Turusta -Helsinkiin

Kuunari Helena purjehti Turusta Helsinkiin / Sailpimé

Lähtö pe 23.8.

Ryhmä näkövammaisia purjehtijoita kokoontui Helenalle aamulla klo
9.00. Osa kokeneempia merenkävijöitä ja osa vasta-alkajia eli
maakrapuja, mutta kaikki yhtälailla innostuneita tulevasta
purjehduksesta. Alukseen, miehistöön ja toisiin tutustumisen sekä
kapteeni Benan puhuttelun jälkeen Helena irtosi laiturista ja lähti
matkaan klo 11.35. Taivas oli pilvipoutainen ja tuuli lounaasta 7-8 m/s.
Päivän aikana tuuli voimistui ja oli voimakkaimmillaan lähes 18 m/s.
Ennen Hög såraa ihailtiin taivaalla liitelevän merikotkan uljasta
olemusta. Viimeisen vahtivuoron aikana yltyi satamaan rakeiden, rännän
ja veden sekoitusta. Kaikki osallistuivat kykyjensä mukaan innokkaasti
aluksen tehtäviin. Halukkaat pääsivät myös kokeilemaan veneen
ohjaamista vauhdikkaissa olosuhteissa.

Matka eteni suunnitelman mukaisesti ja Kasnänissä oltiin kiinni klo
18.25. Toimivasta muonituksesta erityisesti jäi mieleen maistuva
couscous-salaatti. Saunan ja makkaranpaiston jälkeen laiva hiljeni n
klo 23.00.

Kasnäs la 24.8.

Aamu valkeni Kasnäsissä aurinkoisena ja seesteiseen kauniina. Ilmassa
oli mukavan tuntuista tuulen virettä. Päivän purjehdukseen olosuhteet
olivat loistavat ja taivas oli lähes pilvetön. Laivan rytmin
mukaisesti aamiaista nautittiin klo 7.30. Helena irtautui laiturista n
klo 9.15. Edessä oli nyt purjehduksen pisin legi, noin 48 merimailia.
Matka eteni mukavasti ja tuuli puhalsi navakammillaan jopa 11 m/s
lounaasta. Helena saatiin päivän aikana varustettua lähes koko
purjearsenaalilla. Vauhtia oli parhaimmillaan yli 11 solmua, mikä sai
erityisesti purjehduksen ensikertalaiset suorastaan tärisemään
innostuksesta, niin mahtava kokemus oli päästä tällaisissa
olosuhteissa nauttimaan Helenasta ja maailman hienoimmasta
saaristomerestä! Ikimuistoisen purjehduspäivän jälkeen Barösundin
venesatamassa oltiin kiinni n. klo 19.30. Vierasvenesatamassa meitä
odotti makoisat saunanlöylyt. Takana oli lähestulkoon täydellinen
päivä: olosuhteet, luonto, meri, seura ja muonitus!

Su 25.8. Barösund

Aamu sarasti Barösundissa edellisen päivän tapaan aurinkoisena. Tuuli
oli kuitenkin yön aikana tyyntynyt lähes täysin. Meri hohti edessä
uskomattoman tyynenä ja pehmeänä. Helena irtautui laiturista n klo
9.30. Näytti siltä, että tuulesta ei siis ole viimeisellä legillä
apuja matkan tekoon. Näin asianlaita olikin ja Helsinkiin matkattiin
moottorin voimalla. Venematka tarjosi tästä huolimatta suurta
nautintoa. Totta kai olisi ollut hienoa saapua Helsinkiin pulleiden
purjeiden tuomina, mutta tunnelmaan se ei vaikuttanut. Välillä osa
porukasta innostui jopa laulaa luikauttelemaan meriaiheisia lauluja
Titanicin tunnusmusiikista Mikkihiireen merihädässä.

Loppupalaverissa vaikutti siltä, että kaikki olivat purjehdukseen
enemmän kuin tyytyväisiä. Matkan vasta-alkajapurjehtijat menettivät
kaikki tyyni sydämensä Helenalle ja merelle. Ensikertalaisetkin
näkövammaiset pärjäsivät kaikki mainiosti ja nauttivat
purjehduksesta. Voimaannuttava kokemus! Kiinni Katajanokan laiturissa
laivamme oli n klo 17.00?

Me lähdemme mereltä, mutta meri ei enää lähde meistä...

  Ystävällisin terveisin,

a-p.saarela