Malta- Cagliari -Benalmadena



Uinti tauko Cartegenasta lähdön jälkeen.

28.10
Viimeinen yö ennen Cartagenaa tuntui kuluvan hitaasti. Väsymys painoi urheaa naisistoa. Jokainen hoiti silti kansivuoronsa mallikkaasti. Tarkoituksemme oli hidastaa nopeutta lähestyessämme siten, että päivä ehtisi valkenemaan ennen rantautumista. Emme kuitenkaan malttaneet, sillä suihkut ja sänky siinti mielessä. Lähestyimme satama-allasta kuuden aikoihin ja saimme VHF:llä laiturivahdin kiinni. Hän näytti lampulla meille oikean paikan, johon Vahine lipui rauhallisesti. Köydet kiinni, vene maasähköön ja aamupalan laittoon. Vaikka kello oli 6:20 juhlistimme rantautumista normaaliin tyyliin:). Muutaman tunnin unet ja suihku sai meidät tuntemaan itsemme lähes uudeksi ihmiseksi. Naisisto lähti tutustumaan Cartagenan vanhaan kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Kippari ja perämies lähtivät metsästämään uutta ankkuria kadotetun tilalle.  Jälkiviisas on helppo olla,mutta silti harmittelimme, ettemme Maltassa irroittaneet koko ankkuria ja laittaneet sitä keulan ankkuriboksiin. Emmehän tällä legillä sitä olisi tarvinneet kuitenkaan. Mikä tahansa ankkuri ei kelvannut, sen piti olla aura-ankkuri Rokna ja noin 35 kg painoinen. Eri veneliikkeissä käydessämme totesimme, että ilmeisesti harvakseltaan veneet kadottavat ankkureitaan, koska niitä ei pidetty varastossa. Ainakaan tuon kokoluokan Roknaa. Viikon toimitusajalla sen olisi saanut. Soitimme myös Benalmadenan Roknaa myyvään liikkeeseen. Sielläkin oli viikon toimitusaika. Me olisimme silloin jo Suomen talvessa ja seuraavan legin miehistö matkalla kohti Kanarian saaria. Tarvittaessa käytössä olisi vara-ankkuri, jonka pidämme ankkuriboksissa.
Olimme huomanneet edellispäivänä, että potkuriakselin alla olevassa pilssissä oleva veden ja öljyn seos oli vaihtanut väriään. Matkamme alussa Maltalta lähtiessämme se oli mustaa, mustaa se oli myös Sardiniassa. Myrskyn jälkeen se oli kermamaista emulsiota. Liekö myrsky vatkannut aiemman vesi-öljyseoksen vaaleaksi emulsioksi? Määrä näytti samalta kuin Maltalla. Tarkistimme koneen öljyt, vaihdelaatikon öljyt sekä generaattorin öljyt ja kaikki ne olivat ok. Kysyimme Cartagenan satamassa, josko siellä olisi pilssin tyhjennyspalvelu, jotta näkisimme tuleeko sitä lisää. Palvelu olisi maksanut 330 €. Se oli minimihinta, jolla tulisivat veneelle. Samalla hinnalla olisi saanut poistettua 3 kuutiota pilssivettä. Liian kallis muutamaa litraa varten. Keräsimme itse öljy-vesiseosta pilssin pohjalta tyhjiin purkkeihin, loput voi imeyttää pilssiöljyn “absorberiin”.  Olisikohan pilssiin päässyt öljyä vaihdelaatikosta ennen remonttia, jolloin siihen oli vaihdettu öljyt? Olemme seuranneet tilannetta, eikä öljyä ole enää vuotanut.
Myöhemmin iltapäivällä myös päällystö pääsi syömään vanhan kaupungin kujille, josta naisistomme oli löytänyt paellaa valmistavan ravintolan. Pitihän Espanjassa sentään Paelllaa maistaa. Illalla nukkumatti hiljensi veneen jo yhdeksään mennessä.
29.10
Pitkä yöuni tuntui taivaalliselta. Aamulla naisisto oli jo kuuden jälkeen virkeänä kannella. Tankkasimme vedet ja polttoainetta.  8:30 olimme valmiita viimeiselle osuudelle kohti Benalmadenaa. Luvassa olisi kevyttä vastatuulta, joten koneajolta tuskin vältymme. Matkalla Suski demonstroi, miten lauenneen paukkuliivin patruuna vaihdetaan ja miten liivistä saadaan jälleen käyttökuntoinen.
Kun vastatuuli vienosti puhalteli alle metrin sekunnissa, oli sopiva aika uimatauolle. Naisistomme oli matkan aikana kärvistellyt märissä vaatteissa ja palellut. Nyt Espanjan lämpö antoi vastapainoa koetulle. Vahinesta veto pois, kone sammuksiin ja uimaportaat laidalle. Fenderi veteen pitkän köyden kanssa ja hetken päästä riehakas naisistomme esitteli uimahyppytaitojaan, kun alla oli vettä yli 200 metriä. Jopa kippari ja perämies uskaltautuivat veteen. Tämä oli ensimmäinen uintimme Maltalta lähdön jälkeen.

Stand-by ryhmä sai laittaa lounasta harvinaisen tasaisissa olosuhteissa ja pian veneessä tuoksui houkuttelevat herkut. Naisistomme otti kaiken irti tyynestä kelistä, vaikka toki mieluummin olisimme edenneet purjeilla. Iltapäivällä näimme valtavan tonnikalaparven, joka seurasi venettämme useamman mailin matkalla hypellen komeita kaaria ilmassa.
Viimeiseen yöosuuteen saimme vielä purjeet ylös, koska tuuli näytti lupaavasti viriävän. Ilo oli lyhytaikainen. Muutaman vendan jälkeen tuuli enää 3 m/s. Vasta-aallokko hiivutti lopunkin vauhdin. Loppuyön etenimme konevoimin. Onneksi aallokko hiipui yön edetessä, joten marssivauhtimme pysyi 6 solmun tuntumassa.

30.10
Pitkäksi venähtäneen koneajopäivän päätteeksi pääsimme vihdoin määränpäähän. Kuinka ollakaan, jälleen pilkkosen pimeässä. Benalamedenin satamassa meillä oli hyvä vastaanotto ja VHF-keskutelu käytiin suomenkielellä. Nyt on aika juhlistaa yli 1000 mailin purjehdusta ja viettää viimeinen ilta yhdessä, kerraten matkan sattumuksia.
Hieman haikein mielin valmistelemme kotimatkaa. 12 päivän aikana meistä on muodostunut tiivis tiimi, joka on kokenut yhdessä monenlaisia haasteita ja uskomattomia onnistumisen hetkiä. On mahtavaa nähdä, miten naisenergialla asiat saadaan sujumaan. Osalle naisistoamme tämä oli ensimmäinen Vahinepurjehdus. Moni on jo useamman reissun tehnyt ja tietää, että Vahine on tarkoitettu isoille vesille ja kovaankin keliin. Jokainen purjehdus on erilainen ja jokaisella matkalla oppii uusia asioita ja tutustuu uusiin ihmisiin. Yhdessä kokemamme seikkailupurjehdus Vahinella jää varmasti mieleen ja innoittaa meidät suunnittelemaan uusia reissuja.


25-26. 10
Jätettyämme Sardinian torstaina iltapäivällä taaksemme, suuntasimme kohti Ibizaa. Säädimme purjeet yötä varten kakkosreiviin, jotta ukkospuuskat eivät pääse yllättämään. Koko yön saimme katsella luonnon omaa ilotulitusta, kun salamat leimusiavat taivaalla. Osa kuuroista meni suoraan päältämme. Saimme siis vettä niskaan ihan kunnolla ja vihaisia puuskia, jotka ravistelivat vakaata Vahinea. Tämä oli vasta alkua seuraavan päivän myräkkään, jota salamointi jo ennakoi.

Perjantaiaamun valjetessa tuuli alkoi nousta. Luoteesta puhaltava vihainen puhuri piiskasi kansivuorolaisia mukanaan tuomalla sateella. Eri sääennustemallit olivat lupailleet mukavaa purjehdussäätä, joten olimme ihmeissämme, kun tuuli  nopeasti yltyi ja puhalsi iltapäivällä jo myrskylukemia 25 m/s. Lähes kymmenmetriset jättiläisaallot pyyhkivät Vahinen kantta ja kastelivat kansiryhmät läpimäräksi. Osa naisistosta voi pahoin ja ruokaryhmä ei pystynyt kokkailemaan, joten syöminen jäi vähiin. Myrsky  tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Pimeän laskeuduttua kaikki eivät halunneet ruoriin, joka oli kelle tahansa haastava paikka, kun aaltoja ei nähnyt. Etukannelle ei ollut tuossa kelissä mitään asiaa. Istuinkaukaloon siirryttiin konttaamalla ja valjaat kiinnitettyinä. Keulassa majoittuvat kertoivat kuulleensa outoa kolahtelua, joka myöhemmin lakkasi. Päivän valjettua ja myrskyn hieman hellitettyä kävimme tarkistamassa tilanteen. Olimme menettäneet keula-ankkurin Välimeren myrskyisiin aaltoihin, vaikka edellisen legin miehistö oli sen huolellisesti kiinnittänyt kolmella varmistusköydellä ankkurin oman kiinnityksen lisäksi. Yksi varmistusköysistä oli kestänyt hieman muita paremmin, jolloin ankkuri oli jonkin aikaa roikkunut sen varassa ennen putoamista. Tämä ilmeisesti aiheutti kolinaa.
Ankkurin menetyksen lisäksi koettiin myös toinen vahinko. Valtavan aallon vesimassa kaatui pimeydessä Vahinen istuinkaukalon ja sprayhoodin päälle. Sprayhood repesi. Onneksi kukaan ei huuhtoutunut mereen, vaikka yhdet paukkuliivit jo laukesivat aallon kaaduttua päälle.

Jouduimme myös muuttamaan suunnitelmat seuraavasta kohteesta. Emme päässeet nousemaan myrskyaallokossa länteen vaan  suuntasimme helpompaa reittiä lounaaseen. Välillä ohjasimme puuskissa kohti Algerian rannikkoa, jonne emme kuitenkaan aikoneet ajautua.  Heti kun tuuli väsyisi puhaltamaan yli 20 m/s, nostaisimme kurssin kohti Cartagenaa, jonne kertyy yli 500 mailia edellisestä satamastamme.  Jos olisimme osanneet ennakoida myrskyn, olisimme pienentäneet ison kolmosreiviin. Oli jo liian myöhäistä reivata, kun olimme keskellä myrskyä.
Osittain merisairas naisisto alkoi jo väsyä kahden vuorokauden ryskytykseen ja märkiin vaatteisiin, joita ei saanut missään kuivaksi. Kansivahdit vetivät läpimärän purjehdusasun ja kengät jalkaansa, kun oma vuoro alkoi. Naisisto keksi keinot tähänkin ongelmaan ja rakensi jätesäkeistä alusasut märän purjehdusasun alle. Lepo jäi vähiin, syömiset jäivät väliin, joten nyt vain odotellaan matalapaineen päästävän meidät otteestaan. Koneajo pläkällä merelle olisi vaihteeksi mukavaa, jotta väki saisi toipua koettelemuksesta. Lauantain aikana keli hieman tasoittui vaikka vanha maininki vielä sai osan pahoinvoivaksi. Illaksi tuulen voima väheni ja vauhtimme hiipui liikaa, joten yö edettiin koneen voimin. Jos aamulla saamme tuulta, pääsemme  nauttimaan leppoisasta purjehduskelistä.
Kun kone sammutetaan purjeiden vetäessä, potkuri jää helposti pyörimään vaikka sammutus tehdään ohjeiden mukaan veto päällä pienellä nopeudella. Saimme vinkin, että pyöriminen voidaan pysähdyttää potkuriakselista jarruttamalla. Otimme Cagliarin laiturilta mukaan reilu metrin mittaisen lankunpätkän, jolla jarrutimme akselin päältä painamalla. Kas kummaa “työkalumme” toimi ja pyöriminen lakkasi.

27.10
Kolmas aamu merellä valkeni seesteisenä ja kansivahti sai nauttia upeasta auringon noususta. Yö oli rauhallinen ja kaikki saivat paikattua univelkoja. Matkan varrella kyytiin saatu pikkulintupariskuntakin uskalsi jättää aluksemme ja heittäytyi siipiensä varaan. Ruokailuissa palattiin jo normaaliin rytmiin.  Naisiston mieliala kohosi päivän edetessä auringon paahtaessa, kun märät vaatteet saatiin kuivaksi kannella ja auringon lämpö hyväili väsyneitä myrskyssä rasittuneita kehoja. Kyllä merellä on mukavaa. Illan suussa emme edes muistaneet myrskyn rasituksia. Cartagenaan saavumme tällä vauhdilla maanantaina aamulla, joten vielä neljäs yö tiedossa vähäunisena. Sen jaksaa pusertaa, kun tiedossa on suihkut ja satamayö sen jälkeen.
 
På svenska

“Wau, ha en trevlig resa och en underbar segling” önskade en aning avundsjuk vänninna till mig, när hon hörde, vart är jag på väg. Med önskan om solsken, lämpliga vindar, hoppande delfiner och röd-gula solnedgångar startade resan ypperligt fint från Malta till Sardinien.
Överraskningarna började från Sardinien. Inte ens de finaste och nyaste väderlekssystemena kunde varna oss av den kommande höststormen vi helt ovetande styrde båten in.  Vinden blev starkare, även 25 m/s, regnet blev hårdare, vågorna högre och besättning i turordning började må illa och spy.  Kläderna genomvåta kröp vi i sängarna, som också kunde vara våta tack vare vattnet, som strömde in genom tak-  och en läckande fönsterlucka i bakhytten. Inte kunde man ens tänka på matlagandet eller ätandet överhuvudtaget, det var mera att försöka överleva den värsta stormtiden.
Jag som mera oerfaren seglare var inte till någon nytta als. Tack och lov båten var ändå i mycket trygga händer. Det fanns många kvinnliga sjöbjörnar ombord, som har sett allt!  Jag var helt imponerad, hur skickligt damerna rörde sig i mörkret och trimmade seglena och kunde säkert ha kunnat klättra till masten med stänga ögonen vid behov.
Men, efter stormen blir det alltid solsken. I dag glider vi framåt i vackert, superhärligt väder.  Alla är på gott humör i sommarkläder och  kanske litet stolta över sig själv “ we did it”.  Vi är alla en erfarenhet rikare. Man vet kanske litet mera av sina gränser, vad man vill och kan och vad man inte vill. Vi har fått uppleva en “scout läger stämningen” tillsammans. Litet tänker man redan på den njutningen, som en varm dusch, rena kläder och en smaklig dinner ger oss i morgon. Och inte att glömma förtöjningsöl. Stormen och våta kläder bara ett minne. 
Jag fick ändå en underbar, men litet annorlunda segling, som min vännina önskade mig.
 
Lauantai 19.10.
Naisisto eli Emppu, Merja M, Hannele, Suski, Johanna, Anna, Paula, Liisa ja Leena saapuivat alukselle lauantaina puolen päivän aikoihin.  Kippari Bettina ja perämies Merja H tulivat jo edellisenä iltana tutustumaan veneeseen Matin ja Kaitsun johdolla. Osa miehistöstä saapui lauantaina aamulla inventoimaan veneelle jääneet muonat, jotta bunkraus saataisiin sujuvammin tehtyä.  Ruokavastaavamme ihana Emppu olis suunnitellut ruoat etukäteen ja tehnyt valmiin ostoslistan. Bunkraus saatiin tehtyä supernopeasti, joten olimme valmiita lähtöön etuajassa. Köydet irroitettiin kello 16 ja Vahine lipui uljaasti ulos satamasta.
Lauantai 19.10 kello 16:30-22.10. kello 00:30

Ensimmäiset tunnit sujuivat tuulta odotellessa, suuntasimme keulan kohti luodetta, lähemmäksi Tunisiaa, jonne ennusteet lupasivat parempaa tuulta. Ihaililimme päivänvalolla Gozon saaren jylhiä rantoja, joihin meri oli kaivertanut syviä luolia. Koneella ajaessamme ruokaryhmä taikoi maittavan illallisen, fetajuuresvuoan kookosmaidolla höystettynä. Lisukkeena munakas. Ennen illan pimeyttä nostimme ison purjeen kakkosreiviin, keulis vedettiin ulos myöhemmin, kun tuuli alkoi viritä. Yö sujui lepoisassa kelissä verkkaista vauhtia. Aamun valjettua nostimme ison ykkösreiviin ja otimme suunnan kohti Pantelleriaa, jonka lähestyessä saimme kenttää uusia sääennusteita varten. Saimme myös paremman vauhdin, kun kevyt kaakkoistuuli ei puhaltanut suoraan takaa. Matkalla bongailtiin delfiineitä ja lentokaloja. Seuraavan yönä saimme jo kokea vauhdin hurmaa, kun kaakon tuuli puhalteli puuskissa 17 m/s.  Vahine surffaili alloilla parhaimmillaan lähes12 solmun nopeudella.

Maanantain aikana tuuli piti ja tavoitteena oli saapua Cagliaraan illalla myöhään. Pimeys laskeutui, kun pääsimme Cagliaran lahden suulle, josta oli vielä matkaa satamaan yli 25 mailia. Kello läheneteli jo puolta yötä, kun lähestyimme sataman aallonmurtajaa mustassa yössä, täydellisessä pimeydessä. Aallonmurtajan hento vihreä valo tuskin erottui kaupungin valojen joukosta. Kippari siirtyi ruoriin ja perämies luki I padin Navionicsista suunnat, sillä veneen plotterissa satama ei ollut riittävän tarkasti kuvattuna. Löysimme perille, jossa vielä “pieni” haaste, kun veneen pakkia ei voinut käyttää. Kippari ohjasi Vahinen taidokkaasti kylkiparkkiin, jossa ystävällinen italialaispariskunta otti köydet vastaan. Väsynyt, mutta onnellinen miehistö ansaitsi kunnon levon, jotta jaksaisimme seuraavana päivänä tutustua Cagliarin upeaan vanhaan kaupunkiin.

22-23.10.2019
Aamulla saimme nuhteita satamavahdilta, kun veneemme oli kylkiparkissa laiturissa. Tulossa oli myrsky, joten meidän pitäisi siirtyä mooringiin. Selitimme, ettei veneessä voi käyttää pakkia, koska vaihdelaatikossa oli vika, joka aiheutti haasteita jo edelliselle miehistölle. Reipas satamavahti totesi, että hän lähettää jonkun katsomaan vaihteistoamme. No olisihan se hieman helpompi rantautua, jos myös pakki toimisi. Saimme kuitenkin jäädä kylkiparkkiin, kun jolla kävi kiinnitämässä tuulen puolen kyljelle neljä mooringköyttä, joilla saatiin paine pois laturista. Mooringien kanssa touhutessamme saapui vaihdelaatikkoekspertti apumiehen kanssa veneeseemme. Onneksi naisistomme oli ehtinyt syödä aamiaisen, sillä veneen lattialevyt nostettiin pois, joten veneessä ei voinut liikkua. Nyt oli siis aikaa tutustua kaupunkiin. Paitsi kipparilla ja perämiehellä, jotka jäivät avustamaan korjaajia. Korjaajat eivät puhuneet lainkaan englantia, emmekä me italiaa, joten kommunikointi oli kutakuinkin haasteellista. Google translatorin avulla selvisi, että vaihdelaatikko jouduttaisiin irrottamaan, ennenkuin sitä voisi tarkemmin tutkia ja varsinkaan korjata. Kippari soitti purjelaivasäätiölle kysyäkseen, voidaanko korjauksen kanssa edetä, koska emme tienneet kustannuksia. Lupa saatiin selvittää vika, vaikka mahdollisen varaosan hankinta kestäisikin liian kauan. Emme voisi jäädä odottamaan varaosia vaan joutuisimme jatkamaan ilman pakkia, kunhan saisimme vaihdelaatikon takaisin paikalleen. Merellähän ei pakkia tarvita, kunhan vaihde toimisi eteenpäin mahdollisen pläkän yllättäessä. Päivän edetessä aloimme jo huolestua, kun vaihdelaatikko oli vielä paikallaan. Vasta illan suussa se nostettiin laiturille. Tivasimme aikataulua,  korjaaja lupasi tutkia vikaa seuraavan päivän ja vasta ylihuomenna saisimme vaihdelaatikon takaisin.

Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa jo tänään keskiviikkona, mutta vene on ilman vaihdelaatikkoa. Legillämme on muutenkin tiukka aikataulu, joten ylimääräisiä luppopäiviä ei olisi saanut tulla. Nyt jännitämme, miten italialaiseen lupaukseen voi luottaa, saammeko vaihdelaatikon huomenna takaisin?
Naismiehistö on tullut tunnetuksi jo tässä satamassa.  Milloin kukakin on tyrkyttäytynyt messiin – nuori liftaripariskunta tai jopa elämäänsä kyllästynyt sardinialaismies, joka ilmoittautui aivan vapaaehtoiseksi kippariksi, jotta pääsisi pois saarelta???? Nyt on kaupungin turiskohteet nähty, synnit tunnustettu Santa Marian uskomattomassa kirkossa, pizzat syöty, joten ei muuta kuin eteenpäin!

24.10.2019
Torstaiaamu valkeni harmaana ja sateisena. Ukkonenkin jyrähteli välillä nostaen puuskat 15 metrin tuntumaan. Tuuli oli kääntynyt yön aikana ja olimme valuneet metrin päähän laiturista. Emme olleet laittaneet lankonkia, koska laiturille oli helppo astua. Kun saisimme vaihdelaatikon takaisin, pitäisi meidän olla tiukasti laiturin vieressä, jotta painava laite saadaan nostettua. Mooringköydet löysäksi ja vinssasimme veneen lähemmäksi. Aaamiaista söimme epävarmoissa tunnelmissa, saisimmeko vaihdelaatikon tänään?

Sitä odotellessa tankattiin vedet, irrotettiin satamakaverien aviustamana tarpeettomaksi käyneet mooringit ja valmisteltiin venettä lähtökuntoon. Satamamaksun pienuus yllätti meidät positiivisesti. Veimme kylkiparkissa 4 veneen tilan, 3 yötä maksoi 228 €. Kaasupullojen täyttö sen sijaan ei ollut halpaa. Kaasua ei tahdo saada mistään. Meiltä tyhjeni pullo jo lähestyessämme Cagliaria. Onneksi varastossa oli yksi 2 kg täysi pullo, loput viisi olivat tyhjiä. Meidän olisi pakko löytää jostain kaasua, sillä meillä ei olisi muuten lainkaan varapulloa. Naisistomme etsi  turhaan kaasua huoltoasemalta ja kahdesta eri venertarvikeliikkeestä. Lopulta jätimme 3 pulloista täytetteäväksi, takaisin ne luvattiin seuraavana päivänä. Vaadimme saada ne jo illalla. Liekö siitä suolainen hinta. 2 kpl 3 kg pullon ja yksi 2 kg pullon täyttö maksoi 125 €. Mutta nyt selviämme näillä kaasuilla perille ja  jää vielä seuraavallekin miehistölle jotain.

Odotellessamme vaihdelaatikon korjausta saimme myös jääkaapin toimimaan. Merivesijäähdytys oli lakannut pelittämästä matkamme aikana. Vaikka puhdistimme suodattimen ohjeiden mukaan emme saaneet vettä kiertämään. Suodatin on hankalassa paikassa siivouskomeron pohjalla, jonne joutuu “sukeltamaan” otsalampun kanssa. Pelkäsimme Maltalla hankittujen ruokien pilaantuvan, kun jääkaappi lämpeni. Onneksi pakastin oli kylmä ja saimme sinne osan jääkaapin tavaroista. Cagliaarissa oli hyvät puhelinyhteydet ja saimme soitettua suodatinpuhdituksen “help deskiin” eli Jarkolle, joka tiesi, ettei yksi ilmaus aina riitä vaan pitää kokeilla useamman kerran. Saimme häneltä myös muita vinkkejä, joiden avulla vesi alkoi iloisesti  liristä.

Kello kymmeneltä paikallista aikaa hihkuimme ilosta, kun näimme asentaja Antonellon työntävän vaihdelaatikkoamme kärryissä kohti venettämme. Toiveita siis oli päästä illaksi merelle. Melkoisen punnerruksen jälkeen laite oli saatu takaisin veneeseen, mutta nythän työ vasta alkaisi. Olimme saaneet veneeseen tulkiksi paikallisen veneilijän Stefanon, joka osasi täydellistä englantia. Emme siis enää tarvinneet google translatoria. Vaihdelaatikon vikana oli rikkoutunut metallirengas, joka päästi öljyn valumaan “väärään paikkaan”. Rengas maksoi 60 €. Vielä emme tiedä, mitä korjaus- ja asennustyö maksaa. Stefano kertoi, että Antoniota kehutaan taitavaksi korjaajaksi. No, tänään me sen näemme.

Juhuu. Neljän tunnin aherruksen jälkeen vaihdelaatikko paikallaan. Testikäynnistys tehty. Ja vaihteet toimivat. Koko homman hinta 800 €. Nyt hoidetaan maksu  ja valmistaudutaan jatkamaan matkaa. Mahtavaa!



22-23.10.2019
Aamulla saimme nuhteita satamavahdilta, kun veneemme oli kylkiparkissa laiturissa. Tulossa oli myrsky, joten meidän pitäisi siirtyä mooringiin. Selitimme, ettei veneessä voi käyttää pakkia, koska vaihdelaatikossa oli vika, joka aiheutti haasteita jo edelliselle miehistölle. Reipas satamavahti totesi, että hän lähettää jonkun katsomaan vaihteistoamme. No olisihan se hieman helpompi rantautua, jos myös pakki toimisi. Saimme kuitenkin jäädä kylkiparkkiin, kun jolla kävi kiinnitämässä tuulen puolen kyljelle neljä mooringköyttä, joilla saatiin paine pois laturista. Mooringien kanssa touhutessamme saapui vaihdelaatikkoekspertti apumiehen kanssa veneeseemme. Onneksi naisistomme oli ehtinyt syödä aamiaisen, sillä veneen lattialevyt nostettiin pois, joten veneessä ei voinut liikkua. Nyt oli siis aikaa tutustua kaupunkiin. Paitsi kipparilla ja perämiehellä, jotka jäivät avustamaan korjaajia. Korjaajat eivät puhuneet lainkaan englantia, emmekä me italiaa, joten kommunikointi oli kutakuinkin haasteellista. Google translatorin avulla selvisi, että vaihdelaatikko jouduttaisiin irrottamaan, ennenkuin sitä voisi tarkemmin tutkia ja varsinkaan korjata. Kippari soitti purjelaivasäätiölle kysyäkseen, voidaanko korjauksen kanssa edetä, koska emme tienneet kustannuksia. Lupa saatiin selvittää vika, vaikka mahdollisen varaosan hankinta kestäisikin liian kauan. Emme voisi jäädä odottamaan varaosia vaan joutuisimme jatkamaan ilman pakkia, kunhan saisimme vaihdelaatikon takaisin paikalleen. Merellähän ei pakkia tarvita, kunhan vaihde toimisi eteenpäin mahdollisen pläkän yllättäessä. Päivän edetessä aloimme jo huolestua, kun vaihdelaatikko oli vielä paikallaan. Vasta illan suussa se nostettiin laiturille. Tivasimme aikataulua,  korjaaja lupasi tutkia vikaa seuraavan päivän ja vasta ylihuomenna saisimme vaihdelaatikon takaisin.
Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa jo tänään keskiviikkona, mutta vene on ilman vaihdelaatikkoa. Legillämme on muutenkin tiukka aikataulu, joten ylimääräisiä luppopäiviä ei olisi saanut tulla. Nyt jännitämme, miten italialaiseen lupaukseen voi luottaa, saammeko vaihdelaatikon huomenna takaisin?
Naismiehistö on tullut tunnetuksi jo tässä satamassa.  Milloin kukakin on tyrkyttäytynyt messiin – nuori liftaripariskunta tai jopa elämäänsä kyllästynyt sardinialaismies, joka ilmoittautui aivan vapaaehtoiseksi kippariksi, jotta pääsisi pois saarelta????
Nyt on kaupungin turiskohteet nähty, synnit tunnustettu Santa Marian uskomattomassa kirkossa, pizzat syöty, joten ei muuta kuin eteenpäin!

Lauantai 19.10.
Naisisto eli Emppu, Merja M, Hannele, Suski, Johanna, Anna, Paula, Liisa ja Leena saapuivat alukselle lauantaina puolen päivän aikoihin.  Kippari Bettina ja perämies Merja H tulivat jo edellisenä iltana tutustumaan veneeseen Matin ja Kaitsun johdolla. Osa miehistöstä saapui lauantaina aamulla inventoimaan veneelle jääneet muonat, jotta bunkraus saataisiin sujuvammin tehtyä.  Ruokavastaavamme ihana Emppu olis suunnitellut ruoat etukäteen ja tehnyt valmiin ostoslistan. Bunkraus saatiin tehtyä supernopeasti, joten olimme valmiita lähtöön etuajassa. Köydet irroitettiin kello 16 ja Vahine lipui uljaasti ulos satamasta.
Lauantai 19.10 kello 16:30-22.10. kello 00:30
Ensimmäiset tunnit sujuivat tuulta odotellessa, suuntasimme keulan kohti luodetta, lähemmäksi Tunisiaa, jonne ennusteet lupasivat parempaa tuulta. Ihaililimme päivänvalolla Gozon saaren jylhiä rantoja, joihin meri oli kaivertanut syviä luolia. Koneella ajaessamme ruokaryhmä taikoi maittavan illallisen, fetajuuresvuoan kookosmaidolla höystettynä. Lisukkeena munakas. Ennen illan pimeyttä nostimme ison purjeen kakkosreiviin, keulis vedettiin ulos myöhemmin, kun tuuli alkoi viritä. Yö sujui lepoisassa kelissä verkkaista vauhtia. Aamun valjettua nostimme ison ykkösreiviin ja otimme suunnan kohti Pantelleriaa, jonka lähestyessä saimme kenttää uusia sääennusteita varten. Saimme myös paremman vauhdin, kun kevyt kaakkoistuuli ei puhaltanut suoraan takaa. Matkalla bongailtiin delfiineitä ja lentokaloja. Seuraavan yönä saimme jo kokea vauhdin hurmaa, kun kaakon tuuli puhalteli puuskissa 17 m/s.  Vahine surffaili alloilla parhaimmillaan lähes 12 solmun nopeudella. Maanantain aikana tuuli piti ja tavoitteena oli saapua Cagliaraan illalla myöhään. Pimeys laskeutui, kun pääsimme Cagliaran lahden suulle, josta oli vielä matkaa satamaan yli 25 mailia. Kello läheneteli jo puolta yötä, kun lähestyimme sataman aallonmurtajaa mustassa yössä, täydellisessä pimeydessä. Aallonmurtajan hento vihreä valo tuskin erottui kaupungin valojen joukosta. Kippari siirtyi ruoriin ja perämies luki I padin Navionicsista suunnat, sillä veneen plotterissa satama ei ollut riittävän tarkasti kuvattuna. Löysimme perille, jossa vielä “pieni” haaste, kun veneen pakkia ei voinut käyttää. Kippari ohjasi Vahinen taidokkaasti kylkiparkkiin, jossa ystävällinen italialaispariskunta otti köydet vastaan. Väsynyt, mutta onnellinen miehistö ansaitsi kunnon levon, jotta jaksaisimme seuraavana päivänä tutustua Cagliarin upeaan vanhaan kaupunkiin.