Activ FURUNO FINLAND Wärtsilä Turku Ålandsbanken

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Wärtsilä

Turku

Activ

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Danfoss

TSR Kotka

Danfoss

STI

Turku

TSR Turku

St.Marten - St.Marten

Vahine

S1335 St Marten - BVI - St Marten

25.2.2017
Marigot / ST Marten
Loppusiivous ja pientä laittoa ankkuripelin / kylmäkoneiden kanssa.
Päällikkö kiittää ja kumartaa reippaalle miehistölle, terv. Kari

24.2.2017 Anguilla - Marigot / ST Marten
 
Karibian yön laskeuduttua moottorin ääni säesti matkan tekoa ja vasta- aallokko tarjosi huvipuistofiilistä. Tällä kertaa meriliikenteeseen tarvitsi kiinnittää huomiota. Aamuyöstä pienet sadekuurot herättelivät merivahdit. Tähtien lisäksi merestä saattoi havaita tuiketta, meriplanktonien fosforia.
 
Aamuaurinko nousi kuin raketti taivaalle ja herätti kannella nukkujan.
Lentokalat tervehtivät matkaajia pitkillä liidoilla meren pinnalla.
 
Kiinnittäydyimme Prickly Pear East saaren edustalla, sen ainoaan poijuun.
Capitanin johtama pioneerijoukko lähti
huippuunsa viritetyn dinghyn kanssa selvittämään snorklausmahdollisuuksia saaren toisella puolen. Merenkäynti osoittautui kuitenkin liian kovaksi, joten joukkio palasi takaisin juuri ja juuri ehjin nahoin.
Edellinen hurrikaanikausi oli nostanut viereisen saaren rannelle laivan hylyn.
 
Auringon noustessa entistä korkeammalle ja lämpötilan noustessa päädyttiin uimiseen ja snorklaukseen veneen tuntumassa. Tälläkin kertaa rausku oli tervehtimässä snorklaajia. Kun matka jatkui purjehtien kohti viimeistä määränpäätä, söimme hodarilounaan. Lentokalat siivittivät edelleen matkaa.
Vastatuulikäännökset onnistuivat ajoittain mallikkaasti, kun parhaat päivänsä nähnyt genoa suostui yhteistyöhön.
 
Marigotin satamassa tuttu kilpikonna oli vastassa ja satamavahdit ohjasivat meidät taitavasti marinan ahtaimpaan laituripaikkaan. Ansaittujen suihkujen jälkeen suuntasimme illalliselle läheiselle Yacht clubille. Edellisen yön purjehdus oli väsyttänyt monen, joten blogin kirjoittajat melkein nukahtivat kirjoittaessan tätä kappaletta.
 
23.2.2017 Sopers Hole - Norman Island - St Maarten
 
Yö sujui edellisistä ankkuroinneista poiketen rauhallisesti upouudessa laiturissa. Ehdimme aamulla käymään vielä shoppailemassa. Kas kummaa, yhdessä putiikissa ryhmämme kaksi osakasta sai kommentin suomeksi. "No, osta nyt, kun oot näin kaukana!" kehotti amerikkalainen seilori.
 
Muistimme irrottaa köydet molemmista päistä ja Vahine suuntasi kohti uutta snorklausrantaa klo 10. Kryssimme hyvässä tuulessa kolmisen tuntia ja päädyimme suojaisaan lahden poukamaan Norman Islandiin. Ankkuroinnissa tuotti vaikeuksia itse ankkurin mieliala. Sen lavat eivät suostuneet aukeamaan oikean kulmaan hiekkaan tarrautuakseen. Jouduimme yrittämään useamman kerran ja aina ankkuri oli joko ylösalaisin tai kyljellään. Huoltosukeltajamme osoittivat urheutta suostutellessaan ankkuria oikeaan asentoon. Samalla irroitettiin Kalastaja-Arin viehe omasta potkurista... Ankkuri ei kaikesta huolimatta pitänyt, vaan jätti jälkeensä juoksuhaudan.
Tätä tulevat meriarkeologit varmaan ihmettelevät.
 
Vedenalainen maailma oli ehdottomasti mahtavin tähän mennessä. Rannan koralliriutalla näimme Lintsin SeaLifea vastaavan kalarepertuaarin. Vaikka päivä oli pilvinen, kalojen upeat värit loistivat. Ihmetystä herättivät rauhalliset kilpikonnat ja ihmistä säikkymättömät kalat. Snorklaajia haittasi pienen pienet polttavat meduusat.
Veden päällisessä maailmassa ihastusta herättivät musta kolibri ja hupaisat pelikaanit. Saari vaikutti muutenkin paratiisilta. Ankkurin nostettuamme todettiin, että kurssimme on suoraan vastatuulen seuraavat 80 mailia melkoisessa swellissä.
Tässä vaiheessa muistui mieleen, että juuri nämä saaret olivat Aarresaari- kirjojen tapahtumapaikkoja. Kapteenimme Kari tiesi aivan varmasti aarteesta, ei vain kertonut.
 
Lentokalojen saattamana jätimme Tortolan saariryhmän taakse. Normaalit toimenpiteet aloitettiin eli Kalastaja-Arin viehe veneen perään ja teknisten ongelmien kimppuun, tällä kertaa weeceen. Sisävahti valmisti ruokaa (herkku risottoa), kunnes kaasu loppui, jolloin uuden pullon kanssa alkoi paininta. Kaasua tuli, mutta se ei palanut!
Ongelma saatiin lopulta ratkottua ja risotot lautaselle. Näin matkamme jatkui illan pimeydessä Venus perän takana ja otavan ylösalaisin olevaa tähtikuviota seuraten.

22.2.2017 Pricly Pear - Törtölä Island - West End
 
Edellisen merkinnän jälkeen aloitimme reissun ensimmäiset ankkurivahdit, ja tällä kerralla vahti olikin tarpeeseen ahtaasta ankkuroinnista johtuen.
GPS-hälytys
piippasi veneen ajelehtimista ainakin 6 kertaa. Ainakin kerran aiheesta, sillä päädyimme sen verran lähelle viereen pysäköityä katamaraania, että kapteeeni antoi suoran palautteen: "ei ole hyvä tämä". Ankkurin säätäminen onnistui kuitenkin jopa niin, että kaikki veneessä eivät heränneet.
 
Aamulla yhdistimme purjehtimisen ja (yllätys yllätys) korjaamisen. Seurueen insinöörit purkivat pumppusysteemejä veneen kiitäessä samalla eteenpäin mukavaa vauhtia.
Merenkäynti rauhoittui alkumatkan jälkeen ja sen jälkeen kannella keskityttiin auringonottoon ja ohi kulkevien veneiden arvioimiseen. Aivan ennen saapumista uljaaseen Sopers Holeen Kalamies Ari pyydysti ohitsepurjehtivan katamaraanin.
Kalajuttujen mukaan kyseessä oli useamman kymmenen tonnin alus, joka joutunee vaihtamaan vähintään potkurinsa seuraavassa satamassa. Ari menetti nopean miehistön reagoinnin avustuksella vain vieheensä, joka tosin oli rakkaudella valmistettu.
 
Saimme Sopers Holesta mahtavan laituripaikan Vahinelle. Satamatoimistosta meitä vastaan laiturille tuli mies, joka ystävällisesti otti vastaan veneen kyljestä heitetyn kiinnittymisköyden. Rantautumisen kohokohta osuu näille paikkeille, kun heittämämme köyden kumpikaan pää ei ollut kiinnitettynä laivaan.
Kapteenilta pääsi pieni suuri
kirosana, ja satamamiehen ilme oli näkemisen arvoinen.
 
Sopers Hole on pieni jyrkänteiden ympäröimä pastellivärein maalattujen talojen kylä lahden poukamassa. 1500-luvulla tämä oli piraattien piilopaikka. Muutaman päivän suihkuton kausi katkesi tänään, kun pääsimme sataman puhtaisiin ja tuoksuviin kylpyhuoneisiin peseytymään. Ennen illallisen pöytävarausta poikkesimme pienellä porukalla läheiseen italialaiseen ravintolaan, jonka mahtava baarimikko Roberto taikoi meille upeat drinkit tuoreista raaka-aineista. Tätä tekstiä kirjoitettaessa meillä on mahat täynnä illallista ja saamme nauttia ravintolan yläterassilla tunnelmoivasta pianomiehen musiikista. Piraateilla taisi puoli vuosituhatta sitten olla hiukan erilaiset keskiviikkoillan riennot..?
22.2.2017 Pricly Pear - Törtölä Island - West End
 
Edellisen merkinnän jälkeen aloitimme reissun ensimmäiset ankkurivahdit, ja tällä kerralla vahti olikin tarpeeseen ahtaasta ankkuroinnista johtuen.
GPS-hälytys
piippasi veneen ajelehtimista ainakin 6 kertaa. Ainakin kerran aiheesta, sillä päädyimme sen verran lähelle viereen pysäköityä katamaraania, että kapteeeni antoi suoran palautteen: "ei ole hyvä tämä". Ankkurin säätäminen onnistui kuitenkin jopa niin, että kaikki veneessä eivät heränneet.
 
Aamulla yhdistimme purjehtimisen ja (yllätys yllätys) korjaamisen. Seurueen insinöörit purkivat pumppusysteemejä veneen kiitäessä samalla eteenpäin mukavaa vauhtia.
Merenkäynti rauhoittui alkumatkan jälkeen ja sen jälkeen kannella keskityttiin auringonottoon ja ohi kulkevien veneiden arvioimiseen. Aivan ennen saapumista uljaaseen Sopers Holeen Kalamies Ari pyydysti ohitsepurjehtivan katamaraanin.
Kalajuttujen mukaan kyseessä oli useamman kymmenen tonnin alus, joka joutunee vaihtamaan vähintään potkurinsa seuraavassa satamassa. Ari menetti nopean miehistön reagoinnin avustuksella vain vieheensä, joka tosin oli rakkaudella valmistettu.
 
Saimme Sopers Holesta mahtavan laituripaikan Vahinelle. Satamatoimistosta meitä vastaan laiturille tuli mies, joka ystävällisesti otti vastaan veneen kyljestä heitetyn kiinnittymisköyden. Rantautumisen kohokohta osuu näille paikkeille, kun heittämämme köyden kumpikaan pää ei ollut kiinnitettynä laivaan.
Kapteenilta pääsi pieni suuri
kirosana, ja satamamiehen ilme oli näkemisen arvoinen.
 
Sopers Hole on pieni jyrkänteiden ympäröimä pastellivärein maalattujen talojen kylä lahden poukamassa. 1500-luvulla tämä oli piraattien piilopaikka. Muutaman päivän suihkuton kausi katkesi tänään, kun pääsimme sataman puhtaisiin ja tuoksuviin kylpyhuoneisiin peseytymään. Ennen illallisen pöytävarausta poikkesimme pienellä porukalla läheiseen italialaiseen ravintolaan, jonka mahtava baarimikko Roberto taikoi meille upeat drinkit tuoreista raaka-aineista. Tätä tekstiä kirjoitettaessa meillä on mahat täynnä illallista ja saamme nauttia ravintolan yläterassilla tunnelmoivasta pianomiehen musiikista. Piraateilla taisi puoli vuosituhatta sitten olla hiukan erilaiset keskiviikkoillan riennot..?

21.2.2017 Marina Cay - Virgin Gorda / Gun Creek / Pricly Pear
 
Raikkaan yön ja ukkossateen jälkeen päivä valkeni aamupalalle: 14% oli oli liian vähän tähän aikaan päivästä, mansikkaa hillossa siis.
Korjausrituaalit jatkuivat tutusti jääkaapin ja pakastimen kimpussa. Urakka oli muuten suuri succee, mutta pakastinta ja jääkaappia ei valitettavasti saatu kuntoon.
Sadepilvet olivat aamupäivästä vasta väistymässä auringon tieltä, joten suunniteltu snorklausseikkailu dinghyn kera muuttui Marina Cayn rannalla tunnelmointiin ja laatuvaatteiden shoppailuun Pussers & co:lla. Arilla oli siima löysällä aamupäivästäkin. Tosin Arin mieli kirkastui viimeistään ruorissa, loistavassa purjehdussäässä.
Pohjoistuuli kuljetti meitä 7,5 solmun nopeudella kohti Virgin Gordaa.
Matkalla ohitimme mm. Mosquito Islandin ja Necker Islandin, mutta Obamaa emme tällä kertaa nähneet.
 
Virgin Gordalla ankkuroimme ensimmäisenä Gun Creekiin kuittaamaan maahantulovelvollisuudet. Karin hikoillessa virkamiesten luona muilla oli aikaa ottaa rennosti, tehdä ruokaostoksia tai suorittaa karvanpoistoa Vahinen vesirajassa.
Brasilialaiseen lopputulokseen ei vielä päästy. Lähdimme etsimään poijupaikkaa, mutta samalla asialla oli muutama muukin, joten loppujen lopuksi päädyimme Pricly Pear Islandin Vixen Pointiin ankkuriin. Osa rantautui saarelle juoksulenkille ja ihailemaan auringonlaskua.
Paikalla oli aineksia horrormovien näyttämöksi, ainoastaan ravut asuttivat autiota rantabaaria. Takaisin veneellä nautimme illalliseksi lounaalta ylijäänyttä pastaa tuunattuna ja illan pimettyä Vahinen duo (Essi ja Joni) viihdytti meitä musisoiden. Voila.
 

20.2.2017 Sandy Island - British Virgin Islands (BVI) Marina Cay
 
Ja moottori todella kävi. Venus valaisi merta ja sitä kohti olikin hyvä ajaa 8 tuntia suoraan länteen kompassisuuntaan 292. Odotimme tuulen nousevan yön mittaan.

Pilvetön sää innosti ryhmää tähtikartan tutkimiseen ja tähtien bongaamiseen. Itse tuulta emme saaneet ennenkuin vasta lähestyessämme BVI:n saaristoa myöhään aamupäivällä. Lähes 17 tunnin keinuttavan moottoriajelun jälkeen pääsimme vähän seilaamaan ennen saapumista Marina Cayn satamaan. Meri oli yöllä hiljainen, liikennettä todella vähän, ei edes kaloja. Koko yön toivoimme perässä killuvaan huikeaan vieheeseen kalakeittotarpeet. Merivahdin seuranana kuullosti olevan delfiinejä. Niitä emme tietysti nähneet pimeässä, vaikka välillä hohtava plankton loisti aalloilla. Aamun valjetessa lentokalat liitivät aaltojen yllä, mutta saalista ei saatu edes yliajetusta merrasta eikä viehettä kurkkaamassa käyneestä pelikaanista.
 
Maisemat ovat päätä huimaavaat. Saaret ovat jyrkkärinteisiä harjamuotoisia jonka rinteitä peittää noin 3 metrinen kasvusto. Korkeimmat rinteet ovat n.358m korkeita. Ja saaria on paljon. Tämä maisemista.
 
Päivä kului nopeasti Marina Caylla snorklaten ja rannalla palmun alla rentoutuen. Marina Cay on Sandy Islandista parempi versio, koska sieltä löytyy baarin HappyHour ja elävää musiikkia. Calypso bändin tahdissa osa ryhmää tanssahteli illan pimetessä. Fiilistä paransi saaren huomattavasti huokeampi juomien hinta.

Illan viettoon Marina Caylle meitä johdatteli pieni sadekuuro sateenkaaren kera. Aarre ei löytynyt naapurisaaresta vaan Marina Cayn baarista. Marina Cayn laiturilta näimme illan pimetessä n. metrinmittaiset Mahi- Mahit, jotka saalistivat iltapalaansa. Ja kas kummaa illalliseksi oli erinomaista kalakeittoa.

Ruokaillessamme naapurin veneen kokki nosti merestä mehevän kokoisen kalan. Emme antaneet tietenkään periksi ja niinpä kalastusryhmä viritti vieheen kalakeiton jälkeen veteen. Mutta tuliko saalista? Huhua oli lepakosta...

 
18.02.2017 St. Martin, Marina Fort Louis Uusi miehistö kokoontuu alukselle, ja totuttelee karibian kuumuuteen. Vahinen huoltoa, ja muonavarastojen täydennystä. Hikisen päivän jälkeen suihkuun ja ulos syömään. Ei tarvinnut unta odotella, huomenna kohti uusia seikkailuja...
 
19.2.2017 Marina Fort Louis - Sandy Island Piti läheä kuudelta, mutta jytky tuli. Tarkemmin sanottua poksahdus. Generaattorista. "Syödäänkin aamupala ensin", jota seurasi rehellinen tunnustus kapteenilta. Joku venttiili jäi avaamatta. Aamupäivän teemaksi muodostui paskan siivousta pilssistä (joku vuotaa, mutta paha sanoa mikä) ja generaattorin korjausta. Ei mennyt aivan nappiin nekään hommat, mutta valmista tuli.

Lähtö kello yhdentoista paikkeilla sujui mallikkaasti, ja suunta otettiin kohti Anguillaa. Myötätuuli kääntyi sivutuuleksi ja sitten kulkikin kivasti. Pääsimme harjoittelemaan purjeiden trimmaamista ja kurssin pitämistä. Etapin loppupuolelle oli viritetty melkoinen määrä mertoja tai verkkoja, joiden välistä pääsimme pujottelemaan kohti edessä hohtavaa Sandy Islandia. Perille päästyämme innostuimme löytäessämme vapaan poijun, mutta pettymykseksemme poijun kiinnittäytymislenkki olikin poikki.

Päivän korjaamisteeman mukaisesti olimme heti valmiita korjaamaan poijun solmimalla köyteen uuden lenkin, ja taas toimi. Korjausoperaatioon toi oman jännityksensä valtaisan kokoinen haikala, joka vartioi poijua herkeämättä. Aikamme arvailtuamme hain ruokavaliomieltymyksiä, osoittautui se kuitenkin lopulta pelokkaaksi barracudaksi.Kliseisestä elokuvasta tai postikortista karannut Sandy Island mykistytti.
Sitä ympäröi vaalea hiekka ja saarella kasvoi kymmenkunta palmua, joiden katveessa oli baari ja jopa vesivessat. House soi ja kylmät juomat virkistivät.Kaikki tämä oli maksutonta ja juomatkin olivat ystävällisen hintaisia.

Kerrassaan ällistyttäävää! Nautiskelimme auringosta ja mahtavista maisemista. Näimme kapteeni-Karin ohjastaman jollan tuovan saarivierailulle vielä viimeiset kaksi purjehtijaa. Todellisuus iski päin kasvoja, kun huomasimme heidän yhtäkkiä melovan kohti saarta tyrskyjen seasta. Jollasta oli bensa loppu, vaikka se vasta oli täytetty! Näin ollen saimme rannalta seurata yhtä meloen tehtävää rantautumisrajoitusta. Saimme ystävällisiltä venelilijöiltä hiukan lisää polttoainetta tankkiin ja pääsimme takaisin Vahinelle. Kuitenkin jollan perämoottorin bensankulutus mietitytti. Moottori oli myös varsin laiska, ja tehoja ei meinannut irrota. Oirekuvaan sopiva diagnoosi varmistui kotelon irroituksen jälkeen: Ryyppy oli jumiutunut.
Ryyppyputken katkettua, moottorin voimat elpyivät. Toivottavasti bensaa kuluu myös vähemmän. Loppu valoisasta ajasta sujui tortillanmakuisissa tunnelmissa. Ryytyneitä mutta onnellisia kasvoja oli laiva täynnä.

Kapteenilta löytyi takataskusta meille vielä "yllätys". Pimeäetappi jo toisena päivänä. Johan puolet miehistöstä oli oppinut nostamaan purjeet! Moottori käyntiin, purjeet ylös ja nokka kohti BVI:tä. Matkaa on 80 mailia, joten eiköhän siinä jo aurinko ehdi nousta kun on aika rantautua.



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi