KOhti Valettaa

Benalmadena – Malta 2019
 
11.08.2019 Benalmadena
 
Tervetuloa purjehdukselle S1484, Benalmadena – Malta. Kipparinamme toimii Kari ja perämiehenä Leo, muut miehistön jäsenet ovat A vahti: Mia, Ellu ja Jyrki, B vahti Katja, Paula ja Pertti sekä C vahti Heidi, Leena, Pia ja Elina. Kokoonnuimme Benalmadenan marinassa klo 14. Alkutoimenpiteiden jälkeen pääsemme lähtemään kymmenen vuorokautta kestävälle purjehdusseikkailulle. Tästä se lähtee!
 
Alkutaipaleelle saatiin paljon tuulta, kapteenin kiire oli perusteltua.
Ensimmäiset tunnit purjehdittiin selvässä myötäisessä kohti itää.
Vahtivuorot käynnistettiin ja pian lähes kokematonkin ensikertalainen huomasi ohjaavansa laivaa isojen aaltojen keinutellessa sitä puolelta toiselle. Kannen alle ei ollut asiaa kuin muutamilla keinuntaa kestävillä, mutta mikäs oli kannella ollessa: aurinko paistoi ja delffiiinitkin (iso
parvi!) tulivat katsastamaan venettä.
 
Vahti C sai ohjailla venettä vielä kohtuullisessa myötäisessä auringon laskuun ja ensimmäisten tähtien syttymiseen saakka. Seuraavan vahdin aikana tuuli kääntyi, pyöri ja sammui välillä kokonaan. Kannella käytiin tiukkaa käskynjakoa kun purjeita yritettiin kääntää pimeässä oikeaan asentoon.
Kannen alla muutama uneton kuunteli menoa ja yritti pysytellä punkassa rauhallisena. Kun vahti vaihtui aamuviideltä uuteen, oli meno jo tasoittunut. Ennen auringonnousua piti käynnistää moottori ja sen jytinässä, leppeässä keinunnassa, on mennyt toinen purjehduspäivä.
 
Maanantai
 
Leppeä keinunta ei kestänyt kovin kauaa. Aika pian tuuli alkoi taas viritä ja nyt se oli vastainen. Ei muuta kuin kryssimään. Nyt matkanteko ei ollutkaan enää niin suoraviivaista, kuin se alkuun oli ollut. Illan tunteina taivaanrantaan alkoi kertyä pilviä, tuuli yltyi ja lujaa mentiin, tosin suoraan pohjoiseen. Miehistö kerääntyi kannelle, osa kovin pahoinvoivana. Sisällä ei oikein voinut olla kovan keinunnan ja kuumuuden takia. Iltayöstä taivas veti kokonaan pilveen ja muutamia salamoita välkähteli rannikon puolella. Yö jatkui kovassa keinunnassa. Jotkut hyväuniset pystyivät ehkä nukkumaan, suurimmalla osalla yön unet taisivat jäädä kokonaan.
 
Tiistai
 
Iltayön salamointi enteili jotakin suurempaa. Aamulla,vahti C:n herättyä merivuoroon, oli taivas vetäytynyt jo paksumpaan pilveen ja tuuli oli navakkaa. Yön jäljiltä kannella nukkui tai yritti nukkua useampi merikipeä.
Yö hytissäkään ei ollut oikein onnistunut. Sunnuntain lähdön jälkeen oli unta tullut ainakin allekirjoittaneelle ehkä vain viitisen tuntia.
Vahtivuoro ei kuitenkaan jättänyt varaa nuokkumiseen. Tuuli oli edelleenkin menosuuntaan nähden vastainen ja se tarkoitti sitä, että pohjoiseen oli mentävä, vaikka kaikkien haaveiden Ibiza oli toisella suunnalla.
 
Pian lännen taivaalla alkoi salamoida. Ajattelimme, että ehdimme kauniisti ukkospilven alta pois. Vielä pieni hetki pohjoiseen ja sitten käännös kohti kaakkoa. Käännös ei kuitenkaan karkottanut pilveä. Muutaman hetken päästä tuuli alkoi edelleen yltyä. Kuka ukkospilvilvien liikkeistä ymmärtää? Nyt pitäisi saada isopurje nopeasti reivattua, jottei jouduta yhtäkkisten tuulenpuuskien riepoteltavaksi. Juuri silloin kun kaksi miehistön jäsentä ynnä kapteeni olivat keulassa kiskomassa purjetta alas, alkoi oikea myräkkä, vettä tuli taivaalta pikkusormenpäänkokoisina pisaroina ja tuuli puhalsi välillä reilustikin yli 20 m/s. Purjetta reivatessamme laskimme
salamoita: kolme sekuntia, ei päällä ihan vielä. Purje saatiin alas, suuaukon suojakatos ylös, sitten moottori käyntiin ja kohti sinistä taivaanrantaa. Yhden kerran välähti ja pamahti ilman laskemista. Ukkonen tuli ihan päälle, mutta me selvittii siitä. Sateen jo lakattua kolme delfiiniä tuli ja hyppäsi yhtäaikaisen kaaren styyrpuurissa. Parempaa keliä edessä, varmaan sanoivat.
 
