Kohti Tanskaa

 Blogi S1458 Cork – Kaledonian kanava -Loch Ness – Inverness –
 Köpenhamn

17.5. Perjantai
 
Poikien pakattua ”Jennin” (genoa) nättiin ”postipakettiin” paikkaamista odottamaan Vahinen miehistö sai nauttia silmiähivelevästä auringonlaskusta. Auringon laskettua muu miehistö yritti luikkia kannen alle kylmyyttä pakoon, mutta huoltotöiden vuoksi sivuun nostetut portaat hidastivat pakomatkaa. Sopiva reitti löytyi lopulta keulaluukun ja keulapiikin kautta kannen alle. Jälleen pienentynyt ykkösvahti jäi ajelemaan kuutamoa kohti. Vauhtia kasvatettiin nyt kahden henkilön ykkösvahdin saumattoman yhteistyön siivittämänä aina yhdeksään solmuun saakka. Rutiineja rikkoakseen kapteeni määräsi tutun ja turvallisen 090°-kurssin sijaan jonkin aivan muun, ja lisäksi samalla vaihtui halssi styyrpuurista paapuuriin. Kannen alla käveltiin seiniä pitkin niinkuin abiristeilyllä konsanaan. Jokainen nukkumista yrittänyt sai viimein kokeilla, miltä se punkan ”yläreuna” tuntuu.
 
Yön aikana lähestyimme Tanskan kapeita salmia ja kun varsinainen väylä tuntui olevan täynnä rahtilaivoja ja muita moottorialuksia, ajattelimme antaa muille tilaa purjehtimalla juuri väylämerkkien väärältä puolelta. Onhan sitä vettä väylän vieressäkin. Aamupäivän aikana saimme myös reissun aikana harvinaiseksi osoittautunutta vesisadetta. Virkistävä vesisade ei menoa haitannut ja saavutimme Kööpenhaminan hyvissä ajoin lauantaipäivänä.
 
Vastoin kaikkia odotuksia Kööpenhaminasta ei tällä kertaa löytynyt kahdelletoista henkilölle S/Y Vahinen keittiön veroista ruokapaikkaa ja söimme viimeiseksi illalliseksi erinomaisen mereneläväpaellan kolmosvahdin kulinaristien valmistamana. Digestiivimusiikista vastasi ukulele/kitaraduo ”Satamapalvelun puhelinvastaaja & Hyppivä varis” (Viivi&Julius). Taustakuorona toimi kymmenen hengen latauksella ”Säkenöivät Barduunat”.
 
1. Vahti Miika, Elina & Eeva-Liisa
 
”Tää on kyllä eka kerta, kun mun täytyy sanoa, että ois kiva nähdä uudestaan” -Nimetön matkustaja
”Kuka on Stefan?” -Käytännössä kaikki purjehtijat


16.5. torstai
 
Rakas kotiväki ja verstaan pojat,
 
Pohjanmeri on siis ylitetty, melkein suurin osa purjeilla ja loput moottoripurjehtien.
Aurinkoisena iltapäivänä saavuttiin sitten Skagenin kalantuoksuiseen satamaan.
 
Heti alkoi tutustuminen paikkakuntaan, osa kaipasi ensin suihkuihin, ja osa meistä lähti tavoittelemaan vanhaa majakkaa, jonka olimme nähneet jo kaukaa mereltä. Tuntui hyvältä pitkän merimatkan jälkeen kävellä pitkin dyynejä laskevan auringon leppeässä valossa. Paluumatkalla maitohappojen jo poltellessa sääriä ihastelimme luonnonihmeitä, hämärässä juuri ja juuri havaittavia Skagenin kauriita.
Ja eikös sitten vain vähitellen kokoonnuttu paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, Havrekroniin. Hämmentynyt huomio: asiakkaat ja myös baarin pitäjä polttivat tupakkaa sisätiloissa. Ei me sentään uskallettu, vaikka kuningatarkin...
 
Aamiainen oli mainen, lettuja ja smoothie, puuro kuuluu merelle. Sitten vielä pari tuntia vapaata ja lounas oman mielen mukaan – siis Skagenin katkaravut, eihån niitå voinut jättää väliin.
Klo 12.15 (pidettiin vielä Vahinen aikaa) lähdettiin liikkeelle ja purjeet nostettiin heti ylös – iso, fokka ja mesaani. Vielä nostettiin genua, mutta vanhus ei kestänyt ja otettiin alas. Näillä siis edetään. 6.1 solmua kohti Kööpenhaminaa.
 
Ja nyt juuri paikassa 57º30.690'N ja 11º06.385'E
 
Vain vähän enää jäljellä, haikeutta ilmassa, mutta myös aurinkoa.
 
2. vahti kiittää ja kuittaa: Heini, Katri ja Timo

  15.5. keskiviikko

 

 

Pohjanmerta päivällä, Pohjanmerta yöllä,

Pohjanmerta purjeilla ja pelti-Jennyn työllä.

 

Yö sujui suurelta osin purjehtiessa hyvällä vauhdilla. Tuulen suunnan muuttuessa pääsimme useampaan otteeseen harjoittelemaan jiippaamista, kerran jopa kahden vahdin yhdistetyin voimin. Purjeet asettuivat moitteetta, turvaköydet eivät niinkään. Selviteltyämme kolmos- ja ykkösvahdin irti toisistaan viimeksimainittu jäi ajamaan alusta ensimmäisten palatessa lepovuoroon punkkiinsa. Täyttä lepoa eivät suurten maininkien aikana kaikki punkissaan kuitenkaan saaneet, sillä makuultaan paikallaan pysyminen keinunnassa kävi välillä miltei jumpasta.
Maisemiin ovat tänään tarjonneet vaihtelua lähinnä eri suuntiin matkustavat lukuisat tankkerit ja rahtilaivat sekä aina vain lähempää venettä aivan aaltojen yläpuolella näytösluontoisesti liitävät merilinnut. Näiden vähemmän merellinen serkku varpunenkin teki lyhyen yllätyspaluun kannelle. Aiemmin etäällä siintänyt Norjan rannikko on ollut jo pitkään näkymättömissä, mutta nyt alkaa – ainakin plotterin kartalla – näkyä vihdoin seuraava määränpäämme Tanskan Skagen. Aurinkokin on palannut kostean yön ja aamupäivän jälkeen kuivattamaan purjehdustakkejamme.

Vahtivuorojen pyöriessä vuorokauden- ja ajantaju on taas hämärtynyt, mutta onneksi ei koskaan niin paljon, että armas ateriarytmimme sekoittuisi! Lounaspöydästä (ihanaa bataattikeittoa) noustua on illallisen suunnittelu ja valmistelu jo aloitettu. Vielä kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä tämän keittiön antimiin tai ihmetellä, mitä ylijääneelle ruualle tehtäisiin. Hyvin ravittuina ja aurinkorasvattuina jatkamme matkaa!

 Bonuksena vielä mikrouni aamuvahdista: Donald Trump kiipesi turvamiesten avustamana saalinkeihin keinumaan, ja gastin piti huutaa, ”Älä hyppää, masto tulee alas!”

 

Kolmosvahti Viivi, Katariina, Sakari ja Emmi



14.5. tiistai
 
Vauhdikkaat tuulet (nopeus parhaimmillaan yli 12 m/s) kuljettivat meitä aina aamu kolmeen asti, ja matkaa taittui lähes 200 mailia vuorokauden aikana. Ykkösvahdin Ellun ja Eeviksen nukkuminen keulapiikissä kävi haasteelliseksi, sillä aallot löivät ajoittain yli etukannen ja samalla vettä pisaroi sisään falskaavan kattoluukun kautta. Lisäksi veneen vilkkaat liikkeet aallokossa tuottivat nukkujille tuntemuksen siitä, millaista olisi pyöriä pyykkinä pesukoneessa. Urhea Ellu vetäytyi makuupusseineen keulapiikin perälle vesipisaroiden ulottumattomiin. Eevis päätti siirtyä kastuneen makuupussin ja tyynyn kera ”kiertolaiseksi” meri- tai stand by -vahdissa olevien gastilaisten peteihin tai salongin sohvalle. Ykkösvahdin kolmannen jäsenen Miikan merituulet siivittivät levottomiin uniin, joissa etustaagi irtosi ja fokka tipahti kannelle. Mies huuteli unissaan: ”Ei, ei, seis, seis!”
 
Yön pimeydessä Vahinen reitille sattui norjalaisia, troolia vetäviä kalastusaluksia. Kipparimme pyysi ystävällisesti radioteitse erästä alusta muuttamaan hiukan kurssiaan, jotta voisimme purjehtien ohittaa ko. aluksen aiheuttamatta vaaraa kenellekään. Valitettavasti vastaus oli yllättävän tyly, ja meidän käskettiin painua tiehemme heidän vesiltään. Pöräytimme koneet käyntiin, muutimme omaa kurssiamme ja siirryimme ystävällisimmille vesille aamuäreiden kalastajien luota.
 
Sattuipa ykkösvahdin yöllisen merivuoron aikana sellainenkin episodi, että yön pimeydessä huomasimme yhtäkkiä kipinöintiä ja pientä lieskaa paapuurin puolen etukannen laitamilla. Mahdollinen tulipalo on aina tosi kriittinen huolenaihe purjeveneessä, joten nopeasti tartuimme toimeen ja uskomaton moniosaaja-förstimme Silja paikansi oikosulun kulkuvalojen sähköjohtoihin ryhtyen korjauspuuhiin otsalampun valossa. Merivahdin päätteeksi keittelimme porukalle kaurapuurot ja yritimme tarjota myös keksin murusia aamupalaksi vihervarpuselle, joka pysähtyi pidemmäksi toviksi levähtämään purtemme kannelle.
Yön tapahtumista uuvahtaneet ykkösvahdit vetelivät sikeitä, kun kolmosvahti valmisteli meille makoisan lounaan ja kakkosvahti ohjasi Vahinea ja päivysti meren muita matkaajia.
 
Seuraavaa herkullista päivällistä odotellessa
Ellu, Miika ja Eevis 

13.5. maanantai
 
Rakas kotiväki ja muutkin sidosryhmät,
 
Tätä uutista olettekin jo odottaneet ja niin ollaan täälläkin. Me purjehditaan, jeee, aika vinossa ihan oikeesti (satunnaista pahoinvointia siis), eilisestä 23-02 vahdista (3. vahti) ja 02-05 (1. vahti) alkaen 8-9 solmua (knots), täysin luotettavaa tietoa (kapteenin haastattelu). Yön pimeydessä hohtavat öljynporauslauttojen valot. Tuulta ja vauhtia, kaikki purjehduksen herkut.
 
Ja nyt iltapäivän auringossa (suojakerroin 50) cruisailu öljynporauslauttojen metsässä jatkuu. Voi Pohjanmeri, useimmat moottorilla kulkemiset ovat haihtuneet unholaan. Kepeää menoa, masu täynnä tonnikalapastaa, tiskit on tiskattu – kukahan keittäisi kahvit? Pakasteessa taitaa olla ne Invernesissä ostetut jäätelöt. Ja tiskialtaassa sulaa lohta illalliseksi.
 
Myös yllättävät generaattorimoottoriohgelmat on Julius McGyever ratkaissut, siis toistaiseksi suurin ongelma on edelleen, kuka keittää kahvit...
 
Pahoittelut, mutta pyydettin runoilemaan pikaisesti, että saadaan tämän sateliittilähetyksen myötä ajankohtaiset säätiedot.
 
Kaikkea ihanaa teillekin, kotiväki, tuulet vie meitä!
 
2.     vahti Heini, Katri ja Timo
juuri nyt paikassa 58º00.803' E ja 1º20.493'E


12.5.2019
 
Äitienpäivä valkeni aurinkoisena, raikkaan kuulaana ja kylmänä. Aamupala klo 9.00 ja heti matkaan viimeisille suluille. Paikalliset olivat koirineen aamukävelyllä sulkuvalleilla ja olikin viimeinen hetki käyttää sulkua ennen kuin laskuvesi olisi liian matala. Suluilta suunnattiin korkean sillan ali kohti Pohjanmerta. Lähes tyyntä merenpintaa liikuttivat vain merivirrat. Hiekkarannoilla pötkötteli joukoittain hylkeitä auringosta nauttimassa. Veneen kannella pötköteltiin myös ja lounas nautittiin  auringonpaisteessa. Keli alkaa vihdoin vähän lämmetä ja tarkeni nauttia kansilounaan. Aika mukavaa. Vain prosecco puuttui äitienpäivän brunssilounaalta.
 
Mukava suunnata avomerelle. Sääksi on luvattu korkeapainetta, joten ainakin alkuun heikkoja tuulia mutta aurinkoista ja kuivaa. Se ei haittaa, sillä jo pienet vesikuurot ovat osoittaneet, että Vahine vuotaa monesta kohtaa sisälle. Tuulta olisi kyllä lopultakin kiva saada, jotta päästäisiin purjehtimaan. Viikko on ajettu koneella ja siihen on sisältynyt noin 6 h purjeilla ajoa. No, merenkulku on tätä.
 
Kaikki viihtyvät kannella hyvin, kun aurinko paistaa ja saattaa olla mahdollisuus nähdä meren asukkeja. Delfiinejä, hylkeitä ja merilintuja on jo nähty, mutta ilmeisesti myös valaat viihtyvät näillä vesillä. Öljynporauslauttoja kohoaa myös säännöllisesti merestä.
 
57º37.888'N
 3º54.141'W
 
3. vahti; Katariina, Emmi, Viivi ja Sakari


10.5.2019
 
Hei taas kotiväki ja sukulaiset rapakon takana,
 
täällä pidetään lauluiltaa Fort Augustuksen pysähdyspaikallamme, juuri paraikaa lauletaan Tiikerihaita. Olemme siis parkkeeranneet Vahinen yöksi heti Loch Nessin rantaan saavuttuamme. Hirviön näkemistä odotetaan, samoin suunnitellaan uimista tuossa jopa 230 metriä syvässä järvessä.
 
Ahkerasti olemme siis sulkeilleet (läpäisseet useita kanavan sulkuja) tämänkin päivän, saavutimme korkeimman kohdan kanavassa ja sitten taas laskeutumaan. Kiehtovaa ja myös hämmentävää. Ja maisemat...tervetuloa kokemaan kevään kirjo, kukkularivit molemmilla puolilla kanavaa, lehtometsät aivan kanavan rannassa, istutetut metsät korkeammalla kukkuloiden rinteillä, vanhoja lehtikuusia, rauhallista etenemistä - ja voi, kuinka paljon on kuvia tallennetu jaettavaksi sitten kotona!
 
Sää on myös vaihtelevaa, oikeastaan ajoittain hyytävän kylmää, sataa ja  - wait just five minutes: ei sadakaan. Tai kuten paikallinen portin vieressä koiraansa ulkoiluttanut mies meitä muistutti, etteihän tänne sään takia tullea vaan maisemien. Niin totta.
 
Huomista odotellessa, ilta laskeutuu tähänkin veneeseen, aamiainen klo 8.00 ja lähtö klo 9.00. Ihanaa!
 


9.5.2019
 
Aamu valkeni kuulaana Obanissa, josta suuntasimme kohti Kaledonian kanavaa. Komeat maisemat saattelivat kanavaristeilylle koko porukan herkullisen puuroaamiaisen jälkeen. Nähtiin lumihuippuisia vuoria ja myöhemmin päivällä myös Brittein saarten korkein huippu Ben Nevis näyttäytyi. Kanavalle saavuttaessa briiffattiin, miten toimia suluissa. Lisäksi septi piti sulkea, ei saanut roskata, ei saanut uida kanavassa eikä saanut olla rikkinäisiä sähköasennuksia.  Kanavajumppaa tehtiinkin sitten kunnolla, kun noustiin päivän päätteeksi vielä Neptunuksen portaat (8 sulkua). Kaledonian kanavassa on 30 m nousua, josta selvitimme tänään 20 m. Kanavan kokonaispituus on 60 M, joka on tarkoitus suorittaa kolmessa päivässä. Suluissa koko porukalla oli täysi työ pitää vene voimakkaisssa virtauksissa paikoillaan, onneksi maatiimi huolehti hiilihydraattitasapainosta karkaamalla ostamaan jäätelöä veden nousua odotellessa ja hoitivat myös PR:ää valokuvaamalla ja seurustelemalla paikallisten kanssa. Venettä talutettiin kuin vanhaa kilttiä koiraa ja lepuuttajia autettiin kanavan seiniä potkimalla (itsekin mukavasti lepoasennossa). Saimme runsaasti yleisöä ja radiokuuluisuutta. Banaviessa rantauduttiin, nautittiin katkarapurisottoa ja sen voimin reippailutiimi lähti huiputtamaan lähivuorta. Reitti kulki rinteitä ylös purojen ja laidunmaiden halki, ruohotupsujen, rahkasammalten ja lukuisten kevätkukkien värittämässä maisemassa. Alkoi sataa ja hämäräkin lähestyi, joten komeista näkymistä otettujen valokuvien jälkeen oli syytä suunnata alas laaksoon. Ihan huipulle ei ehditty. Paluumatkalla nähtiin ylämaankarjaa, lampaita, hevosia ja Skotlantilaista maalaismaisemaa. Veneellä oltiin pimeän jo laskeuduttua ja kotiin löysimme lettujen tuoksua seuraamalla. Kyllä maistui hyvälle! Ennen yöpuulle painumista rupateltiin vielä Vahinella vierailleen paikallisen Barryn kanssa, jolta kuulimme Ylämaiden elämästä.
 
3.     Vahti: Emmi, Viivi, Sakari ja Katariina


Keskiviikko 8.5.2019 klo 15:15
 
 
Tiistai-iltana saavuimme pimeän jo laskeuduttua Craobhin satamaan. Tämä tarkoitti siis sitä, että koitti viimein kauan odotettu suihkumahdollisuus Tämän mahdollisuuden kaikki miehistön jäsenet kapteenia ja perämiestä lukuun ottamatta käyttivätkin innoissaan. Muiden matkustajien hyvinvoinnin puolesta myös päällystö taipui viimein aamulla pistäytymään suihkun puolella. Illalla ensimmäisten ollessa jo suihkussa, käräytimme turhan innokkaan lämmittämisen seurauksena Vahinen maasähköjohdon. Luonnollisesti juuri se osa kärähti, jollaisia oli vain yksi. Yö eteni siis ilman maasähköjä, vaikka laiturissa oltiinkin. Tosin eipä tuollaisia ylellisyyksiä ole osannut edes kaivata niiden puuttuessa. Illan aikana toteutui myös ensimmäinen baarivierailu, kun juuri ennen nukkumaanmenoa oli aikaa yksille mallaspirtelöille tai viinilasillisille.
 
Aamu olikin sitten astetta rauhallisempi, kun seuraavaan, Obanin satamaan oli matkaa ainoastaan hieman yli 20NM. Aamiainen 0830 ja rauhallinen startti klo 1130. Tuulet olivat tällä kertaa hyvinkin suotuisat, koillisesta ehkä 6m/s, ja saimme harjoitella fokan, ison ja mesaanin yhtäaikaista jiippaamista. Reitille käännyttyä vauhti ylsikin parhaillaan yli 9 solmun maanopeuteen ja ajoimme reissun tähän saakka pisimmän matkan ilman moottoria. Hyvä matkavauhti sekä lyhyt matka tarkoittavat siis sitä, että Obaniin saavumme hyvissä ajoin (arviolta 16:15) ja olemmekin jo varanneet pöydän Cuan Mor -ravintolasta. Saa nähdä vetääkö vertoja veneellä nautittuihin makuelämyksiin.
 
Viimein kokonainen 1-vahti
Miika, Elina, Eeva-Liisa


Maanantai 6.5.

 

Aamuvahti viideltä alkoi puolipilvisessä säässä heikkotuulisena. Ohitettiin Rockabill'n majakka ja otettiin kurssi kohti Skotlantia. Koneella ajo jatkui edelleen, mutta nostimme parin tunnin ajon jälkeen genuan ja isopurjeen ylös.

Tuuli sopivasti niin, että aamupalan aikaan sammutettiin kone ja edettiin purjevoimilla ehkä tunnin verran. Meri oli tasainen ja aurinko tuli aamupäivällä esiin lämmittäen mukavasti. Suulia, etelänkiisloja, rapumertoja ja lokkeja.

Vahtivuoroja tehdään yötäpäivää, mikä on sekoittanut ensikertalaisen vuorokaudentajun. Aamuajojen jälkeen menimme aamupalan jälkeen usean tunnin aamupäiväunille lepovuoroon ja siitä jälleen syömään. Lounaaksi nautittiin erinomaista irlantilasta papu-kasviskeittoa, jossa maustena ripaus azorilaista chilikastiketta. Illalla meidän pitäisi ohittaa Belfast ja tiistaina aamupäivällä on tarkoitus saapua Skotlantiin Islayn saarelle. Sijainti juuri nyt   53º 57.550 N 5º 31.29 W.

 

Kolmosvahti: Katariina, Sakari, Viivi, Emmi