Turku Ålandsbanken FURUNO FINLAND Wärtsilä Activ

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Ålandsbanken

Activ

Turku

FURUNO FINLAND

Wärtsilä

Danfoss

Turku

Danfoss

TSR Kotka

STI

TSR Turku

K1337

St. Martin – St. Kitts & Nevis 10. - 12.3.2017
 
18.3.2017
 
Aamu valkeni toisille aiemmin ja toisille myöhemmin. Osa söi aamupalan rantabaarissa ja osa veneellä. Aamupalan jälkeen alkoi raivoisa pakkaaminen ja veneen loppusiivous Nocturnen tahdissa. Loppusiivouksen jälkeen kokoonnuimme kannelle jossa Pertsa piti kauniin puheen ja otimme after sailing -ryhmäkuvat laiturilla.
 
Kiitos kaikille ihanille uusille ihmisille joihin saimme tutustua, toivottavasti tavataan jossain merkeissä! Kiitos Pertsa ja Antero, teitte purjehduksestamme ikimuistoisen <3
 
Vesi on hyvää!
 
Katariina, Sanna ja Iivari – B vahti

17.3.2017
 
Aamun valjettua noin puoli seitsemän aikaan perjantai aamuna jätimme St. Barthsin taaksemme ja lähdimme paluumatkalle kohti St. Martinin Simpson Bayta. Sää oli aurinkoinen ja tuuli idästä 9-11 m/s. 

Tavoitteena oli ehtiä sisään lahdelle puoli yhdentoista sillan avauksella, mutta ehdimmekin juuri sopivasti jo puoli kymmenen avaukseen. Pääsimme ajamaan suoraan venetelakka F.K.G:n laituriin, jossa alkoivat välittömästi veneen kunnostustoimet genuan rullan ja keulakaiteen irroituksella. Pertsa lähti passikassin kanssa hoitamaan maahantulomuodollisuuksia ja muut jäivät Anteron avuksi veneelle. 

Pertsan palailtua osa porukasta nappasi taksin Mullet Baylle snorklailemaan ja loput jäivät grillaamaan itseään kannelle. Grilli kävi niin kuumana, että jouduimme virittelemään aurinkosuojan paikalleen pahimpien palovammojen estämiseksi, eikä lyhyt mutta rankka sadekuurokaan juuri auttanut helteessä. Iltasuihkun jälkeen siirryimme sopivasti laiturin vieressä sijaitsevan Lagoonies Bistron Happy Hourin kautta purjehduksen päätöspäivälliselle. St. Patrick's Dayn kunniaksi heiluimme loppuillan hassut hatut päässä veivaamassa jo käsitteeksi muodostunutta scandinavian 3-step salsaa, osa myöhään ja loput vielä myöhempään.

16.3.2017
 
Kuoppaisen kyydin jälkeen saavuimme St. Barthsin Gustavian lahdelle noin klo 9 ja saimme ihastella maailman suurimpia purjealuksia, joita oli kokoontunut kaupungin edustalle kymmeniä osallistuakseen St. 
Barths Bucket Raceen. Ankkuri- tai poijupaikan löytäminen likipitäen täynnä olevalta lahdelta ei ollut ihan simppeli juttu, mutta lopulta sopiva paikka löytyi ja halukkaat pääsivät uimaan turkoosiin mereen kilpikonnien kanssa. Kilpikonnia oli lahdella todella paljon ja ne kiertelivät jatkuvasti veneiden ympärillä.
 
Kun Pertsa oli saanut maahantulomuodollisuudet hoidettua, alkoivat dinghykyydit rantaan. Päivä kului kauniiseen Gustavian kaupunkiin tutustuen, luksusputiikkien tarjontaa hämmästellen ja lounasta nauttien. Fort Oscarin ja Fort Karlin väliseltä alueelta löytyi näköalapaikkoja joista avautui upeat näkymät merelle ja Shell Beachin suuntaan. Kaukana horisontissa näimme kolmimastoisen, 88 metrisen modernin raakapurjealus Maltese Falconin etenemässä täysillä purjeilla.
 
Vahinelle paluun jälkeen osa porukasta lähti snorklailemaan kun taas osa jäi veneelle nautiskelemaan auringosta ja lepäilemään. 
Pienimuotoinen ja melko koominen hiustenpesu & sheivailushowkin nähtiin Vahinen vierellä meressä kun osa naisista yritti hieman freesata olemustaan.
 
Päivälliseksi nautimme herkullisia tortilloja joiden jälkeen alkoivatkin skandinaaviset kansisalsatanssit joissa oli naisten haku, tietysti. Lopulta villihkön kansimenon rauhoitti Bucket Raceen liittyvä mahtava ilotulitus jota kaikki hiljentyivät katselemaan kannelle.

Yön kuluessa Karibian purjehdus siirtyi Atlantin puolelle ohittaessamme edellisiä vierailukohteitamme ulkokautta tasaisemman tuulen toivossa. Täysikuu valaisi taivaalla ja ensikertalaisetkin osasivat nauttia yöpurjehduksen tunnelmasta alkujännityksen kaikottua. 
Matka taittui pelkän genuan voimin ja vauhtia oli noin 7 solmua. 
Itätuuli puhalsi 10-12 m/s nopeudella. Saimme myös sadekuuron niskaamme.

15.3.2017
 
Aamiaisen jälkeen porukka jakautui useampaan ryhmään. Pääjoukko (7
henkilöä) lähti heti maahantulomuodollisuuksien hoitamisen jälkeen taksikyydillä tutustumaan saareen. Taksikuski Joe vei meidät ensin Montserratin volcano observatoryyn. Siellä näimme lyhytelokuvan saarea runnelleiden tulivuorenpurkauksien vaiheista. Juuri kun olimme lähdössä, tutkimusaseman pihalle laskeutui helikopteri, joka toi asemalle välineistöä, jolla tulivuorta yhä seurataan jatkuvasti. Tulivuori on edelleen aktiivinen, vaikka sen uhkaluokitus on jo tiputettu alimpaan yksikköön. Sen ei pitäisi aiheuttaa alueella välitöntä vaaraa. Aikaisemmin saaren vaurioituneeseen osaan pääsi vain valoisan aikaan, mutta nyt tämä rajoitus on poistettu.
Joe vei meidät seuraavaksi paikkaan, josta oli hyvä näkymä saaren entiseen pääkaupunkiin, tuhoutuneeseen ja hylättyyn Plymouthiin. Kipusimme tyhjilleen jääneen luksus-asunnon parvekkeelle, josta näki selvästi alueen, johon tulivuoren tuhka ja maanvyörymä olivat edenneet. Joe esitteli meille kotikylänsä, josta hän oli 20 vuotta aikaisemmin joutunut lähtemään.
Hänelle oli kerrottu evakuoinnin käsittävän vain viikonlopun, mutta sille tielle hän on jäänyt. Hän harkitsi myös muuttamista muualle, mutta ei voinut jättää kaunista kotisaartaan. Uskon, että kaikkien retkelle osallistuneiden mielestä kierros oli erittäin vaikuttava.

Ennen Vahinelle palaamista nautimme lounaan rantaravintolassa.
Karibialaiseen tyyliin asiat sujuivat varsin leppoisaan tahtiin ja yksinkertainen burgerilounas kesti kaksi tuntia! Vahinelle palattuamme suurin osa porukasta kävi snorklaamassa aivan aluksen läheisyydessä. Pinnan alla näkyi monanlaista korallia ja monta sorttia värikkäitä kaloja. Yksi rauskukin bongattin uintimatkalla takaisin Vahinelle.

B-vahdin loihtiman maukkaan päivällisen jälkeen alkoi (joidenkin kohdalla
hermostunut) yöpurjehduksen odotus Frank Sinatran klassikkoja (Srangers in a night, My way, jne) kuunnellen. Eväät jaettiin valmiiksi vahtien kesken ja ankkuri nostettiin varttia yli yhdeksän. Suuntana tällä kertaa St.Barts, johon meidän pitäisi saapua torstai-aamuna.
 
Jenni, Maarit ja Tomi – C vahti

14.3.2017
 
Pitkäksi venähtäneen illan jälkeen otimme suunnan kohti Montserratia.
Kaunista purjehdussäätä virkisti muutama reipas sadekuuro. Päivän oppituokio piti sisällään alueen kulttuurihistoriaa, keskittyen lähinnä Redondan kuningaskuntaan. Kalaonni suosi Pertsaa jälleen, kun pyydykseen tarttui tällä kertaa barracuda. Pimeä oli jo ehtinyt laskeutua, ennen kuin pääsimme ankkuroitumaan Little Bayhin noin kahdeksan tunnin purjehduksen jälkeen. Herkullisen illallisen jälkeen väki vetäytyi yöpuulle. Yövahteja viihdytti rannalta kantautuva äänekäs jumpsutus. Vähän vähempikin olisi riittänyt...
 
13.3.2017
 
Päivä aukeni kauniina, ja ryhmämme riensi aamupalan jälkeen katselemaan kaupunkia. Päätimme kuitenkin jo aamulla jatkaa matkaa jo puolen päivän aikaan Vahinella St. Nevisille, koska satamaan saapui kaksi jättiristeilijää, ja tiesimme niiden tuhansien vierailijoiden pian kansoittavan pienen kaupungin kadut. Parin kolmen päivän merellä olon jälkeen miehistö ilahtui päästessään kauppohin, ja mikä tärkeintä, ruokakauppaan täydentämään sipsi- ja juomavarastojaan. Keittolounas nautittiin veneellä, jonka jälkeen matka jatkui Nevisiä kohti.

Matkalla kapteeni Pertsa piti meille oppitunnin maapallon kordinaatti järjestelmästä appelsiini maapallo simmullaattorina.

Neviksessä poijun kiinnityminen sujui nopesti minkä jälkeen valmistauduttiin snorklaukseen. Dinghy laskettiin mereen ja snorkalus seikkailu lähempänä rantaa mahdollistui.
Pinney beachin allomurtajan ympärillä snorklattiin, bongattiin kilpikonnan, rauskin, meritähteä, papukajakala, sienekorallin. Meri  oli lämmin ja aurinko hemmotteli meidät. Illalla ruokailua Turtle nimisessä ravintolassa. Dinhyllä kuutamo ajo takaisin Vahinelle. Heikko merenkäynti mahdollisti
rauhallisen yön. 

12.3. 2017
 
Sunnuntai jatkui rantautumisella St. Kittsiiin. Onneksemme Jouni oli ollut saarella taannoin töissä, ja tiesi monia saaren käytännön jippoja ja tutustumiskohteita. Saimme Vahinelle laituripaikan, mikä tuotti ryhmässä suurta iloa suihkufasiliteettien sekä aallokkoa huomattavasti helpomman kokkaustilanteen takia.
 
Maahantulomuodollisuuksien ja suihkuista nauttimisen jälkeen tilataksi vei miehistön iltapäivällä – kapteenin ja perämiehen ystävällisesti jäädessä venevahdeiksi - Shipwreck -nimiseen rantabaariin, jonka vetonaulana olivat paitsi puolikesyt apinat, myös varsin hyvät pinacoladat, burgerit, ja elävä musiikki. Totesimme, että mistä vain musiikkikappaleesta saa reggae-version aikaan – tämän varsin kyvykkään pikkuorkesterin reggae-repertuaarista löytyivät esimerkiksi I Want To Know What Love Is sekä It´s All About The Base. Onnistuimme myös löytämään baarista saaren ainoan suomalaisen, joka oli ilahtunut tavatessaan väkeä kotipuolesta. Aurinko laski mereen kello seisemän aikaan punaisena pallona, ja viiletti viimeiset asteet taivaanrannan taa parissa minuutissa, antaen vain nopeimmille mahdollisuuden napata kuvan sen kaikista vaiheista. Pimeän tultua meidät kyyditti takaisin jo tutuksi tullut taksikuskimme, joka olikin mainitsemisen arvoinen tuttavuus: tämä värikkään elämän elänyt entinen poliisi ja tuomari oli eläkepäivillään ryhtynyt ajamaan pirssiä. Hän haki juhlavan joukkomme alkuillasta poikansa kera pyhävaatteet päällä, ja jatkoi sitten satamasta suoraan kirkkoon, olihan sunnuntai.
 
Veneellä istuimme hetken vielä ulkona illasta nautiskellen, kapteenin ja parin miehistön jäsenen pistäytyessä vuorostaan rantabaarissa. Uni maistui kaikille satamassa, joskin paikallaan pysyvä makuualusta saattoi tuntua osasta hieman vieraalta.
 