Iltapäivän viisain valinta oli ehkä tämä: illaksi satamaan. Pahoinvoiva ja rättiväsynyt miehistö ei ehkä olisi jaksanut yhtä uutta meriyötä, ei edes Ibizalle. Alicante oli lähellä ja sinne suuntasimme. Satamassa suihkuun, vaatteet pesuun ja ruokaa sataman lähikuppiloista. Elämän suurimmat ilot ovat yksinkertaisia, sen kaikki varmaan jollakin tavalla mielessään taasen oivalsivat.


Keskiviikko
 
Kun miehistöllle kerrottiin Alicantessa, että Välimeren purjehdukset ovat yleensä aika tasaisia, oli sitä hieman vaikea uskoa. Niin kovaa menoa alkumatka oli ollut. Lexan mukaan alkumatkan vastoinkäymiset olivat tarkoituksellisia, niiden tehtävä oli hitsata miehistö yhteen loppumatkaa varten. Sen verran uskoa väite kuitenkin antoi, että kukaan ei jäänyt Alicanteen. Köydet irroitettiin pian kymmenen jälkeen ja aallonmurtajalle päästessä olivat ensimmäiset purjeet jo ylhäällä. Sivutuuli etelästä alkoi puskea laivaa hyvää vauhtia kohti itää ja kohti Baleaarien saaria.
Täydellinen purjehduspäivä vaihtui täydelliseksi purjehdusillaksi ja pimeän laskeuduttua saavuttiin jo Ibizan eteläpuolelle. Valot kuulsivat taivaanrannassa, etelässä täysi kuu. Kuu oli paljon kauniimpi eikä Ibizalle oikeastaan tehnyt mieli (en tiedä, onko yleinen mielipide).
 
Torstai
 
Baleaarit lähestyivät hurjaa vauhtia kun tuuli puhalsi mukavaa sivumyötäistä. Vaikka osa miehistöstä haaveili Ibizan hiekkarannoista ne vaihtuivat loistavaan purjehduspäivään ja näin ollen aamupäivällä kun alkuperäinen plotterin määränpää Menorca oli lähestymässä, kutsui kapteeni kannelle miehistökokouksen pystyyn Mallorcan siintäessä taustalla. Kävimme läpi sijaintimme ja tuuliennusteen, jonka jälkeen esitteli kapteeni ylpeänä, että kerran Baleaarit olikin taivaanrannassa nyt ihailtu niin vaihtakaamme kurssi kohti Sardiniaa ennen kuin tuuli taas tyyntyy, että pysyisimme aikataulussa. Hetken naureskeltuaan miehistö tajusikin, että tämä ei ollutkaan vitsi vaan näin kurssi korjaantui kohti itää ja Italian saaria.
 
Lohdutuksena tarjottiin Isla de Cabreran luonnonsuojelualueen kirkkaita vesiä uintipysähdykselle ja haaveiltiin poijupaikasta lounastauolle.
Vapaata poijua ei löytynyt, mutta pysähdyimme uimaan upeaan poukamaan linnoituksen alle. Saimme tosin seuraa paikallisesta vartijasta, joka tuli varmistamaan, ettemme ole ankkuroitumassa ja kertoi, että poijupaikat olisi pitänyt varata jo kesäkuussa sekä lupa alueelle tuloon olisi pitänyt myös ostaa.
Se ei vedessä uiskentelevia snorklaajiamme kuitenkaan huolettanut. Päivän eläimistö saldona näimme lentokalan, kilpikonnan ja delfiinejä. Loppupäivä olikin leppoisaa menoa kohti tuntematonta määränpäätä.
 
Perjantai
 
Perjantain aamuvuoron C vahdit heräsivät kevyisiin tuuliin aamuviideltä ja ennen aamukuutta pitikin jo laittaa moottori hyrräämään, että etenisimme yli 3 solmun vauhtia. Päivään kuului auringonottoa ja se tuntuikin todelliselta Välimeren lomailu lillumiselta. Vahtivuorot vaihtuivat, aamupala, lounas ja päivällinen tarjoiltiin ajallaan, miehistö katsoi horisonttiin toiveikkaana delfiinejä odotellessa, mutta vain aava meri katsoi takaisin ja Välimeren valtavuus alkoi iskostua jokaisen tajuntaan.
Ihailimme kirkkaan sinistä vettä, jossa auringonsäteet koittivat saavuttaa pohjaa  ja merenpinta väreili omaa tarinaansa. Ajantaju; päivämäärät ja viikonpäivät ovat menettäneet merkityksensä tässä omassa kuplassamme kun muita veneitä näkyy vain harvakseltaan, jos ollenkaan.
 
