Kohti Kanarian saaria

 
1. päivä Fuengirolan satama
Miehistö saapui Vahinelle intoa täynnä lauantaina 27.10 puolilta päivin. Pian kuitenkin selvisi, ettemme vielä pääsisi vesille, vaan ensin pitäisi huolehtia laivan ruokapuoli kuntoon. Loppuilta menikin hankintojen parissa sekä miehistön tutustuessa hyvän ruuan merkeissä ranta ravintolassa.

2. päivä
Sunnuntaina 28.10 heräsimme 1 vahdin maittavaan aamupalaan, jonka jälkeen lähdimme kohti Ceutaa auringon noustessa. Matka eteni reippaasti noin 12 m/s osittain vastaisessa tuulessa. Veneen kallistuessa ja yllättävän isossa aallokossa testattiin heti miehistön matkakunto.  Iso aallokko antoi tuntua merenkäyntiin sekä hienoja fiiliksiä, mutta se ei ollut ainoa tunnelman nostattaja. Mukaan saatiin myös runsas parvi delfiinejä, jotka pomppien toivat iloa koko miehistölle. Alkuillasta saavuimme aurinkoiseen, mutta yllättävän tuuliseen ja kylmään Afrikkaan. Illallisen metsästäminen osoittautui yllättävän vaikeaksi projektiksi sesongin ulkopuolisessa Ceutassa. Nälkää nostattaneen etsintäretken jälkeen löysimmekin satamasta, aivan veneen läheltä auki olevan ravintolan, tarjoilijan tosin piti ensin hälyttää kokki paikalle.

3. päivä
Maanantaina 29.10 heräsimme jälleen innokkaan ykkösvahdin herkulliseen aamupalaan. Kakkosvahti kiittää aamupala vuoron viemisestä, toiset tosin muistuttivat, että vuorot tasoittuvat ajan myötä. Kuitenkin ykkösvahti voi aina halutessaan, jopa mieluusti taikoa aamupalan pöytään. Aamupäivä kului pienissä Vahinen kunnostustöissä, kuten kiilattiin mesaani maston jalka ja kiinnitettiin salongin pöytä uudelleen.  Iltapäivällä tutustuttiin kaupunkiin. Illalla koitti taas melkein mahdoton tehtävä eli päivällisen löytäminen, suurin osa porukasta päätyikin paikalliseen hampurilaisravintolaan. Osan etsintä kuitenkin palkittiin ja pikaruokaravintolan sijaan, he pääsivät tunnelmalliseen ravintolaan syömään. Miehistön tarkkaillessa innokkaasti tuuliennusteita, kapteeni päätti, ettemme lähden vastaiseen myrskytuuleen yrittämään pääsyä Atlantin puolelle, vaan siirrymme Gibraltarille odottamaan sopivaa sääikkunaa.






4. päivä
Tiistaina 30.10 lähdimme tuulisesta ja sateisesta Ceutasta taas Välimeren yli. Toive lämpöisemmästä ilmasta kuitenkin hiipui mitä kovemmaksi tuuli muuttui. Delfiinit ja kaatosade kruunasi lyhyen, mutta reippaan purjehduspäivän. Matka Gibraltarille taittui kevyessä n. 20 m/s tuulessa, kovin puuska oli 27 m/s luokkaa. Aallokko loppupuolella parin metrin luokkaa. Kapteenimme näytti taitonsa peruuttaessa aluksen reippaassa sivutuulessa laituriin paikalliseen tapaan perä edellä.  Täällä odotellaan suotuisampia tuulia, jotta pääsisimme jatkaman Gibraltarin salmen ohi kohti pidempiä purjehduspätkiä. Miehistön purjehdusinto vain kasvaa, vaikka kukaan ei tämän päiväisen kelin jälkeen jäänyt harmittelemaan, että tulikin yksi lisäpysähdys.

- Kakkosvahti Timo, Pete, Teemu ja Hanna -


5.päivä
Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, mutta synkkiä pilviä näkyi jo taivaanrannalla. Hyvän aamiaisen jälkeen suuntasimme nopeasti Gibralttarin Englannin puolelle. Aikataulu oli tiukka, koska iltapäivällä oli odotettavissa runsasta sadetta. Köysiradan juurella Malcom sai houkuteltua meidät opastetulle kierrokselle minibussillaan. Ratkaisu osoittautui oivaksi ratkaisuksi, sillä saimme katsauksen Gibralttarin historiaan ja nykypäivään. Ensimmäinen kuvauspysähdys oli lintujen levähdysalue, jossa oli mahtavat näkymät Afrikkaan. Seuraavaksi kävimme tutustumassa tippukiviluolastoon (St. Michael cave), joka oli mahtava upeine valaistuksineen. Hauskin pysähdys oli apinoiden ruokintapaikalla, jossa halukkaat saivat kuvauttaa itsensä karvaisten kavereiden kanssa.
Kiertoajelu päättyi keskustaan, jossa nautimme perinteisen brittiläisen lounaan. Sitten olikin jo kiire veneelle, kun taivaan hanat aukesivat.
Ykkösryhmä valmisti maittavan chorizopastapäivällisen Kallen konsultoimana.
Viinilasin ääressä pohdimme erilaisia reittivaihtoehtoja ja valtuutimme kipparin tekemään lopullisen päätöksen.
6.päivä
Marraskuun ensimmäinen päivä lupaili hienoa, joskin koleahkoa säätä.
Aamupalan jälkeen odotimme jännittyneenä tietoa siitä, mihin olemmekaan matkalla. Perämiehen karvalakki antoi vihjeen siitä, että etelään ollaan menossa. Madeiran edustalle oli odotettavissa tuuliennusteiden mukaan pläkää, joten purjehduksen kannalta parempi vaihtoehto oli suunnata kohti Kanariaa. Bonuksena neljä astetta lämpimämpi ilma, joten Lanzarote kutsuu...
Satamassa liruttelimme vettä toista tuntia, jonka jälkeen suuntasimme Englannin puolelle verottoman polttoaineen vuoksi tankkaamaan. Tämän jälkeen matkamme alkoi kryssien koneella ja purjeella kohti Atlanttia.
 
Ykkösvahti Kari, Jorma ja Maria

7. päivä
Oli hienoa herätä uuteen päivään avomerellä, aurinko paistoi ja koko köörillä vointi ja motivaatio kohdillaan. Ruokalistalta löytyi riisipataa ja karitsan kyljyksiä valkosipuliöljyssä. Pienellä suunnanmuutoksella länteen pystyimme välttämään lähempänä Afrikan rantaa vallinneen tuulettoman alueen ja saimme iltapäivällä jälleen 10m/s sivutuulen purjeisiimme. Keskiyöllä nopeasti suuntaa vaihtanut tuuli aiheutti pieniä ongelmia , kun preventterillä varustetun isopurjeen jiipatessa tarvittiin hevosvoimia asian korjaamiseksi. Kolmosvahti otti innolla koiravuoron (04-
08) vastaan ja meidät palkittiin erinomaisella 14-17 m/s sivumyötäisellä tuulella, matkaa taitettiin kohti auringon nousua rätit ylhäällä, parhaillaan 8,9 solmun vauhdissa, vahinkojiippiä peläten. Onnistuimme välttämään yhteentörmäyksen jouluvaloisen öljynporaulautan kanssa ja jätettiin kilpasisaremme, ilmeisesti samaan suuntaan mielivä Hulabalookin kauas taakse. Kellon lyödessä kahdeksan team tuulentappajan (Ykkösvahti) kohtaloksi koitui jälleen kellon tarkasti ottaa vastaan päivän tyyni osuus jo ties kuinka monennen kerran.
Kolmosvahti: Kalle, Otto ja Rami
8. päivä
 
Aamu oli pilvinen, entistä synkemmäksi sen teki puuron puute ja tuoreen leivän rajallinen tarjoilu, joka saattaa painaa nyt ajovuoroa innolla odotavan kolmosvahdin Ottoa. Otto on tullut tunnetuksi miehenä joka syö kuin kolibri, noin kolme kerta oman painonsa. Rouva perämies ei ollut pystynyt ottamaan Ottoa aamupalasuunnitelmissaan huomioon. Ruokaa meillä kyllä piisaa vaikka Atlantin ylitykseen.
 Iltapäivällä keli on jälleen auennut poutapilvistä kirkkaaksi taivaaksi.
Purjehduskeli on täydellinen ja sivumyötäinen tuuli kyydittää meitä kohti Kanariansaaria ja vauhtia on riittänyt jopa yli 9 solmun edestä. Miehistö on opetellut ottamaan vastaan veneen perään tulevat korkeat mainingit
Kolmosvahti: Kalle, Otto ja Rami
Klo 15---

Klo 15 jälkeen samaista päivää

Tuulen puhaltaessa enemmän takaa päätimme virittää genoan spinnunpuomilla virsikirjaksi. Ajoimme sillä alkuillan tunnit, jonka jälkeen se purettiin ja jatkettiin matkaa pimenevään iltaan lähes samaa vauhtia. Kakkosvahdin ajovuorolla tuuli muuttui puuskaisemmaksi ja genoa otettiin sisään ja silti matka taittui hyvää 8 – 9 solmun vauhtia.
9.päivä (4.11)

Läpi yön hyvät tuulet jatkuivat. “Tuulentappajajina” tunnettu ykkösvahti aloittaessa oman vuoronsa aamuneljältä jännitimme kuinka tuulen kanssa käy.
Tällä kertaa saimmekin hyvätuulisen (17 m/s) vahtivuoron tähtitaivaan alla.
Uistimen veto matkan aikana ei ole tuottanut tulosta, mutta aallot olivat heittäneet muutaman kalmarin kannelle. Päivän edetessä tuuli laantui ja päätimme nostaa spinnun. Tuuli kuitenkin heikkeni niin paljon että turvauduimme rautagenuaan (Sisu). Spinnun pakkaamiseen taisi upota enemmän aikaa kuin sillä purjehtimiseen. Matka jatkuu lempeillä laineilla shortsikelissä.

Ykkösvahti kuittaa Kari, Jorma ja Maria

10. päivä (5.11)
Vaihtelevien tuulien päivä; välillä ajettu koneella. Haalarin alla ei ole enää tarvittu lämmintä vaatetta eikä päiväaikaan haalarillakaan ole enää käyttöä. Havaittu delfiinien lisäksi kolme lahtivalasta. Aivan varmoja ei voitu olla lajin tunnistamisesta: vaihtoehtona oli pallopäävalas. Kallen uistimeen ei ole tarttunut mitään saalista, joten jouduimme turvautumaan pakastekalaan. Ohitsemme pyyhälsi yöllä Queen Elisabeth II. Sillä sama määränpää. Aamun sarastaessa Lanzarotten uloimmat saaret häämöttivät horisontissa. Aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä kohti satamaa.
Kakkosvahti kuittaa, Timo, Pete, Hanna ja Teemu
 
11.päivä Lanzarotella
Heräsimme aurinkoiseen aamuun. Aamupalan jälkeen suurin osa meistä lähti saarikierrokselle osan jäädessä tutustumaan Playa Blancan ympäristöön maalla sekä sukellellen merellä. Kiersimme minibussilla saaren myötäpäivään ja pysähdyimme useita kertoja kuvaamaan mahtavia näkymiä. Matkan ehdottomasti parhaan kala-aterian nautimme La Santan idyllisessä kalastajakylässä. Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Jameos del Agua, jossa kävelimme vulkaanisen tunnelin läpi, jonka erikoisuutena ovat sokeat albiinoravut.  Tunnelin yhteyteen oli rakennettu alueen vulkaanisesta maaperästä kertova näyttely. Samalla aikaa veneellä olevat laittoivat Vahinea matkakuntoon. Suuri huoli oli kun koko saarelta ei löytynyt meille sopivaa kaasupulloa – ei satamasta eikä useilta bensa-asemiltakaan. Onneksi kuitenkin puolikas pullo löytyi Vahinen kätköistä. Illalla menimme vielä porukalla syömään. Haasteeksi koitui vielä pyykinpesukoneen sekä siihen laitettavien kolikoiden metsästys.
 
12.päivä Suunta kohti Puerto Mogania
Heikko tuulinen aamu viestitti siitä, että matkaa lähdettiin taittamaan moottorimarssilla. Matkaa Moganiin oli 135 NM ja aikomuksemme oli pysähtyä aurinkoiseen lahdelmaan pulikoimaan alkumatkasta. Taivas oli melko pilvinen, mutta noin 30 mailin jälkeen saavuimme Pozo Negrolle, jolloin aurinko pääsi porottamaan mukavasti vedessä lilluville ja myös kannella oleville. Nautimme lahdelmassa vielä tortillapäivällisen ja lähdimme jatkamaan matkaa viimeiselle yöpurjehdukselle. Kaikilla oli toive siitä, että loppumatka taittuisi purjeilla..
Ykkösvahti kuittaa klo.18 Kari, Jorma ja Maria

Kallen dronen lennettämisen ja taiteellisten uimapukumallikuvien ottamisen jälkeen, pääsimme jälleen liikkeelle Sisun voimalla. Merivahdissa Rami hyytyi rasittavissa olosuhteissa 15 minuutin puristuksen jälkeen.
Poikkeuksellisesti Tuulentappajat pääsivät yöllä hieman purjehtimaankin.
Saavuimme aamupäivällä auringon paisteessa varsin idylliseen (ainakin Kanariansaarten mittapuulla, Puerto de Moganin kalastaja/turistikylään.
Päivällä suurin osa porukasta kävi kivalla hiekkarannalla palvomassa aurinkoa ja toiset yrittivät valloittaa rapujen vartioimia rantaluolia, tässä onnistumatta. Nautimme koko porukalla Punkkua ja Pitsaa.
Poikkeuksellinen iltaohjelma naapurikylässä innoitti koko miehistön siirtymään Ulvova Mylläri-nimiseen varsin suomihenkiseltä paikalta vaikuttavaan yökerhoon.  Ei jäänyt epäselväksi oliko pääesiintyjä ehkä ottanut vai ei. Lavalla todistettiin myös reissun kovinta sivumyötäistä.
Perjantaiaamu herätti miehistön auringolla ja kunnon tuulella. Puerto de Mogan jäi taakse, kun Vahine lähti kyntämään (tällä kertaa ilman Sisua) 14 -15m/s puhaltavaa sivuvastaista tuulta vastaan. Reivasimme ison onnistuneesti välttymättä suolasuihkuilta. Suunnan käännyttyä pohjoiseen saimme vastatuulen iloksemme.  Aikaisempien päivien tuulettomien päivien jälkeen Benakaan ei voinut kieltää innokkaalta miehistöltä kunnon kryssimistä.  Vene eteni 6-7 solmun vauhtia, mutta Las Palmas läheni ainoastaan 2-3 solmun nopeudella.  Lopulta Benankin kärsivällisyydelle löydettiin rajat ja Las Palmakseenkin kuitenkin piti päästä ja Sisu hyrähti jälleen käyntiin. Saavuimme pimeässä keskiyöllä matkamme päähän valomerelliseen Las Palmakseen.
Aamu meni venettä huoltaessa ja siivotessa. Jätimme hyvästit upealle Vahinelle,  ammattitaitoiselle päällystölle ja palan Atlanttia ylittäneelle, yhtä hienoa kokemusta rikkaammalle miehistölle.
Sons of Poseidon, Kalle, Otto ja Rami, kiittävät ja kuittaavat