Kohti Suomea

Lauantai 13.7 (NOKKAMYYRÄT)
Kokoonnuimme yhteen ensimmäistä kertaa kahden maissa laivalle. Tutustumiskierrolla huomasimme, että osalla miehistöstä on jo oma viittomanimi. Paikalla oli lähes kaikki 23 purehtijaa, kolme miehistöstä saapuivat myöhemmin. Samaan aikaan Fredrikstadissa oli Tall Ship Race-tapahtuma, jossa osa meistä ehti nauttia laivojen kauneudesta ja selviytyä ihmislaumasta. Tapahtuman kojuista napattiin herkkuja, kuten toffeeta. Jotkut meistä bongasivat sirkusshowin erään laivan kannella ja pääsivät nauttimaan sitä. Yksi sirkuslaisista tuli sataman puolelle tekemään käsiseisontaa ja pyysi yhtä meistä antamaan vettä sirkuslaiselle samalla kun hän oli seisomassa käsillä. Tapahtuman aikana laivoilla oli mahdollista tanssia kannella, tutustua kapteenin huoneeseen ja saada lahjoja! Meidän satamarannalla oli sattumalta CREW PARTY- teemavene, jonka ympärillä oli koristettu koivupuita. Siitä tuli suomalainen juhannus-fiilis. Tall Ship Race-tapahtuma osoittautui mahtavaksi ja eloisaksi tapahtumaksi. Vaikka tapahtuma oli mahtava, emme kuitenkaan malttaneet odottaa seuraavaa päivää, jolloin laivamme irtotettaisiin satamalta merelle.
 
Sunnuntai 14.7 (NOKKAMYYRÄT)
Aamu meni kapteenin ja perämiehen tutustumiseen, ja kapteeni sai melko heti oman viittomanimen! Tutustumisen jälkeen suoritettiin lyhyitä koulutuksia, esimerkiksi miten käytetään vessaa. Aluksi kaikki tuntui sekavalta, koska monet meistä on ensikertalaisia. Iltaan mennessä asiat alkoivat  vähitellen sujua. Meidän ryhmästä tuntui ensin, että olimme koko ajan hommissa. Lopuksi olimme niin rättiväsyneitä, että unohdimme standby-vuoromme, vaan painuimme pehkuihin heti illallisen jälkeen ja nukuimme vuoromme yli. Anteeksi heille, jotka joutuivat hoitamaan vuoromme.
Osallistuimme kolmen maissa laivaparaatille. Odotimme ensin meissä kiinni olevien laivojen poistumista, jotta pääsisimme irrottamaan laivaamme. Lähdön lähestyessä pahoinvointilaastarit vilkkuivat korvien alta ja raskauspahoinvointirannekeita otettiin käyttöön. Helenalaiset seisoivat ympäri kantta katsomassa satamilla olevia laivoja, veneitä ja ihmisiä. Näkymä oli upea; kaikki vilkuttivat meille ja vilkutimme takaisin. Välillä teimme viittomakielisiä aplodeja, ja toivoimme saavamme vastakaikua samanlaisilla aplodeja yleisöstä. Jotkut vastasivat takaisin! Jes! Jotkut meistä lauloivat kansallislaulua viittomakielellä. Ehdimme tanssia kilpaa toisen CREW PARTY-veneen kanssa, ikään kuin olisimme kommukoineet toisen veneen kanssa pelkästään kehoilla. Päästyämme merelle tuuli alkoi nousta ja kaikkien pitää pukeutua isoihin purjehdusvaatteisiin. Tästä alkaa kahden vuorokauden putken purjehtimista!
Maanantai 15.7 (NOKKAMYYRÄ)
Aamulla heräsimme 3.30 vahtivuoroon nälkäisinä. Onneksi iltapalalta jäi pannareita yli, söimme niitä vuorollamme. Pääsimme nostamaan purjeita ja käyttämään ruoria. Tajusimme selvinneemme yhdestä yöstä keskellä merellä, vaikka monet kokivat pahoinvointia ja jopa oksensivat pois. Meille kävi tulkkeja sääliksi, sillä molemmat kokivat pahoinvointia ja joutuivat kuitenkin töihin. Yksi tulkeista vastasi reippaasti :"No, saanpa tästä viikosta puhdistuskuurin", kun näimme kyseisen tulkin konttaamassa laidan yli oksentamassa. Miehistö oppi viittomaan joitakin viittomia ja käyttivät eleitä taitavasti, mikä on tosi kivaa!

Tiistai 16.7 (YÖPÖLLÖT – Juha, Taneli, Iivari, Kaarina & Veera)
Maanantain ja tiistain välisenä yönä tapahtui paljon: saavuimme viimeinkin Ruotsin ja Tanskan väliselle salmelle. Helsingborg ja Helsingør vilkkuivat upeasti yöllä. Tämän lisäksi alitimme Øresund-sillan, joka yhdistää Kööpenhaminan ja Malmön. Kaksi helenalaisista asuu nykyään Tanskassa, joten he pääsivät vilkuttamaan omaa kotikaupunkiaan.
Sillan näkemistä oli odotettu kovasti, joten moni oli valmis heräämään keskellä yötä. Saimme herätyksen viime tingassa ennen sillan alittamista, joten meille kaikille tuli hyvin kiire ehtiä kannelle. Unipöppöröisenä se oli aika vaikeaa. Tämä hätiköity touhu sai aikaan yhden helenalaisen polven loukkaantumisen, kun joku oli kiireessä vahingossa astunut tämän henkilön polven päälle ahtaassa hytissä.
Heti sillan jälkeen meillä alkoi aamuvahtivuoro. Yksi ryhmän jäsenistä oli vaikeasti herätettävissä. Onnistuimme herättämään kyseisen unikeon juuri kolme minuuttia ennen vuoron alkamista. Hänelle tuli hieman kiire ehtiä kannelle. Matkalla Bornholmiin näimme myös Falsterborin, joka tarkoittaa suomenkielellä liikenneympyrää merellä. Perämies vitsaili, että Falsterbori on lintujen huussi. Nimitys johtuu siitä, että Falsterbori oli täynnä lintuja ja toimii tavallaan lintujen taukopaikkana.
Kuten on mainittu aikaisemmin, olemme hieman aikataulusta jäljessä ja otimme siksi salaisen G:n käyttöön, joka nopeuttaa purjehtimista. Emme ole aiemmin päässeet käsittelemään purjeita aiemmin, ja tällä vuorolla pääsimme iloksemme laskemaan sekä nostamaan purjeita.
Merkittävää on myös se, että Golly otettin käyttöön. Gollya käytetään hyvin harvoin. Esimerkkinä mainittakoon se, että perämies on ollut Helenalla yhteensä 27 kertaa, mutta tämä oli vasta kolmas kerta hänelle, kun Gollya käytettiin. Tuulen takia Gollyn laskeminen kesti kaksi tuntia ja vaati yhteensä 15 henkilön apuvoimaa. Perämies unohti myös kiinnittää alastuloköyden, jonka takia purje piti laskea hauisvoimin.
Sunnuntaina aloitimme leikkimielisen salamurhapelin, jonka ideana on tappaa toinen halaamalla niin, ettei muut näe tilannetta. Tämä on luonnollisesti aika vaikeaa, kun olemme koko ajan Helenalla toistemme silmien edessä. Yli puolet koko porukasta on jo kuollut (21 kuollut, 8 elossa), ja loput meistä jännittävät henkemme edestä olemalla yksin muun muassa kapeilla käytävillä ja hyteissä.
Bornholm näkyy horisontissa, joten tähän on hyvä lopettaa.

Keskiviikko 17.7. MERENNEIDOT (Rami, Noora, Karoliina, Mika ja Aino)
Saavuttuamme Bornholmiin olimme täpinöissämme kuumasta suihkusta: osoittautuikin, että saisimme jokainen vain kolmen minuutin verran puhtautta. Se oli hieman haasteellista, mutta siitä selvittiin. Kukaan ei haise hielle tällä hetkellä. Pääsimme myös kaupoille shoppailemaan herkkuja. Naiset menivät jäätelölle, miehet kaljalle. Kaljan tuoksu ilmeisesti houkutteli naisia, sillä pian hekin ilmestyivät pubiin. Toisaalta pubin huurut taisivat lopulta käydä voimille, sillä naiset suuntasivat takaisin Helenalle. Matkalla pyhään paikkaan löytyi aarre kadulta: kakkapökäle, johon oli tökätty Tanskan lippu. Helenalla paljastui, että oksuepidemia sen kun jatkuu: vatsassa myllersi peräti jo kuudella keltanokalla. Nyt ei tainnutkaan olla kyse pelkästä merisairaudesta vaan jostain paljon pahemmasta, pimeistä voimista, jotka koettivat nujertaa meidät. Emme lannistuneet vaan ostimme litroittain käsidesiä ja saippuaa. Helenan oma poppamies Juhis kiikutti messiin vielä samarinia, imodiumia, valtavan kokoisen inkiväärin (keksimme inkiväärille uuden viittoman: in-kivääri) ja valkopippuria. Jälkimmäinen kuulemma auttaa immuunijärjestelmää. Who knows.
Kun aamu alkoi Ronnessa sarastaa, alettiin jo tehdä lähtöä. Ensin Helena pyörähti toiselle satamapaikalle tankkaamaan vatsansa täyteen vettä. Matkaa jatkettiin Bornholmenin länsipuolta pitkin pohjoiseen Hammerodden majakalle. Näky oli kerrassaan upea ja jopa stand-by porukka sai jättää siivous- ja desinfiointiurakkansa hetkeksi kesken ihastellakseen paikkaa, jonne noin 200 alusta on haaksirikkoutunut. Sattuneesta syystä majakka löytyykin nyt uudelta paikalta. Hammeroddesta Helena rullasi Christiansöön rinnalle, jossa päästiin bongailemaan hylkeitä. Ainakin kymmenen hylkeenpäätä ehdittiin bongata ennen kuin aluksemme lipui saaren ohi. Merimetso on myös nähty.
Heti kun iso purje nostettiin, kaksi ryhmämme merenherraa nukahtivat pöydän ääreen kuin merivauvat konsanaan. Tähän meidänkin on hyvä siis lopettaa. Suuntima kohti Visbyä – jee!
 
17.7 2019 ITÄMERINORPAT (Cecilia, Iina, Mads, Nelli-Sofia ja Lasse)
Purjeiden noston aikana ilmeni jällen kerran nimeltä ruokakriisi, aamuisen kauppareissun yhteydessä oli kommunikaatiokatkos ruokakermasta mutta ratkaisu löytyi soijakermasta, siitä loihditiin herkullinen kinkkupasta, kasvisversio oli myös hyvää mustapapujen kanssa. Keittiössä tapahtui taas vahinko että jonkun juomatölkki oli jäänyt keittiön pöydälle, voideltuun vuokaan levisi juomasta paineella suihkumalla niin että voideltut vuoat jouduttiin pesemään ja voidella toistamiseen.
Kaikkien ruokailu keskeytyi yhtäkkiä kun messiin kiipesi kaksi palomiestä! Missä palaa?? Jotkut uskoivat esityksen aidoksi, huomattuaan kuitenkin sen olleen savusukellusharjoitus kahden miehistön jäseneille. Yksi helenalainen lupautui potilaaksi ja katsoimme kun häntä raahattiin messien läpi ylös kannelle. Sen jälkeen pidettiin lyhyt tiedotus mahdollisten tulipalojen varalta toimintaohjeita. Sitten oli aika taas tehdä iltapalaa luvassa oli mustikkapiirakkaa. Mustikkapirakka oli maistuva iltapala, se meni hyvin kaupaksi.
Näimme paikoittain sinilevää merellä, mikä on harmillista ainakin uimisen kannalta, jotkut meistä olisi haluneet pulahtaa itämerelle uimaan, mutta ilta ehti jo tulla ja oli kylmää.
Illalla odotettiin auringonlaskua ja se olikin kaunis näytös. Yllättäen nousi myös punainen täysikuu auringonlaskun jälkeen!
Jotkut pelasivat vapaa-aikanaan kortteja, jotkut nauttivat kannella ja jotkut keräsivät voimiaan tuleviin koitoksiin.
Onneksemme oksuepsioidi näyttää menneen vähitelleen ohi ja kaiki pääsevät lopultakin nauttimaan matkasta täysin rinnoin.
 
Vuoromme alkoi lyhyen yöunien jälkeen auringonnousun aikaan kannella, josta saimme nauttia toistamiseen luonnon näytöksen. Yksi miehistön jäsennistä luotti meihin niin hyvin että uskalsi jopa ottaa muutamat yötorkut meidän ohjauksen aikana. Meri oli tyyntä, päätimme pitää aamujumpan Helenan kannella, kun yhtäkkiä 15-20m päästä Helenasta kirjohyljen pää tupsahti keskellä merta ihmettelemään tekemisiämme. Tuijoitteltuamme toisiamme hetken ihmetelleen, jatkoimme kumpikin omille teillemme aamupalaa syömään.
Päivällä oli lämmintä ja meri tyyntyi entistäkin tyynemmäksi ja usvamainen ja aavemainen taivaanrannalla, josta ei aina erottanut taivasta ja merta. Pilvet näkyivät kaukana taivaanrannalla, tuntui kuin pilvet koskettaisivat meren pintaa. Kapteenin mukaan tällainen tyyni keli merellä näkee vuodessa noin 4-5 kertaa.
Siivousvuoromme jälkeen oli kiire kannelle, sillä crew oli keksinyt jotain meidän varalle. Leikin nimi on salamatkustaja, merenkulkijoiden versio piiloleikistä. Etsijät joutuivat odottamaan pukspröötille eli Helenan keulalle odottamaan kun piiloutuijat etsivät piilopaikkoihin. Leikin alettua löysimme yhden heti maston ylhäältä, pian loputkin löydettiin melko pian, viimeisin salamatkustaja löydettiin alle 30 min päästä. Miehistön mukaan voimme rantautua Visbyyn, sillä löytäisimme varmasti mahdolliset salamatkustajat laivalta jos sellaisia pääsee laivaamme Ruotsista.
Visbyn rantautumista odotellessaan…

18.7 (NOKKAMYYRÄT)
Rantauduttiin Visbyyn kuuden maissa, osa suuntasivat heti tortillojen jälkeen euroopan suurin jätskibaariin.
Siellä oli 319 erilaista jäätelömakuja. mm. marenkijäätelö, redbull energiajuoma-jäätelö, smurffijäätelö, unicorn-jäätelö, porkkanakakku-jäätelö. Istuttiin porukalla jätskibaarin terasilla ja aurinko paistoi! Satamalla vilisee paljon ihmisiä ja jotkut tanssivat veneiden päällä ja laitureilla, kun Visbyllä oli joku tukholman tapahtuma meneillään.
Saimme suihkukortin ja tällä kerralla saatiin 2minuuttia enemmän suihkuaikaa eli 5minuuttia. Ihana päästä kuumaan suihkuun kunnon pesulle yöpurjehduksen jälkeen.
On ilta myöhä Helenan hytin valot sammuivat. Hyvää yötä.
 
19.7 (NOKKAMYYRÄT)
Hyvää huomenta Visby! Kaikki odottavat kovasti lähtöään tutkimaan Visbyn vanhaa kaupunkia ja högklintiä.
Osa porukoista lähti vuokramaan pyörä ja siellä vuokraamossa oli CODA työntekijä, aivan mahtavaa saada kommunikoida viittomakielellä tosin kylläkin oli ruotsalaisella viittomakielellä! (pientä kertausta jollekin meille) Pyöräilijöiden matka jatkui högklntiin joka on about 8km yhteen suuntaan.
Osa jäivät satamaan potemaan noro-virusta (tämänhetkinen epävirallinen diagnoosi) ja jotkut lähtivät vaeltamaan vanhaan kaupunkiin ja löysivät kaupoista jotain kivaa. Myöhemmin törmättiin högklintistä palanneelta porukalta jotka tulivat tsekkamaan vanhaa kaupunkia. Meistä yksi suomenruotsalainen oli yli happy, kun löysi kirjakaupan ja sai ostaa äidille toivottu kirjan!
Aika vierähti nopeasti ja palattiin Helenaan ja hämmästeltiin Jutan ja Samun tekemä upeaa liaania. Saimme uida vähän satamalla, hypättiin liaanilla veteen ja kiivettiin takaisin. Vesi oli kuulemma tosi kylmää, mikä virkisti osaa meistä. Melko heti uimisen jälkeen lähtö alkoi bensapumpun kautta.
 
19.7 (YÖPÖLLÖT – Taneli, Iivari, Juha, Kaarina ja Veera)
Kun Gotlanti näkyi vielä horisontissa meidän suunnistaessa Helsinkiin päin, meidän konemies huomasi, että apukone oli mennyt rikki! Tämän takia Helenan moottori oli pakko sammuttaa, jotta Samu pääsisi tutkimaan, missä on vika. Silloin oli tyyni ilma, joten pysähdyimme kokonaan. Meille tuli ohjeeksi purkaa Golly Bouler, jo toista kertaa viikon aikana! Onneksi konemiehemme oli käsistään taitava ja onnistui korjaamaan apukoneen. Ironisesti tämä tapahtui juuri täysin samaan kun viimeisimmät Golly Boulerin purjeen osat oli ehditty purkaa. Tämän episodin takia jouduimme uudestaan kasaamaan purjeen, vaikka sitä ei käytetty. Onneksi siihen meni kaksi tuntia vähemmän aikaa loistavan yhteistyön ansiosta verrattuna ensimmäiseen koitokseen.
Jotain ikävää kuitenkin sattui. Apukonetta korjattaessa konemies loukkasi vahingossa kätensä. Hänen käsivarrellaan komeilee nyt iso tummansävyinen palovamma.
Yö oli myös henkeäsalpaava, sillä punertava kuu nousi ja samaan aikaan aivan kuuta vastapäätä aurinko katosi meren horisontista. Merellä oli niin tyyntä.
Kun meidän merivahtivuoro alkoi neljältä aamulla, saimme seurata kaunista auringonnousua ajon aikana. Juuri ennen vahtivuoromme loppumista perämies kysyi meiltä, mitä merkittävää tapahtui tasan viisikymmentä vuotta sitten koko ihmiskunnalle. Hetken pohtiessamme oivalsimme vastauksen: Neil Armstrong ja Buzz Aldrin astuivat kuuhun 20.7.1969.
Vatsataudin aiheuttama sairastupa, joka perustettiin ylempään messiin, täyttyi hurjaa vauhtia virusta potevista helenalaisista. Kaikki eivät mahtuneet samaan tilaan, joten osa sairastavista joutui siirtymään alamessiin. Joka ryhmässä oli pienoinen resurssipula, pahimmilaan vain kaksi toimintakykyistä purjehtijaa hoiti kaikki annetut tehtävät. Moni sairastavista on onneksi tullut takaisin elävien kirjoihin ja nyt toivotaan parasta, että koko epidemia on vähitellen takana.
Kaiken kaikkiaan viikko on ollut tapahtumarikas, oppivainen ja antoisa. On ollut mahtavaa seurata, kuinka miehistö on innostunut oppimaan uusia viittomia ja käyttämään eleitä rohkeasti.
Purjehtijoille tuli mieleen muun muassa seuraavat asiat koko viikosta: jäätelö, vatsatauti, Visby, punertava kuu, tähtitaivas, Golly Bouler, aurinkoinen ilma, aallot, huikea elämys, rauhallinen meri, hyvä yhteishenki, hektinen aikataulu, vähäiset yöunet ja hauska miehistö.
Kiitos kaikille mukana olleille mieleenpainuvasta viikosta!