Benalmadena-Las Palmas

Sunnuntai 29.10.2017 Lähdössä
Sunnuntai-iltapäivänä jännittynyt porukka kokoontui Benalmadenan satamaan.
S/Y Vahine vaati huoltohommia maanantaipäivän, joten lähtö Ceutaan ilmoitettiin tapahtuvaksi maanantai-iltana klo 19.00. Vahineen vaihdettiin mm. uusi Genua. Vielä ehti siis syödä, juoda ja uida ennen lähtöä.
Jokainen vahti odotti innolla omaa vuoroaan ja ensi kosketusta Vahinen ruoriin tällä reissulla. Ceutaan saavuttiin tiistaiaamuna kahdeksalta. Keli oli maltillinen, mutta unen laatu oli poikkeuksetta ollut heikko kaikilla. Ceutaan tutustumisen jälkeen lähdettiin porukalla syömään ravintolaan. Sitä ennen juhlistettiin Vahinen salongissa kuoharilla miehistön paria juhlapäivää. Ravintolakokemus olikin hauskuudessaan ikimuistoinen. Idyllinen ravintola vanhojen muurien sisäpihalla oli maskeerattu Halloween tyyliin henkilökuntaa myöten ja annokset olivat SUURIA. Yhtä kokemusta viisaampana jokainen osaa jatkossa tilata isommalle porukalle hieman vähemmän eri annoksia. Ruokaa olisi riittänyt vähintään tuplamäärälle porukkaa.
Ceutasta lähdetään keskiviikkoaamuna klo 07.30. Purjehdimme Gibraltarin salmen läpi hyvässä myötätuulessa kohti Atlanttia.  Vähän aikaa purjehdittuamme meitä tulee tervehtimään joukko delfiinejä, jotka uivat ja hyppivät hyvän matkaan veneen vieressä…
III vahti
1.11.2017
Gibraltarin salmessa tuuli pakkautui ja halssinvaihdoissa pääsimme porukalla ensimmäisiin koitoksiin. Meno rauhoittui sitä mukaa kun aloimme edetä Atlantilla. Ensimmäinen lounas Atlantin puolella saatiin sekä valmistettua, että syötyä mallikkaasti. Rutiinit alkavat muutenkin löytyä ja vahtivuorot ovat vakiintuneet. Sää suosii, aurinko paistaa ja meno maittaa Atlantilla. Laivoja täytyy hieman tähystellä. Tuulta riitti keskiviikkona kivasti klo 17.00 asti, mukavaa myötäistä. Tuuli meni sitten niin heikoksi, että kippari päätti käynnistää koneen. Koneella mentiin keskiyöhön asti, jolloin jälleen siirryttiin purjehtimaan. Ykkösvuoron koiravahti olikin upeaa purjehdusta neljättä tuntia, kuun loisteessa oli kaunista ja valoisaa. Suunta oli muuttunut sen verran vastaiseksi, että aivan kohti Madeiraa emme päässeet. Hyvä vauhti korvasi kuitenkin hieman huonomman suunnan. Torstaina aamuyöllä tuuli heikkeni taas ja jouduttiin päräyttämään kone käyntiin. Yön aikana tehtiin muutama halssinvaihto, joten pientä askaretta riitti pelkän ruorissa istumisen lisäksi. Tunnelmat ovat koko porukalla korkealla eikä meritaudista tietoakaan.
Terveisin Ykköset (M, E ja K)
Torstai-perjantai 2.-3.11.2017
Novaja Zemlja häiritsi II-vahtia yöaikaan, siis venäläisalus outoine valoineen kuun valaistessa reittiämme. Koiravahti ottaa aina koville, heräät hyvistä unista ja sinnittelet hereillä. Lievää säätöä purjeisiin, mutta ajaminen on aina hauskaa. Meren lämpötila on jo yllättävät +22 c, vaikka emme ole kyenneetkään pulahtamaan vielä veteen. Aivan pläkiin ei tuuli ole tyyntynyt.
Kuunvalo tuo esiin myös meren ”vanukasmaisen olomuodon”, perämiehen sanoin. Kuunsilta velloo kuin kaatunut maito edellisyön rauhallisilla mainingeilla. Mutta tuulet tuovat myös suuremmat mainingit ja ruoanlaiton sinnittelyn tiukalla halssilla. Tuulikulma on välillä vaikea, kun keittoa yrittää keittää, ettei vesi lipsahda yli. Kun Madeirallekin pitäisi päästä... Nyt ehkä banaanimaisella reitityksellä, oletuksella että tuulitiedotuksiin on luottaminen. Astianpesukin siirretään merivesipohjaiseksi, kun Madeiralle saapuminen siirtyy eteenpäin ja vesivaroja on säästettävä. Juotavaa vettä kuitenkin vielä riittää reilusti.
Joku haluaisi suunnata myös Casablancaan, vaikka meillä ei olekaan Samia soittamassa pianoa, again.
Nallekarkit tuntuivat olevan vahdin 50% vahvuuden unelmoinnin kohde jo parina yöpurjehduksena. Viime yönä tämä vihdoin toteutui ja loppuosakin vahdista sai maistaa jellymäisiä värikarkkeja.
Vahinen kalastusporukka aloitti ”serious” kalastuksen heti Gibraltarin salmessa, jopa pari siimaa samaan aikaan. Onni on Ahdilta ollut kuitenkin vielä heikohkonlainen, vaikka itse nyhveröity Novitan villalankaviehekin yrittää parastaan. Kyllä jo seuraavalle aterialle. Torstai oli toivoa täynnä, perjantainakaan ei periksi anneta!
II-vahti (Hannu, Heikki, Niina ja Leena)
Lauantai 4.11
Edellisyönä saimme jatkaa upeaa kuutamopurjehdusta aiempien öiden tapaan.
Todellinen taivaan lahja meille annettiin valoa tuomaan. Kuu ja aurinko vaihtavat lennosta, pimeää ei ole ollut tällä reissulla lainkaan. Aamun tullen ruorivuoro teki aamiaisen, tällä kertaa saatiin herkutella munakkaalla. Kun ensin nähtiin tehtävän yhdet ”viivipumpaset”, alkoikin pian kylpemiset SpaVahinessa. Aurinko paistaa, lounassalaatti maistuu, elämä hymyilee. Alkumatkasta kiusannut vastatuuli alkaa vihdoin helpottaa.
Luoviessa olemme joutuneet tekemään ylimääräistä matkaa, mutta ”banaanin”
jälkeen keula osoittaa nyt suoraan Madeiralle. Hulvaton huumori kukkii, naurunpyrskähdyksiä saa täällä jopa keittokirjasta. Tosin se on vuodelta 1904 (”Neuvoja kokeille ja stuuerteille, toimittanut Aina Panelius, johtajatar Turun kokki-ja stuuerttikoulussa”).
I-vahti
Madeira 5.11. Domingo
Armas saapuminen Madeiralle, pikkukylään itärannikolla, kuulemma reilun tunnin päästä Funchalista, pääkaupungista. Suihku, suihku, suihku oli kaikkien huulilla, ah, osalla miltei viikon takaa, osalla oli merivesisuihku eilen kannella. Vuorokausi kirittiin merellä, tuulta ja koviakin tuulikulmia riitti. Osa nukkui miltei punkan reunasta kiinni pitäen. Kenellä oli onni olla paapuurin puolella, niin sai käpertyä Vahinen laitaan sopuisasti, styyrpuurissa uni katkeili. Puhumattakaan keulahytin ilmaisesta levitaatio-osastosta. Yöllä purjehtiessa maittoi myös kuuma tee/kahvi/kaakao. Oli melkoisen viileää, vaikka Vahinen varusteet lämmittivätkin hyvin. Erityisesti keskiyöllä alkavassa koiravahdissa.
Tuulikulma on vaikea myös ruoanlaiton kannalta, varsinkin jos on keitosta kysymys. Hella kun heiluu ja kallistuu samalla. Tänäänkin saatiin mainiota I-vahdin jauhelihakeittoa, kunhan se saatiin lopulta omille (syville) lautasille.
Lämpötila on noussut Herkuleen pylväiltä (Gibraltar/Ceuta) Madeiralle ehtiessä, myös meren lämpötila, joka on jo avomerellä noussut yli 23C.
Käytiin myös kilpailu, kuka arvaa oikein köyden laituriin heiton kellonlyömän illalla, klo 8.30 tänä aamuna, kun matkaa oli vielä 65 mpk.
Kaksi alhaisen alkoholitason juomaa (cerveja) ja pizza. Tiukan kilpailun voitti Mervi, sataman laiturin kosketus oli klo 16.43. Palkinto lunastetaan tuota pikaa koko porukan kesken.
Takana siis purjehdusta keskiviikkoaamusta sunnuntai-iltaan ilman maakosketusta. Hyvässä hengessä, hyvillä ruoilla ja osalla myös pahoinvointilääkkeiden voimin; svelliä on ollut. Mutta hetkeäkään emme antaisi pois, tai ehkä joku jonkun hetken.
Täällä elämyksiä muutama päivä ja sitten kohti Kanariaa ja Las Palmasia Benan johdolla. Olemme luottavaisin mielin.
II-vahti 
6.11.2017
Myöhään maanantai-iltasella
Hiljainen Vahine, kaikki ympäri Madeiraa käyttäen hyväksi maakravun lepopäiviä; rilluteltu, kuten pomot käskivä t;)
Päivä kulunut auringon lämmössä. Osa Funchalin keskustassa pyörimässä (hyvin viehättävä) 1 1/2h henkeäsalpaavan (ne maisemat siis mitä ajattelitte) bussimatkan jälkeen, osa hotellin rantatuoleilla, vuokra-auton ratissa kiroillen (miltei voimasanoja käyttäen) paikallista liikennekulttuuria, mutkia ja vikkeliä miniautojen parkkeeraajia järjettömiin paikkoihin, osa etsien tietä levadoille tai kalaravintolaan.
Joku jäi aamusella myös puhdistelemaan tukkeutuneita ja hervottoman odorin päästäviä Vahinen röörejä (lue tukkeutunut WC.. hyi hyi, vessapaperia löytyi tiivisteiden tukkeena ja dna-näytteet on lähetetty jo analysoitaviksi syyllisen löytämiseksi ;).
Kaunis luonto, upeita kukkia ja pensaita saari pullollaan. Takuuvarmasti vaatii myös sateita, joita onneksi tuli tänäänkin vain lyhyinä pyrähdyksinä osassa saarta. Samoin selvästi EU-rahoituksella rakennettuja massiivisia moottoriteitä ja tunneleita. Epäilemme myös lentokentän betonirakenteiden rahoituksen totisesti tulleen Brysselin rahapusseista. Tosin bussimme käyttivät pääsääntöisesti niitä idyllisiä ja mutkaistakin mutkaisempia kyläteitä.
Paikallista madeiralaista 5-vuotista Blandy´s Bual (meio doce, matured in American oak casks) juomaa siemaillen (ja hetkeä myöhemmin Sercial/seco) ja mitä vanhempaa juoma on, sitä pehmeämpää se on. Niitä iäkkäämpiä panttaamme matkalaukkuun kotiin vietäviksi.. Madeiran viinikellareista löytyisi myös vahinelaisten keski-iänkin ikäistä jaloa juomaa ja reilusti sitäkin vanhempaa.
Obrigado!11.11.17 klo 10.00, Las Palmas, Sabado
Torstaina lähtö Madeiralta Las Palmasiin heti aamupalan jälkeen. Matkaa 300 mpk.
Puuskittainen tuuli oli jo yölläkin vinkunut ulkona. Usko tuulen rauhoittumiseen oli kova, jotain sen suuntaista säätiedotuksessakin luvattiin. Mutta ei- siitä alkoi kahden vuorokauden kuoppainen, koliseva ja märkä kyyti. Tuuli ei antanut rauhoittumisen merkkejä ja meri velloi ympärillä. Tämä pulsaattorikone merivesipesulla on sellaista mitä jokaisen purjehtijan tulee kokea. Siis ihan kaikkien: wannabe purjehtijasta senioriin.
Kun siihen lisäsi yön pimeydessä sattuneen vahinkojiipin, joka rikkoi isopurjeen skuutin levankikiskon kiinnityksestä, niin sittenpä jatkettiin fokalla ja myöhemmin aamulla nostetulla mesaanilla. Koillistuuli oli kova ja puuskittainen ja kaakkoon yritettiin… 165… 160 ja lopulta 150 ja alle että päästiin marinaan. Istuttiin ulkona kuin tönkkösuolatut sillit ja osa sisällä tiukkaan purkitettuina sardiineina.
Varautumisesta huolimatta yksi, jos toinenkin tuli merisairaaksi. Pahoinvointilääkkeet otettiin liian myöhään tai ne eivät edes täysin pitäneet tautia pois. Kuskit olivat ruorissa kovilla. Ruoanlaitto heiluvassa veneessä oli vaikeaa. Torstaina syötiin vauhdissa Atlantin parasta chorizo-pastaa. Perjantain lounaan pelasti edellisviikon parjattu ylijäämä makkarakeitto. Se oli fiksusti säilötty tyhjään vesikanisteriin, minne se oli taidokkaasti oksennuspussia trattina käyttäen saatu ja pakastettu pahan päivän varalle. Eilen iltasella Hannun tonnikala-pestopasta oli mahtavaa, kuka sitä kykeni syömään parin päivän höykytyksen jälkeen.
