Turku FURUNO FINLAND Ålandsbanken Wärtsilä Activ

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Ålandsbanken

Turku

Activ

FURUNO FINLAND

Wärtsilä

Danfoss

Danfoss

STI

Turku

TSR Kotka

TSR Turku

K1252

22.-23.1.2015

Vaiherikkaan yöpurjehduksen jälkeen saavuimme kauniiseen ja idylliseen Anguillan Road Bayhin puoli yhdeksän maissa.
Aamu-uinti virkisti ja innokkaimmat hyppäsivät heti dingiin suuntana läheiset snorklauspaikat. Lounasruokana oli ruokalistan mukaan haikeittoa, ja stand-by-neljänneksen aherruksen tuloksena syntyikin herkullista uunikalaa Tortolasta ostetusta meille oudosta kalalajista, joka ei kuitenkaan ollut haita eikä siis keittoakaan. Illalla oli vuorossa legin ohjelmallinen huippukohta Barbecue Beach Party rannan ravintolassa. Laivalla maustetut ankanreidet syttyivät grillissä palamaan ja sammutettiin oluella – kaiken kaikkiaan huippuherkullista. Ilta jatkui paikallisen tanssimusiikin säestyksellä ja Rum Punchin siivittämänä.

Road Bayn kuppilassa osa oppilaista tapasi amerikkalaispariskunnan, joka oli valmis myöntämään mitalit runkomiehistöllemme – neljälle miehelle 22:n naisen miehittämällä aluksella! Vielä suurempi riemu syntyi, kun kerroimme, että näitä 22:ta naista kohden on laivalla kaksi vessaa ja yksi suihku – rouvan reaktio oli Shoot me !

Auringon noustessa taas polskuteltiin aamu-uinnilla ja aamupala maistui useimmille kuten aina. Valitettavasti kuitenkin pariin kaveriimme oli iskenyt kelju vatsapöpö, aiheuttanut vessassa juoksua läpi yön. Joukossamme olevat useat pätevät sairaanhoitajat antoivat hyvät rohdot ja illansuussa potilaamme olivat jo mukana köysiä kiskomassa – taudin on oltava tosi paha jotta aito purjehtija pysyisi kannen alla täydellisenä purjehduspäivänä.

Kaikki muut nauttivat täysin siemauksin päivästä. Se tarjosi upean sään ohella vähäisen tuulen, jonka turvin nostettiin iltapäivällä kaikki purjeet ja suuntasimme takaisin kohti lähtösatamaamme, St. Martinin Marina Fort Louise'a. Tehtiin pari vendaakin, mutta on myönnettävä, että apuun tarvittiin pääosan matkaa konetta. Satamaan saavuimme muhkeiden loistoristelijöiden väliin kello viiden maissa.

Viimeiset toimemme huomenna laivalla on siivoaminen, jossa takuulla mikään miehistö ei voi hakata tätä kokoonpanoa. Sitä ennen on tietysti pakattava itse kunkin tavarat, mikä onkin isompi haaste. Olemme yrittäneet arvioida – turhaan - miten paljon aikaa olemme käyttäneet erinäisten tavaroidemme etsimiseen päivittäin hyteistämme ja muualta laivalta.
Kateissa on ollut kaikkea vesipulloista ja aurinkorasvoista rintaliiveihin ja bikinin alaosiin.

Kiitos Helena ! Emme unohda purjehdustamme Karibian auringon alla ikina ! Tunnelma oli ajoittain hyvin tiivis ellei suorastaan hektinen, mutta emme vaihtaisi tata kokemusta mihinkaan. 22 naisen porukka hitsautui vahitellen vahtiryhmien avulla tiiviiksi tiimiksi, joka oli taynna naisenergiaa / niin hyvassa kuin pahassa.

Vahtiryhma 2 Ulla, Aune, Teija, Tytti, Raija ja Eppu       


Keskiviikko 21.1

Aamu Bitter Endissä alkoi aktiivisesti. Osa snorklaili ja ui. Heidän ”saaliinaan” oli rauskuhavaintoja, barracuda ja lukuisa määrä pienempiä värikkäitä kaloja.  Kameran muistikortille tallentui myös yli puolimetrinen lisko. Osa lähti puolestaan sataman ylihintaisiin puoteihin shoppailemaan. Rantaboulevardeineen ja siistine ravintoloineen Bitter End näytti kuin elokuvalavasteilta. Tähdet vain puuttuivat.

