Las Palmas kutsuu...

Tiistaina aamiasella kippari ilmoittilähtöajaksi klo 12.00. Vielä oli siis aikaa käydä viime hetken ostoksilla ennen lounasta ja köysien irrotusta.
Lounaan jälkeen lähdettiin liikkeelle kohti Atlanttia. Piakkoin Gibraltarin salmi näytti ettei tästä noin vain mennä läpi. Pahimmillaan etenimme vajaan solmun vauhtia vaikka kryssimme konevoimin kohti länttä. Matka kuitennkin eteni, joten jatkoimme suunnitelman mukaan. Illalla oltiin salmen läpi ja saatiin kääntää kurssia eteläisempään suuntaan. Laivaliikennettä oli edelleenkin paljon ja kansivahti sai olla tarkkana myös tähystyksessä.
Marokon rannikko ja kaupunkien valot näkyivät vielä pitkälle yöhön eikä laivaliikennekään näyttänyt juuri vähentyvän. Illan edelleen pimetessä nähtiin myös muutama erittäin kovaa vauhtia ajava matkustajareisteilijä kuljettamassa turisteja pikavauhtia yön aikana nähtävyydeltä toiselle.
Keskiviikkoaamuna Afrikka oli jo kaukana takana - tai ainakin näkymättömissä. Pääsimme ajamaan kurssia kohti Madeiraa ja Funchalia, jonne kokonaismatkaa suunnitelman mukaan 611 Nm. Alkumatkalla maileja oli kertynyt enemmän kuin suunnitelmassa, mutta nyt pääsimme oikeaan suuntaan.
Tuuli vaihteli päivän mittaan ja välillä on otettu Sisu taas avuksi ettei homma menisi ihan kellumiseksi. Kaikilla on jo sen verran merijalkojakin, ettei ensimmäisen purjehduspäivän kaltaista katoa kannella tai ruokailuissa ole enää näkynyt. Keittiössä onkin kukin vahti pannut parastaan ja valmistanut mitä mainiointa ruokaa.
Keskiviikon aikana muuta liikennettä näkyi enää satunnaisesti ja tostaina ei ole aamuyön tuntien muutamaa laivaa lukuunottamatta nähty enää muita aluksia. Muutenkaan ei ole ollut kovin vilkasta. Pyöriäisiä on nähty jonkin verran, jotain lintuja ja lentokaloja, mutta muuten ollaan saatu olla ihan yksin merellä. Purjehditaan aina kun mahdollista ja tarvittaessa avustetaan Sisulla. Puolimatka on saavutettu, mutta alun hitaan etenemisen takia on oletettavissa, että matkan jälkimmäisen puoliskon mailit etenevät alkupuolta nopeammin ja saavumme Funchaliin lauantaina. Sitä ennen ehtii vielä tapahtua monta mukavaa juttua.
- Marja J

Torstai-illasta eteenpäin matka taittui purjeilla hyvää vauhtia ja Funchaliin saavuttiin lauantaina kukonlaulun aikaan.
Vaikka kipparimme Bena oli ilmoittanut satamaan, että saavumme lauantaiaamuna perjantai-illan sijaan, ja saanut tähän vielä kuittauksen satamakapteenilta niin siitä huolimatta sataman yövahti oli antanut paikkamme jollekin muulle. Yksi kansivahdista ehti jo hypätä laiturillekin ennen kuin selvisi ettei paikkaa ole.
Hänet käytiin poimimassa takaisin kyytiin jonkin ajan päästä. Pettymys oli tietenkin valtava, olimmehan odottaneet suihkua ja muita "maapalveluja" jo innokkaasti.
Satamakapteeni saapui paikalle vajaan parin tunnin kuluttua ja lupasi järjestää meille paikan. Muutaman lisätunnin odottelun jälkeen meille ilmoitettiin, ettei paikkaa ole.
Meidät oli ohjattu odottamaan sataman edessä olevaan punaiseen poijuun ja osa miehistöä oli jo maissa, kun satamaviranomaiset tulivat ilmoittamaan ettei kyseiseen poijuun saa kiinnittyä.
Poliisisaattuekin saapui jo paikalle ennen kuin Vahine ehdittiin siirtää viranomaisten hyväksymälle alueelle. Laiturissa oli ollut toki mukavampi olla, mutta emme antaneet ankkuripaikkajärjestelyn laskea tunnelmaa. Iltapäivän aikana käytiin täydentämässä muonavarastoja, tutustumassa kaupunkiin ja suunniteltiin sunnuntain ohjelmaa. Iltaa istuttiin Vahinen salongissa.
Sunnuntaille oli sovittu "vapaapäivä" eli meille oli kuljetus kaupunkiin aamulla ja paluu Vahinelle illan suussa. Kipparia ja perämiestä lukuunottamatta kaikki olivat viettäneet päivän maissa ja tutustuneet eri nähtävyyksiin Funchalissa ja sen lähistöllä. Kippari ja perämies olivat pitäneet ankkurivahtia ja viimeistelleet jatkosuunnitelmat. Klo 17.30 Vahine oli sataman laiturissa, jossa saimme tankata vettä ennen lähtöä ja viimeisetkin oppilaat kotiutuivat kaupungilta.
Köydet irrotettiin ja matkaan lähdettiin klo 19. Ensimmäiseksi nostettiin taas purjeet ja sitten mentiin hyvää vauhtia.
Pian huomattiin, purjeita on syytä vähentää ja isoa reivattiin 1-reiviin. Yön koiravahti nosti kuitenkin fokan menoa tasoittmaan. Meluhaittaa aiheutti potkuri, joka useasta yrityksestä huolimatta jäi pyörimään kun moottori oli sammutettu.
Asialle ei kuitenkaan voitu mitään tehdä. Aamulla tuuli jatkui edelleen samasta, meille suotuisasta, suunnasta ja matka eteni edelleen koko päivän hyvin. Kippari ilmoitti aamiaisen yhteydessä, että potkurin jatkuva pyöriminen oli ilmeisesti aiheuttanut sen, että potkuriakseli oli irronnut vaihdelaatikosta. Potkurin pyöriessä jatkuvasti minkäänlaisia korjaustoimenpiteitä ei voi edes harkita. Onnneksi tämä ei menoa haittaa ja Las Palmasissa kutsumme satamasta apua rantautumiseen.
Pomppuisesta kelistä huolimatta kaikki merisairaita ei ole ja stand by vahdit ovat valmistaneet hyvää ruokaa haasteellisissa olosuhteissa ja miehistön mieli on korkealla. Yli puolet matkasta on jo takana ja mikäli sääennusteet pitävät paikkansa, niin Las Palmasiin saavutaan tiistaina aamupäivällä.
/Marja J
 
Vahine blogi 13.11.2019
Las Palmnasiin saavuimme tiistaiaamuna. Tuulta riitti koko loppumatkaksi ja välillä oli aika pomppuista menoa. Sataman edustalla kutsuttiin paikallinen meripelastus hinaamaan meidät satamaan. Jonkin aikaa odoteltuamme oranssi meripelastuksen vene saapui paikalle ja otti meidät hinaukseen. Kovasta aallokosta huolimatta saimme hinausköyden hyvin kiinni ja viimeinen maili kohti satamaa alkoi. Laiturin vieressä meidät otti vastaan kaksi kumivenettö, jotka avustivat meidät laituriin saakka. Eipä ollut ensimmäinen kerta kun kaverit hommaa tekivät, sen verran sujuvasti homma hoitui. Vaikka viimeinen legi oli vain vajaan parin vuorokauden mittainen oli kaikista taas mukava päästä maihin ja heti kun vene oli kunnolla kiinnitetty, muut rantautumistehtävät tehty ja lounas syöty niin marsimme melkein jonossa kaikki suihkuun. Lounaan jälkeen juotiin vielä kakkukahvit. Joonas olki leiponut meille Atlantin aalloissa herkullisen juustokakun. Loppupäivä ja ilta oli vapaata, illaksi oli varattu rantaravintolasta pöytä illallista varten.
Keskiviikkoaamuna nautittiin myöhäinen aamiainen, jonka jälkeen aloitimmne loppusiivouksen. Yhteistyöllä siivous sujui ja saimme paikat puhtaaksi ennen yhtätoista. Sitten alkoivatkin jo ensimmäiset oppilaat lähteä kotimatkalle.
Mukavasta purjehduksesta mukavassa seurassa riittää muisteltavaa kun palaamme takaisin Suomen talviseen marraskuuhun täältä Las Palmasin lämmöstä.
/Marja J