Maarit, Jenni ja Tomi – C vahti

12.3.2017
Aamupuuron jälkeen irtauduimme poijusta, nostimme genuan ja isopurjeen ykkösreiviin ja käänsimme keulan kohti St. Kittsin saarta. Kohdallemme sattuneen lentokalaparven ihastelun jälkeen Pertsa jakoi Purjelaivasäätiön peruspurjehdusoppaita halukkaille ja kävi läpi purjehduksen teoriaa.
Idänpuoleinen tuuli jatkui kohtuullisen navakkana noin 10 m/s,
 
Ensimmäiset päivät ovat olleet mahtavia! Jokainen on päässyt ruoriin ja vinssikampia pyörittämään  ja ihmiset ovat vähitellen alkaneet muuttua iloisen punaisiksi.
 
- B-vahti (Katariina, Sanna ja Iivari)

 
11.3.2017
Aamupalan nautittuamme kiersimme Saban eteläpuolelle tarkistamaan rantaumismahdollisuuksia. Poijupaikkojen puute ja kova maininki estivät rantautumisen tällä kertaa ja aamupäiväksi suunniteltu kiipeilyretki Saballe jäi väliin jatkaessamme matkaa kohti St. Eustatiusta. Kolmen tunnin sijaan käytimme päivän legiin kahdeksisen tuntia seikkailessamme pitkin Karibian merta hyvinkin vaihtelevissa tuuliolosuhteissa mainingin ollessa parhaillaan nelimetristä. Pasaatituuli puhalteli reippaasti 8-12 m/s idän ja kaakon suunnilta. Päivän purjevalikoimaan kuuluivat genua, isopurje ensin kakkosreivissä ja loppumatkan ykkösreivissä sekä mesaanipurje.
Matkalla Pertsa piti solmukoulua ja Ata opasti vinssien saloja. Statian edustalle saavuimme kello 18. Poijupaikkoja oli niukasti ja lähes jokaisen lupaavan poijun kyljestä löytyi teksti Private joten päätimme ankkuroitua.
Pojupaikkaa etsiessämme meitä kävi tervehtimässä kookas kilpikonna. Juuri korjattu ankkurivinssi oli kuitenkin toista mieltä ja päädyimme tilanteeseen jossa ankkuri roikkui kymmenisen metriä veneen alapuolella.
Reippaat merihenkilöt saivat ankkurin taiteiltua takaisin Vahinen kannelle vinssin yhteistyökyvyttömyydestä huolimatta ja lopulta päädyimme kuin päädyimmekin poijuun yöksi. Maininki oli melkoinen läpi illan ja yön ja meno Vahinessa sen mukaista. Mustelmia syntyi, peukaloita jäi ovien väliin ja kattilat kolisivat kaapeissa läpi yön. Vauhdikkaasta menosta välittämättä keittiövuoro taikoi aivan superillallisen kalkkunasta, kookosmaidosta, sitruunasta, valkosipulista ja Tom Ka -tahnasta. Ruoka tarjoiltiin riisin ja leivän kera ja muruakaan ei jäänyt jäljelle.
Tyytyväinen hyrinä täytti veneen ja pienen jutustelun jälkeen kaikki ryhtyivät vetäytymään iltatoimiinsa. Yö sujui edelleen keinuvassa menossa, osa nukkui todella hyvin ja osa vähän vähemmän hyvin, mutta kaikki heräilivät hymyssä suin uuteen päivään.
 
10.3.2017
Ryhmämme kokoontui s/y Vahinen kannelle St.Martinin Marina Fort-Louisisissa Marigotissa perjantaina puoliltapäivin. Kipparimme Pertsa ja perämiehemme Ata esittäytyivät, jonka jälkeen esittäydyimme purjehtivan ryhmän kesken.

Joukkoon mahtuu useita kokeneita purjehtijoita, pari ensikertalaista ja muutama siltä väliltä. Lounassalaatin nautimme satamassa ja köydet irroitimme klo 13:30 ja käänsimme keulan kohti Saban saarta. Päivän legi kesti nelisen tuntia ja matkaa tehtiin noin 30 mailia. Pasaatituuli puhalsi oli 10 m/s molemmin  puolin ja töihin pääsivät genua ja mesaanipurje.

Saavuimme Saban länsirannalle Diamond Rockin viereen auringon laskiessa.
Päivälliseksi nautimme kapteenimme Pertsan matkalla pyytämän Mahi Mahi - kalan poijussa keinuen. Yö sujui täysin omassa rauhassa täysikuun valaistessa, vain muutaman talon valot näkyivät tuikkimassa vuoren rinteessä.



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi