FURUNO FINLAND Turku Activ Wärtsilä Ålandsbanken

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

FURUNO FINLAND

Ålandsbanken

Wärtsilä

Activ

Turku

Danfoss

Danfoss

Turku

Kotkan kaupunki

eniro

Lissabon-Gibraltar-Malaga

2410 2014 Malaga

The world is your oyster- seikkailu alkoi Lilla Porcon postikorttireisulla. Isoäiti saa kortin ja porco pääsi takaisin veneeseen. Marokkoa testataan toisella reissulla. Vaikka maamatkailu ja 90 asteen käännökset sopivat Porcolle, on merimatkailu kuitenkin suositeltavaa hyvässä porukassa. Matka Malagaan oli kostea, sää oli sumuisen sateinen ja matka eteni noin 4-6 m/ s pyöriäisten kanssa.  
Matti ehti luetella 1/500 lukemistaan kirjoista ennen IV:n ja I:  
ryhmän vaihtoa. Aamu alkoi viiden tähden aamubrunssilla (irtokarkeista avokadoon), kuten aina malagassa perjantaisin. Aamupalan jälkeen päiväunet maistuivat monille, paitsi kirjoittaneelle. Sään ollessa loistavan aurinkoinen pysähdyttiin Fuengorolan rannan edustalle uimaan. Hansin uimahypyt paranivat kerta kerralta. Porcon haaveillessa uudesta merivirtareissusta päätettiin testata pelastusrengasta ja pelastuspukua (Matti alias teletappi).  Jäätelökahvit jäivät valitettavasti taas välistä matkan jatkuessa kohti Malagan satamaa.
Sovittiin Hansin kanssa sanan vaihdosta: turkoosi muki:
Turkoosi muki piti sisällään viimeksi ehkä vettä tai kahvia. Sitä ei ollut näkynyt hetkeen eikä huomio sen poissaoloon kiinnittynyt kuin ruokailujen yhteydessä. Se oli palvellut matkalla hyvin. Väri oli miellyttävä ja personoitu maalarinteippimerkintä muistutti yhteenkuuluvuudestamme, laivakäytössä siis viiden pisteen muki. Oliko se kenties tuntenut kaipuuta juurilleen ja yhtynyt yön hiljaisina tunteina turkoosiin mereen. Oliko kamppailu kohti meren pohjassa leppääviä ABS-muovin öljyisiä nuoruuden lähteitä ollut liian raskas ja muki kellui väsyneenä kohti Atlantin muovilauttojen joukkohautaa.  
Helenan lipuessa kohti legimme viimeistä satamaa en voinut olla tuntematta myös pientä haikeutta miehistömme yhteisen matkan päätöksestä. Yhteinen aika ja  kokemukset jäävät elämään mieliimme.  
Ehkä tapaamme uudestaan. Satamassa kuitenkin juhlimme vielä ja naurumme ja tunnelmointimme täyttäköön viimeisenkin sataman lämpimän yön.


Torstai 23.10 Gibraltar marina, Kansimiehen silmin.

Cadizin marina paljastui aamulla olevan täynnä, joten edessä oli vielä yksi päivä ja yö merellä. Tuulet olivat jälleen meitä vastaan ja jatkoimme tiuhaa kryssimistämme. Vahdinvaihdon hetkellä klo 2.00 saavuimme myötävirtaan ja käynnistimme pääkoneen avustamaan etenemistä. Tiistai aamuna kello 8.00 jälkeen saavuimmekin Gibraltariin. On aina yhtä yllättävää ja ilahduttavaa herätä ja huomata olevansa perillä.
Nyt kaksi päivää ja monta monituista tapahtumaa myöhemmin onkin aika tehdä tilinpäätös tästä kaikesta. Tiistaina söimme myöhäisen lounaan Helenan kannella ja suoritimme riehakkaan pelastusharjoituksen satama-altaassa ennen kuin suunnistimme koko porukalla yhdessä kaupunkiin. Ilta meni rattoisasti ja kaikilla oli mukavaa. 12 henkinen miehistömme nostikin pienen intialaisen ravintolan melutason johonkin uuteen mittakaavaan iloisella keskustelullaan. Pienen harhailun jälkeen kaikki lopulta löysivät yöllä takaisin Helenan armolliseen ja rakastavaan syleilyyn.
Keskiviikkona suoritimme koko aamupäivän siivousta laivan sisällä, huoltotöitä konehuoneessa ja pesimme helenan kannet sekä laidat. Illaksi suunnistimme kahdessa ryhmässä turismin pariin ja vaihtelevalla menestyksellä näimmekin kuuluisia gibraltarin apinoita. Apinat todella ovat oppineet ottamaan turisteista kaiken irti. Tämä näkyykin apinoissa erilaisina elintaso sairauksina, kuten korkeana kolesterolina ja sokeritautina. Turismin raadollisuusta huolimatta apina olkapäällä oli mieltä ylentävä kokemus. Loppu ilta sujuikin sitten niinkuin viimeinen ilta satamassa yleensä menee. Nautimme paikallisia virvokkeita ja paransimme maailmaa pohtimalla erinäisiä kysymyksiä kuten: ”Mihin avaruus loppuu?; mikä on elämän tarkoitus? Ja onko Jumalaa olemassa?”
Nyt lähdön hetki lähenee, irroitamme köydet tunnin päästä ja suunnistamme bunkrauksen jälkeen viimeiselle osuudelle kohti Malagaa jossa allekirjoittanut poistuu laivasta 6 viikon pestin jälkeen, ja luovuttaa vastuun toiselle kansimiehelle. Kiitos Helena upeista hetkistä jälleen kerran. Merisuolaa suussa ja oksennusta poskella on vain toinen puoli siitä kaikesta mitä olen jälleen kanssasi kokenut. Toivottavasti saan nukahtaa syleilyssäsi jälleen tulevaisuudessakin.



Maanantai 20.10.2014 - Gulf of Cadinz

Sunnuntai aamu valkeni samalla tavoin kuin aamut yleensä merellä
valkenevat: Ensin poistuu pimeys itäisestä horisontista, sitten katoavat tähdet, ja sen jälkeen taivaalla olevat pilvet värjääntyvät punaisen ja keltaisen eri sävyillä. Värit riippuvat ilmakehän vesi- ja pölyhiukkasmääristä, sekä näiden valonheijastusominaisuuksista. Itäisen taivaan pilvien väriloistoa jatkuu, kunnes ensimmäiset päivän säteet yltävät horisontin takaa havainnoitsijan silmiin. Auringon noustua jumalainen näytelmä haihtuu yhtä äkisti kuin oli ilmestynytkin. Pilvet palautuvat takaisin arjen tuttuun valkoiseen ja harmaaseen. Kylmän ja harmaan hetkisen jälkeen voi tuntea auringon lämmön kasvoillaan, ja todeta uuden päivän alkaneeksi.
Yön aikana olimme onnistuneesti ohittaneet Portugalin lounaiskärjen, Gabo de Sao Vicenten. Olimme elätelleet toivoa, että Lissabonista siihen asti puhaltanut eteläinen vastatuuli pysyisi suunnassaan, ja tarjoaisi meille niemen ohituksen jälkeen sivuvastaisen, jolla voisimme mukavasti lasketella aina Gibraltarille asti. Mutta luonto oli päättänyt toisin.
Afrikan ja Euroopan väliselle merialueelle saapunut etelätuuli tahtoi antaa meille alkeiden lisäksi myös syventäviä opintoja vastatuuleen purjehtimisen jalossa taidossa ja kääntyi pedagokista lahjakkuutta osoittaen itään. Kiitollisena vastatuulen suomasta mahdollisuudesta tehdä vastakäännöksiä sydämemme kyllyydestä purjehdimme sik-sak kuviota tehden halki Cadinzin lahden. Auringon laskiessa ja ensimäisten tähtien syttyessä saatoimme todeta, että matkaa Cadinzin kaupunkiin, seuraavaan määräsatamamaamme, oli sen verran, että saisimme kohdata myös maanantaiaamun merellä.
 
19.10.2014

Köydet solmussa ja Toinen yö merellä... Näin Pertsa olisi aloittanut tarinan kirjoittamisen tältä päivältä. Aloitus olisi ollut hieno, mutta ei kovin todenmukainen, vaikka kuka totuudesta nyt merellä on kiinnostunut.
Alun ollessa näin hyvä, täytyy pyytää Pertsaa myös lopettamaan tämä kitjoitus.
Köydet solmussa... Henrik on huolehtinut kaikistä koysistä. Köydet riippuvat, roikkuvat ja pyörivät tuulessa samaan suuntaan ja samassa kulmassa. Tämä johtunee siitä, että ne ovat solmittu kaikki samalla tavalla, kuten isoissa laivoissa. Henrik istuu nyt kannella, mutta ei enää pahasti harmittele pekonipuutteestaan. Jarkko taas olisi tosin halunnut kermavaahtoa, sitäkään ei ollut tänä aamuna tarjolla. IV-ryhmä on pian tunnettu siitä, että se tekee kaikki vuoronsa hieman väärällä ajalla.
Tänään aamupala onnistui IV:ltä oikein hyvin, vaikka vuoro olisi ollut II-ryhmällä. Onneksi aamupalaa on mukava tehdä, varsinkin ilman pekonin käryä.
Hetki sitten musta lintu, noin 1,5 m x 2m (totuusnäkökulma unohdettu) laskeutui Esan päälaelle. Linnun kynnet jättivät hellän muiston matkasta.
Osa miehistöstä näkee valaita ja delfiinejä, osa kohtaa lintujen hyökkäyksen ja pyörivät tuulivirtaukset.  Esa on siis IV- ryhmän toinen osapuoli, sanoisin se parempi puoli.
Jos Henrik on aina SO suloisen happy, (rommilla tai ilman) on Jarkko hyväntuulinen ja naurava. Myös todella luotettava. (eikä kiristä kehuja pahasti). Jarkko on kuin kotona täällä, enkä yhtään ihmettele, että american ladyt, pyörittelevät silmiään pilke silmissä hänet kohdatessaan.
Todella, luotettavuus merellä on mukavaa. Lisäksi on ihanaa sanoa henkilöille, joista pitää ”hyvää huomenta” useamman kerran päivässä.
Merellä sitä voi tehdä todella usein. Myös Matti on päässyt nyt kannelle teekuppinsa kanssa. Matti on puhelias tyyppi, jopa silloin kun itse on puolitajuissaan. Hän voisi olla (kaikessa hyvässä) se maailman ensimmäinen objekti, joka olisi olemassa ilman objektia kokevaa subjektia. Vaikka Matti olisi objekti,hän on selvästi tunneherkkä ja muiden olotilaan samaistuva tyyppi, hyvä tyyppi. Monet meistä voivat olla kiitollisia hänelle korpuista, joita hän tasaisin väliajoin syötti meille. Nyt Matti löysi jälleen tyynyn ja nukahtaaa (jälleen) tyytyväisenä?
Toinen yö merellä... meni tasaisesti tähtitaivaan alla. Seura on ollut parasta, jota laivalta löytyy! Aidosti todella hyvää seuraa.
Nyt tähän loppuun tarvitaan loistavan ironian taitavan kapeteenin
lopetussanat:
Edellä kerrottu lienee sattumalta tosi mutta matka ja tarina.


17.10.2014

Pari tuntia on nyt seilattu Lissabonista eteenpäin. Matkaamme pikkuhiljaa kohti Gibraltarin salmea.
Maininkia on mukavasti ja tuuli on sopivat 13 m/s. Uudet purjehdusoppilaat hyppäsitvät kyyntiin eilen ja ensimmäisen yön vietimme satamassa mukavan rennoissa tutustumismeiningeissä. Tulimme siihen tulokseen, että meillä on erittäin hyvä jengi koossa.
Tänään aamusella lähdimme seilaamaan. Ensimmäiset vahtivuorot määrittelivät itse kullekkin, joko turmiollisesti tai sitten ei niin turmiollisesti, seuraavien tuntien olotilan. Juuri näillä hetkillä siis standby vahtilaiset nautiskelevat elimistön kyvystä tyhjentää vatsalaukku yläkautta ja merivahdissa voidaan hyvin. Ehkä se on (toivottavasti) tätä ensimmäisen päivän totuttelua ja huomenna olotilat olisivat jo kohonneet.



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi