Ålandsbanken Activ Turku FURUNO FINLAND Wärtsilä

  • STAF Online
  • STAF on Facebook

Ålandsbanken

Wärtsilä

Activ

FURUNO FINLAND

Turku

Danfoss

Turku

TSR Kotka

Danfoss

TSR Turku

STI

Naispurjehtijat äiti-tytär -purjehdus

Äidit ja tyttäret Itämeren aalloilla Turusta Kööpenhaminaan 22. – 28.6.2015
 
Suunnitellessani syksyllä 2014 äitien ja tyttärien yhteispurjehdusta s/y Vahinella kesälle 2015 mielessäni pyöri mukava kesäpurjehdus lämpimissä tuulissa kohti Kööpenhaminaa. Kylmää ja sadetta oli kuitenkin nyt luvassa. Mukaan lupautuneet naiset eivät kelistä säikähtäneet, vaan into ja ilo olivat läsnä alusta alkaen. Seikkailumieli oli korkealla.
Tyttäriä oli mukana viisi, joista neljällä äiti mukana ja yhdellä parikin ns. äitiä (lue päällystö). Tyttäret Miia, Anna, Daniela, Annika ja Mirva sekä äidit Cenita, Marika, Anu ja Raija (kippari) sekä varaäidit Maarit (perämies), Reija (perehtyvä perämies) ja Johanna.
Kelit vaihtelivat aurinkoisesta ja kylmästä, sateiseen ja kylmään. Tuulta riitti reippaasti ekaa päivää lukuunottamatta. Ja se oli tietenkin vastainen Öölannin eteläpäähän saakka. Tekemistä riitti niin kannella kuin kannen alla ja hauskaa oli, nauru ja laulu raikuivat. Oppimisen ja onnistumisen tunteet olivat läsnä koko ajan. Purjehdukselle asetetut tavoitteet täyttyivät loistavasti. Tyttäret yllättivät äitinsä ja samoin taisi käydä toisin päin.
Ja kaiken lisäksi uljas joutsenemme kiisi laineilla vaahtopäänä ja meitä kaikkia hymyilytti. Purjeiden trimmaus oli mielipuuhaamme.
”Me ihmettelimme, miten te menitte niin lujaa”, Helenan gastit pukivat menomme sanoiksi Kööpenhaminan satamassa.
-       kippari Raija
 
Äitien tuntemuksia merellisestä seikkailusta
 
 Maanantai 22.6.2015  
 
On aikainen aamu. Saavumme Vahinelle kuka mistäkin; äitejä ja tyttäriä ilmestyy veneen kannelle reppuineen ja nyssyköineen. Pentteristä tulvii houkutteleva tuoksu; yksi äideistä on jo laittanut ensimmäisen lounaskeiton poreilemaan.
 
Purjelaivasäätiön toiminnanjohtaja testaa Vahinen teknisiä laitteita ja opastaa niiden käytössä. Pidämme tihkusateesta huolimatta turvallisuusinfon veneen kannella. Lähtöjännitystä on ilmassa! Tutustumme toisiimme ja veneeseen. Kylläpä näitä köysiä ja mastoja on paljon!
 
Jokainen on jo löytänyt itselleen sopivat purjehdusvarusteet: haalarit, takit, paukkuliivit ja turvavaljaat. Käytämme aina kannella paukkuliivejä, vaikka olisi peilityyntä. Olemme tosin sopineet, ettei kukaan tällä reissulla putoa yli laidan.
 
Irrotamme köydet puolilta päivin Aurajoen rannasta. Sadekin lakkaa sopivasti ja saamme nauttia aurinkoisesta purjehduspäivästä.
 
Tiimityöskentelymme hakee vielä muotoaan. Rantautuessamme Utön laituriin illan suussa kaikki  naisistomme jäsenet ovat innokkaina hääräämässä kannella. Taitava perämiehemme Maarit saa Vahinen tyylikkäästi laituriin, vaikka estämme häneltä näkyvyyden emmekä malttaneet olla huutelematta omia komentojamme.
 
Iltapalan äärellä palaverissamme kävimme läpi toimintasääntöjämme ja sovimme, että vastedes lähdössä ja rantautumisessa kannella ovat vain kansivuorolaiset ja stand by -vuorolaiset. Sovimme myös, että kansikomennot antaa kippari, perämies tai perehtyvä perämies ja yksi kansinainen vie sanaa eteenpäin kannella. Seuraava rantautumisemme tapahtuu varmasti tyylillä!
 
Tiistai 23.6.2015
 
Olo on kuin tehosekoittimessa! Aurinkoinen sää on jo aikoja sitten vaihtunut tuuleksi ja sateeksi. Matkamme Utöstä Ruotsin puolelle Visbyn saarelle on ollut yhtä keikutusta. Elämänrytmimme on vaihtunut vuorokausirytmistä vahtivuororytmiin. Ensin olemme stand by -ryhmässä, jolloin vastuullamme ovat Vahinen sisätilat sekä pentteri. Sitten siirrymme neljäksi tunniksi kansivuoroon, jonka jälkeen on muutaman tunnin vapaavuoro. Vapaavuorolaiset nukahtelevat kuka minnekin; kyllä uni maistuu.
 
Kansivuorossa on todella kylmä! Vaikka käytössämme ovat Vahinen vakiovarusteisiin kuuluvat haalarit, eivät windstopper-alusasut ja fleecet ole yhtään liikaa. Kannella kiinnitämme itsemme veneeseen turvavaljailla ja nelinkontin liikkuminenkin on tullut tutuksi. Vaikka Vahine kulkee kovassakin aallokossa kauniisti, mereen putoamisen vaara on todellinen.
 
Pentterivuorossa on köytettävä itsensä kiinni hellaan, tai muuten lennähtää itsekin salongin puolelle. Onneksi Vahinessa on hyvin kaappitilaa ja kaikille tavaroille on paikkansa. Tässä keikutuksessa olisikin muuten haasteellista pitää tavarat paikoillaan.
 
Naisistomme ruokamenu on huikea mutta haastava: lasagnea, thaikeittoa, kreikkalaisia lihapullia. Aina on tietenkin tarjolla myös jälkiruokaa. Kovassa merenkäynnissä osa miehistöstä voi huonosti ja toinen osa pysyttelee mieluiten vaakatasossa tai raittiissa meri-ilmassa kannella. Niin ihanalta kuin menumme jälkiruoaksi kaavailtu mutakakku kuulostaakin, se jää nyt tekemättä. On täysi työ saada valmistettua mitään ruokaa, kun porhallamme ristiaallokossa. On hämmästyttävää, että tässäkin merenkäynnissä ruokapöytäämme aina kuitenkin ilmestyy ajallaan mitä herkullisinta tarjottavaa, ja sitä on riittämiin.
 
Keskiviikko 24.6.2015
 
Visbyssä paistaa aurinko. 170 mpk:n ja taukoamattoman keikutuksen jälkeen vakaa maa jalkojen alla tuntuu huikealta. Käymme satamassa lämpimässä suihkussa ja täydennämme muonavarastoamme. Vietämme Visbyssä mukavan kesäpäivän. Siihen mahtuu hieman shoppailuakin – onhan sentään kyseessä naismiehistö.
 
Päällystö on tarkistanut isopurjeen reiviköydet ja viritellyt ne toimiviksi. Tulkoon tuulta, kyllä nyt kelpaa!
 
Torstai 25.6.2015
 
Visby on jäänyt taakse ja purjehdimme Oolannin edustalla. Vahine kulkee kauniisti ykkösreivillä. Ilta on kaunis, ja aurinko laskee mereen. Yövuorolaisia ilahduttaa kirkas kuu. Stand by -vuorolaiset ovat tehneet runsaat eväät yövuorossa oleville. Kahvia kuluu ja voileivät maistuvat.
 
Menomme on tasaista ja rauhallista. Aavalla merellä ei ole juurikaan tarvetta tehdä vendoja, joten yön kansivuorossa meinaa tulla vilu. Heti kun pääsemme virittelemään purjeita, sykkeet nousevat ja lihakset lämpenevät.
 
Perjantai 26.6.2015
 
Ruotsin rannikko näkyy kokoajan, kun venhomme liitää valkopurjein auringossa kohti päämääräämme.
 
 
Lauantai 27.6.2015
 
Olemme olleet avomerellä toista vuorokautta. Vendat jennyllä ja fokalla onnistuvat jo moitteetta.
Visbyn jälkeen maileja on kertynyt jo reilut 300. Lähestymme Tanskan rannikkoa. Merellä on sumua. Olemme seuranneet koko yön vilkasta laivaliikennettä AIS:sta ja tutkasta. Merellä liikkuu uskomattoman paljon kaikenlaisia aluksia!
 
Rantautumisen odotus näkyy naisistossa. Keikutusten jälkeen tyyni meri saa suorastaan iloiseksi. Pentterissä syntyy mutakakkuja ja monenlaisia herkkuja, kuten myös omatekoinen mustikkavadelmahillo. Nautimme olostamme ja merellisestä elämästämme. Aika ajoin näköpiirissämme vilahtelee kuunari Helena, jonka kanssa olemme edenneet yhtä matkaa. 
 
Kööpenhaminan tuulimyllyt ovat huikeita. Kyllä huomaa, että Juutinrauma ja Kattegatin sillan seutu ovat maailman vilkkaimmin liikennöityjä vesiväyliä.
 
Saavumme Kööpenhaminaan auringon paistaessa. Paikallisilla on meneillään jonkinlainen kesäjuhla. Vastaamme tulee kaikenlaista vesillä liikkujaa; huikein niistä on kelluva sohva, jossa nuoret pitävät hauskaa. Rannalla näemme benji-hyppääjiä.
 
Kohteliaana naismiehistönä päästämme Kuunari Helenan laituriin ennen meitä. Kaksi Helenan nuorta miehistön jäsentä kiiruhtaa auttamaan köysiemme kiinnittämisessä, kun saavumme rantaan. Peräköysi tekee engelsmannin, joten joudumme virittelemään sen kokonaan uusiksi. Onneksi keli on tuuleton ja rantaudumme peräköyden temppuilusta huolimatta mallikkaasti. On aika ottaa rantautumisen maljat!
 
Sunnuntai 28.6.2015
 
Hyvästi, Vahine! Ehkä joskus tapaamme. Takanamme on huikea purjehdusviikko. Pidämme Vahinen kannella onnittelupuheita ja kiittelemme toisiamme hienosta kokemuksesta. Äidit ovat ylpeitä tyttäristään ja tyttäret äideistään.
 
Päällystömme teki viisaasti jakaessaan äidit ja tyttäret eri vuoroihin. Emme olleet purjehdusviikkomme aikana pelkästään äitejä ja tyttäriä, vaan täysimittaisia miehistön jäseniä. Saimme jokainen käyttää osaamistamme ja oppimisintoamme yhteiseksi hyödyksi, ja havaitsimme toisistamme taitoja, joita emme tienneet olevankaan.
 
Kun seuraava miehistö saapuu Vahinen laiturirantaan, me vilkutamme toisillemme iloisesti ja lähdemme kuka minnekin, kohti uusia seikkailuja ja haasteita.  
 
-       Äidit Anu, Cenita ja Marika -
 
 
Tytärten yhteenveto viikon seikkailusta
 
Kun äiti-tytär-purjehduksen aikataulu ja reitti lopulta konkretisoituivat, valtasi positiivinen mieliala naisiston jäsenet. Pitkin kevättänaisiston ajatukset palasivat jatkuvasti tulevaan kesäpurjehdukseen kauniilla Swan-veneellä. S/Y Vahine on kaikessa komeudessaankin näppäräja helppo purjehdittava, mutta tottuminen suurehkoon veneeseen köysineen ja purjepinta-aloineen vie aina jonkin aikaa. Ensimmäisen rantautumisen jälkeen manööverit ja purjeiden säätäminen alkoivatkin sujua niin mallikkaasti, ettäUtössänostetut purjeet laskettiin alas vasta Visbyn satamassa.
 
Useat naisiston jäsenistäolivat olleet jo aiemmin naisporukalla purjehtimassa, mutta matkan alussa monia luonnollisesti askarrutti naisporukan keskeisen kemian toimiminen. Matka kuitenkin todisti epäilijöille, ettäpurjehtijoina naiset ovat osaavia ja organisointikykyisiä. Erityisen hyvin tämänäkyi naisiston sisäisten tiimien toiminnassa; suuri Swan saatiin käännettyäpienelläkin joukolla, kun jokainen tiesi paikkansa ja hoiti toimensa taidolla.
 
Naisiston sisäiset vahtiryhmät jaettiin siten, ettei yksikään äiti ollut samassa tiimissätyttärensäkanssa. Toisin kuin huolestuneet äidit, tyttäret antoivat suostumuksensa ryhmäjaolle helposti. Jo ensimmäisen legin ja rantautumisen jälkeen äiditkin saattoivat tosin huokaista helpotuksesta; pärjääse tyttösittenkin ilman äitiä.
Matkan alussa monia mietitytti naisiston hierarkia: Mitätehdäjos kapteeni sanoo yhtä, mutta äiti toista? Ongelma ratkesi kuitenkin kuin huomaamatta —sään yltyessäja tehtävien lisääntyessäniin äidit kuin tyttäretkin päätyivät kasvamaan irti tutuista rooleistaan. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteiköesimerkiksi tyttärille tullut satunnaisesti totuttu tarve hakea äidistäapua tai vaihtoehtoisesti pyytäätuomaan vaikkapa voileipää.
 
Yksi purjehdusmatkan hienoimmista kokemuksista olikin katsontakulman avartuminen. Äiti ei ollut enäävain se, joka neuloo sukkia ja auttaa pyydettäessä. Äiti on myös köysiekspertti, navigoija, laivakokki sekäruorimies. Mukavaa oli myös huomata, etteivät uudet määritelmät sulkeneet aiempia pois; äiti neuloo kylläedelleen sukkia. 
 
S/Y Vahinella toteutettu äiti-tytär-purjehdus ei vain lujittanut äitien ja tyttärien suhdetta, vaan oli erinomainen seikkailu myös purjehdusnäkökulmasta. Matkan teema ei myöskään muodostunut liian hallitsevaksi, silläryhmäjaon ja intensiivisen purjehduksen ansiosta äiti oli loppujen lopuksi paikalla vain silloin, kun häntätarvitsi. Muutoin koko naisiston saattoi niputtaa yhteen määreeseen: ammattimaisia naispurjehtijoita.
 
-       tyttäret Mirva, Annika, Daniela, Miia ja Anna –
 




Vahinen naisisto Kööpenhaminassa

© STAF Suomen Purjelaivasäätiö | Site Engine By Megative Tmi