Aamuyöllä päästiin Las Palmasin marinaan. Rauha maassa ja satamassa, vaikka paikkaa joudutaan vielä vaihtamaankin. Aamulla sataman suihku oli ah jumalaisen virkistävä ja kestosuolatut kampauksemme saatiin puretuiksi. Siilitukkaisilla miehillämme tämä oli naisia asteen helpompaa.  Aamiaisella oli sataman pikkukaupasta hankittua tuoretta lämmintä leipää, jogurttia, juustoa ja kahvinkeittimellä manuaalisesti keitettyä kahvia (=kahvinkeitin ei kestänyt merivesikylpyä, joten keitettyä vettä suodatettiin kahviksi muutoin kahvinkeitintä hyödyntäen).
Alkaa hervoton Vahinen puhdistusoperaatio ml koville joutuneet Vahinen tönkkösuolatut meriasusteet.
Gracias! Vaikka ei tämä aivan vielä lopu ;)
 
 
12.-15.11.2017
Sunnuntaina aurinko paistoi makeasti ja elämä Puerto marina deportivo de Las Palmas’sa yskähti käyntiin. Uusia ARCiin osallistujia alkoi saapua ja vanhoja miehistöjä lähti purkautumaan satamasta kaupungille ja eteenpäin. Niin myös Vahinella. Ensimmäiset hiipivät ulos jo ennen auringonnousua, joka on täällä etelässä huomattavasti aikaisemmin kuin kotosuomessa ;)
Vene oli pääosin jo kuurattu edellisenä päivänä mukaan lukien merivedenpitävät haalarit, takit, paukkuliivit ja juoksuliinat, jotka roikkuivat yön yli pyykkiköysillä kuin syvemmässäkin etelässä; makeanveden pesu teki terää, mutta näky oli hurja.
Muutoin Vahinen crewn ja päällystön vauhti lähti viimeisenä aamuna hitaahkosti käyntiin.  Kahvinkeitinkin oli sökö (ks ed. päivitys); yhteinen lauantai-ilta sataman raflassa oli mennyt pitkäksi kun juhlimme myös aiemman Madeira-kiinnityksen voittajaa.
Mutta paria aamun Suomeen-pakenijaa ja skootteriajelijaa lukuun ottamatta osallistuimme 9-hengen porukalla keskipäivän ARCin aloitusparaatiin. Niina kunniakkaasti kantoi suomalaisveneiden yhteistä järjestäjien ’virallista’ Suomen lippua ja Hannu, tuleva jungmanni, Vahinen omaa 1x1.6m lippua. Mukava fiilis USAn ja Ranskan välissä; aakkoskielenä oli español, joten Finlandia asemoitui Estados Unidosin ja Francian väliin.
Paraatin bändien rytmit siivittivät porukan myös jo Karibian tunnelmiin, jonne meistä ainokaisena Hannu myös pääsee, kokemaan siis ARCin lopun St Lucialla, tosin Lumikilla. Ilouutinen koko legin porukalle, kun jännitimme mistä sapattia viettävä vielä löytää itsensä; ja pesti löytyi keskiviikkona.
Vahinekin nostettiin samaisena keskiviikkona vielä riihikuivalle maalle eli telakalle; peräsin vaatii tuunausta ennen Atlantin ylitystä; ei asettunut aivan normaaliasentoon legin viimeisinä purjehduspäivinä.
Hauskaa, ikimuistoista, tuulista, hyökyaaltoista, mustelmaista, aurinkoista, suolaista oli. Osalle suorastaan ylenantavaa ;) Merivesi oli kuitenkin näillä leveysasteilla lämmintä. Oli tortilloja, tapaksia, salaattia, keittoja, tomaatteja, Serranon kinkkua, sitruista papaijaa, Madeiraa, vaan ei lopulta merestä suoraan nostettua kalaa, vaikka yritystä oli. Pizzaakaan emme tehneet, uuni ei oikein taipunut siihen. Mutta satamissa ao lättyä oli tarjolla ylen määrin kaikilla eri mausteilla. Kuten churrojakin.
Muistakaa käydä Kanarialla matkatessanne Kolumbuksen museossa Las Palmasin vanhassa kaupungissa (Museo Colon); täältä Kolumbus lähti kaikille Karibialle päätyville purjehduksilleen, silloin Länsi-Intian saaristoon, kun luuli päätyneensä Aasiaan. Lähtö tuntemattomille vesille oli 1492 ehkä hieman omaammekin suurempi seikkailu ;).
Kiitos Benalle ja Marjalle legin koko miehistön puolesta!!!
Hasta Luego!
Mervi & Eero, Susanna & Juha, Niina & Heikki, Kari, Hannu, Matti ja Leena
PS. Jos legillä suolaa pukkasi merestä riittämiin, niin legin hinta ei sitä ollut. Siis suolainen.