Kuuba goodbye, forever...

Kuuba - Jamaika – Santo Domingo 2020

8.3.2020
 
Kolmen Jamaikalla vietetyn päivän jälkeen on taas hauskaa olla takaisin merillä.
Ensimmäinen yö satamassa tuntui jopa kummalliselta, kun vene heilunutkaan ja aallot tuuduttaneet uneen. Mietin, pitäisikö kotiin hankkia ehkä kehto? Niin mukava on nukkua maininkien tahdissa.
 
Jamaika oli hauska paikka. Se tuli selväksi heti rajamuodollisuuksien aikana, kun muuan poliisivirkamies alkoi kauppaamaan meille kookosöljyä virallisten bisnestensä ohessa. Viranomaisilla oli jos jonkinmoisia kaavakkeita täytettäväksi, mutta yksi puuttui, joten kapteeni-Julius joutui tehdä sellaisen viranomaisten pyynnöstä itse. Kaikki on näemmä Jamaikalla mahdollista!
 
Errol Flynnin satama oli hieno ja oli mukavaa, että meille jäi hyvin aikaa tutustua Port Antonion ympäristöön. Erityisesti mieleen jäi vesiputoukset, joita pääsimme kiipeämään ylös ja hyppäämään sisään luolaan. Myös pari biitsiä ja katubileet tuli nähtyä.
 
Nyt kuljemme kohti Dominikaanista tasavaltaa ja Haiti näkyy jo horisontissa.
Meno on ollut toistaiseksi rauhallisempaa kuin Jamaikalle seilatessa. Itsekin olen voinut paremmin, kiitos Annalta saadun matkapahoinvointilaastarin.
 
Tämän päivän ehdoton piristys oli keittiöstä yllättäen leijaileva pullantuoksu.
Olenkin jo jonkin verran haikaillut leivosten ja muiden herkkujen perään, joten Saskian leipomat pullat olivat todella tervetulleita ja katosivat nopewasti pullanhinoisiin  suihin.
 
Kohta alkaa vahtivuoro, joten jatkakaamme juttua taas myöhemmin!
 
Laura

 
 
Reissumme alkoi Cienfuegosista sunnuntaina 1.3.2020. Itseäni purjehdus hieman jännitti, sillä viime kerrasta, kun olin ollut purjeveneessä oli kulunut melkein kaksikymmentä vuotta. Ja meri silloin oli vähän eri. Ainut, mitä osasin odottaa, että edessä olisi ainutkertainen seikkailu.
 
Pian paljastui, että joukkomme oli varsin monenkirjava. Mukana oli kapteenin ja perämiehen lisäksi seitsemän tyyppiä, joista useampi oli purjehtinut Vahinella aiemmin, muutamalla oli kokemusta kilpapurjehduksesta ja olipa joukossa yksi ensikertalainenkin, Saskia, jonka otteissa ensikertalaisuus ei näkynyt hetkeäkään.
 
Itselläni reissu ei alkanut kovin vahvasti. Ensimmäinen vahtivuoro varsin tuulisella ja tyrskyisellä Karibianmerellä päättyi oksennukseen. Ja sitä jatkuikin sitten lähes koko seuraavan päivän. Hieman ehdin jo miettiä, miksi ihmeessä olen käyttänyt lomani ja rahani tullakseni tänne kuumaan heiluvaan purkkiin potemaan merisairautta.
 
Mutta niin vain olo parani pikkuhiljaa, aallokko pehmeni ja kaikki alkoi tuntua taas valoisammalta.  Tänä aamuna, kun näin delfiinien hyppivän meressä, ajattelin, että kyllä tässä sittenkin on järkeä! Innolla odotan, että pääsemme huomenna Jamaicalle.
 
Laura