Kohti Ranskaa

Vahine vesillä: Kööpenhamina – Kielin kanava – Helgoland – Cherbourg
8.–18.7.2019 (S1481)
 
8.–10.7.2019 Kööpenhamina (DEN) – Kiel (GER)
 
Sointu, Johanna, Mikko & Janne (vahdit 1 & 2)
 
Miehistömme saapui ripotellen Vahinelle sateisessa Kööpenhaminassa puolenpäivän maissa maanantaina 8.7. armon vuonna 2019. Aluksi tutustuimme toisiimme lounaan merkeissä Nyhavnin turistien suosimassa ravintolassa, jonka nimeä kukaan ei enää muista, mutta jonka fish ’n’
chipsit maistuivat oikein mainiolta.



Lounaan jälkeen kapteeni Timo ja perämies Tommi perehdyttivät innokkaan miehistön Vahinen salaisuuksiin, vahtikäytäntöihin ja turvallisuusasioihin. Irtaannuimme satamasta puoli seitsemältä ja otimme suunnan kohti Saksaa ja Kielin kanavaa. Tavoitteena oli suorittaa 150 merimailin matka vuorokaudessa.
 
Alkuilta nautittiin melko kevyistä tuulista, mutta yöllä tuuli yltyi lähes 16 metriin sekunnissa ja Vahine kiisi reivatuilla purjeilla liki
11 solmun vauhtia. Kova tuuli tarkoitti myös kohtalaista aallokkoa, joten muutamat lounaan fish’ n’ chips’it palautuivat reelingin yli mereen. Tiistaiaamuna suotuisat tuulet kääntyivät vastaisiksi ja koko päivä meni yhdeksi kryssimiseksi. Aikansa kuluksi miehistö seurasi radiosta jännitysnäytelmää nimeltä ”Aid and rescue”: sotalaiva Magdeburg johti jonkun epäonnisen veneestä pudonneen pelastusoperaatiota; viestiliikenteen tyrehdyttyä päättelimme, että huonosti kävi.

 
Saavuimme Kielin yhdestä monista vierasvenesatamista tiistai-iltana puoli yhdentoista maissa ja ensimmäisenä työnään väsynyt mutta onnellinen miehistö selvitti tietysti suihku- ja posliinivessamahdollisuudet. Valitettavasti satamavahdin toimisto oli kuitenkin jo tältä päivältä kiinni, joten pesulle ei päästy, mutta uni maittoi senkin edestä. Keskiviikkoaamuna pääsimme sitten ihmettelemään saksalaisia merimiessuihkuja: yhdellä poletilla sai huilutella lämpimän veden alla kokonaiset viisi minuuttia.


 
Nälkää ei ensimmäisinä purjehduspäivinä nähty ja vahdit kokkasivat nälkäisille merten sankareille muun muassa boullabaissea ja pastaa sen monissa eri muodoissa (makaronimössöstä on moneksi). Lettukestejäkin päästiin viettämään, koska edellisen purjehduksen ystävällinen miehistö oli jättänyt meille kaappiin läjän lättyjä sekä nutellaa, hilloa ja monta purkkia törökermaa.



Kaksi Jousenta / Kuva Timo Joutsen
 
Kielistä matka jatkuu kanavan kautta kohti Pohjanmerta, mutta se onkin jo sitten jo aivan eri tarina…

11.–14.7.2019
Brunsbüttel (GER) – Helgoland (GER) – Zeebrugge (BEL) Sointu, Kaisa ja Mikko (vahti 1)
 
Kuten aiemmin kerrottiin, matka Helgolandiin alkoi aavemaisessa sumussa ja sateessa. Sumun keskellä näkyvyys oli heikko ja navigointi suoritettiin pääasiassa tutkalla ja plotterilla. Samalla perehdyttiin laivojen kulkuvalojen salaisuuksiin Tommin opastuksella.
 
Matka Helgolandiin taittui oikukkaiden tuulien takia osin purjeilla, osin moottorilla ja perille saavuttiin aamun jo sarastaessa noin 05:30.
 
Helgoland on pieni saaripahanen, joka koostuu oikeastaan kahdesta saaresta. Alkujaan saaria oli vain yksi, mutta voimakas myrsky erotti saaret toisistaan. Saarella on paljon lintuja, tax-free-kauppoja (viinaa ja tupakkaa) ja turisteja, joita kuljetetaan saarelle mannersaksasta useilla yhteysaluksilla. Saari oli maailmansotien aikana linnoitettu vahvasti ja saaren kerrotaan olevan kuin reikäjuusto. Miehistö vietti ansaittua vapaapäivää tutustuen saaren nähtävyyksiin ja mukavuuksiin.
Erityisen mukava oli saksalainen merimiessuihku, josta sai hankittua lämmintä vettä hintaan 0,5€ / minuutti. Miesten puolella ollut suihku suoritti myös ihon syväkuorinnan kohtalaisen korkean vedenpaineen ansioista.
 
Satamassa oltaessa suoritettiin myös laivan huoltotöitä ja Mikko pääsi taas mastoon tutkimaan toimimatonta ajovaloa. Mitään ei ollut valolle tehtävissä.
 
Pohjanmerellä pääsimme tutustumaan myös vuorovesiin ja se konkretisoitui miehistölle Helgolandin satamassa, kun jouduimme kiinnittämään aluksen kiinteään betonikaijaan. Alus nousi ja laski vuoroveden mukana ja köysiä sai olla kiristämässä ja löysäämässä vuoroveden tahtiin.
 
Matka jatkui illansuussa kohti Belgian Oostendea ja tiedossa olikin koko matkan pisin etappi, 275 merimailia. Reitti ja lähtöajankohta suunniteltiin vuorovesien ja tuulien mukaan. Matka taittui erittäin hyvin tuulten ollessa suotuisia ja kolmen tunnin vahtivuorot pyörivät tauotta. Tällä etapilla karaistunut miehistömme vältti meritaudin vitsaukset ja pystyi toimitaan täydellä teholla, vaikka Pohjameren mainingit ja tuulet alustamme keinuttivat.
 
Matkan aikana perehdyimme tarkemmin Oostenden satamaan ja selvisi, että sen syväys on meidän aluksellemme liian matala. Jouduimme muuttamaan suunnitelmia lennosta ja päätimme suunnata kohti Zeebruggea, joka on noin 13 merimailia ennen Oostendea. Miehistömme ei tästäkään masentunut vaan otti muutoksen uutena mahdollisuutena.
 
Zeebruggen satamaan saavuttiin lopulta 14.6. aamupäivästä ja matkaa Helgolandista kertyi siis lopulta 275 – 13 = 157 merimailia. Tyytyväinen miehistömme nautti jälleen sataman mukavuuksista ja erittäin korkeatasoisesta palvelusta. Tässä satamassa sai suihkusta lämmintä vettä ilmaiseksi ja painekin oli itse säädettävissä! Kyllä kelpasi!
 
Osa miehistöstä jalkautui tutustumaan kylän nähtävyyksiin ja osa jäi
(jälleen) huoltamaan venettä. Tällä kertaa korjasimme koko alkumatkan vioitelleen pakastimen ja se saatiin käymään ja kukkumaan paremmin, kuin uusi. Samalla ratkesi, miten hienosti pakastimen käsitermostaatti oli asennettu ja miten voimakas sen tuoma lumevaikutus pakastimen kylmyyteen onkaan. Kyllä ihminen rakastaa kontrollia! Pakastimen toimivuudesta silminnähden ilostunut miehistö päätti juhlistaa tapahtumaa hyvän ruoan merkeissä. Koska Zeebrugge oli loistokkaimmat päivänsä nähnyt ja ravintoloiden tarjonta oli varsin rajallista suureen juhlaamme, päätti miehistö yhteistuumin ottaa taksit alle ja suunnata läheisen Bruggen kaupunkiin. Kaupungissa nautimme laadukkaista belgialaisista luostaripanimoiden tuotteista, sekä erinomaisista simpukoista. Ilta jatkui vielä vahaan kaupunkiin tutustuen, minkä jälkeen ilakoiva miehistö suuntasi lepäämään.
 
Aamulla kukonlaulun aikaan pirteä miehistömme valmistautui lähtöön, purjeet nostettiin kello 10:20 ja otimme suunnan kohti Doverin salmea ja Cherbourgia.
 
Kuvat:
Kuvaaja: Mikko Roininen