SY Vahine ARC 2018

ARC 2018



Vahinen lähtö.
Kuva Marja Dahl



12.12. Keskiviikko
 
Arvoisat lukijat. Pahoittelut pienestä katkoksesta blogikirjoittelun suhteen. Viimeisten vuorokausien euforinen tunne vei miehistön mennessään. Olemme myös ensimmäistä kertaa päässeet dialogiin läheistemme kanssa blogin monologisen viestinnän sijaan.
 
Saatuamme maahantulomuodollisuudet hoidetuksi lähdimme syömään maan kamaralle. Osa tottui nopeastikin tukevaan maahan, osalla hoiperointi on jatkunut vielä tänäänkin (selvyyden vuoksi todettakoon ettei ole alkoholin aiheuttama).
 
Rodney Bay marina on erittäin siisti ja hyvin hoidettu. Asiat sujuvat mutkattomasti ja ihmiselo tuntee olevansa varsin vieraanvaraisessa ympäristössä kunnes tajuaa että emme ole vieraita vaan Asiakkaita. Koneisto on viritetty kaupankäyntiä varten ja me olemme sen kohde. Marina on kupla jossa länsimainen kapitalistinen lineaarinen arvomittausjärjestelmä tiivistyy korkeimpaan intensiteettiin.
 
Jarmo jätti veneen eilen ja siirtyi vuokramajoitukseen. Kävimme koko miehistön voimin tutustumassa hänen ilmastoituun haciendaansa ja juomassa drinkit. Yksi joukostamme on siis tästä eteenpäin poissa mutta hän jatkaa matkaa meissä. Hyvä mies.
 
Silhouetten kippari kävi tervehtimässä meitä ja kiitti hyvästä kilpailusta. Oli oikein kiva että saimme kilpailla noinkin rehdin ja pätevän porukan kanssa. Niukka voitto olisi voinut päättyä toisinkin päin. Valitettavasti vain yksi voi päästä pronssille ja tällä kertaa onni suosi meitä.
 
Illalla kävimme kipparin johdolla römpöttiravintolassa jossa nautimme kalaburgereita. Karibialla muuten kannattaa syödä kalaruokaa, se on lähes varmuudella lähiruokaa. Mahi-mahi on burgerissa todella maukasta, sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä McFish nimisen tuotteen kanssa.
 
Kumivene pumpattiin täyteen ja tiimi lähti paikalliseen supermarkettiin veneillen lahden poikki. Supermarketin edessä olevan kumivenelaiturin liepeillä pyöri paikallisia jotka pyysivät kirjaamaan ostosten bonukset omalle kanta-asiakaskortillensa. Tässäkin Homo Sapiens on keksinyt nerokkaan tavan ottaa omansa ruokakaupan kanta-asiakasohjelmasta.
 
Päätimme olla laiturissa vielä toisen yön ja huomenna lähdemme takaisin merelle turvaan markkinointikoneiston yltiöpäiseltä vaikutukselta. Suunnitelmana on purjehtia yön yli Tobaco Cays nimiselle luonnonsuojelualueelle jossa pääsemme snorklaamaan koralliriutoilla. Emme siis vieläkään ole uineet meressä jonka lämpötila on yli 28 astetta.
 
Zen navigointi: ”Lähdetään seuraamaan jotain joka näytää tietävän minne se on menossa, silloin joutuu paikkaan jonne ei itse ollut menossa mutta jossa kuitenkin olisi ollut joskus hyvä mennä käymään.”
 
Hyvät lukijat, päätämme ARC blogin tähän. Kisaporukka siirtyy harjoittamaan veneilyturismia. Kiitämme mielenkiinnostanne ja toivotamme teille kaikille hyvää joulunodotusta.
 
Pertsa, Julius, Ilkka, Jari, Mikko, Tomi, Jukka, Jore, Beckis, Jarmo, Timo ja Osmo




11.12 Tiistai
 
Ylitimme maalilinjan muutama tunti sitten. Viimeinen yö oli kirurgin tarkkaa purjehdusta kohti St Lucian pohjoiskärkeä. Kello 5 aikaan saapuessamme merivahtiin näkyi styyran puolella jo Martiniquen valot. Osa sai liittymillään jo yhteyden ulkomaailmaan ja siten saimme reaaliaikaisen tiedon pahimman (lue parhaimman) kilpakumppanimme Silhouetten sijainnista. Olimme nousseet pohjoisen reittivalinnallamme sen edelle ja arvion mukaan olisimme saapumassa maaliin 42 minuuttia ennen sitä. Silhoutette oli valinnut suoran mutta hitaamman kurssin kun taas me ajoimme edellispäivän kohteesta pohjoiseen. Pidemmästä matkasta huolimatta pystyimme pitämään selkeästi kovempaa vauhtia kuin Silhouette. Vaati kuitenkin melkoista malttia jatkaa suuntaa joka osoittaa Floridaan. Purjehtiessa lyhin reitti harvoin on nopein reitti.
 
Purjehtiessamme kohti määränpäätä styyran puolella näkyi Martiniquen valot ja paaran puolella näkyi avomereltä tuttu tähtitaivas. Venus ja Orion olivat viimeisiä muistutuksia yhteiselostamme avomerellä. Kohta alkaisi vilkas kännykkälaitteiden vilkuilu ja viestittely.
 
Maalilinjan ylittäminen oli riemuisa hetki kaikille, etenkin Ilkalle joka keulakuvana ylitti sen ensimmäisenä. Vaikka kaikkien olisi tehnyt mieli ottaa kuvia ja videoita, jouduttiin kuitenkin keskittymään purjeiden alasottamiseen (genua, fokka, mesaani, iso) sillä lähes välittömästi maalilinjan jälkeen alkoi ankkurissa olevien purjeveneiden armada.
 
St Lucia avautui edessämme vihreänä, hiekkarannat houkuttelevina odottamassa auringon palvojia, auringon kimaltelu turkoosin sinisen meren pinnalla, purjeveneet turvallisesti ankkurissa... tunteet joille ei tahdo löytyä sanoja. Pitkän merelläolon jälkeen olimme saapuneet maanpäälliseen paratiisiin. Sisäinen turvallisuuskoneistokin saattoi nyt huokaista helpotuksesta, olimme selviytyneet.
 
Kokoonnuimme vielä kerran kaikki yhteen tukevan betonilaiturin kannelle jossa kippari onnitteli kaikkia hyvästä suorituksesta (Cruising C luokan kolmas sija) sekä pyysi anteeksi unelmiemme särkymisestä. Unelmat purjehtia Atlantin yli olivat täyttyneet ja nyt kukin etsii omilla tahoillaan uusia unelmia, osalla jo seuraavatkin ovat toteutumassa.
 
A-vahti (Mikko, Ilkka, Jari, Tomi)



10.12 Maanantai
 
Tätä blogia kirjoittaessani, matkaa on jäljellä n. 190 merimailia.
Purjehduksen olessa näin pitkällä, matkan tekeminen ja hetkistä nauttiminen muuttuu maaliinpääsyn odotukseen. Matkan varrelle mahtuu monta unohtumatonta hetkeä, mutta myös väsymystä, epämukavuutta, harmituksen hetkiä. Ajan kuluessa nämä negatiiviset hetket unohtuvat, ja jäljelle jää upeat muistot mahtavien matkakumppanien kanssa. Nyt kyllä maistuisi kylmä olut ja kunnon makeavesisuihku, eikä se enää niin kaukana olekaan.
 
B-vahti (Jukka, Jore, Beckis)



9.12. Sunnuntai
 
Kohta kaksi viikkoa takana purjehdusta. Sunnuntain kunniaksi söimme uunissa tehtyjä esipaistettuja patonkeja, munakokkeia, papuja ja pekonia.
Harkitsemme myös suihkua tälle päivälle.
 
Aamupöydän keskusteluja hallitsi yllättävä makean veden loppuminen. Reilun tonnin tankki oli loppu ja pullovettäkin vain muutama 5 litran pönikkä.
Lisäksi 250 litran hätävara erillisessä tankissa. Vahinen varastosokkelot olivat kuitenkin yllättäneet illan inventaariossa olleet, tai sitten he ovat huonoja laskemaan, mutta pullovettä löytyi melkein 20 pönikkää lisää.
Eilisessä tilannekatsauksessa olimme 10 mailia Silhouettea jäljessä kilpailussa 3. sijasta. 2 kärkivenettä on jo liian kaukana, mutta 3.
sijakin kuulostaa hyvältä ja sen eteen tehdään nyt kaikki. Eilen ajoimme koko valoisan ajan spinnulla aika hyvää vauhtia ja suuntaa. Aamun kovemmassa  tuulessa ja mainingissa sai tosiaan olla kieli keskellä suuta koska virhe olisi hyvinkin rikkonut 300 neliön kokoisen purjeen. Iltapäivän kevyemmässä kelissä meno olikin sitten oikein leppoisaa. Kuuntelimme musiikkia kannella auringosta nauttien Vahinen lipuessa tasaisesti eteenpän.
 
Yöllä jännitystä toi nopeasti nousevat sadekuurot ja niiden mukana tuomat puuskat ja tuulen suunnan vaihtelut. Täysillä purjeilla ajaessa sai taas olla tarkkana.
 
Kohta saamme tilannetiedon ja jännitys tiivistyy tuon 3. sijan suhteen.
Matkaa maaliin 354 nm. Arvioitu saapuminen ti aamu Lucian aikaa.
 
C-vahti (Timo, Jarmo, Osmo)


8.12.
 
 
Vahine kulkee päättäväisesti kuin kiskoilla maalisuoraa pitkin. Matkaa maaliin on enää vaivaiset 510 nm, suomalaisen lomapurjehtijan keskimääräinen vuosimailien määrä. Kannustusta tarkkaan ajamiseen on viimeisen vuorokauden ajan tuonut edessä kymmenen mailin päässä purjehtiva saman luokan s/y Silhouette. Ruorimiestemme eliitti on saavuttanut Silhouettea kaapeli kaapelilta. Yön pimeydessä Silhouette tarjosi meille myös mahdollisuuden zen-navigointiin. Zenin navigointifilosofia nojaa edessä kulkevan seuraamiseen ja toiveeseen uuden hienon määränpään löytämisestä. Emme nytkään langenneet laiskuuteen, vaan seurasimme omaa
navigointi- ja taktiikkasuunnitelmaamme säntillisesti.
 
Yöllä saimme muistutuksen siitä, että tähtinavigointitaito on edelleen arvossaan. Sähköiset mittarimme osoittivat epäluotettavuuden merkkejä.
Pahimpana skenaariona oli, että koko alus menettää sähköt. Kilpailumme sai kuitenkin jatkua teknisten apuvälineiden avustamana pieni numeerinen virhemarginaali huomioiden.
 
Tähtitaivaan tarjontaa ihastellessamme olemme oppineet paljon uutta. Etelän risti, Venus ja sen luoma valaistu silta meren yli, Orionin vyö ja Sirius (terveisiä Sarille). Tähdenlentojen määrä voidaan laskea jokaisen havainnoijan kohdalla useissa kymmenissä.
 
Valtamerellä yöpurjehduksen iloihin kuuluvat trooppiset myrskyt. Mustat pilvet pimensivät nopeasti tähtivalaistun taivaan ankeuttajien lailla.
Tuulen nopeus nousi puuskissa kolmannelle kymmenelle (m/s). Ei tiennyt Vahine mihin pystyy. Kurssi säilyi järkkymättömästi kohti määränpäätä luonnon ääriolosuhteista piittaamatta.
 
Läntisillä longitudeilla merellä on tullut vastaan kasvava määrä sargassolevälauttoja. Ruokaniukkuuden lisäännyttyä olemme pohtineet levän hyödyntämistä ravinnoksi. Ajatus jalostunee vielä.
 
Kuule. Puhelimesi saattaa pian soida. Varaathan silloin minuutin ajastasi kirjaston nurkilla. Näen mahdollisuuden. Solmussa.
 
 
A-vahti (Tomi, Mikko, Jari, Ilkka)
 



Perjantai 7.12.2018
 
Viime yö sujui vauhdikkaissa merkeissä. Etenimme noin 8 – 10 solmun nopeudella, tuulen nopeuden ollessa n. 14- 20m/s, puuskissa jopa 20 m7s.
 
Aamuyön tunteina, koimme purjehduksemme ensimmäiset kuurosateet. Ne väistyivät kuitenkin aamun valjetessa.
 
Auringon noustua, b-vahdin ollessa kannella, saimme kokea jotain ainutlaatuista ja unohtumatonta. Valas tuli leikkisästi esittelemän taitojaan näyttävien hyppyjen muodossa. Siitä vain hetken päästä, esimerkistä innostuneena, delfiini niin ikään osallistui näytökseen.
Kellon lähestyessä puolta päivää, etenemme n. 10 m/s tuulessa reilun 8 solmun nopeudella, Karibian eksoottisia saaria kohti. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ja valmistaudutaan nauttimaan maittavan lounas, jonka A-vahdin keittiötaiturit meille valmistavat.
 
B-vahti (Jukka, Jore, Beckis)



Torstai 6.12.2018, Itsenäisyyspäivä
 
Päivä alkoi aurinkoisena ja reipas tuuli kuljetti venettä vauhdikkasti
kohti määränpäätä.Matkaa on jäljellä alle 1000 mpk, sillä eilisiltana
saavutimme viimeisen tuhannenen mailin rajan, jota juhlistimme Captain Morganilla.
Tänään oli ohjelmassa kello 9.00 lipun nosto mesaani mastoon. Tämä tapahtui Finlandia hymnin soidessa ja koko miehistö oli kannella. Tätä tapahtumaa juhlistimme kuohuviineillä ja kippari piti puheen. Tämän jälkeen jokainen miehistön jäsen piti puheen vuorollaan. Kaikki olivat innoissaan tästä tapahtumasta ja tämä oli kaikille mieleen painuva ja unohtumaton hetki keskellä Atlantia.
Kokki ryhmä aloitti lounaan valnmistuksen ja he valmistivat mahtavan voileipä pöydän.  Ennen ruokailua oli itsenäisyyspäivän vastaan otto.
Kättelimme kipparin ja perämiehen ja toivotimme hauskaa itsenäisyyspäivää.
Voileivät olivat tosi maukkaita. Skaagen voileipiä ja suomesta tuotua savustettua hirven lihaa erilaisten lisukkeiden kanssa.
Matkaa jatkuu normaali rutiineiden mukaisesti ja odotamme innokkaina maaliin saapumista.
 
C-vahti ( Osmo, Jarmo ja Timo )




Keskiviikko 5.12.
 
 
Odottelemme parhaillaan tietoa kilpailutilanteen viimeisistä käänteistä.
Vauhtimme ja suuntamme on ollut parin päivän ajan hyvä. Olemme saaneet kiinni edellämme purjehtivia. Lähes yhtä innokkaasti kamppailemme miehistömme sisäisen VMG-kilpailun parissa, jonka palkinnot ovat mittavat.
Tilanne on siinäkin mittelössä kutkuttavan tasainen.
 
Eilen aluksellamme vieraili Captain Morgan, joka kävi tervehtimässä Vahinen miehistöä. Pikavisiitin aiheena oli puolimatkan ylittäminen. CM jakoi jälleen miehistöllemme viisauttaan valuttamalla öljyä siihen lamppuun joka johdattaa reittimme kohti maaliviivaa Sait Lucialla.
 
Arvoisa lukijamme. Jos joskus saat mahdollisuuden kokeilla avomeripurjehdusta, suosittelemme. Avomerellä suuren taivaan alla olet luonnollisen kokoinen, pieni osa universumia. Tunne on vapauttava ja rauhoittava.
 
Olemme opiskelleet matkan aikana solmujen tekemistä. Listalla ovat argentiinalainen heittosilmukka, paalusolmun erilaisia pikaversioita, amerikkalainen säkkisolmu ja jalussolmu. Pitävin ja tiukin solmu tosin voi syntyä vain sattumalta ja universumin johdattelemana.
 
Leivät ovat loppuneet ruokavarastosta muutama päivä sitten, kaipaan jo murua lakanoihin.
 
Maailmani, otan sinut syleilyyni. Kaksikymmentäkaksi suudelmaa.
 
 
A-vahti (Ilkka, Jari, Mikko, Tomi) & Pertsa
 


Tiistai 4.12.
 
Purjehduspäivä jakaantuu karkeasti kahteen osaan – valoisaan aikaan ja pimeään. Päivällä veneen ohjaamista helpottaa se, että näkee rullaavan aallon jolloin taitojensa mukaan voi ennakoida sen ruorin pyörityksessä.
Päivälläkään mitään kiinteää kohdetta horisontissa ei ole joten turvaudutaan tuulikulmamittariin ja kompassiin. Puolet vuorokaudesta purjehditaan pimeässä tähtitaivaan alla vrt. planetaario. Kuun sirppi makaa selällään ja samassa suunnassa loistaa kirkaana planeetta Venus. Ruorin takaa näkee vain purjeet ja niiden edessä sysimustaa. Pitkät mainingit pyrkii ruorimies tuntemaan jaloissaan ja ennakoida ne ohjauksessa. Tunne on todella outo kun puskee 8-9 solmun nopeudella tuntemattomaan mustaan luottaen että edessä ei ole esteitä. Kareja ei ole, vettä kölin alla neljä- viisituhatta metriä. Veneissä on valot, mutta laivasta pudonneissa konteissa tai valaissa ei. Lämmin tuuli puskee takaa 10 – 16 m/s voimalla.
Tyypillisesti ruorivuoro on kerralla noin 30 minuuttia, uusi vuoro alkaa taas tunnin kuluttua.
 
B-vahti (Jukka, Jore, Beckis)


Tiistai 3.12.
 
Aamuyöstä havaitsimme AISissa takaa tulevan Sea Cloud II nimisen aluksen.
Kipparimme tiesi kertoa, että se on 3 mastoinen suuri purjelaiva. AIS tiedot kertoivat pituudeksi hulppeat 117 metriä. Tähyilimme sitä takahorisontista ja auringon pikku hiljaa noustesa saatoimme nähdä tämän uljaan näyn saavuttavan meitä 12 solmun nopeudellaan. Harmillisesti kuitenkin kurssimme poikkesivat hieman ja lähempi tuttavuus jäi tekemättä.
 
Kilpailutilanteemme päivitys latisti hetkellisesti tunnelmaa, kärki karkaa meiltä, kun jouduimme ottamaan pari päivää suuntaa etelämmäksi. Nyt olemme viidentenä, mutta olemme etelämpänä kuin moni muu kärkivene ja pääsemme parhaillaan ajamaan suoraan kohti maalia hyvällä reilun 8 solmun nopeudella. Huomiset tulokset kertovat aika paljon miten tämä alkaa kääntymään.
 
Reilun viikon purjehduksen jälkeen Vahine alkaa näyttämään todelliselta man cave:ilta -  peseytymistahti on 2 kertaa / viikko, leikkimielisen kakkakilpailun voittaja on selvinnyt ja torakat nähdään trendiruokana.
 
C-vahti (Timo, Jarmo, Osmo)


 
Sunnuntai 2.12.2018
 
Maisema jatkaa vaihtumistaan. Otetaanpa tuo kuitenkin takaisin. Maisemahan ei ole muuttunut sunnuntain jälkeen mitenkään.
Äärettömäksi kehuttu valtameri on totisesti juuri sitä, ääretön. Ylityksen puoliväli siintää jossain keulan edessä muutaman päivän sisällä.
 
Onko todella olemassa vain tänään eikä mitään muuta? Tuo filosofia on alkanut murentua jo aiemmin ja täällä se joutuu todelliseen testiin. Täällä ollaan luonnon keskellä, täysin sen vallassa. Miehistömme puheet ja erityisesti ajatukset ovat jo vahvasti tulevassa.
 
Edellisyönä päällikkömme tanssahteli pilkkopimeässä kannella etsien tuikun avulla herkeämättä jotain varvaslistojen liepeiltä. Me merivahdissa olevat jäimme arvuuttelemaan esityksen tarkoitusta, kunnes asia selvisi. Pian armoton käskyttäjämme saapui sitloodaan paistetun ja erinomaisesti suolatun lentokalan kanssa. Luksusluokan maistiaiset hellivät meitä keskellä unettavaa yöajoa. Siivekkäästä otuksesta löytyi selvästi siian makua.
 
Yön kiitoamme siivittää fosforiplankton, joka hohtaa ja välkehtii kirkkaasti veneen kylkikuohuissa.
 
Päivällä saimme osaksemme ensimmäisen kerran teknisiä murheita. Jonkun mielestä koko kilpailu oli jo meidän osalta vaakalaudalla. Koska kyseessä on huippu-urheilu ja kilpailutilanne, emme voi tässä vaiheessa paljastaa asiaa tarkemmin.
Kanssakilpailijamme saattaisivat hyötyä pienistäkin tiedonmurusista. Päällystömme vastaa aiheeseen liittyviin kysymyksiin kilpailun jälkeisessä virallisessa lehdistötilaisuudessa. Ilmoitusvelvollisuudesta johtuen todettakoon kuitenkin muiden lajien jargoniaa mukaillen, että kyseessä on kaluston alavartalovamma. Jotain on kuitenkin menossa.
 
Lähistöllämme seilaavat parhaillaan suomalainen Xtra Staerk (kilpailee eri kilpailussa) sekä Phase 8, jonka jenkkipäällikkö Jack Yeager on toiminut mm. NASA:n avaruusrakettien koelentäjänä.
 
Sasu! Pisteestä 18,33.800 N, 33,30.250 W kantautuvat sinulle raikuvat synttärionnittelut halausten kera. Juhlista 20 hienoa vuottasi ilolla ja ylpeydellä. Koko S/Y Vahinen miehistö liittyy onnentoivotuksiin.
 
Miehistön keskuudessa on arvuuteltu maailman tapahtumia viime päivien aikana. Onko meiltä jäänyt jotain merkittävää kuulematta täydellisen kommunikaatiopimennon takia? Läheisten kuulumiset kiinnostavat luonnollisesti vielä enemmän.
Onneksemme virtuaaliset kirjekyyhkyt lennättävät meille päivittäin kirjeitä, jotka auttavat säilyttämään mielenrauhan.
Katse. Tietäjä tietää.
 
Pasaatituuli, päiväntasaajan pohjoispuoleinen merivirta ja Vahine vievät. Miehistö vikisee poikamainen virne kasvoillaan.
 
Sisko sisko, Ilkalta synttärionnittelut pikkusiskolle! Lämpimät synttärionnittelut myös Eva-Lisalle ja koko perheelle.
 
A-vahti (Tomi, Ilkka, Mikko, Jari)


PS. Terveisiä STAF toimistosta, lääkintöhuolto on vamman kimpussa, matka jaktuu :)




30.11. Perjantai, tai mikä lienee päivä, ei sillä enää ole mitään käytännön merkitystä
 
Torstainen purjeiden virittäminen onnistui siinä määrin hyvin, että vene kulki kuin kiskoilla. Ruorista ei tarvinnut ohjata pitkiin aikoihin ja veturimiehen tutkinnollakin oltaisiin päästy eteenpäin. Tilanne muutui illalla, kun tuuli kasvoi parhaimmillaan 15-16 ms takamyötäiseen, aallokkoa tuli lisää ja kuu ei ollut vielä valaisemassa. Kuta kuinkin kaikilla päällystöä lukuunottamatta oli haasteita ohjaamisessa. Aallokko tuppasi kääntämään venettä joko liian myötäiseen tai sitten liikaa tuuleen – eli menemään kaikkea muuta kuin suoraan. Muutama hieman sivusta tullut aalto kasteli jopa veneen 'sikarisalongin' lattian.
 
Ryhmämme odotteleekin jo tulevia öitä jännityksen sekaisissa tunnelmissa kun kuu on häviämässä lähipäivinä kokonaan ja pimeälläajoa ikävässä takasivuaallokossa tulee kaikille runsaasti.
 
Aamulla teimme sitten jiipin ja suuntaamme enemmän etelään, kun tuuli oli kääntynyt enemmän idänpuoleiseksi. Tämä saattaa verottaa sijoitustamme - tai sitten ei. Sekstanttiharjoitusten ohella pyöreällä pallolla navigointi ei aukea ensiyrittämällä meille lähinnä Itämeren alueen purjehtijoille.
 
Fiilis on kuitenkin korkealla, ruokahetket odotettuja ja auringonottoa kannella.
 
Myös parvi lentokaloja kävi tervehtimässä veneen vierellä.
 
C-vahti (Timo, Jarmo, Osmo)
§


Keskiviiko 28.11'
 
 
 
 
B-vahdilla sujui vuoro aika lailla edellisten vahtien tapaan. Mitään ylimääräisiä operaatioita ei yön aikana tarvittu suorittaa. Sää oli edelleen kirkas, ja saimme nauttia kuun loisteesta. Tähtitaivas on kyllä uskomattoman hieno, ylimääräisen valosaasteen puuttuessa. Tuuliolosuhteet olivat eilisen kaltaiset, vauhdin ollessa sama. Aamulla vaihdettiin halssia, ja kuten sanonta kuuluu, harjoitus tekee mestarin, aikaa kului tällä kertaa puolisen tuntia, miehityksen pysyessä samana kuin edellisellä kerralla.
 
Meriveden lämpö 24.3 astetta, ja vaatetusta saikin yövahdin aikana vähentää.Laivan kelloja siirrettiin tunnilla taakse päin jotta aamusuurusta ei tarvitsisi syödä pimeässä ennen auringonnousua.
 
Sovitiin vahtien välisestä vahtivuorokilpailusta, jossa voittaja on se joukkue, joka lyhentää eniten maileja maaliin vahtinsa aikana. Ilkka ja Tomi laittoivat panokseksi henkilökohtaiset turpahaivenet.
 
Kellon ollessa 11.48 paikallista aikaa, aloitetaan spinnun nosto, mutta siitä enemmän seuraavassa blogissa.
 
B-vahti: Jore, Jukka ja Beckis.
 



Tiistai 27.11.
 
C-vahti, jota kutsutaan myös EMK- vahdiksi kun kaikki kolme ollaan Espoon Merenkävijöistä, pääsi heti aamutuimaan viideltä tositoimiin, kun juuri edellisten vahtien loppuvuorolla oli yksi köysi napsahtanut poikki ja genua-keulapurja  velloi hallitsemattomasti. Ajamme neljällä purjeella mahdollisemman myötäiseen - mesaani ja iso preventtereillä lukittuna, fokka sekä genua jiirattuna. Tämä vetää lähes yhtä hyvin kuin spinnu, mutta huomattavasti hallitumpi ajaa varsinkin yöaikaan. Operaation yhteydessä vaihdoimme myös halssia joten pääsimme purkamaan koko paketin ja rakentamaan sen uudelleen. Rankka homma pimeässä ja vajaan parin metrin allokossa ja otti aikaa puolitoista tuntia edellisen vahtivuoron ystävällisellä avustuksella.
 
Matka edistyy mielestämme aika hyvin, 7-9 solmun vauhdilla haluttuun suuntaan. Mielenkiinnolla odotamme parin tunnin kuluttua tulevaa ensimmäistä virallista sijoituspäivitystä järjestäjiltä.
 
Ensimmäinen delfiini pongattu.
 
Päivää juhlistetaan myös ensimmäisellä suihkuvuorolla etukannella. Merivesi 23,8.
 
C-vahti; Timo, Jarmo ja Osmo
 
ps. vesi on hyvää suerakunnan tissipojat lähettävät tytöille terveisiä



26.11 Maanantai
 
Kuu valaisi purjehtiessamme virsikirjaa (myötätuuli) Gran Canarialta etelään. Suurin osa muista veneistä AIS näytöllä olivat ottaneet suoremman kurssin kohti St.Luciaa. Me haemme pasaatituulia etelästä koska vallitseva tuulen nopeus on heikohko.
 
Auringon nousun jälkeen kippari heitti uistimen veteen. Tuntia myöhemmin ensimmäinen tonnikala oli tosiasia. Tonnikala sai onnellisen lopun Captain Morganilla jota kaadettiin suoraan kiduksiin aiheuttaen laadukkaan alkoholimyrkytyksen. Alkoholilla kun on huomattavasti siistimpi tapa ottaa kala hengiltä kuin mukiloimalla sen veneen kannelle.
 
Kolmosvahti loihti meille runsaan kalalounaan perunoiden ja salaatin kera.
Taas tuli kalenteriin ruksi yhden unelman kohdalle. Vahinella unelmat toteutuvat.
 
A-vahdilla on tänään ensimmäistä kertaa veneen siivousvuoro. Vessat pestään ja pöydät pyyhitään.
 
Tätä kirjoittaessa (13:00 UTC+0)  AIS ruudulla on 15Nm sisällä 25 purjealusta. Kaikilla SW suunta  kohti pasaatituulia. Sijoitusta on vaikea hahmottaa koska näemme ainoastaan lähialukset. Vuorokauden aikana olemme taittaneet matkaa 154Nm, vielä on vähän matkaa jäljellä... :)
 
A-vahti; Mikko, Ilkka, Jari, Tomi
 


25.11. Sunnuntai
 
 
Lähtöaamu koitti vihdoin usean päivän valmistelujen jälkeen. Miehistö kävi maissa kokemassa erinäköisiä ”viimeinen” teemalla olevia nautintoja. Osa kävi vetämässä viimeiset erikoiskahvit, osa nautti viimeiset jäätelöt ja oluet, osalle nautintoa toivat yksinkertaiset asiat kuten suihkussa käynti ja vakaan vessan käyttö. Marinassa olleessa purjehtijan varustekaupassa kävi vielä sunnuntai aamunakin melkoinen kuhina.
 
Irrotimme Vahinen napanuoran Las Palmasiin kello 10.45 poistamalla maakaapelin, vesiletkun, lankongin sekä peräköydet. Matkaan meitä saattoi laiturin yläpuolella ollut suomalaisten saattojoukko. Myös aallonmurtajalla liehuivat Suomen liput. Lähtö oli kaiken kaikkiaan upea kokemus taustamusiikin kera. Miehistö asettui vielä styyran puolelle riviin ja kumartaen välittäen suosionosoitukset Sarille joka avusti meitä matkaan.
 
Juhlava marssimusiikki ja vilkuttavat ihmiset nostivat tunteet pintaan ja silloin ymmärsimme mikä merkitys Vahinella on ihmisiin. Kuten ne ARC 2015 ryhmän jäsenet jotka kävivät muistelemassa omaa kokemustaan. Saimme heiltä matkalle ylimääräisen Grande Polla pelastusrenkaan.
 
Lähdettyämme kohti starttialuetta aloitimme myös 3:n vahdin kierron. A- vahti teki ennen lähtöstarttia miehistölle Nizzan salaattia jonka nopea katoaminen annoslautasilta viittasi siihen että nälkä oli jo yllättänyt.
Samalla alkoi myös roskien lajittelu jossa erityisesti muovit pilkotaan pieniin osiin ja tungetaan käytettyihin juomapulloihin. Siten emme luo jälkeemme Atlantin uutta jätemuovipyörrettä.
 
Kapteenimme sai kokemuksellan otettua meille hyvän lähdön. Kirkas sää suosi kaikkia n. 270 venekuntaa.
 
Meri-illallinen muodostui jauhelihakastikkeesta, keitetyistä perunoista sekä salaatista. Tämäkin ateria sai hymyn huulille.
 
Meille osui 05 -08 merivahti. Keli vain hieman kylmempi kuin päivällä, fleesellä ja pitkillä housuillä pärjäsi hyvin. Kulkuamme helpottamassa oli komea kuu joka loisti tähtien kera kirkkaalta taivaalta.
 
 
B-vahti; Beckis, Jukka, Jore
 
 

22.11 Torstai
 
 
Ensikaste
Yöllä saderintama saapui Las Palmasiin ja kannelle jääneet pyyhkeet ja kengät löytyivät märkinä. Avoinaisista luukuista tihkui sadevedet yöpyjien päälle. Vesisateen lisäksi ensimmäinen MOB (mies yli laidan) tuli harjoiteltua käytännössä kun Jukka tippui lankulta veteen. Hän pääsi naapuriveneen miehistön ripeällä toiminnalla takaisin laiturille.
 
24.11 Lördag
Den sista kvällen pä Las Palmas. Sista dagarna har vi stuvat båten med frukter, grönsaker, kött, fisk, dricksvatten mm. Förvändingar att vi skulle ha en veckan strandsemester var felaktiga. Varje dag har vi gjort nånting i båten. Vi har endast 15 timmar tills starten går av stapeln. Skepparen hämtäde just nu skumppa för oss som sitter i sittlådan och väntar på fyrverkeri.
 
Hälsingar från sittlådan, Beckis, Mikkå, Tåmi, Sari
 

 
20-21.11.2018 (Las Palmas 28 07 .5 N 15 25.4 W)
 
Saavuimme eilen koko miehistö Norwegian lennolla. Vastassa meitä oli kippari Pertsa, perämies Julius sekä sataman sielu, Sari. Ensikosketus Vahineen portaita laskeuduttua on öljyn, lakan ja eletyn elämän tuoksu. Vahinen salonki henkii kosketusta maailmaan jota ei enää ole. Nykyaikaisissa veneissä kun tuoksu on lasikuidun hartsin ja desinfiointiaineiden yhdistelmä.
 
Petipaikat jaettiin siten että peräkajuutassa nukkuu the  A-team (Ilkka, Mikko, Jari, Tomi).
B-miehet (Jukka, Beckis, Jore) majoittuivat salonkiin ja keulapiikkiin. C-vahti (Timo, Osmo, Jarmo), eli toiselta nimeltään Team-EMK majoittui keulaan.
 
Illalla pääsimme tutustumaan paikalliseen keittiökultuuriin yrittäessämme saada ruokaa klo 18. Keittiö aukesi vasta klo 19 joten lähdimme etsimään toiselle puolelle kaupunkia Catalinan aukiolle ruokaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (myös Mikon 600gr pihvi).
 
Viimeisimmät saapuivat veneelle illan riennoista ennen puolta yötä. Hämärässä siirsimme punkkien päältä pelastuspuvut ja pelastusliivit paljastaen desinfioidut patjat.
Veneellä oli siirtolegillä havaittu luteita joita oli myrkytetty viimeksi Las Palmasissa.
Myrkyt lienevät tehonneet hyvin koska mitään havaintoja emme aamulla löytäneet. Myrkytysten lisäksi olemme pitäneet kirjoja vuoroin  pakastimessa ja sulatelleet niitä kuluttaen luteiden energian.
Neuvokasta.
 
Uusi päivä alkoi veneen tankkauksella, joten pieni risteily on jo suoritettu.
Bunkraus jatkui osalla porukkaa, eilen jo tuotiin mm. Yhdeksänkymmentä viiden litran kanisteria juomavettä. . Loput kävivät läpi purjeita. Spinaakkeri viriteltiin sukkaan pienen mietinnän jälkeen. Keulalle vaihdettiin kevyemmän tuulen genua, purjeella on kokoa, neliöistä emme tiedä, mutta alaliikin pituus on askelmitalla 12 metriä. Pienillä säilytystilan järjestelyillä saimme spinnun ja mesaanin spinnun niihin.
 
Keskiviikkona kävimme Mercadosta hakemassa mahtavia määriä lihaa ja kalaa matkalle (kalan määrä pidettiin minimissä sillä miehistön tavoitteena on ottaa kalat merestä tuoreena. Saas nähdä onko soijakastikkeelle käyttöä...
 
 
Neljä yötä starttiin..
 
Mikko, Jari ja Ilkka