 
 
Lauantai
 
Aamu valkeni taas kauniina avomerellä ja Sardinian rannikko ja saaret lähestyivät. Aamupalan jälkeen miehistön (ja naisiston) kauhuksi kapteeni kutsui taas palaverin koolle. Tosin tällä kertaa saimme useita vaihtoehtoja valittavaksi miten jatkaisimme matkaa. Osalla oli kiire lennoille Maltalta, joten jouduimme pohtimaan vaihtoehtoja miten kaikki ehtisivät niille.
Rannikon lähestyessä salongista löytyikin todellinen matkatoimisto kun yksi kuin toinenkin googletti villeimpiä vaihtoehtoja niin lentojen siirroista kuin seikkailuista uusia reittejä pitkin kohti omia määränpäitään sillä kaikki meistä eivät edes ole lentämässä Maltalta kohti Suomea vaan osalla matka jatkuu kohti uusia seikkailuja. Lopulta päädyimme siihen vaihtoehtoon, että otamme kuitenkin yön yli lepotauon Isloa di San Piedron suurimmassa kaupungissä, Carlofortessa,  ja jatkamme matkaa seuraavana aamuna.
 
Carloforte oli viehättävä kapeine kujineen. Osa miehistöstä haaveili viettävänsä idyllisessä kaupungissa mahdollisesti joskus ….
 
 
 
Sunnuntai
 
Aamun sarastaessa irroitimme köydet seitsemältä ja vilkutimme Jyrkille. Hän lähtikin seikkailemaan Sardinian läpi kohti isompaa lauttaa, jotta ehtisi Maltan lennollensa, sillä sääennusteet olivat luvanneet kovin tyyntä säätä.
Varmistimme vielä torvea soittamalla, että koko muukin satama heräsi lähtöömme kun hyvästelimme Italian ihanan pienen saaren.

Su jatkuu...
 
Tyyntä ei sittenkään ollut. Jo aika pian satamasta lähdön jälkeen alkoi puhaltaa. Tuulen suunta vain, niin kuin jo useamman kerran aikaisemmin, oli suoraan edestä. Kryssimään siis. Tuuli kuljetti Vahinea aikalailla suoraan kohti etelää ja Afrikan rannikkoa. Merenkäynti oli kohtalaista ja aallot keinuttivat niin, että pientä huonovointisuutta alkoi taas ilmaantua miehistössä. Kansipaikat olivat suosittuja. Delfiinejä odoteltiin, mutta niitä ei enää näkynyt alkumatkan tapaan. Auringon laskuajasta, joka aikaisemmin oli ollut reippaasti kello 20-23 vahdin aikana ja joka nyt oli aikaistunnut edellisen vahtivuoron ihailtavaksi, huomasimme tulleemme jo melkoisen taipaleen itään.
 
Maanantai
 
Illan ja yön tunteina tehtiin useampi venda. Uuteen aamuun herättiin aika lähellä Sardiniaa. Kiireisimmille alkoi iskeä jo hienoinen epätoivo:
päästäänkö Maltalle ajoissa? Ei auttanut muu kuin hyräyttää moottori käyntiin ja ottaa vihdoinkin oikea suunta. Onneksi sekä tuuli että aallokko oli tyyntynyt niin, että meno ei ollut kovin kuoppaista. Vastatuuleen kuitenkin. Moottorilla ajeleminen purjehtimisen jälkeen ei kuitenkaan ole kovin kivaa. Miehistössä oli havaittavissa merkkejä kaipuusta satamaan.
Puheita mm. siitä, mitä tehdään Valletassa (jos mitään ehditään).
Delfiinejä ei edelleenkään näkynyt. Ja niin kului moottorin jylinässä sekä jo tutuksi tulleessa merimaisemassa reissun kymmenes päivä.

Tiistai ..

Purjehdus jatkuu koneella tukien vastatuuleen. Onneksi delfiinit tulivat meitä kannustamaan ja fiilis on taas korkealla.

Vihdoin ke aamusta maata näkyvissä...Gotzo, Comona ja Maltan pääsaari kohoavat karuina sinisestä merestä.

Kurvaamme vielä Comonan Blue Lagoon snorklaamaan, ja sitten loppusiivous.

Vallettan satamaan tankkaamaan polttoainetta, ja sitten köydet kiinni Royal Malta Yacht Club.

Seikkailupurjehdus on takana, 1282 nm vastatuuleen kryssien, ukkosmyrsky ja kuumat yöt, kyllä tämä muistetaan......

Päällystö kiittää ja kumartaa reippaalle miehistölle,

Kapu ja Lexa
***