Herkullisen lounaan jälkeen nostettiin ankkurit ja jätettiin kaunis Bitter End taaksemme. Ulos päästyämme nostimme purjeet ja lähdimme optimistisesti luovimaan. Edessähän oli 80 mailin matka, suuntima Anguillaan 105 astetta ja tuuli idästä n. 7 m/s. Pian edessä näkyi saderintama, joka toi tullessaan lisää tuulta parisen metriä. Helena kulki nätisti yli 7 solmua ja ruorituntumakin oli heti erilainen, kun purjeissa oli kunnolla painetta. Saderintama käänsi tuulen ja suuntamme ei olisi juurikaan kovin paljon väärempi voinut enää olla. Niinpä teimme vendan ja käännyimme takaisin Bitter Endin suuntaan. Ennen vendaa keulamme osoitti suuntaan 175 ja vendan jälkeen suuntaan 360. Mukavia nuo tuulenkääntymät:)

Onneksi tässä vaiheessa matkaa vielä riitti huumoria varsinkin kun kapteeni pyysi ilmoitamaan, milloin haluamme lopettaa leikkimisen ja jatkaa moottorilla oikeaan suuntaan. Tästä sisuuntuneina päätimme kokeilla pimeässä purjehtimista ja teimme vielä vendan. Puolen yön aikaan meidän oli luovutettava ja käynnistettävä kone, koska tuuli hyytyi. Ajoimme koko yön moottorilla isopurjeen tasatessa hieman keikkumista.


Tiistaina 20.1

Tiistaiaamuna lähdettiin vesitankkauksen ja lounaan (kala ja uunijuures) jälkeen teollisuussatamasta (Port  burcell) kohti Bitter Endiä, jota erityisesti amerikkalaiset pitävät paratiisina. Tuuli puutui, joten koko matka ajettiin koneella. Loppureissun reittivihtoehtoja puntaroitiin ja lopulta päädyttiin epätyypilliseen demokraattiseen ratkaisuun, jossa äänestettiin kolmesta vaihtoehdosta.  Kaikissa vaihtoehdoissa edessä oli
80 nm legi vastatuuleen. Äänestyksessä voitti vaihtoehto, jossa lähtö Bitter Endistä tapahtuisi kohti Anguillaa keskiviikkona lounaan jälkeen.
Ankkuroitumisen ja päivällisen jälkeen päästiin harjoittamaan dinghyllä ajotaitoja. Oikean dinghylaiturin löytäminen pimeässä (ilman kompassia) oli jonkin verran haastavaa. Kaikessa tohinassa yksi uimamaisteri rantautui selkä edellä kahden dinghyn ja laiturin välistä matalaan rantaveteen. Ajovalot dinghyyn saatiin otsalampuista. Pimeän Helenan löytämistä helpotti viereinen iso hyvin valaistu höyrylaiva. Ankkurivahti nautti komeasta tähtitaivaasta istumalaatikossa.


Maanantai 19.1.2015

Aamu Norman Islandin lahdella valkeni rauhallisissa merkeissä. Standby - vahtia hoiti aluksen vierellä koko aamun uiskennellut hurjan kokoinen barracuda. Kävimme kukin vuorollamme kokeilemassa, olisiko kuumuudesta turvonneet varpaamme olleet riittävä syötti sille. Onneksi ei ollut.

Kaksi porukkaa kävi dinghyllä snorklailemassa Treasure Bt:llä. Bongattu paholaisrausku, merimakkaroita, kilpikonnia ja lisäksi erinäinen määrä tunnistamattomia punaisia, sinisiä ja keltaisia kaloja. Aletaan muuten olla jo aika hyviä dinghy -kuskeja. Vedestä dinghyyn nousemista sen sijaan jouduttaneen vielä treenaamaan.

Törkeän hyvän tomaatti-vuohenjuustokeittolounaan jälkeen nostimme ankkurin ja suuntasimme täydessä pläkässä kohti Tortolaa, jossa kiinnityimme rahtisatamaan. Se olikin Helenan ensimmäinen visiitti ko. Laiturissa.
Standby -vuorolle napsahti kauppanakki. Kaupan löytäminen olikin melkoista aarteenetsintää, kun kaupan sijainnista ei ollut mitään tietoa. Lopulta reipas naiskuusikko löysi kuin löysikin kaupan, hoiti homman ja kantoi 40 kg evästä veneelle.

Iltapäivän standy -vahti pääsikin helpolla, kun kaikki karkasivat maihin herkuttelemaan paikallisilla ruoilla, juomilla ja tunnelmilla. Vinkki tuleville Tortolan kävijöille: käykää ihmeessä Main Roadilla olevassa The Cabernet Bar & Cafessa. Ruoka oli herkullista, chardonnay kylmää, musiikki rentoa, tarjoilija komea ja hauska ja seura mitä mainiointa. Mitäpä sitä muuta illalta kaipaisikaan! PS. Bonuksena ravintolassa oli myös hyvin toimiva wifi.

Mukavan illan jälkeen päällystö haki meidät turvallisesti Helenan hellään huomaan. Hyvää yötä.

Mervi, Janica ja Sirpa K.



Sunnuntai 18.1.2015

Sunnuntain koiravahdissa ihmeteltiin plotterin kuvaa; laiva oli kyllä kapun piirtämän punaisen renkaan sisällä, mutta satamaan ajoväylän vihreä reunapoiju oli melko lähellä. Ykkösvahti herätti kapteenin ja päällystö siirsi veneen kauemmaksi. Sunnuntaiaamuna saimme nukkua kello kahdeksaan, jolloin kaikki olivat jo luonnostaan hereillä. Pyhäpäivän aamupalaan kuului myös pekonit ja munat. Aamupalan jälkeen oli ensimmäinen dingyllä ajokoulutus. Koulutettut saivat ajaa kapteenin tankille, samalla vietiin roskat maihin. Dinghyn noston jälkeen naisisto nosti päällystön ohjaamana kaikki purjeet; isopurje, jib, fore stay sail sekä main stay sail.
Delfiinit kyllä keskeyttivät vähäksi aikaa purjeiden noston. Risto totesi, että katsokaa vain delfiinejä, minä olen täällä vielä huomennakin. Suunta otettiin kohti Norman Islandia. Matkan aikana nähtiin täydellinen sateenkaari, yksi kilpikonna ja tuore mummo. Ankkuri laskettiin Norman Islandin Treasure bayhin.

Uinin jälkeen ykkösvahti ryhtyi valmistelemaan illallista, kanaa riisipedillä. Saatua dinghy-koulutusta hyödynnettiin, kun naisisto kävi tutustumassa rantaravintolaan ja wifittelemässä. Mummu näki ensimmäisen kuvan vastasyntyneestä prinsessasta. Kylmät drinkit, kuten Pirates splash,  pina colada tai mango maj tai maistuivat hikisen päivän jälkeen.
Tähtitaivas oli niin kaunis, että nukkumaan oli vaikea lähteä. Ainakin neljä naista nukkui taivasalla, koska sisällä oli varsin tukalaa.



TS Helena, Virgin Gorda, 17.1.2015

Matka alkoi St. Martinista 16.1. illalla klo 22 aikoihin. Purjehduksella
22 osallistujaa, kapteeni, perämies ja 2 kansimiestä. Jouduimme pettymykseksemme ajamaan koneella, koska oli pläkä. Yllättävän paljon keinutti koko yön. Aamulla herättiin aikaisin ihailemaan auringon nousua ja hoitamaan omalle vahdille kuuluvia tehtäviä. Jännittävintä oli varmaan monen muunkin kuin minun mielestäni päästä ruoriin ohjaamaan aika herkästi tottelevaa kaunista Helenaa.
Kokeneemmat purjehtijat opastivat kokemattomia, joten kaikki halukkaat saivat vuoron. SaavuimmeVirgin Gordalle puolen päivän tienoilla ja laskimme ankkurin lahteen. Päivän ohjelmassa oli mm uimaretki Devil´s Bayhin, veden lämpötila noin 27 astetta, ilma muutaman asteen lämpimämpi.
Helenalta maihin pääsi kumiveneellä noin 8 ihmistä kerrallaan.
St Martinilla pääasiassa puhutun ranskan kielen sijaan Gordalla puhuttiin yleisesti englantia ja euron sijasta maksuvälineenä toimi ensisijaisesti dollari. Liikenne Gordalla oli vasemmanpuoleinen.

Un grand bon jour et grosses bises, rakkaat terveiset Tytiltä kakkosvahdissa, Karibialla on ihanaa, magnifique, näin ajattelee varmasti koko Helenan porukka, aurinko paistaa, vesi on suolaista, ihmiset ystävällisiä.



© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi