St.Marten - Turku

Tällä sivulla seuraamme SY Vahinen matkan edistymistä.

SY VAHINE LEG 5000 SUPPORTED BY






----------

MarineTraffic.com live-seuranta: Alus-ID 4623



----------

Vahine saapui Turkuun





7.8.2020
58°41.7'N, 18°30.7'E

Kohti pohjoista kulkee Vahinemme kevyesti keinahdellen, välillä nopeammin, välillä tuulen hyytyessä hitaammin, hetkittäin sitkeän Sisun avustamana. Tätä kirjoittaessani Utöseen on enää reilu 100 mailia, mikä tuntuu jo naurettavan lyhyeltä matkalta. Itämeri hellii kesäisen leppeillä myötätuulilla ja lämmöllä. Monilla ajatukset ovat olleet jo paluussa Suomeen, viimeisissä päivissä saaristossa, vastaanottojuhlissa ja niiden jälkeisessä paluussa arkeen. Liikenne on on vähentynyt ja merivahti viettää aikansa rusketuksiaan viimeistelemällä ja lueskelemalla.

Eilen haimme tuulta Öölannin ja manner-Ruotsin välisestä kapeasta ”tuulitunnelista”. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi ja pääsimme herkuttelemaan Kalmarin kaupungin ohituksesta perunanheittoetäisyydeltä (testattu) huimassa vauhdissa, kaikki mahdolliset (ehjät) purjeemme ylhäällä. Kaikki kerääntyivät kannelle vauhtia ihastelemaan, emmekä voineet vastustaa kiusausta kajauttaa ”den Glider In” kaiuttimistamme kaupungin edustan kapeissa poijuporteissa. Keulille viritelty tuplapurjesetti, spiirattu genoa ja mesaaninmastoon tarkoitettu genaakkeri, osoittautuivat taas varsinaiseksi luottopakkipariksi jotka kiidättivät meitä varman tasaisesti noin kahdeksan-yhdeksän solmun vauhtia.

Viime yönä kaikki Suomeen saapumisen varalle tehdyt suunnitelmat menivät uusiksi, kun Emmalle nousi kevyt lämpö lihas- ja nivelkipujen saattelemana. Vaikka kyseessä on todennäköisesti jotain muuta kuin koronavirus, katsoimme parhaaksi toimia pahimman skenaarion kautta ja siirryimme nopeasti karanteenitoimiin muun miehistön suojelemiseksi. Siirsimme Emman eritykseen ja desinfioimme koko aluksen. Muu miehistö palasi käyttämään turvavälejä, keittiövuorot alkoivat käyttää kasvomaskeja ja muutenkin pyrimme tekemään kaiken ettei mahdollinen tartunta etene miehistössä. Suunnitellut saaristopysähdykset päätettiin unohtaa tältä erää ja suunnata suoraan koronatesteihin Turkuun. Puolilta päivin soitimme Turun meripelastuskeskukseen ilmoittaaksemme tilanteesta ja kysyäksemme toimintaohjeita. He ottivat tilanteesta ammattimaisesti kopin ja lupasivat järjestää meille testit Turkuun saapuessamme. Tätä kirjoittaessani Emma voi hyvin, samoin muu miehistö. Nähtäväksi jää kuinka nopeasti saamme testitulokset ja kuinka ne vaikuttavat lähipäivien ohjelmaamme, kuten suunniteltuihin kotiintulojuhliin. Purjehdus on improvisointia, ja tällä matkalla enemmän kuin koskaan. Tämän tiesimme jo ennen lähtöä ja jokainen on varautunut henkisesti jatkuvasti muuttuviin suunnitelmiin.

Yön tapahtumat eivät jääneet Emman sairastumiseen. Pian sen jälkeen yövahdin ympärillä alkoi viuhahdella siipiveikko, joka osoittautui lepakoksi. Uupuneena se istahti ensin mesaanipuomin juureen, sitten ruoritolpassa roikkuvien köysinippujen päälle ja siirtyi niiden taakse piiloon unille, joita on jatkunut koko päivän. Heini taikoi nopeasti lepakoiden suojelualueen ja ympäröi sen heittoliinan oranssilla narulla, asianmukaisilla varoituskylteillä varustettuna. Kiinnostuneena ja huolestuneena seuraamme mitä tapahtuu auringon laskiessa tänään. Lähteekö Kentsuksi ristitty maskottimme merelle vai pyrkiikö se sisään veneeseen? Eikä tässä vielä kaikki, Kentsun nukahdettua mesaanimastossa vieraili myös pöllähtäneen näköinen tikka, joka hetken maston ääniä pää kallellaan kuunneltuaan päätteli sen toukattomaksi ja jatkoi matkaansa kohti etelää.


Huomenna Saaristoon ja kohti Turkua,



4.8.2020
54°54.75'N, 13°57.25'E

Olemme seilanneet pitkän matkan pohjoiseen. Päivät pitenevät, ilta-aurinko valaisee kannen viimeisille tunneille saakka. Kello neljän aamuvahtia on aikaisemmin kohdannut kannella pimeys tai öinen tähtitaivas, tänä aamuna aurinko oli aloittanut nousunsa jo ennen neljää. Vahtini alkaessa aamulla takanamme loisti kuutamo, edessä taivaanranta värjäytyi auringonnousua ennakoiviin punaisen ja keltaisen sävyihin. Pian suuri oranssina loimottava pallo ilmestyi horisonttiin, ja aamiaista nautimme häikäisevässä paisteessa.

Tuuli on ollut kevyttä. Yöllä sen puhallus riitti siihen, että saatoimme antaa Sisu-moottorin nukkua. Purjehdimme rauhallisesti mesaanin, ison purjeen ja genoan voimin. Aamupäivästä tuuli tyyntyi. Laskimme purjeet ja herätimme Sisun. Muutaman tunnin koneajon jälkeen tuuli taas nousi, ja purjeita vinssattiin takaisin paikoilleen. Kun tuuli pian tyyntyi, viritimme spiirapuomin valmiuteen. Tuuli oli kuitenkin niin hiljainen, ettei edes genaakkerista olisi ollut matkaamme kirittämään. Siksi päätimme pitää uimatauon.

Muutama rohkea kävi kokeilemassa spiirapuomilla tasapainoilua, mutta lopulta vain kapteenimme uskaltautui puomin päähän suorittamaan uskallusta vaativan uimahypyn. Olemme uineet Karibian meressä, Atlantin valtameressä ja nyt tummana vellovassa Itämeressä. Uimatauon kruunasi vastapaistettu porkkanakakku ja sen päällä sulava jäätelö.

Kakun jälkeen Sisu käynnistettiin, mutta pianpa taas tuuli yltyi. Nostimme isopurjeen ja genoan, nyt kryssimme kahdeksan solmun vauhdilla kohti koillista. Aamuyön tunteina on jo suunniteltu kotikulmille paluuta: miltä saarelta hankimme soijanakkeja ja mille rannalle sytytämme nuotion. Saunastakin ollaan puhuttu. Enää muutama purjehduspäivä jäljellä, sitten eteemme aukeaa tuttu Turun saaristo.



54°31.89'N, 10°52.01'E

Pohjanmeri on vaihtunut Itämereen, ja edessä on matkamme viimeinen meren ylitys. Etenemme näillä vesillä keskiarvonopeudeksi vakiintuneella kuuden solmun vauhdilla kevyessä slöörissä. Purjehduskombona on tuttu kolmikko: isopurje, genoa ja mesaani – tyytyväisen pulleina ilta-auringon luomia varjoja kankaalle heijastaen. Yöksi on luvattu tuulettomia tunteja, joten Sisu päässee taas hetkeksi töihin. Sitä viime päivät ovat olleet, koneajon ja purjehduksen välistä vuorottelua.

Pohjanmerellä Hollannin merivartiosto vieraili kulussa paatillamme. Kyseessä oli luultavasti koronakäytäntöihin liittyvä tarkastuskäynti, jonka tarkoituksena oli selvittää keitä olemme, mistä tulemme, ja millä asialla aluevesillä liikumme. Passit, miehistölista ja leppoinen jutustelu osoittautuvat riittäväksi vakuutukseksi aikeistamme, ja saatoimme jatkaa matkaa kuten aiemmin. Kurssi otettiin kohti Kielin kanavan Pohjanmeren puoleista sulkua, jota kohti uljaasti purjehdimme Vättimeren suistoalueesta Elbejoeksi johtavalla väylällä. Muutaman tunnin sulkualueen tuntumassa laituroinnin jälkeen irrotimme köydet kello 04:32 kun kulkulupa kanavalle oli irronnut. Vajaan sadan kilometrin mutkittelu Pohjanmeren ja Itämeren yhdistävässä kanavassa tarjosi muun muassa upean aamusumun joutsenineen, saksalaisia pikkukaupunkeja ja lannanlöyhkäistä maaseutua, sekä tiukkaa styyraamista vastaantulevan ja ohittavan rahtilaivaliikenteen rinnalla.

Kielin kanavalta tupsahdimme Itämerelle poutaisessa iltapäivässä, ja muutamien satamasoittojen sekä koronarajoituksia koskevien selvittelyiden jälkeen rantautumiskohteeksi valikoitui saksalainen lomakaupunki Laboe. Perinteiseen tapaan teimme tankkien täytöt, täydensimme tuorevihannesvarantoja ja nautimme paikallista ruokaa niin illalliseksi kuin lähtöpäivän lounaaksi, joskin koronan huomioiden kontaktien välttämiseksi noutopitsan muodossa veneen kannella. Laboe vastasi siten tarpeisiimme, mutta vuorokauden tunnit riittivät tuon rannikkokaupungin satamassa.

Itämeren ylitys on siis aloitettu. Suunnitteilla on hakea kevyttä myötäistä Ruotsin rannikolta, sillä muutoin Itämerellä vallitsee seuraavan sääikkunan mukaan vakaa korkeapaine. Aika-arviona Saaristomerelle saapumiseen on neljä vuorokautta. Kipparin tämänhetkisen reittipiirroksen mukaan Turkuun saapuessamme matkamittarissa lukemat näyttäisivät 4 981 meripeninkulmaa. Mikäli luvattu 5000 mpk sen vaatii, olemme valmiit kunniakierrokseen Airistolla. Olisihan tuo pyöreä lukema komea lisä yhden halssin Atlantin ylityksen sekä ennätysnopeuden rinnalle.

- Paula


52°26.04'N, 4°25.68'E

Doverin ja Calais'n välisessä kapeassa kohdassa rannikon läheisyys laannutti tuulen ja viileä meri-ilma vaihtui tukahduttavaan paisteeseen ja koneajoon pilvettömän taivaan alla. Erilaiset hyönteiset valtasivat Vahinen: pikkukärpäsiä, nälkäisiä paarmoja, ampiaisia ja perhosiakin. Miehistö ryhtyi välittömästi torjuntatoimenpiteisiin, ja kaikki pinnat hedelmiä myöten käsiteltiin astianpesuaineliuoksella. Illallisen jälkeen lähestyvät ukkospilvet nostivat tuulen puuskassa jopa myrskylukemiin. Valmistauduimme jo reivaamaan isopurjetta, mutta lopulta purjeen löysääminen osoittautui riittäväksi toimenpiteeksi, ja pian pääsimmekin taas avaamaan keulapurjeita. Perhoset ja muut pörriäiset yrittivät kaikin voimin pysyä kyydissä mukana, mutta joutuivat lopulta irrottamaan otteensa veneen pinnoista.

Atlantin avaruus on vaihtunut rahtilaivojen väistelyyn Pohjanmerellä. Tähtien tuijottelun sijaan merivahti saa suunnata katseen tiukasti horisonttiin, jossa siintää satamaan pääsyä odottavien laivojen valomeri. Suurten satamien suulla on seurattava tarkkasti laivojen liikkeitä, mutta olemme jouhevasti onnistuneet ylittämään sisääntuloväylät. Toisinaan yön pimeydessä vilkkuvat punaiset tuulivoimalapuistojen valot. Lähestyessämme pohjoista yö lyhenee, vaikka kesä lähestyy jo loppuaan. Elokuun ensimmäisen päivän aamuvahti saattoi jo aistia ilmassa lähestyvän syksyn. Paluu arkeen häämöttää, ja veneelle yltävä internetyhteys on saanut yhden jos toisenkin jo raottamaan työ- tai opiskelusähköpostia.

Tänään on todellinen juhlapäivä, sillä yksi miehistömme jäsen viettää syntymäpäiväänsä. Yön pimeinä tunteina oli leivottu herkullinen mutakakku, joka toimitettiin kannelle ruusujen kera päivänsankarin ruorivuoron päätteeksi Frederikin Kolmikymppisen soidessa. Messi on juhlapäivän kunniaksi koristettu juhlalipuin. Kakkuaamiainen päättyi perinteiseen synttäriohjelmanumeroon, ongintaan. Päivänsankari sai suurimman vonkaleen, johon kuului muun muassa tiskivuorosta vapauttava kuponki. Myös muut pääsivät kokeilemaan kalaonneaan, ja kermavaahtoa aamiaiseksi nauttinut Ahti jakoikin antimiaan avokätisesti: perähytin ikkunasta nostettiin esimerkiksi 30 sekuntia suihkuaikaa, hartiahieronta ja optio pian vapautuvaan perähytin parhaaseen punkkaan.

- Heini

50°40.17' N 1°27.50' E

---------

Viimeisen vuorokauden aikana olemme siirtyneet läntiseltä pallonpuoliskolta itäiselle ylittäessämme 0° meridiaanin. Parhaillaan lähestymme Ranskan rannikon tuntumassa Englannin kanaalin kapeinta kohtaa, Doverin ja Calaisin välistä pullonkaulaa. Meriliikenne on rauhallista, lähinnä ympärillämme pyörivät paikalliset kalastusalukset, joiden verkkojen poijuja väistelemme parhaamme mukaan.

Purjeista ylhäällä ovat iso, genoa sekä mesaani, jotka tarjoavat meille viiden solmun vauhdin. Välillä tuuli vaikuttaa kuolevan olemattomiin, välillä hönkäisee lupaavasti. Eilisen hakkaava vastatuuleen kryssiminen on vaihtunut kevyessä myötäisessä lipumiseksi. Viileän pohjoistuulen väistyminen saikin miehistön taas kuoriutumaan villapaidoistaan ja tuulitakeistaan. Aurinkorasvat on levitetty iholle, kannella viritellään riippumattoa iltapäivänokosille ja pörriäiset surisevat.

Vaikka purjehduksessa tukeudutaan nykyisin merkittävissä määrin erilaisten mittareiden tarjoamaan informaatioon, täytyy miehistön säilyttää oma arviointikyky ja suhtautua varauksella tarjottuun tietoon. Matkamme aikana olemme päätyneet osoittamaan epäluottamusta veden lämpötilaa mittaavaan anturiin (tällä hetkellä mittarilukema yli 47 °C) sekä välillisesti syvyysmittariin (joka toisinaan tulkitsee veden vaihtelevat lämpötilakerrokset merenpohjaksi). Viimeksi hämmennystä on aiheuttanut tuulimittari, joka viime yön vastaisessa näytti yli 12 m/s tuulta varsin vaimeassa aallokossa. Muutaman optimaalista tuulikulmaa etsivän vendan jälkeen jouduimmekin turvautumaan koneajoon aamun tunneille asti.

Heinäkuu vaihtuu elokuulle, ja viimeiset sivut Muumipappa ja meri -kirjasta luettiin eilen illalla. Merkit kotiin paluusta ja matkan päättymisestä kirvoittavat miehistössä vaihtelevia tunnelmia odotuksesta kaihoon. Puheissa toistuvat suunnitelmat, aikataulut ja määränpäät – taakse jäänyttä on Atlantin äärettömyydestä kumpuava ajattomuuden ja paikattomuuden tunne. Onneksi merimaileja ja matkan vaiheita on vielä edessä, sillä purjehduksen nälkä ei ole vielä tyynnytetty.

- miehistön terveiset välittäen, Paula

----------

27.7.

Ja niin saavutti merellinen myräkkä Vahinen. Auringon laskiessa tuuli navakoitui ja aaltojen volyymi kasvoi. Vielä ennen pimeän tuloa päätettiin isopurje laskea kokonaan alas, sillä mesaanin ja fokan liitto vaikutti optimaaliselta purjeasetukselta ennustettuun merenkulkuun. Kaiken kaikkiaan unille saattoi viimein laskeutua luottavaisesti, sillä kaikki tarvittava valmistautuminen oli tehty huolella. Yön vahtivuoroon liittyi uudenlaista odotusta – mitä olisi luvassa?

Unen horteesta saattoi aistia, miten yön tunneilla keinutus yltyi, pärskeet voimistuivat ja veden lempeä kohina vasten Vahinen kylkeä muuttui pauhaavaksi jylyksi. Hyteissä uni oli katkonaista: kuka jännitti punkasta putoamista sivuaallon tuuppauksen voimasta, kenen nukahtamista keinunnan rauhattomuus häiritsi. Kannella koiravahti pääsi tosipurjehduksen makuun.

