille ravintolaa vähän peremmältä kylästä. Illalla söimme siellä, toiset kalaa toiset lihaa. Paikka oli edullinen. Ehkä, niin kuin kippari totesi, paikkaa piti vanhan miehen serkku.

Ilta jatkui vielä vanhan miehen naapurissa. Siellä oli pienet juhlat, missä paikalliset tanssivat kreikkalaisia perinnetansseja. Meitä tansseissa edusti Heikki hyvin ansiokkaasti. Yöllä sovittiin, että aamulla nukutaan pitkään. Se toteutui.

Torstai 13.10.2016
Aamu valkeni vähätuulisena ja aurinkoisena. Alukselle oli yöllä saapunut uusi mies, Kalle Kalliomaa. Bent ja Arimo ohjasivat veneen valmistelun lähtöä varten. Köydet irrotettiin melko tasan kymmeneltä. Purjeet saatiin ylös 10.30. Purjehdus sujui sivumyötäisellä leppoisasti niin, että oltiin perillä Poros saaren laguunissa ennen neljää. Kiinnityimme toisen suurehkon veneen kylkeen, minkä kautta pääsimme rantaan. Illallinen sovittiin venepaikan meille varanneen ravintoloitsijan kanssa klo 19.00.  Paikan nimi oli Oasis. Odotellessa me ”pojat” kiipesimme kylän läpi/yli  sataman toiseen päähän. Kylä on tyypillinen kreikkalainen kuutiorakennusten muodostama ”Pispala”. Väreinä, köynnösruusujen lomassa, ovat valkoinen ja kreikansininen. Matkalla jututimme satamassa ollutta helsinkiläistä pariskuntaa, jotka kertoivat viimeviikon katastrofista Poros´n laguunissa.
Mies näytti meille kuvia. Perjantaina nopeasti noussut myrsky oli irrottanut ankkureita ja työnsi veneitä toisiaan vastaan niin, että niitä oli murskautunut ja kaksi venettä oli jopa uponnut. Tullessa näimmekin nosturialuksen, joka kuljetti kahta hylkyä kohti Ateenaa. Koko sen puolen satama oli ollut yksi iso kaaos.
Ruokailimme pitkän, kreikkalaisen kaavan mukaan. Monenlaiset lihat ja merenelävät maistuivat todella. Kaikki syötiin kaikki, niin kuin äiti opetti. Tultiin ajoissa veneelle ja nukkumaan. Katse taivaalle kertoi, että täysikuu on parin päivän kuluttua. Yleensä se muuttaa säätä.

Ateenasta Maltalle 12.10.

Edellisenä päivänä lennettiin Ateenaan ja oltiin jo tultu veneelle. Siis Teppo, Heikki, Make ja mä. Pireuksen satama on laaja. Bussi lentoasemalta kiersi koko lahden ja pysähtyi kymmenillä pysäkeillä ennen kuin oltiin perillä Zean satamassa. Se on täynnä toinen toistaan komeampia veneitä, jotka on varustettu uskollisella miehistöllä. Porukalla ihmetellään, mistä nämä kaikki veneisiin/laivoihin käytetyt rahat ovat kotoisin. Tunne on aivan sama kuin omalla Tuuliallani, Päijänne-folkkarilla, olisin Ykskoivun tai Padasjoen satamassa.
Veneelle, VAHINE, päästiin nyytteinemme melkoisen kävelyurakan jälkeen.
Jäätiin kai bussista liian aikaisin tai mittakaava vain on toinen kuin kotimaassa. Olisi pitänyt ottaa taksi. Olisi maksanut 6€, kertoivat Arimo ja Bena, jotka olivat veneellä meitä vastassa. Molemmat ovat kokeneita merenkävijöitä niin Välimerellä kuin Karibialla. Bent on lupautunut kippariksi.
Ilta vietettiin yhdessä. Tutustuttiin ja esittäydyttiin, syötiin hyvin.

Nukuttiin vaihtelevasti, mutta suihku aamulla virkisti tasapuolisesti. Tämä päivä oli pyhitetty varustelulle. Puolet porukasta ostoksille, puolet huoltaa venettä. Ostokset Pireuksen ”parhaassa” marketissa oli kuin olisi palannut 60-luvulle. Täti oli työllistetty punnitsemaan hedelmiä ja vihanneksia. Kaupan tuoretuotteet oli sijoitettu toiseen kerrokseen, mistä kantelimme runsaat ostoksemme koreissa alakerran kärryihin. Ostoksia kertyi lopulta kuusi täyttä kärryllistä. Ahtaassa kaupassa ne eivät meinanneet mahtua paikallisten sekaan. Kuuden kärryllisen suoltaminen kassan kautta taas kärryihin oli prosessi kuin jauhelihamyllystä. Onneksi munat pysyvät ehjinä.
Samaan aikaan veneellä tankattiin vettä ja sähköä, koetettiin saada konehuoltoa, Teppo siivosi keittiön, Bena hoiti satamavelvollisuuksia yms.
Minä ja Arimo jäimme lähinnä lepäilemään.
3 vahti Pauli







© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi