Cork – Dublin
29.4.2018
Klo 20.50
N 53`12
W06´02
 
Nostimme purjeet Corkista 18.00 ja jatkoimme matkaa kohti lopullista määränpäätä Dublinia.
Heti tuli kotoinen olo kun vene alkoita taas keinua pienessä aallokossa.
Yöllä ihailimme kuutamoa ja tähtitaivasta kevyessä mutta kylmässä kelissä. Aamu valkeni aurinkoisena. Kolme delfiiniparvea piipahti toivottamassa hyvät huomenet.
Vahinessa on ollut päivän odottava ja haikea tunnelma, kohta tämä upea matka tulee päätökseen.
Nyt suunnitellaan jo seuraavia reissuja merelle ympäri maailmaa, vielä olisi monta paikkaa koluttavana.
Ajoimme rantareittiä kohdi Dublinia moottorilla merivirtaa ja vastuulta vastaan.
Kuulimme huhuja että satama menee kiinni 22.00 eikä sen jälkeen ole asiaa paikalliseen pubiin niin kannella alkoi kuhina. Vedimme genuan ja mesaanin takaisin ylös ja saimme Vahinen kiitämään upeasti yli 11solmun nopeudella.
Nyt taistelemme aikaa vastaan kohti Dublinia jotta pääsemme maistamaan paikallisen huurteisen huulillamme ja nostamaan maljan yhteisen matkamme kunniaksi.
Ehtikö Vahinen miehistö pubiin? Se selviää seuraavassa postauksessa.
 
Terveisin Legin miehistö.


Horta-Irlanti
28.4.2018
Klo 21:30
N 51'48
W 7'50
 
Lähestyimme Etelä-Irlannin Crosshavenin Salve Marinea koneella hieman ennen puolta yötä kuun loistaessa udun läpi, laskuveden ollessa matalimmillaan. Jollakin oli tieto, että lähipubissa tulisi valomerkki puoli yhdeltä ja toiveet sinne ehtimisestä olivat korkealla. Kapea sisääntuloväylä avautui eteemme ja laituri jo häämötti, kunnes yhtäkkiä veneen vauhti lähes pysähtyi ja se tuntui kiipeävän jonkin esteen ylitse. Sitten vauhti kuitenkin pysähtyi kokonaan ja olimme kiinni hiekkapohjassa. Merikortin mukaan vettä piti olla reippaasti Vahinen kölin alla. Nokkela miehistömme yritti keikuttaa yli 30 tonnin Vahinea kerääntymällä kaikki samalle laidalle ja kun se ei auttanut, pompimme keulassa. Hetken keulassa samaan tahtiin niiailtuamme totesimme, ettei siitä mitään hyötyä ollut, ja soitimme satamasta hinausapua. Pikku nykäisyllä Vahine irtosikin pohjasta ja satamapalvelun vene ohjasi meidät laituriin väylän syvintä kohtaa pitkin.
 
Kun köydet oli saatu kiinni ja tärkeimmät asiat hoidettua, saimme pettymykseksemme kuulla, että kaikki kylän pubit olivat jo sulkeneet ovensa. Tunnelma Vahinella oli siitä huolimatta korkealla kun kilistelimme kuohuviinillä kahden Atlantin ylittäjän, Tonin ja Arin, saavutuksen kunniaksi. Samalla nostimme maljan myös Vahinelle, jolla on 45-vuotissyntymäpäivä huhtikuussa. Huomasimme noudattavamme edelleen refleksinomaisesti ohjetta ”yksi käsi veneelle, toinen itselle” vaikka vene oli tukevasti laiturissa.
 
Ennen nukkumaan menoa pääsimme vielä lämpimään suihkuun – mitä luksusta yli viikon purjehduksen jälkeen! Ja sitten vielä punkkaan, joka ei heilunut. Tuntui, kuin Vahine olisi ollut taas tanakasti pohjassa. Ei tarvittu korvatulppia mastossa paukkuvien köysien tai vinssaamisen vuoksi. Eikä tarvinnut herätä keskellä yötä punaisen otsalampun kajossa komentoon ”vahdin alkuun 20 minuuttia!”. Saatiin siis superhyvät yöunet!
 
Aamulla Pekka oli touhukkaana kokkina paistanut kananmunat ja laittanut pöydän koreaksi. Pikaisen taktiikkapalaverin jälkeen ampaisimme kolmella taksilla Corkin kaupunkiin. Fish'n Chipsit, paikallinen pubi-kulttuuri sekä kadut ja kauppahalli pienine putiikkeineen tulivat tutuksi. Harmi, kun kaupungissa ei ollut yhtään suomenkielentaitoista, joka olisi ymmärtänyt meidän mahtavia väsyneitä vitsejämme, jotka ainakin meitä naurattivat kovasti.
 
Muona- ja vesitäydennyksen jälkeen irroitimme köydet klo 18.20 ja vahtivuorot alkoivat taas pyöriä. Miehistö oli riemuissaan merelle pääsystä. Turvallinen olo täytti taas sydämet kun Vahinen kansi alkoi tutusti keikkua mainingeissa... asiat olivat taas mallillaan. Tuuliennuste povasi heikkoa pohjoisen puoleista tuulta. Taivas on kirkas ja tuuli viileä. Täysikuu kiipeää kohti taivaan kantta. Vahtimme odottavat jo kovasti kirkasta ajoa pitkin kuunsiltaa.
 
 
Terveisin kakkosvahti, eli Sanna, Antti ja Markku


Horta-Irlanti
27.4.2018
Klo 14:15
N 51`23
W 9`10
 
Yli viikko merellä! Tuuli tyyntyi iltapäivällä ja aallokko rauhoittui pikkuhiljaa. Meren hitaaksi muuttunut pulssi sykki allamme mystisenä ja samettisena. Muutaman päivän reilun aallokon jälkeen moottoriajelu tuntui kivalle vaihtelulle. Nyt pystyttiin kokkailemaan ilman että sitoi itsensä hellaan.
Toiveena on että että jo tänä iltana pääsemme kokeilemaan maata jalkojen alla ja ehkä poikkeamaan Irkkupubissa. Tosin aiemmalla legillä miehistö sai tasapaino-ongelmia vasta kun nousivat kuivalle maalle..
Eilen 26.4. tyyntä riitti iltaan kunnes tuuli alkoi nousta suoraan vastaiseen.Yö menikin sitten reilussa terävässä aallokossa vastaisen merivirran avustuksella. Matkaa  niitimme 7h aikana noin 7 merimailia eli pysyimme paikallamme vasta-aallokossa koko yön.
Varhain aamulla tuuli muutti hieman suuntaa ja saimme vedettyä fokan esiin ja aloimme luovimaan kohti Corkia mahtavassa vastaisesssa aallokossa tyrskyjen lyödessä kannen yli. Nyt on vedetty Särkänniemen tukkijokea parin vuoden edestä.
 
Kahdeksantena meripäivänä 27.4. klo 06:45 maata näkyvissä!
Irlannin lounaiskärjen maisemat alkavat hahmottumaan. Tuuli kääntyy ja jatkamme luovimista kohti määränpäätä. Delfiinit tulivat vastaanottamaan meitä Fastnet:in jylhälle majakalle.
Puhelimet toimivat taas ja saamme paljon kaivatut yhteydet perheenjäseniimme maissa! Lapset muistavat jo tarkasti, montako yötä on vielä jäljellä.  Pitkä sometauko loppui - piti kuitenkin varoa, ettei vahingossa lataa työsähköposteja.. Takana täydellinen uutispimennys, Kärpille onnittelut!
Otimme yhteyden tulosatamaan Cork:iin jo puhelimitse, saa nähdä ehdimmekö tälle lyhyelle välipysähdykselle ennen pimeäntuloa. WC toimii korjauksen jälkeen toistaiseksi.
 
Elämä veneessä avomerellä on monella tapaa kuin paluu lapsuuden maailmaan, ryömimistä pienissä sisätiloissa, kokkailua ja kotia leikkimökissä, ”Onneksemme” kaikki vielä heiluu taukoamatta kuin Linnanmäen vuoristorata. Tiivis yhteiselämä hauskuuttaa ja karsii turhat vakavuudet, onneksi tässä blogissa ei ole kuvia, joista kävisi ilmi hyttiemme (epä)järjestys – johtuu siis vain merenkäynnistä!
 
Terveisin Kolmosvahti (Jyrki, Liisa, Pekka ja Teppo)


Horta-Irlanti
26.4.2018
Klo 15:55
N 50'59
W 10'48
 
Merellä aikuinenkin taantuu lapsen asteelle. Seitsemänmetrisen mainingin vyöryessä viistosti veneen perästä jo toista vuorokautta pääsi jokainen ruorimies vuorollaan leikkimään vuoristoradan jarrumiestä - tosin sillä erotuksella, että kukaan ei yrittänyt menoa jarruttaa vaan päin vastoin saada aikaan kunnon surffeja. Ilon ja onnistumisen kiljahduksia kuultiin pitkin päivää vaikka ruorin pitäminen kävikin nopeasti voimille.
 
Kiljahduksia kuultiin myös Vahinen pentteristä, sillä kokkaaminen seitsemänmetrisessä mainingissa on haastavaa puuhaa. Vahinen Kokeilevassa Keittiössä onkin kokeiltu kaikkia mahdollisia kokkausasentoja joista mikään ei toimi kunnolla. Parhaaksi vaihtoehdoksi on muodostunut itsensä sitominen lifelinella hellan edustan tankoon kiinni, missä tietysti on jännitysmomenttina on se, että holtittomasti sinkoilevia esineitä ja ruokia ei pääse pakoon. Ilmeisesti ruuanlaitto ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi haastavaa sillä kakkosvahti nosti vaikeuskerrointa valelemalla pentterin lattian ruokaöljyllä omalla kokkausvuorollaan. Kokkaaminen menikin steppaamisen puolelle. Sipulinpilkkojan kädestään laskema veitsi lensi salongin pöydältä kuin tuhka tuuleen ja sitä etsittiin lähes koko miehistön voimin. Aamuyöllä sen lopulta löysi punkastaan salongin kirjahyllyssä majaileva helsinkiläinen hipsteri. Myös lentävät lautaset ovat jokapäiväinen ilmiö veneessämme ja termi ”syödä lennossa” onkin saanut uuden merkityksen.
 
Kokeilevan Keittiön tuotoksina ovat syntyneet erikoiset makuyhdistelmät kuten merivesitee ja nakki-hirvikeitto. Keittiössä on kilpailtu Karmeimman Sapuskan tittelistä mutta huonolla menestyksellä, sillä kaikki ruoka on ollut oikein hyvää. Paras todiste tästä oli ykkösvahdin paistamat letut, jotka tarjoiltiin aurinkokannella hillon, kerman ja Iron Maidenin kera. Lettukestit on varma keino saada koko porukka yhtä aikaa peräkannelle.
 
 Terveisin kakkosvahti, eli Sanna, Antti ja Markku



Horta-Irlanti
25.4.2018
Klo 14.20
N 49`25
W14´08
 
Terveiset arvon seuraajat täältä Pohjois-Atlantin aallokosta.
Olemme päässeet taittamaan matkaa reippaissa sivu- ja sivumyötäisten tuulien saattelemana.
Allamme on tällä hetkellä vettä reilu neljä kilometriä ja maininki tarjoaa yläpuolelle
reilu 4-6 metriä, joten olemme nauttineet Vahinella Linnanmäki tunnelmista.
Kuluneeseen vuorokauteen kuuluu pieniä ripauksia vesisadetta mutta pääosin olemme
nauttineet mukavasta auringon paisteesta ja yöllä tähdet ja kuun puolikas tervehtivät reippaita
yövahteja.
 
Vuorokausiennätys pääsi jälleen uusiin lukemiin 191NM ja laitettiin samalla Arin kanssa
legin huippunopeus uusiin lukemiin 12,5 solmuun.
Viime yönä ottivat yhteyttä Vhf:llä öljytankkerilta ja antoivat meidän ohittaa heidät keulan puolelta,
kun eivät pysyneet meidän tahdissa.
Vahdit pyörivät hyvässä järjestyksessä ja aluksella vallitsee hyvä järjestys.
Jyrki pääsi tutustumaan aamupäivällä rasvaustensa lomassa ”kissalaakson” saniteettitilojen
anatomiaan kyynerpäitä myöten mutta huhujen mukaan siitä selvittiin.
 
Jippikajee
Vahti 1
Hilla
Ari
Toni
 
Terveisiä Emmille ja Vaimolle Kans = )


24.4.2018
Klo 14:00
N 47'30
W 17'46
COG 070
8,5kn
 
 
Viides purjehduspäivä (23.4.) päätettiin maittavan paellan ja tupen pelaamisen merkeissä. Tuuli nousi tasaisesti iltaa ja yötä kohden. Yöllä luvassa oli pomppuisaa kyytiä kun tuuli yltyi 15 m/s ja mainingit olivat sen mukaisia. Moni kaipaili kapeampaa punkkaa, jonka laitoja vasten kiilautua tukevasti. Hipsterivahti (Vahti 1) popitti pimeällä kannella ja sai pikkuhuomautuksen eräältä unettomalta.
 
Kolmosvahti kipusi kannelle aamuyön kähmässä klo 04. Keli oli sateinen, tuuli puuskainen n. 8-14 m/s ja Vahinen ympärillä oli säkkipimeää. Ohjasimme mittareiden varassa kun horisontti näytti kadonneen kokonaan, pelkkää mustaa joka puolella. Opimme että aaltoja ajaessa ennakointi on hyvästä, ylireagointi ei. Aamu viiden maissa alitimme matalapaineen vasemman alanurkan ja tuuli kääntyi yllättäen n. 100 astetta länsilounaasta pohjoisluoteeseen. Puuskat jopa 18m/s. Teimme jiipin kovassa merenkäynnissä. Onneksi päivä alkoi jo sarastaa ja valoa oli enemmän. Köysisulkeisten tuoksinnassa Teppo joutui uhraamaan rakkaan lätsänsä meren syleilyyn. Jiipin jälkeen Vahinen meno rauhoittui ja pian jo nautimmekin suht tasaisesta menosta ja kauniista aamuauringosta.
 
Nyt kiidämme upeassa auringon paisteessa ja hienossa aallokossa. Kuskit nauttivat vuorotellen vauhdikkaasta menosta ja kannella loikoilevat saavat säännöllisesti osansa aaltojen pärskeistä.
Kohta juodaan kello kolmen kahvit ja juhlitaan jokaisen vahdin pääsyä ”kymppikerhoon” ylittäessään ajovuorollaan 10 solmun vauhdin. Teimme myös matkan etenemisen vuorokausiennätyksen, 180 merimailia/24h, keskivauhti yli 8 solmua.
 
Vahinella nauru raikaa ja elo muutenkin leppoisaa.
 
Terkkuja Tillille, Ullalle ja kaikille tutuille!
Annikalle hyvää synttäriä 25.4. :)
 
Terveisin Kolmosvahti (Liisa, Jyrki, Pekka ja Teppo)


23.4.2018
Klo 14:20
N 46'20
W 21'28
 
Neljäs purjehduspäivä kallistui jo iltapäivän puolelle kun sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa siniseltä taivaalta. Koko jengi kokoontui kannelle vaatteita vähentäen, aurinkovoiteita kaivettiin esiin ja viileässä hyytynyttä kookosöljyä yritettiin lämmittää juoksevaksi. Kookosöljyä ei suinkaan tarvittu pentterin puolella vaan Jyrkin lomarusketuksen paranteluun. Ruorivuorossa olleita kakkosvahtilaisia hellittiin noin 8 m/s sivutuulella, Vahine kulki hienossa trimmissä ja poppi soi kannella. Havaittavissa oli oikeaa vauhdin hurmaa.
 
Lisää vauhdin hurmaa koettiin aivan hetken kuluttua, kun sumurintama vyöryi taas ylle ja tuuli nousi 15 m/s. Genoaa otettiin sisään, isopurje reivattiin ykkösreiviin ja mesaani laskettiin alas. Tämän hikijumpan jälkeen todettiin, että tuuli alkoikin saman tien tyyntyä. No, jäipä seuraavana vahtiin tulleille jotakin puuhaa kun saivat taas lisätä purjepinta-alaa. Purjehduksen ohessa ehdittiin laulaa myös karaokea kun kannelta löytyi mikrofonia muistuttava esine, taisi olla pilssipumpun kahva. Illansuussa bongattiin AISissa näkymätön mysteerialus. Rahtilaiva ohitti meidät muutaman mailin päästä. Varoittava esimerkki, että merivahdit saavat olla tarkkana. Bongattiin myös yksi lintu. Lajinmääritystä ei pystytty tekemään etäisyyden vuoksi.
 
Yöllä tarjolla oli sumua, tihkua, isoa maininkia ja kovaa ajoa. Kuuta ei näkynyt mutta fosforiplankton vilkutti valojaan meille aaltojen murtuessa veneen kylkiin.
 
Viides purjehduspäivä valkeni sumuisena mikä kapteenimme mukaan on todiste siitä, että alamme lähestyä Brittein saaria. Kaksi lintua antaa myös viitteitä lähestyvästä maasta. Myös muutama delfiini kävi aamulla tervehtimässä. Aamupäivällä tehtiin legin ensimmäinen jiippi, tuulen kääntyessä liian myötäiseksi.
 
Aluksellamme liikkuu huhu, että joku olisi vaihtanut kalsarit ja sukat jo näin matkan puolivälissä. Huhun todenperäisyyttä ei ole saatu vahvistettua. Joku kuulemma myös huuhtaisi hiuksensa.
 
Terveisin kakkosvahtilaiset, eli Sanna, Markku ja Antti


Päivä 3, 22.4.2018
Klo 15:15
N 44 21'
W 23 49'
COG 046
7 kn
 
Iltapurjehdusta vietttiin mystisenkostean sumun saattelemana, näkyvyys 70m.
Plotterinnäytöllä oli havaittavissa lähestyvä rahtilaiva joka olisi lähimmillään 3mailin päässä, innokkaimmat koittivat kiikaroida rahtilaivaa tuloksetta sankansumun takia.
Yöllä saavutettiin hyvät tuulet ja päästiin purjehtimaan tasaisesti takatuulen työntämänä.
Aamuyön vuorossa 4-8 koettiinpettymys, oli pilkkopimeää (pilvistä) ja tuuli lakkasin ensinmäisentunnin jälkeen, eli potkaistiin Sisu käyntiin. Aamuyöstä havaittiin ”lokki” kirkumassa jossain. Aamun pelastus löytyi keittiöstä kun sisävahti oli loihtinut sunnuntain kunniaksi englantilaisen aamiaisen. Purjehduspäivä 3 eteni kohti iltapäivään myötäisissätuulissa 10kn venevauhtia tavoitellen.
 
PS: klo 15:00 kaffella tarjoiltiin köyhiäritareita.
(aurinkopaistaa, hyvä ruoka ja veneistä parhaimman, mitä sitä muuta tarvitsee)
 
Terveisin.
Vahti 1 (Ari Toni ja Hilla)
Terveiset kotiin.


Päivä 2, 21.4.2018
Klo 13.46
N 42 19'
W 26 24'
COG 036
7 kn
 
Saatiinhan niitä tuulia Vahinen menoa vauhdittamaan. Eilen iltapäivällä/alkuillasta päästiin nauttimaan oikein kunnolla Atlantin tuulista ja mahtavista mainingeista, tuulta oli n. 13 m/s ja Vahine kulki upeasti aalloilla. Yötä kohden usva tiheni, tuuli yltyi jopa 17m/s  ja vuorokauden viimeinen ajovahti (vahti 1) saikin jo vähentää purjeita kyydin vakauttamiseksi (nukkujat kiittivät).
Vahti 3 hyppäsi kannelle aamuyöllä klo 4 ja pääsi ihailemaan lähes pilvetöntä tähtitaivasta. Kaivettiinpa esille jopa sekstantti paikanmääritystä varten. Kulmia mitattiin sekä kirkkaista yötaivaan tähdistä että auringosta. Määritys on vielä kesken... Meriplanktonit kimaltelivat Vahinen vierellä hetkeä ennen auringon nousua.
Tänään on lauantai eli luonnollisesti myös karkkipäivä. Jyrki ilahdutti miehistöä kaivamalla laukustaan Draculan salmiakkipillereitä.
Lounaaksi syötiin vahti 2:n loihtimaa maittavaa jauhelihapataa. Pyydyskin on vedessä, mutta vielä toistaiseksi ei ole vonkaleita noussut.
 
Vahinen uusi miehistö on tutustunut toisiinsa ja veneen rutiineihin. Meininki on hauskaa ja juttua on riittänyt. Vinoshow-esitykset ovat naurattaneet sekä esiintyjiä että yleisöä.
 
Tällä hetkellä matkaa taitetaan kohtalaisessa sivumyötäisessä (n 7m/s). Matkaa Hortaan on kertynyt

Purjehdus S1408
Azorit – Irlanti
 
20.4.2018
Klo 15.15
N 40 04'
W 26 52'
S/Y Vahine lähti uudelle legille Azoreilta pohjois-koilliseen torstaina 19.4. kipparina ja perämiehenä kokeneet Eric von Troil ja Iivari Silen. Mukana 10 gastin joukossa jo pari ”tuoretta konkaria” Ari ja Toni juuri päättyneeltä Atlantin ylitykseltä.  Tuo edellinen porukka ehti juuri Azoreille ennen pahimman myräkän tuloa viikonloppuna. Viime blogista päätellen taisi rytyytystä riittää tosin jo ennen Azoreitakin.. Uudessa miehistössä vielä edellisten lisäksi Hilla, Antti, Sanna, Markku, Teppo, Jyrki, Liisa, Pekka – ainakin Sanna ja Teppo jo Vahinen konkareita muilta purjehduksilta. Vanha merisuola janottaa.. Hortan satamasta köydet irti lämpimän kevätsään merkeissä kipparin ja perämiehen turva- ja muiden opastusten jälkeen. Vaikka tuulta ei ollut paljon (6-7m/s), vähintään nelimetrinen maininki taisi yllättää lähes kaikki uuden miehistön jäsenet. Jotenkin saatiin kuitenkin iltaruoka kasaan ja alettiin toipua alun ehkä pienen avomeren yllätyksen velttouden ja epäuskon jälkeen. Mutta kaunista oli, pikkuhiljaa jäivät hämärään Azoreiden pohjoisemmatkin saaret ja yön tähtitaivas laskeutui Vahinen päälle poutapilvien välistä. Tuulta riitti juuri ja juuri rauhalliseen etenemiseen läpi yön, aamu valkeni harmaana, mutta avomerellisen avarana.. Vahinen rinnalle ja keulan pyörteisiin liittyivät seuraamme hetkeksi delfiinit, nopeimmat saivat ne kameraankin. Korianterikeitto maistui, tuuli tyyntyi pakolliseen koneajoon, aurinko palasi iltapäivällä ja purjeet ylös taas, leppoisaa menoa, ylhäällä lähes kaikki veneen jäljellä olevat purjeet: mesaani, iso, genua ja fokka. Ollaan kai jonkinlaisessa tyvenen tunnelissa lounaasta koilliseen, kippari sai kaivettua tuoreen tuulikartan koillis-Atlantilta, koitetetaan kurottaa vähän luoteeseen ehkä parempiin tuuliin. Toisaalta eihän tämä ole vasta kuin eka meripäivä...tervehtivät tuoreet Vahdit 1&2&3.