Perustuuli oli navakimmillaan 19 m/s, ja puuskissa tuulimittari kävi todistetusti ainakin 22 m/s lukemissa. Useita metrejä korkeiksi yltyneiden aaltojen valkoinen kuohunta ympäröi Vahinen, joka myötäili meren liikkeitä sulavasti – armas aluksemme oli elementissään. Osa aalloista selvästi hinkusi sitloodaan miehistön ylle, ja saatiinpa kipparin taskutkin täytettyä raikkaalla suolavedellä.

Matalapaineen myräkkä jatkui aina aamunkoittoon ja sen yli heiketen hiljalleen iltapäivän tunneilla. Onneksemme, sillä Ranskan ja Englannin rannikon väliselle rahtilaivojen ”motarille” eli separille (engl.separation zone) liittyminen kovassa kelissä ei houkuttanut. Muutaman rahtilaivan ja kalastusaluksen kanssa tanssimme paritanssia turvallisen etäisyyden päästä, silmäillen plotterista muiden laivojen keulasuuntia, nopeuksia ja laskettuja kohtaamisetäisyyksiä. Iholle emme haluaisi, vaikka kieltämättä kaupankäynti kalastusaluksella tuoreen kalan toivossa vaikutti monen mielestä erinomaiselta idealta.

Jos kannella on ollut tuulista ja märkää, ovat sisätilat tarjonneet lämpöä ja suojaa. Messissä on päivän mittaan lueskeltu, torkuttu ja ruokailtu.

Iltaruokana tarjoiltu nachopelti reilulla juustolla upposi energian tarpeessa olevan miehistöllemme.

Edessä Atlantin ylityksen viimeinen yö. Aamun valjetessa erottunevat jo Cherbourgin valot.

-Paula

----------

25.7. 46°58,2' N 14°52,3' W
 
Manner-Eurooppa lähestyy verkkaiseen tahtiin. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että seuraava pysähdys on Belgiassa.
 
Tuuli on ollut välillä liiankin rauhallista. Spiirattu genoa, isopurje ja mesaani on alkanut vakiintua purjeasetukseksi. Koska ehjää spinaakkeria ei ole, toisinaan mesaanimaston genaakkeri on genoan kaverina edessä tuomassa vauhtia. Aaltojen iskiessä kylkeen huonosti vetävät purjeet antavat periksi ja keikkuva vene läiskii purjeita edestakaisin. Kaikki lienevät jo niin tottuneita ääniin, että unet eivät häiriinny, kääntäneeköhän kukaan edes kylkeään?
 
Näimme eilen pitkästä aikaan toisen laivan. Pienin välimatka oli vain kolmen mailin luokkaa. Edellisen kerran reitille osui isompi laiva paljon ennen Azoreita. Vahtipäälikkö otti radioyhteyden ja kyseli kuulumisia, koska oli niin hämillään keskellä Atlanttia olevasta purjeveneestä.
Miehistön ja laivan koko tuntui aiheuttavan ihmetystä. Ilmeisesti meidän kokoluokkaa ei aivan käsitetty.
 
Reitille on osunut miltei päivittäin delfiinejä ja valaita. Delfiinit tulevat yleensä ihmettelemään meitä hyvinkin lähelle ja leikkimään keula- aaltoon. Välillä kaksi sukupolvea ui samassa nipussa, pikku delfiini seuraa vanhempaansa miltei kyljessä kiinni ja matkii sen jokaista liiketttä hämmästyttävällä nopeudella. Valaat ovat ujompia, ne yleensä säikähtävät meidän köliä ja tekevät pitkän sukelluksen pois meidän läheisyydestä. Juuri etuneljäneksellä kelluneen möhkäleen erottaa hetken päästä juuri ja juuri vanavedestä vesisuihkun perusteella.
 
Valkoinen kummitusdelfiini on alkanut moikkailemaan Vahinea. Se loikkaa yleensä yöllä kaksi korkeaa hyppyä ihan laidan vieressä ja katoaa sen jälkeen. Kun näin sen ensimmäisen kerran luulin, että fendari tipahti.
Toisella hypyllä näin kuitenkin valkoisen vatsan, ennen kuin eläin katosi yön pimeyteen. Muutkin ovat se jo nähneet, mutta aina yksi kerrallaan.
 
Kuu oli pienimillään pari yötä sitten. Nyt pieni sirppi loistaa jo kirkkaana taivaanrannassa kuitenkin häiritsemättä tähtien valoa. Tuntuukin, kuin tähtien määrä olisi moninkertaistunut. Myös komeetta on näkynyt jo kahtena yönä Otavan alapuolella. Kiikarin näkee selkeästi pyrstön, jota komeetta vetää kohti horisonttia.
 
-PRM Antti


----------

22.7.

Neljäs päivä Azoreilta, sijainti 44°49,8' N 21°40,6' W

Pastellinsininen, vesivärimaalailtu taivas, aurinkorasvan tuoksu ja ruorimiehen lanteet Billy Jeanin tahdissa – siinä otteita iltapäivästämme.

Purjeet vetävät seitsemänkymmenen asteen kurssissa, vauhtia seitsemän solmua. Azoreille etäisyyttä on vajaat 500 merimailia, ylityksen toisen osuuden puoliväli alkaa pian lähestyä. Korkeapaineen alue on kuumoitellut meitä saaden purjeet levottomiksi, mutta toissapäiväisen bläkän jälkeen olemme hiljalleen saaneet taas tuulivirtauksista otteen ja etenemme leppoisassa sivumyötäisessä kohti Euroopan rannikkoa.

Vahinella on ollut viime päivät uninen tunnelma. Kannella on ollut merivahtia lukuun ottamatta väljää, ja miehistöä löytyy punkista ottamasta päivän ensimmäisiä, toisia tai jopa kolmansia torkkuja. Syyksi on epäilty muun muassa ”satamakrapulaa”, hellelämpötiloja sekä moottoriajon jylinän tuottamaa kuormitusta. Eilisen päivällisen chilicurry kuitenkin toi kaivattua särmää päivään ja antoi potkua illan purjehdusmanöövereihin ennen auringonlaskua. Yleistunnelma on raukeudesta ja pehmeydestä huolimatta varsin hyvä.

Karttoja levitellään messin pöydille, merenkulun almanakasta etsitään tietoa potentiaalisista reiteistä ja satamista. Ajatukset käväisevät jo Englannin kanaalilla, Itämerellä, Saaristomerelläkin. Tällä hetkellä Cherbourg toistuu päällystön puheissa seuraavana maihinnousukohteena, mutta suunnitelmat pitävät sisällään edelleen pienen varauksen.

- Paula


----------

14.7.
 
Ohoi, maata näkyvissä! Ensimmäinen näköhavainto Azoreiden saarten siluetista tehtiin eilen aamukymmeneltä, jolloin plotterin mukaan matkaa maihin oli 38 merimailia. Aamu oli antanut merkkejä mantereesta: kalastusalus parin mailin päässä styyrassa, monikymmenpäinen delfiiniparvi sekä irtopoijuja. Alkoi maihinnousun kuumeinen valmistelu. Passit kipparille, Portugalin lippu sekä keltainen karanteenilippu isomaston naruihin, kakku uuniin saapumisen kunniaksi. Ruorissa oli oltava tarkkana – vakaana pyrkimyksenä oli toteuttaa yhden halssin ylityksen strategia, joka pitikin loppuun asti ankarasta sorrosta huolimatta. Vahine lipui sulavasti Picon ja Faialin saarten välistä Hortan satama-altaaseen, ja otettuamme yhteyttä satamaviranomaisiin saimme selville, että ainakin ensimmäisen yön viettäisimme ankkurissa laiturin edustalla. Seuraavana aamuna meitä odottaisi koronatesti, joka edellytetään täällä jokaiselta maahan saapuvalta.


 
Lopullinen ylitysaikamme on 13 päivää ja 8 tuntia – kyseessä on Vahinen uusi ennätys kyseiselle etapille. Nostimme illasta saapumismaljat onnistuneelle purjehdukselle ja tilasimme paikallisesta, ilmeisen legendaarisesta Peter cafésta sportista noutoillallisen. Loistopalvelua! Iltakymmeneltä valot sammuivat messistä, ja pian perässä yksi kerrallaan kukin miehistön jäsenistä, ankkurivahtia lukuun ottamatta.


 
Ensimmäinen päivä Azoreilla on korkattu siis koronatesteillä satamarakennuksessa. Kyllä muuten oli keinutukseen totuttautunut tasapainoaisti ihmeissään vakaalla maalla! Testitulosten odotteluajan hyödynnämme tehokkaasti siivoamalla ja huoltamalla venettä. Kippari on hikoillut pääkoneen laturin kimpussa, perämies fiksannut vessoja ja muu miehistö jynssännyt ja puunannut suolasumun tahmaamia pintoja. Ankkurissa vietämme myös toisen yön, mutta luottoa on siihen, että laituriin tulee kutsu huomisen aikana. Huoltotöiden ja erinäisten täydennysten lisäksi halajamme turistoimaan: suunnitelmissa on valloittaa Picon tulivuori, vierailla paikallisen osuuskunnan viinimyymälässä, ja sivulauseissa on mainitty myös sukellus, sähköpyörät sekä kiipeily. Tämän rautaisen jengin energia ei totisesti jäänyt Atlantin kuohuihin.
-Paula
 


----------

Kolmastoista päivä

Pari päivää saimme nautiskella joutilaisuudesta. Leppoisa myötäinen antoi kevyttä, tasaista seilaamista ja akkuja sai hieman latailtua. Riippumatot saatiin vihdoin viriteltyä kannelle ja siinä köllötellessä sai ihastella genoan ja genaakkerin majesteettista purjekomboa, jotka kevyessäkin tuulessa pullistelivat täysinä. Nyt tuuli on lähtenyt taas rivakoitumaan ja siirtynyt sivumyötäiseksi. Lähestymme Azoreita pienellä alabanaanilla ja matkaa huomiselle jää vajaat sata mailia!

Nyt matkaa on taitettu vajaat pari viikkoa ja maan lähestyessä myös satamakuume alkaa pilkistellä. Pelkona edelleen on, että Azoreilla meiltä evätään pääsy maihin, mutta usealla on suuri kutkutus saada hieman omaa aikaa ja tilaa ympärilleen, sekä saada liikutettua itseään kunnolla. Ja ymmärtäähän sen, kun tuo Portugalin pieni saariryhmä merkkaa vasta puoliväliä kokonaisuudestamme. Täällä jatketaan siis horisontin tähyämistä!

----------

Kymmenentenä päivänä

Ykkösvahti heräsi hyvin nukutun yön jälkeen kolmosvahdin perusteelliseen tiedoksiantoon aamun varhaisvahdin havainnoista: kaunista ilmaa luvassa, delfiinejä nähty ja herkkuaamiainen valmiina. Kahdeksalta nousimme kannelle nauttimaan kevyestä purjehduskelistä. Meri oli sininen kuten tavallista, aurinko porotti kuumasti. Tuulet olivat otolliset genuan spriiraamiseen virsikirjalle ja genaakkerin nostamiseen sen rinnalle. Näin saimme solmun lisää vauhtia sekä tasaisen kyydin. Kakkosvahti loihti tähteistä ravintolatasoisen lounaan.



Tänään on jälleen juhlapäivä, sillä aamupäivällä plotterin mukaan matkaa Azoreille oli jäljellä enää 500 merimailia. Saarten lähestyminen kutkuttelee selvästi jo miehistöä: vähintään kerran tunnissa joku käy kysymässä, kuinka paljon matkaa vielä on taitettavana ennen Azoreita.



Tänään pistämme pystyyn vedonlyönnin aiheeseen liittyen: milloin tarkalleen saavumme perille ja mikä vahti pääsee ensimmäisenä huikkaamassa ”maata näkyvissä”.

  - Heini

----------

8.7.2020
Yhdeksäs ylityspäivä

34°36,2'N 45°20,8'W

Surffauksen juhlaa! Olemme keskellä Pohjois-Atlanttia ja matkaa ensimmäiselle välietapillemme Azoreille on jäljellä runsaat 800M. Olemme saaneet nauttia viimeisen puoli vuorokautta kovenevista tuulista ja hetkittäin korkeiksi muodostuvista aalloista. Olemme päässeet kiinni tuuliin, jotka ovat peräisin hiljattain Meksikonlahdella myrskynneestä Edward-hurrikaanista. Kyse ei siis missään tapauksessa ole hurrikaanista, vaan sen ns. jälkituulista, jotka pyyhkivät Pohjois-Atlanttilla kohti itää.
 
Meidän vahtimme aloitti kuluvan vuorokauden ensimmäisen merivahtivuoronsa tasan puolilta öin. Tuuli oli noussut selvästi ja Vahinen nopeus hipoi 9-10 solmua. Pääsimme yöllä toteuttamaan purjemanöövereijä laskemalla keulaan asennetun genaakkerin ja siirtämällä genoan spiirapuomilta styyrpuurin halssille eli veneen vasemmalle sivustalle. Apukäsiksi operaatiota varten herätettiin perämies, jonka lisäks messissä nukkunut standby-vahtilainen heräsi ja kömpi kannelle töihin.
 
Tuulet ovat päivän mittaan voimistuneet ja aallot kasvaneet. Päivä on ollut täynnä pieniä sadekuuroja ja puuskaisia tuulia. Suurin osa miehistöstä on viettänyt päivänsä sisällä lepäillen, lukien, täytellen ristikoita tai minkä kukin on mielekkääksi puuhaksi kokenut. Vahtimme jatkoi merivahdin töitä puolilta päivin. Edellinen vahti oli juuri rikkonut legin nopeusennätyksiä 12,5 solmun etenemisnopeudella. Tästäpä muodostui pieni, mutta hyvän tahtoinen haaste rikkoa ennätyksiä ja nokittaa toista vahtia.



Meno alkaa muistuttamaan jo purjehdusta.
 
Iltapäivän vahtimme aikana päällemme osui kohtalaisen kova ja pari tuntia kestänyt sade. Vuoron päätyttyä teki hyvää vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja siirtyä parin tunnin lepovuoroon, ennen yön vahtivuoroja. Onneksi kassin pohjalta löytyy vielä hyvä määrä kuivia vaatteita ja kerrastoja, joilla varautua yön vahtiin. On kohtalaisen tärkeää, että kerrastoja on mukana useita, sillä Atlanttin suolasumuisessa ilmastossa vaatteiden kuivattelu on lähes taiteenlaji. Vaikka ilma on lämmin, niin kosteus ei haihdu minnekään.

Sen minkä kerran kastat, niin kuivaksi et tahdo saada. Tämän vuoksi myös kuorikerraston vedenpitävyys on selvää plussaa.
 
-Amanda

----------

7.7.2020

Kahdeksas ylityspäivä

33º27.3'N 48º52.3'W

Greenwhich lähenee ja tuuli ujeltaa! Tasaiseksi sivumyötäiseksi asettunut tuuli on puhkunut meitä edelleen kohti itää. Aikavyöhykeitä keräillessä otimme käyttöön mesaanigenaakkerin tuomaan lisää vauhtia. Pienen muistelun jälkeen se leijui jo iloisesti mesaanin ja ison puomin välissä, tuoden huiman solmun lisää vauhtia. Koko porukka on alkanut tottua Vahinen liikkeisiin ja pieninkin merikipeys on vaihtunut hilpeyteen ja suuriin suunnitelmiin loppureitin osalta. Omat unenlahjat olivat saavuttaneet jo sen pisteen että päivätorkkujen aikana ainut pallokkaamme oli vaihtanut mastoa. Siinä sitä olikin ihmettelemistä iltapäiväkahvia juodessa. Eteen, spiiratun genoan viereen viritetty genaakkeri oli tasapainoinen ajettava.

Rutiinin myötä myös väsymys on väistynyt.

Aamupäivisin kannelle on alkanut ilmestyä jumpparinki, jonka suosio tuntuu kasvavan päivä päivältä. Jo kaksi virvelin kelaa odottelee huoltoa.

Lienevätkö pyydystetyt levämöykyt edustaneet poikeuksellista taistelutahtoa vai olisiko syynä suolainen vesi ja kova auringonpaiste? Ehkäpä hiljalleen kylmenevä merivesi suo meille vielä kalaakin. Ainakin järisyttävä kuhina alkaa sitloodassa aina kun kelan jarru alkaa ujeltamaan. Ainoat saadut kalat ovat kuitekin olleet kannelle hypänneitä lentokaloja.

Yöt ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Vahdin alussa on pimeä hetki ennen kuin kuu alkaa valaisemaan ympäristöä. Toisinaan kaukana horisontissa kurkistelee myös saderintamia ja jopa ukkosia. Mahdolliset kuurot ajoittuvat alkuiltaan ja ennen puoltayötä on rauhallinen hetki, melkein tyyni. Koiravahti ikään kuin tuo uutta energiaa myös merelle ja tuuli alkaa jälleen voimistumaan.

Alamme olemaan samalla latitudilla Azorien kanssa. Pohjois-etelä suunnassa tehdyt kurssimuutokset tehdään lähinnä purjeiden vedossa pitämiseksi.

Myöskin hurrikaanien reitti alkaa jäämään etelään. Myöskään korona, tai muutakaan oireita ei ole Vahinella ilmennyt. Ilmeisesti lentomatkan aikana tehdyt varatoimet olivat vaivansa arvoisia.

Toistaiseksi olemme saaneet purjehtia keskenämme. Joitakin aluksia on näkynyt plotterissa, mutta ne ovat olleet silmänkantamattomissa. Myös roskia on kellunut ohitsemme, joitakin niistä on jopa koitettu pyydystää kyytiin poosunhaalla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Luultavasti saamme nähdä muista merenkulkijoita kyllästymiseen asti kunhan eurooppa alkaa lähestyä.


-prm Antti

----------


6.7.2020

Seitsemäs ylityspäivä

32º19.4' N 51º38.5' W

Päivä valkeni majesteettisella auringonnousulla, joka oli näiiiiiiiiiiiin iso. Tuuli on ollut lähes myötäistä slööriä 8 metriä sekunnissa, minkä avulla kiidämme reipasta kuuden solmun vauhtia. Leppoisan aamun kruunasi merivahdin valmistama aamiainen, johon kuului omenainen kaurapaistos ja uunimunakas. Lounaalla standby-vahti laittoi vielä paremmaksi; he kokkasivat ukrainalais-valkovenäläistä perunaröstiä a la Alen mummi.
Ilmeistesti nokittelu jatkuu edelleen, sillä huhut kertovat illalliselle olevan suunnitteilla jotain tajunnan räjäyttävää. Koko päivän jatkuva ruokajuhla sopii hyvin juuri tähän päivään, sillä se juhlistaa tänään täyttyvää tärkeää merkkipaalua – ylityksen puoliväli!

Miehistö on jo hyvin tottunut veneen rutiineihin. Lepovuoroilla osataan ottaa leppoisasti ja ihmisiä löytää loikoilemasta varjoisista paikoista, merivesisuihkusta tai lueskelemasta kirjoja. Eilen kapteeni ja perämies julistivat vahtien välisen kilpailun: Miten hyödyntää tyhjäksi juodut vesikanisterit mahdollisimman innovatiivisesti? Tiukka taisto käytiin ja tuomarien yksimielisellä valinnalla voittajaksi nousi vahti numero kaksi, Valtteri ja Miia!

----------

4.7.2020

Viides ylityspäivä

29º29.41' N 55º49.39'

Tuuli on kääntynyt myötäiseksi ja olemme saaneet kurssimme käännettyä jopa
25 astetta itään päin kohti Azoreita. Kolmannes matkasta Saint Martinilta Azoreille on nyt taitettu ja Kravun kääntöpiiri ylitetty. Pian siirretään taas kelloja tunnilla eteenpäin. Matkamme on kulunut joutuisasti kun tuuli on puhaltanut purjeisiimme mukavasti vauhtia. Nopeus on säilynyt seitsemässä solmussa yölläkin. Käytössä on nyt iso purje, genoa ja mesaani.
Tuuli on melko vakaa, joten purjeita trimmaillaan harvakseltaan.

Lounasaikaan ohitimme paikkakoordinaatit, joilla kaksi miehistömme jäsentä on purjehtinut aikaisemmin Vahinen Aava Trans Atlantic -purjehduksella.
Kippistimme sen kunniaksi jääkahvilla. Illalla meitä ilahduttivat veikeät delfiinit, jotka uivat keulan ympärillä. Miehistö vaikuttaa oikein tyytyväiseltä, fiilis on rento ja mainingin keinu mukavan tasainen.

----------

3.7.2020

Kapteenin tilannekatsaus Päivä 4.

26º29,4N 58º53,0W eli noin 460 mpk Bermudalta kaakkoon. Olemme siirtyneet pasaatituulista ns. hevoslatitudeille, eli keskisen Atlantin tyvenelle vyöhykkeelle. Alue on saanut nimensä espanjalaisilta, jotka juututtuaan alueen pitkäkestoisiin tyveniin joutuivat vedenpuutten uhatessa heittämään kalliit sotahevosensa mereen. Onneksi meillä on käytössä nykyaikaiset satelliittiyhteydet ja sääennusteet. Olemme löytäneet niiden avulla ”tuulitunnelin” jota pitkin nyt ajamme kohti pohjoista, kunnes saamme lännestä saapuvan matalapaineen reunasta kiinni ja pääsemme sen mukana ratsastamaan kohti Azoreita.

Vahine on kuin kotonaan näillä aalloilla, keinahdellen arvokkaasti eteenpäin. Kolmen kuukauden rantaloma ei ole päässyt pilaamaan aluksen purjehdusominaisuuksia, mutta monet sähköosat ja muut laitteet ovat vaatineet herättelyä Karibian pitkittyneen suolasumukylvyn jälkeen. Jopa keittiön sauvasekoitin oli ruostunut jumiin. Kaikki kriittiset järjestelmät ovat kuitenkin toiminnassa ja voimme jatkaa matkaa luottavaisin mielin.
Tässäkin tilanteessa auttaa säätiön pitkä kokemus avomerilegeillä vastaantulevissa teknisissä ongelmissa. Vahinen jokainen sopukka on pakattu piukkaan varaosilla ja työkaluilla, kuljetamme mukana jopa kokonaista vessanpyttyä. Kriittiset järjestelmät, kuten sähköntuotto on kahdennettu tai kolmennettu. Näillä eväin alus pysyy turvallisessa kulkukunnossa näissäkin yllättävissä olosuhteissa.

Jos jostain olen erityisen mielissäni, se on tämänkertainen miehistö.
Kaikki ovat puhaltaneet yhteiseen hiileen projektin alusta alkaen. Omaa työkuormaani helpotti jo kiireisessä valmisteluvaiheessa se että pystyin jalkauttamaan merkittävän osan valmistelutehtäviä miehistölle. Sama on jatkunut aluksella, kaikki ovat selvästi motivoituneita ja halukkaita ottamaan vastuuta. Kun ryhmä toimii tehokkaasti , kaikilla on myös hyvä olla. Huumori kukkii ja toisista pidetään huolta.

Karavaani kulkee, Azoreille, kotimatkan puoliväliin, on ennusteiden mukaan noin 11-12 päivää. Saa nähdä pääsemmekö siellä maihin?

-Kippari Jarkko-

----------

2.7.2020

Kolmas ylityspäivä

Messin seinälle kiinnitetyllä Atlantin paperikartalla päivän sijaintimerkintänä 24º27.96' N 60º09.16' W. Etäisyyttä St. Martinille on kertynyt noin 430 mpk, eli matkavauhti on ollut tähän asti varsin kelpo.
Pasaatituulten eläessä kurssi on vaihdellut asteiden 0º ja 40º välillä, ja olemmekin noudattaneet purjehduksen perusprinsiippiä ”ensin vauhti, sitten suunta”. Edellispäivien kaltainen eteneminen näyttää kuitenkin hetkellisesti hiipuvan, ja joudumme keskeyttämään rikkumattoman rauhan konevoiman jylläävään ääneen. Toivon mukaan purjeet saavat taas pian tuulesta otteen.

Tunnelmat ovat kepeät, sillä matkapahoinvointi jäi ainakin toistaiseksi eilisen tyrskyihin. Päivän riemukkain hetki koettiin, kun kaksi lyhyttä saderintamaa vyöryi ylitsemme virvoittavan kasteen kera. Täällä Atlantilla vesisade tarkoittaa yhtä asiaa – makeavesisuihkua! Perämieskin heräteltiin punkasta todistamaan tätä luonnon ihmettä. Puomin alla vesirännissä kylpiessä autuaasta ilmeestä päätellen hän ei ollut herätyksestä moksiskaan.

Tulevien sääennusteiden perusteella vaikuttaa siltä, että kurssi jatkuu suunnilleen samana vielä vähintäänkin vuorokauden. Tämän jälkeen lähdemme kevyesti taittamaan kohti itää ja Azoreita, jolloin luvassa pitäisi olla mukavaa sivumyötäistä.

----------

1.7.2020

Toinen ylityspäivä

Ensimmäinen yömme Atlantilla sujui meripahoinvoinnista kärsiessä sekä Atlantin tähtitaivasta ihmetellessä. Yön aikana laivan arki pyöri täysin normaalisti ja saimme pidettyä kurssin kohdallaan. Tuulen noustessa yöllä, vaihdoimme genoan fokkaan sekä harjoittelimme keinuvassa veneessä nukkumista.

Toisena päivänä meripahoinvointi on jo hieman helpottunut. Tänään olemme haastaneet itseämme leipomalla banaanileipää ensimmäisistä pehmenneistä banaaneista sekä nauttineet kansisuihkuista. Meriveden lämpotila on tällä hetkellä 31 Cº, mutta se viilentää tehokkaasti tuulessa. Saa nähdä nouseeko mieliala makeilla herkuilla ja suolaisilla suihkuilla.

Tällä hetkellä sijaintimme on 22º04.96' N 61º21.90' W Olemme tehneet matkaa nyt n. 250 mpk, joka on kymmenesosa matkastamme Azoreille. Suunta 25º ja nopeus 8,5 solmua.

----------

30.6.2020

Terveiset Atlantilta

Aamumme alkoi tänään paikallista aikaa klo 4.30 purjeiden nostolla sekä poijusta irroittautumisella. Edelliset kolme päivää on kulunut aluksen huoltotoimien sekä ruokahuollon parissa. St Martenin saarella meitä lähtövalmisteluissa auttoi paikallinen agentti, joka hankki kaikki ruuat alukselle sekä hoiti viralliset toimenpiteet kanssamme kuntoon, jotta saimme poistumisluvan maasta.

Ylittämään lähtenyt miehistö koostuu tällä kertaa ensikertalaisista Atlantilla sekä muutamasta jo aiemmin ylittäneestä henkilöstä. Tällä hetkellä kurssimme on 20° ja nopeus n. 8 solmua. Suuntamme aluksi pohjoiseen, josta käännämme kurssia kohti länttä Azoreille. Olemme arvioineet, että Azoreille kuluu n. 3 viikkoa. Atlantti on hiljainen tällaiseen vuodenaikaan, kun lähes kaikki Karibialta Eurooppaan palanneet veneet ovat jo lähteneet matkaan. Oletettavaa kuitenkin on, että jossain kohtaa matkaa havaitsemme rahtialuksia, jotka kuljettavat rahtia Amerikan ja Euroopan välillä.

Reissuun lähtö on tällä kertaa tehty huomattavasti nopeammalla aikataululla kun yleensä. Lentoliput ostettiin muutamaa viikkoa ennen lähtöä ja miehistö auttoi suuresti matkavalmisteluissa. Ruokalista suunniteltiin yhdessä tuumin ja koronavalmisteluissa reissuun lähtenyt lääkäri on tehnyt koko miehistölle ohjeet miten ensimmäisen kahden viikon aikana pystymme parhaalla mahdollisella tavalla välttämään tartuntoja, mikäli joku meistä olisi napannut Pariisin lentokentältä mukaan Covid-19 tartunnan. Vielä ei merkkejä Covidista laivalla näy, mutta erityisjärjestelyitä on tarkoitus noudattaa seuraavat kaksi viikkoa. Miehistön suurimpia harmeja tällä hetkellä on muutamilla alkaneet meripahoinvoinnit sekä kuumuus.

Purjehdusterveisin

Emma ja muu miehistö Atlantin läntiseltä laidalta